Ihan niinku Hesaria lukis!

Lueskelin äsken maakuntalehti Etelä-Saimaata ja hätkähdin aukeamalla 6.-7. Toisella sivulla käsiteltiin kaksoisraidehankkeen rakentamisesta  ja viereisellä sivulla oli iso juttu maakuntaan kaavaillusta energiapuistosta. Haukoin henkeäni, sillä siinä niitä nyt oli, meidän Vihreiden pitkään ajamiamme asioita oikein aukeaman verran käsiteltynä.

Kaakkois-Suomen Vihreät ry on jo 2007 eduskuntavaalien aikaan pitänyt tärkeimpänä maakuntahankkeena Etelä-Karjalan alueella Imatran ja Luumäen välisen kaksoisraiteen rakentamista lukuisista pääsyistä. Näin raskasliikennettä saataisiin siirrettyä nakkipyöriltä kiskoille, mikä vaikuttaisi paitsi tieturvallisuuteen, myös ilmastotavoitteiden saavuttamiseen tällä maan kolkalla. Lisäksi avattaisiin mahdollisuus kiskobussiliikennöinnille Luumäen ja Imatran välillä.

Myös tuulivoima-asiaa on väläytelty silloin tällöin keskusteluissa. Saimaa on Suomen suurin järvi ja sen tuulisuutta tulisi tutkia myös mahdollisesta energiakäytön näkökulmasta.

Nyt nämä kaksi aihetta olivat maakuntalehdessä samalla aukeamalla käsiteltynä. Melkein kuin Hesaria lukisi!

Kun tutustuin kirjoitrusten sävyyn tarkemmin, huomasin kuitenkin lukevani maakuntalehteä nimenomaan täällä Etelä-Karjalassa. Kaksoisraidejutun pääantina olivat siitä koituvat laskennalliset kustannukset, jotka kohoaisivat yli 30 miljoonaan Euroon  ja se etteivät alueen kunnat todennäköisesti ole halukkaita ottamaan osaa siitä mahdollisesti koituviin kustannuksiin. Eivät sittenkään, vaikka se avaisi kaavoitukselle aivan uusia asuinalueita. Energiapuistojutun funktioksi puolestaan paljastui yritysten pillin mukaan pomppiminen sen mahdollisen sijoituspaikan osalta ja ylipäätään se, että koko puiston tarkoitukseksi avautui pelkästään sen olevan yritysten tietopalveluiden näyttelykeskus. Kummassakaan jutussa ei ympäristöarvoja juurikaan otettu esille.

Silti tällaisten aihealueiden käsittely maakuntalehdessä ja vieläpä samana päivänä ja samalla aukeamalla saa pitkän linjan Vihreän maakuntatoimijan mielen muuttumaan positiiviseksi. Ehkemme enää eläkään täällä Etelä-Karjalassa ilmastonsuojelun pimeää keskiaikaa, vaan vihdoin viimein täälläkin alkaa tapahtua merkittäviä asioita. Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta nyt näyttää siltä, että ne kuitenkin muuttuvat. Vihreätkään eivät ole omalla pienellä panoksellaan tehneet turhaa työtä.

Hanna-Kaisa

Täällä tappaa viina ja toiset ihmiset…

Tein tilastollista tutkimustyötä syrjäytymisestä Imatralla ja koko maakunnan alueella. Selville saamani asiat eivät olleet kovinkaan kauniita. Vuonna 2008 Imatra johti Suomen henkirikostilastoja. Täällä tapettiin väkilukuun suhteutettuna enemmän ihmisiä, kuin missään muussa suomalaisessa kaupungissa. Imatralla kuollaan toisen ihmisen toimesta useammin kuin missään muussa maamme kaupungissa. Tämä selittää varmaan omalta osaltaan myös työikäisten miesten alhaista kuolinikää?

Vuonna 2003 me johdimme lähisuhdeväkivaltatilastoja ja vuonna 2004 tähän aiheeseen tartuttiin ripeästi. Vuosi 2004 oli perhe- ja lähisuhdeväkivallan teemavuosi Imatralla.

Koko Etelä-Karjalassa kuollaan vielä viinaankin enemmän kuin muissa maakunnissa. Tämä kohtalo pätee niin miehiin, kuin naisiinkin. Etelä-Karjalan kunnissa ollaan tartuttu tähän hyvin eritasoisesti. Imatralla on laadittu oma päihdeohjelma, jota toteutetaan osana kaupungin sosiaali- ja terveystoimen palveluita.

