Minulle poliittinen on henkilökohtaista

Enää on kaksi yötä varsinaiseen vaalisunnuntaihin. Olen turuilla ja toreilla, sekä sähköpostissani saanut vastailla monien kansalaisten esittämiin kysymyksiin milloin mistäkin aiheesta viime viikkojan aikana. Minulta on myös kyselty motiivia miksi teen vaalityötä, miksi harrastan politiikkaa ja miksi juuri ne asiat ovat minulle tärkeitä, joita haluan ajaa eteen päin. Tämä on saanut itsenikin pohtimaan omia motiivejani ja syitä niille poliittisille teemoille, joita itse pidän tärkeinä. Olen tullut siihen tulokseen, että minulle poliittinen on hyvin henkilökohtaista.

Kun aikoinani valitsin puolueen itselleni, suurin vaikuttava motiivi oli Vihreiden ympäristön suojelu ja ydinvoimavastainen maine. Ydinvoimaa olen vastustanut lapsesta lähtien. Kun Tsernobylissä lojahti 1986, olin varhaisteini. Kävin koulua Konunsuolla 12 km Venäjän rajasta. Käsitykseni maailmasta ei ollut vielä kovinkaan laaja. Minulla ei ollut selkeää käsitystä siitä, kuinka kaukana Ugraina sijaitsi omasta kodistani. Tietoja tippui tipoittain. Myös aikuiset olivat huolissaan tilanteesta rajan takana.

Tätä ennen olin pelännyt ydinsotaa. Olin aina ollut salaa Neuvostoliiton puolella, koska minun pienen maailmankuvani mukaan vaikutti vaarallisemmalta se vaihtoehto, että USA heittäisi ydinpommin Neuvostoliittoon, kuin se että Neuvostoliitto tekisi sen USA:ssa. Kylmän sodan aikana kasvanut itärajan lapsi piti ydinsotaa varsin todennäköisenä. Itärajan lapsi kantoi sydämessään toivetta maailman rauhasta.

Tsernobylin onnettomuuden aikaan osasin pienessä päässäni yhdistää ydinvoimalaonnettomuuden ydinpommiin ja olin aikauisille vihainen kaikkialla maailmasa, koska olivat rakentaneet mokomia hengenvaarallisia laitoksia. Tästä varhaismurrosiän traumasta lähtien kannoin sydämessäni tietoisuutta siitä, että ydinvoimaa tulee vastustaa. Näin olen tehnyt siitä lähtien. Henkilökohtaiseti.

Toinen teema, joka on kiinnostanut kansalaisia aika paljon, on meriittini Vihreän Miesliikkeen varapuheenjohtajana. Kansalaiset ovat ihmetelleet miksi nuorehko naishenkilö haluaa parantaa miesten asemaa tässä yhteiskunnassa. Tähänkin minulla on henkilökohtaiset syyni.

Ensinnäkin kasvoin peruskouluikäni vankilan varjossa Konnunsuolla. Oma isäni oli vankeinhoitajan ammatissa. Konnunsuo oli tuolloin puhtaasti miesvankien vankila. Kasvuympäristöni täytti syrjäytyneet miehet. Vangithan edustavat yhteiskunnan syrjäytyneintä marginaalia. Tämä puhutteli minua omalla tavallaan.Olin kiinnostunut syistä, jotka johtavat siihen miten ja miksi joku henkilö päätyy vankilaan.

Vankien määrästä on aina valtaosa ollut miehiä. Miehet siis syrjäytyvät naisia helpommin ja pahemmin. Miesten keskinäiset hyvinvointierot ovat jyrkemmät kuin naisten ja miesten. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa tämä on huolestuttava ilmiö, jonka korjaamiseksi on pyrittävä tekemään myös poliittisia ratkaisuja. Se mitä olen työssäni ja ammatissani tämän ilmiön ehkäisemiseksi tehnyt ei yksin riitä. Myöskään se ei riitä, että miehet ajavat miesten asiaa ja naiset ajavat naisten asiaa. Tasa-arvon luominen on molempien sukupuolten yhteinen asia. Perinteisen sukupuolittuneen tasa-arvotyön lisäksi tarvitaan sukupuolineutraalia tasa-arvotyötä.Olen mielelläni lähtenyt tässä edelläkävijäksi.

Miesten ja isien aseman parantaminen on minulle läheistä myös siksi, että elin lapsuuteni isän tytärenä, kun vanhempani olivat eronneet ja valitettavasti tämä herätti kanssaihmisissä, erityisesti naisissa, säälin sekaisia tunteita. 80-luvulla kun vielä ajateltiin vahvasti, ettei lapsista kasva yhteiskuntakelpoisia ilman äidin lempeää läsnäoloa lapsensa jokapäiväisessä arjessa. Ehkä minustakaan ei sitten kasvant sellaista?  Väitän ettei ainakaan kasvanut