Mitä tälle väkivalta- ja syrjäytymoiskierteelle sitten käytännössä voitaisiin tehdä? Minusta asiaan tulisi tarttua keskitetysti ja samalla tunnustaa myös Venäjän rajan mukanaan tuomat riskitekijät. Halpa itäviina tekee kauppansa näillä kulmilla ja se tuntuu olevan aihe, jota on vaikea tunnustaa saati hallita. Väkivalta- ja henkirikoksista tiedetään maan laajuisesti, että suomalainen tappaa tai hakkaa nimenomaan kännissä. Tämä sama tragedia toistuu myös lähisuhdeväkivallassa.

Millä tämän ylettömän viinan läträämisen sitten saisi kuriin? Voisiko esimerkiksi valtio ja sitä kautta sosiaali- ja terveysministeriö ottaa tämän kaakonkulman huomioon erityisen päihdealttiina alueena ja alkaa satsata osaamista ja panoksia tänne nykyistä enemmän? Harmikseni olen huomannut, että joka kerta kun maassamme laaditaan maan laajuisia päihdepoliittisia ohjelmia, me Itärajan kunnat ja kaupungit olemme harmillisen vähän edustettuina näissä työryhmissä. Joko me itse vähättelemme alueellisen sijaintimme mukana tulevia riskitekijöitä, tai sitten niitä ei valtion tasolla osata mieltää oikealla tavalla. Aina kun puhutaan esimerkiksi viinaveron laskemisesta, riskinä nähdään se, että Viron viinaralli kiihtyy. Itärajan yli käytävän viinarallin kiihymisen riskitekijöitä ei mainita missään.

Joka tapauksessa näitä tilastoja katsoessani heräsi mieleeni kaksi maakunnallista toimintaohjelmaa, jotka mielestäni tulisi ensitöiksi laatia: Etelä-Karjalan rikoksentorjuntaohjelma ja erityisesti Itärajalle suunnattu omanlaisensa päihdepoliittinen ohjelma.

Enpä nyt taas malta olla mainitsematta Konnunsuota tästäkin näkökulmasta. Etelä-Karjala on valtioneuvoston tekemällä päätöksellä pian maakunta ilman vankeinhoitoa. Tämä vaikuttaa hieman epäloogiselta maakunnan rikollisuustilastojen valossa. Ehkäpä tämän maakunnan kansanedustjat eivät ole ihan tehtäviensä tasolla, kun viesti rikollisuus- ja päihdekehityksestä maakuntamme alueella ei tunnu menevän Helsinkiin asti?

T: Hanna-Kaisa

Konnunsuon kulttuurihistoria

Tämän päivän Uutis-Vuoksessa oli iso Pullisen Sarin kirjoittama artikkeli Konnunsuosta. Artikkelissa käsiteltiin Konnunsuon kulttuurihistoriallista ulottuvuutta erityisesti arkkitehtuurisesta valosta.

Museoviraston edustja mainitsi Konnunsuon erityispiirteiksi asemakaavan, joka on rakennettu itä- länsi akselilla ja jonka kadut ovat viiva suoria. Lisäksi hän  kehui Konnunsuon funkkisaikakauden rakennuksia, joiden arvoa olen itsekin monasti pyrkinyt nostamaan esille.

Jutussa kerrottiin että Höytiönlampi ja Hyvättilänsuo on otettu pois myynnistä ympäristöministeriön toiveen mukaan. Senaattikiinteistön edustaja piti asiaa haitallisena tai negatiivisena, mutta itse ajattelen sitä ympäristön suojelun näkökulmasta työvoitoksi.

Jutussa kerrottiin myös siitä, että Konnunsuon ympärillä tehdään tällä hetkellä paljon erilaisia dokumentteja. Yksi niistä, josta jutussa ei mainittu on se Marilla työnalla oleva radiodokkari. Siitä kuulemme varmasti jatkossa lisää.

Ajattelin itse olla yhteydessä Museovirastoon ja kertoa suvussa kulkevan tarinan Läykän talojen rakennuttamisesta. Isoisäni isä Mikko Lähde oli kirvesmies ja rakennusmestari. Hän oli nähnyt ilmoituksen että vankilalla tarvitaan henkilökunnan asuntoja. Mikko-pappa oli piirtänyt tupakka-askin kanteen kuvan puisesta paritalosta ja mennyt sen kanssa vankilanjohtajan juttusille ja kysynyt : montas laitetaan? Niin hän sai urakan, jonka ansioista valmistui Läykän asuinalue. Tarina kertoo että taloissa oli leivinuunit ja pystyuunit. Keittiön lattiat olivat mustavalkoruudullista vinyylilaattaa. Näin olen pappani pikkusiskolta kuullut, joka polkupyörällä pikkulikkana kiikutti isälleen eväitä rakennustyömaalle. Työmiesporukka asui meillä Ravattilassa urakan ajan.

Pullisen Sari kirjoitti Konnunsuosta myös viime torstain Joutsenolehden pääkirjoituksessa. Siinä hän kehotti joutsenolaisia ja miksei kaikkia eteläkarjalaisiakin tutustumaan Konnunsuon kulttuurihistorialliseen kylään, nyt kun se on meille kaikille vielä avoinna. Samaan kehoitan itsekin lämpimästi. Toistaiseksi me veronmaksajat vielä omistamme sen arvokkaan kylän, maiseman ja ympäristön. Huhtikuun jälkeen kaikki voi olla toisin.

Hanna-Kaisa

LUMEN KAADOSTA…

Hienoa! Eilen Etelä-Karjalan radio oli noteerannut Imatran Vihreän valtuustoryhmän tekemän aloitteen lumen kaadon lopettamiseksi Vuokseen. Tänään lumen kaadosta oli jo juttua Etelä-Saimaan sinulla 6.

Jutussa kerrottiin että luonnonsuojelupiiri on jo muutama vuosi sitten kiinnittänyt negatiivista huomiota Imatran tapaan kaataa lumet suoraan Vuokseen. Piiri on luonnehtinut Imatraa tämän vuoksi yhdeksi maamme häpeäpilkuista.

Parasta minusta tässä kaikessa keskustelussa on kuitenkin se, että kaupungin tuotantopäällikkö Kari Tiihinen myöntää, että nyt pitää tutkia aiheuttaako lumi Vuokselle mitään ympäristövahinkoja.

Minusta se on korkea aikakin, koska lehtijutussa kerrotaan, että lunta on kipattu Vuokseen ainakin 30 vuoden ajan. Lulen mukana sinne on kipattu roskia, tupakan tumppeja, kemikaaleja ja muita epäpuhtauksia, jotka lopulta ovat päätyneet rajan taa Laatokkaan asti. Ei mitenkään reilua rajanaapuruutta?

Me jäämme nyt yhdistyksenä odottelemaan mitä selvitystulokset tuovat tullessaan. Samalla varmasti pohdimme uuden aloitteen tekemistä lumenkaatopaikan järjestämiseksi kuivalle maalle, kuten Lappeenrannassa asia on hoidettu.

Hanna-Kaisa

Mörköjä… vai liekö sittenkään?

Kaikki muut tässä talossa nukkuvat. Minä yksin keuhkoputkentulehdusvaaran kanssa valvon. Laitoin youtubesta soimaan randomilla musiikkia ja yritin tehdä rikos- ja prosessioikeuden tehtäviä. Minua kun ei vaan tunnu nukuttavan.

Olen ollut poissa töistä eilisen ja tämän päivän. Sairausloma jatkuu ainakin huomisen. Luulen että ensi viikon loppuviikosta olen jo terve, kun pitää mennä töihin. Matkaan siis Helsinkiin ja se touhu ei yhtään tunnu houkuttelevalta.

En ole ihan varma viihdynkö kovin hyvin täällä kotonakaan. En varmasti kauan viihtyisi, jos joutuisin olemaan täällä ilman työtä. Tämä viikko on sinäsnsä sairastumisestani huolimatta mennyt ihan kivasti. En ole paljoa ehtinyt tehdä kouluhommia, kun ex-anoppi ja Jesse ovat olleet täällä. Myös paikallispolitiikka on pitänyt minut vireänä kannanottojen ja tapahtumien suunnittelun merkeissä. Kotityöt ovat sujuneet siinä sivussa. Pendelöinti lasten kouluille ja takaisin kotiin ovat ottaneet oman aikansa.

Hain äsken netistä lähteitä opintotehtävieäni varten. Samaan aikan taustalla soi Jonna Tervomaan: toisen kanssa. Törmäsin hakusanoillani tekstiin jonka oli kirjoittanut mies, joka muistui mieleeni kappaleesta. Ahdistuin ja sammutin youtuben, sekä suljin oppimistehtäväni. Ärsyttävää, kun menneisyyttään ei koskaan pääse pakoon, vaikka kuinka eläisi eteen päin. Toisaalta se on ihan hyvä asia, sillä minusta menneisyys on asia, joka tulee hyväksyä ja sen kanssa oppia elämään. Ahdistusta herättää vain se, jos “ne toiset osapuolet” eivät ole samaa mieltä asioista. Silloin yksittäisisllä ihmisillä on valintoineen vaikutus sellaisten ihmisten elämään, joilla ei enää pitäisi olla mitään vaikutusta siihen. Raivostuttavinta on se, ettei ihan kaikkea voi hallita, kuten nyt esimerkiksi toisia ihmisiä! – Oikeasti sitä on joskus vaikeata hyväksyä!

Onneksi minä itse voin kuitenkin valita, jäänkö minä olemaan ahdistuneen olotilani kanssa, vai teenkö jotakin muuta. Nyt päätin tehdä jotakin muuta, eli kirjoittaa blogia. Tämä on hyvä vaihtoehto sille, että märehtisin ahdistuksesa, jolle en mitään voisi. Minusta tulisi voimaton. Se ei sovi minulle.

Onneksi minulla on elämässä paljon kauniita ja hyviä asioita, joiden kanssa pärjään arkipäivästäni loistavasti. Voin olla tyytyväinen elämääni tässä ja nyt. Se on kaiketi kaikista tärkeintä? Vaikka kaikkea en olekaan vielä saavuttanut, eli tavoitteita elämässä löytyy, niin niitä ei tarvitse tavoitella vain päästäkseni pois tästä. Itse asiassa niitä voi tavoitella tämän kaiken lisäksi.

Hanna-Kaisa

nukkuu, nukkuu onni alla puun
nukkuu, nukkuu kanssa jonkun muun
ei mun
syttyy, sammuu lamppu punainen
syttyy, sammuu luona jonkun toisen
ei mun

mä tulin liian myöhään kai
tai aikaisin nyt
toisen kanssa jo riitelet kadulla
sängyn laidalla kuuntelet vakavana
toisen selkään piirtelet kuvia
ja lähemmäs ei mennä saa

polttaa, polttaa kun onni tulee vastaan
polttaa, polttaa sun tiellä kaikkein parhaan
olevan

sut löysin liian myöhään tai
aikaisin nyt
toisen kanssa jo riitelet kadulla
sängyn laidalla kuuntelet vakavana
toisen selkään piirtelet kuvia
ja lähemmäs ei mennä
toisen kanssa riitelet kadulla
kuivatat suuria puhtaita lakanoita
toisen kanssa katselet unia
ja lähemmäs ei mennä saa

toivotko koskaan
toisen omaa…

Imatran seudun Vihreillä uudet nettisivut

Vihdoinkin olemme saaneet yhdistyksellemme uudet nettisivut. Projekti on ollut haastellinen ja sen eteen on esteeksi tullut monia pieniä ja harmillisia yksityiskohtia, mutta nyt ne vihdoinkin toimivat. Sivuihin voitte tutsutua TÄSTÄ.

Yhdistys on päättänyt pitää vuosikokouksensa sunnuntaina 28.2.2010 klo 18:00 kaupungintalolla. Meillä on esillä monia tärkeitä kysymyksiä, joihin vuosikokouksessa tulee tehdä päätös. Vähäisin asia ei ole pohtia eduskuntavaalien ehdokasasettelua. Mikäli haluamme nimetä ehdokkaita piirin kevätkokouksen valintaan, ehdokkaat tulee asettaa nyt.

Olen itsekin pohtinut mahdollisuutta lähteä vielä kolmannen kerran eduuskuntavaaliehdokkaaksi. Itse vaalit tuntuvat voimia ja aikaa vievältä projektilta, vaikka haluahan minulla on aina ollut laionsäädäntätyöhön. Toisaalta koen ihan tyydyttävänä tämänkin tilanteeni, jossa työskentelen erilaisissa puolueen työryhmissä ja tunnen kansanedustajia, mitä kautta lainsäädäntätyöhön on mahdollisuus taustavaikuttaa. Harktessani mahdollista ehdokkuutta minun vaakakupissani painaa kuitenkin eniten se todellinen mahdollisuus tällä kertaa saada Vihreä kansanedustaja tästä vaalipiiristä vihdoinkin. Etelä-Saimaa maakuntalehtikin noteerasi Hanna Holopaisen ja Leena Griinarin mahdollisiki haastajiksi istuville kansanedustjille, joten omatkin mahdolliset ääneni menisivät tällä kertaa todelliseen tarpeeseen kartuttamaan yhteistä äänipottia, jolla olisi toivoni mukaan mahdollisuus saada se yksi kansanedustaja vaalipiiristämme läpi.

Uskon että me käymme tästäkin aiheesta vilkasta keskustelua vuosikokouksemme yhteydessä.

Vuosikokouksessa päätämme tälle toimijakaudelle myös uuden hallituksen kokoonapanon ja yhdistykselle puheenjohtajan. Olen ilmoittanut että  olen tarvittaessa käytettävissä puheenjohtajan tehtäviin vielä toidenkin kauden. Ensimmäinen vuosi on tavallaan mennyt nyt rakenteiden luomiseen ja opetteluun, joten toinen vuosi menisi varmasti jo rutiinilla. Yhdistyksen puheenjohtajuus on iso vastuullinen tehtävä, mutta erityisen mielekästä toimintaa. Haasteena tulee edelleen olemaan jäsenmäärän kartuttaminen, vaikka olemmekin maakunnan tasolla nostaneet jäsenmääräämme yli tavoitetason, niin seutukunnallisuutta tulisi vahvistaa ja tehdä mahdollisimman matalaksi kynnys, jotta Ruokolahdella, Rautjärvellä ja Parikkalassakin uskallettaisiin liittyä Vihreisiin.

Mielenkiintoinen asia on suunnitella Oras Tynkkysen maaliskuista vierailua Imatralla. Oras tulee 23.3 tänne analysoimaan Imatran ilmastotavoitteita suhteessa hallituksen ilmastotavoitteisiin. Tilaisuus on kaikille halukkaille avoin ja siitä saatte listietoja yhdistyksemme nettivivujen kautta.  Niitä kannattaa siis alkaa seurata heti!

Hanna-Kaisa

Anttila jyrisee nyt norpan puolesta…

Norpan suojelua pohtinut työryhmä on saanut työnsä päätökseen. Aluksi lähdetään liikkeelle kalastuksen vapaaehtoisrajoituksin. Norpan suojelu näyttäisi nyt olevan trendikkäämpää kuin koskaan, sillä vapaaehtoisia suojelualueita on syntynyt ennätystahtiin. Viimeeksi norppa on saanut vastaavan laisen läpimurron silloin, kun päätettiin sen suojelusta.

Sirkka-Liisa Anttila kertoi, että eduskunnalle säädetään varoiksi laki, joka lähtee pakkokeinoin laajentamaan norpan suojelualueita. Laki otetaan käyttöön, ellei tavoitellun laajuisia suojelualueita saada aikaan vapaaehtoisuuteen perustuvan suojelun avulla tämän vuoden marraskuuhun mennessä. Toivoa sopii, että sivistys olisi edennyt jo sille tasolle, ettei pakkolakia tarvittaisi, vaan norpalle annettaisiin vapaaehtoisesti sen säilymisen kannalta tarvittava elintila. Anttila muistutti kuitenkin meitä kaikkia pitämään silmämme Saimaalla auki. Mikäli kielletyillä alueilla esiintyy verkkoja, silloin pitää ilmoittaa kalastusvalvojalle tai poliisille, joiden on välittömästi ryhdyttävä toimepiteisiin. Tämä siis antaa meille kaikille yhteisen vastuun norpan suojelualueiden valvonnasta.

Etelä-Karjalaa enemmän tämä taitaa koskea Savonlinnan seutua. Etelä-Savossa norppia on Etelä-Karjalaa enemmän. Meillä teollisuuden raiskaamilla rannoilla norppa on yhä harvinainen näky. Toivotaan kuitenkin että saadaan norppakantaa vahvistumaan ja norpat muuttamaan takaisin myös Etelä-Karjalaan.

Hanna-Kaisa

Varkaat, kulkurit – porttikielto kauppaan!

Vaikka edustamani puolue onkin mukana porvarihallituksessa, niin haluan silti nostaa yhden aiheen
keskusteluun, josta on lehdissä tänään uutisoitu, nimittäin
myymälävarkaille harkitun porttikiellon kauppoihin.

Uutisten mukaan oikeusministeriö ja Kaupan liitto ovat yhdessä
kehitelleet uutta porttikieltojärjestelmää näpistelijöille ja
myymälävarkaille.

Periaatteessa ja päällisinpuolin kuunneltuna asia vaikuttaa kovin
yksinkertaiselta: Jos varastat/ näpistät toistuvasti kaupasta, voit
saada ko. kauppaan tai kokonaiseen kauppaketjuun määräaikaisen
porttikiellon. Tämähän toimii lähes samoin, kuin ravintolamaailmassa:
jos rikot järjestyssääntöjä, järjestyksenvalvoja voi heittää sinut
pihalle ja jos rikkomus on tarpeksi törkeä tai toistuva, voit saada
porttikiellon. Tarkemmin asiaa pohtiessani en kuitenkaan ole aivan
varma hankkeen toimivuudesta.

Näpistelijöiden ja myymälävarkaiden joukossa on kaikenlaisia ihmisiä.
Tein tuossa epävirallista galluppia tuttavapiirissäni saadakseni
selville millaisilla profiileilla näpistelijät tihutöitään kaupoissa
tekevät. Ylitse muiden nousivat kaksi ryhmää: nuoret ja vanhukset.
Lisäksi syrjäytyneet ja mieneterveysongelmaiset näpistelevät.

Nuorilla näpistely tuntuisi liittyvän ihan omaan kasvuvaiheeseensa.
Joko haetaan jännitystä elämään, tai ei voida vastustaa kiusausta
saada joku tavara tai hyödyke, kun rahaa ei ole.

Vanhuksilla voi kyse olla psykologisesti vähän samasta ilmiöstä.
Tiedämmehän me, että ihmisen psyykekin vanhenee käänteisesti.
Toisaalta on olemassa myös dementoituneita vanhuksia tai vastavasti
mielenterveyden puolella voi heittää siten, että vanhus sairastuu
kleptomaniaan. Kleptomaniaanhan voi sairastua minkä ikäinen tahansa.

Tuttavani joka on  työskennellyt vähittäiskaupassa kertoi
että onpa heillä jopa sellainenkin vakioasiakas, joka pitää aina
pysäyttää kassalla ja hän suosiolla antaa haalimansa tavarat
henkilökunnalle, kunhan vaan saa joka päivä käydä ne kähveltämässä
kaupan hyllyiltä. Tämä siis kuuluu taudin kuvaan. Kaupasta sitten
ilmoitetaan hoitokotiin, että täällä hän taas kävi hoitamassa päivän
rutiininsa. Pienemmillä paikkakunnilla on tietysti se etunsa, että
kauppa oppii pikkuhiljaa tuntemaan asiakkaansa ja heidän tapansa toimia.

Pahsti syrjäytyneet puolestaan ostavat rehellisesti kaljaa ja
varastavat sen päälle ruokaa, koska kaljan kanssa on pelattava varman
päälle ja ruoka on toissijainen asia.

Mietinkin nyt tätä tehtyä esitystä näiden nk. erityisryhminen
kannalta, joiden puolia mielestäni edes meidän Vihreiden tulisi tässä
yhteiskunnassa pitää, enkä enää näekään esitystä mitenkään kovin
järkeen käypänä.  Toki ymmärrän kaupan intressin hallita ja vähentää
näpistelyä ja myymälävarkauksia, mutta eihän yhteiskuntaamme voida
rakentaa siten, että vain tietynlaisilla ihmisillä on oikeus käyttää
kapuan palveluita. Ylipäätään ajatus: “OLE NORMAALI, niin saat elää
kanssamme yhteiskunnan jäsenenä”, kuulostaa mielestäni niin perin
kokoomuslaiselta, etten haluaisi olla allekirjoittamassa sellaista
suoralata kädeltä.

OK,

mikäli henkilö toistuvasti ja tietoisesti syyllistyy
myymälävarkauksiin, voitaisiin tämän tyyppistä
porttikieltojärjestelmää kokeilumuotoisesti soveltaa. Toisaalta uskon,
että porttikieltojärjestelmä ei pure suunnitelmalliseen ja toistuvaan
myymälävarkauteen, koska sellainen toiminta on jo itsessään
järjestäytynyttä ja rahaan vaihdettavaa tavaraa tulee saada esim.
velkojen tai päihteiden maksuun.

Uskon myös että porttikieltojen
valvonta on lähes mahdotonta. Otan tässä nyt ikävällä tavalla
esimerkin Espoon Sellosta, jossa Prisman vartijointiliike tiesi mr.
“ampujan” lähestymiskiellosta, joka koski myös Sellon Prismaa, muttei
sellaistakaan pystytty valvomaan. Mistä porttikieltojen valvontaan olisivat resurssit
ylipäätään tulossa?

Näpistelyistä ja myymälävarkauskista tiedämme kuitenkin sen, että
viime laman aikana ne lähtivät nousuun. Olisikohan silloin(kin) syynä
ollut ihmisten heikko taloudellinen asema? Olisiko tämän laman aikana oikeampi
tapa ensisijaisesti lähteä parantamaan ihmisten sosiaaliturvaa ja
työllistymismahdollisuuksia  ja  vasta sen jälkeen
pohtia porttikieltoja kauppaan, mikäli ihmiset varastelevat?
Tiedämmehän me senkin ettei ole hyvää tai pahaa, sillä mitä muuta hyvä
on kuin pahaa silloin kun se varastaa janoonsa tai nälkäänsä?
No joo, ehkä nyt hieman provosoin.

On totta että nykyisenkin lainsääsännön puitteissa kaupat saavat
valikoida asikkaansa, kunhan eivät toimi syrjivästi. Siitäkin
huolimatta useissa kaupoissa tehostetun valvovan silmän alle pääsevät
aina romaanit, maahanmuuttajat, nuoret ja syrjäytyneet kadun
tallaajat. Uusi porttikieltojärjestelmä olisi siitä varmasti kaupoille
kiva, että he voisivat suoraan karsia asiakaskunnastaan epämieluisat
asiakkaat ja siirtää ne seuraavan kaupan riesaksi.

Pikku paikkakunnilla porttikielto johtaisi ennen pitkään siihen, että kun
porttikielto olisi astunut voimaan niihin paikkakunnan molempiin kauppoihin,
ihmisen mahdollisuudet hankkia vähittäistavaroita supistuisivat
nollaan. Ihminen syrjäytettäisiin. Hänestä tulisi ruotsalaisen syrjäytynyt-termin
mukaan “uplodet” (laudalta lyöty, hyllytetty.)

No tämä asia on tietysti sellainen, jota ministeriössä täytyy vielä
paljonkin pohtia ja selvittää. Sitä mieltä oli myös ministeri Tuija Brax. Hyvä niin.

Itse en ainakaan halua olla mukana allekirjoittamassa sellaisia järjestelmiä, jotka
entisestään lisäävät vähäosositen vähäosaisuutta. Tähänhän
sinivihreässä porvarihallituksessa on aina oma vaaransa. Toivon että
Vihreät muistaisivat sen yksilön ja kaikenlaisia osapuolia (ei vain
kauppa) kuultaisiin asiassa.

Hanna-Kaisa

Uusi vuosi, uudet kujeet…

Vuosi on taas vaihtunut ja uusi vuosi on tuonut uudet haasteet myös minunkin elämääni. Määräaikainen työsuhteeni Parikkalan alaikäisten turvapaikanhakijoiden tukiasumisyksikössä on päättynyt. Syitä tälle voi hakea erilaisia, joista arvoon arvaamattomaan ovat keskusteluissa nousseet erilaiset näkemykseni yksikön johtajan kanssa, Kepulaisen pikkukunnan junttapolitiikka, julkipoliittiset harrastukseni Vihreässä liitossa tai suora tapani esittää mielipiteeni. Oli niin tai näin, ainakin kunnanjohtaja Olander lupasi jatkossakin suositella minua vastaaviin tehtäviin vastaanottokentässä, mikäli sellaisiin tehtäviin haluaisin hakeutua.

Olen viime viikolla palannut virkavapaaltani Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen palvelukseen. Virkavapaani aikana etsivän nuorisotyön Katuluotsin toiminta on sulautettu muihin Luotsi-toimintoihin ja minut on nyt sijoitettu kulttuurisen nuorisotyön toimintakeskus Hapen ykköskerrokseen. Oma toimenkuvani siellä ei ole ihan täysin minulle vielä auennut, mutta sen verran kuitenkin tiedän, että sijaitsen Helsingin päässä joka viikko keskiviikosta lauantaihin. Sunnuntaista keskiviikkoon saan olla kotonani Imatralla. Tämän viikon torstaina minulla on toimijapalaveri yhdessä osastopäällikön, toimistopäällikön ja projektivastaavan kanssa, joten luulen että oma toimenkuvani alkaa siten pikkuhiljaa selkiytyä.

Tämä vuosi on siis alkanut puhtaasti reissuhommissa. Viime viikon sain ja tämän viikon saan majailla ystäväni Tiina Hakkaraisen kotona Kalliossa. Sijaisnti on hyvä, sillä työpaikalle Sörnäistenrantatielle on vain 7 minuutin kävelymatka. Tulevat majapaikkani ovat vielä auki. Koska haen jatkuvasti töitä Etelä-Karjalan alueelta, en ole vielä keskittynyt asunnon hakuun Helsingistä. Pitäisin ajatusta siitäkin näkökulmasta aika vastenmielisenä, koska olen vast ikään ostanut rintamamiestalon täältä Imatralta ja ainakin alkuun saattaisin pitää hieman kohtuuttomana, että asuntolainan maksamisen lisäksi maksiaisn vielä vuokraa Helsingissä jostakin pikkuboxista. Aika kuitenkin näyttää, miten elämäni kääntyy. Lasse, Lotta, Mikko, Usma ja Hipsu asuttavat pääsääntöisesti taloani minun ollessa reissuhommissa. Omat vanhempani ovat toki Mikon tukena täällä päässä, ettei hänen arkensa käy liian raskaaksi.

Joku muu voisi omassa asemassani olla tilanteesta katkera. Joku muu voisi tuntea syvää vihaa enstistä esimiestäni kohtaan, jonka mielen oikkujen vuoksi perheeni elää tässä kummallisessa tilanteessa. Minulla ei onneksi ole taipumusta katkeroitua. Oikeastaan ainoa voimavarani on superpositiivinen elämän asenteeni. Uskon näet, että kaikki asiat joita kohtaan ja joihin minun tulee sopeutua ovat omaksi parhaakseni. Tälle kaikelle on olemassa jokin syy, joka selviää minulle ajastaan. Minua kuljetetaan sinne, missä minua tarvitaan.

Jotkut asiat sentään pysyvät ennallaan. Minä jatkan Vihreiden oikeuspoliittisen työryhmän sihteerinä ja Helsingistä käsin tätä toimintaa on ainakin helpompi hallita. Luulen että uusin luottamustoimeni Vihreän miesliikkeen hallituksessa hoituu myös kevyemmin, kun vietän osan viikostani Helsingissä. Uskon myös, että yliopisto-opintoni etenevät tehokkaammin kun minulla on junassa ja Helsingissä aikaa lukea oppikirjoja ja tehdä opintotehtäviäni. Myös laihdutus- ja kunnonkohotusprojektini on helpommin hallittavissa kun on aikaa liikkua ja voin valita henkilökohtaisesti mitä minä syön.

Surumielinen olen siitä, että joudun olemaan niin paljon erossa lapsistani ja perheestäni. Toisaalta yritän ajatella, ettei se 2010-luvulla ole mitenkään tavatonta. Mikäli esim. olisin kansanedustaja, olisin silloinkin vähintään 4 päivää viikossa Helsingissä. Huono omatunto yrittää kuitenkin hiipiä mieleeni, vaikka pyrinkin karkoittamaan sen tehokkaasti pois mielestäni. Äitiys on asia, joka on täynnä iloa, riemua ja onnistumisen tunnetta, mutta ikävä kyllä siihen kiteytyy yhtä paljon huolta ja syyllisyydentunteita. Onneksi siedän senkin, että kaikki tunteet ovat sallittuja.

Hyvää vuotta 2010 kaikille!

Hanna-Kaisa

HYVÄ MIELI!

Tänään koen olleeni hyvä ihminen. Kävin naapurissa avittamassa joulusiivouksessa. En oikeastaan tehnyt muuta kun imuroin. Sen jälkeen otin kummityöttöni sieltä kyytiin, ajoimme tyttöporukalla Makuuniin ja vuokrasimme 3 piirrettyä elokuvaa. Ostin lapsille karkkia ja sanoin kummityötlle, että hän voi ottaa karkkia kuinka paljon haluaa. Kummi ei muista että olisi KOSKAAN ostanut kummitytölle karkkeja, niin nyt voi ottaa sitten kaikki karkit kerralla! Tytöthän otti: omani ja kummityttö. Filmien vuokraus maksoi 6 Euroa ja karkit maksoivat 23 Euroa. Aika kallista, mutta elämä on… Tämän jälkeen ajoimme meille filmejä katsomaan. Sillä aikaa kummitytön äiti sai nauttia elokuvateatterista ihan itsekseen. Meillä oli kiva ilta ja niin oli toisaallakin…

Kotiin päästyäni minulla soi puhelin. Hyvä ystäväni soitti ja kysyi katsonko televisiota. Hän kertoi että Maikkarilta tulee ohjelma, jossa käsitellään Maajussi-ohjelman joidenkin tyyppien nykyisiä kuulumisia ja minäkin olin esiintynyt siellä. Ajattelin että einkö ikinä pääse Maajussille morsian ohjelmasta eroon! Kun pysähdyin katomaan pätkää,  mieleni valtasi lämmin tunne siitä, että Aslak on löytänyt arvoisensa rakkauden ja hän vaikutti onnelliselta. Onnellinen olen minäkin. Keltaisessa rintamamiestalossa Imatralla oman uusperheeni kanssa. Nakkasin samassa myös Merjalle hyvän joulun toivotukset txtiviestillä.

Elämä koostuu usein pineistä hyvän mielen tekijöistä. Tärkeintä on se, että me näemme hyvän mielen asiat ja se kantaa sitten vaikeampinakin aikoina. Joku muu voisi omassa asemassanikin ongelmoida seitä, että olen ostanut talon Imatralta, puolisoni on Joutsenossa töissä ja minun vakituinen työpaikkani sijaitsee Helsingissä ja loman jälkeen on palattava sinne töihin.

Olen niin tottunut siihen, että elämä itsessään järjestää minulle yllätyksiä, etten jaksa stressata moisesta. Itse asiassa nykyistä työilmapiiriä ajatellen, olen ihan tyytyväinen että vaihdan työpaikkaa paikkaan, jossa ammatillista osaamistani varmasti osataan arvostaa, toisin kuin siellä mistä toistaiseksi olen vielä lomalla ja jonne en eää palaa. Toivon kaikesta huolimatta kaikkea hyvää Parikkalan tukiasumisyksikölle. Siellä on aivan mahtava henkilökunta ja asiakkaat, jotka ansaitsevat parasta. Uskon vakaasti siihen, että elämä kantaa ja kaikella on virallisesti tarkoituksensa. Luopumisessa on aina se hyvä puoli, että elämä tarjoaa aina jotain paljon parempaa sen tilalle, mistä maltat luopua.

Tänään minulla kuitenkin on luottavainen ja eritoten hyvä mieli. Olen sovussa elämäni ja itseni kanssa. Rakastan omaa elämääni. Sihen liittyviä pieniäkin hetkiä ja asioita. Olen kiitollinen paljosta, olen kiitollinen elämästäni. Minua elämä on kohdellut vaihtelevasti, mutta juuri oikealla tavalla. Luotan siihen!

Odotan joulua ja minulla on paljon aitoa joulumieltä. On tärkeää saada myös Jesse kotiin jouluksi. Annetaan joulun rauhan vallata mielemme kaikkialla!

Hanna-Kaisa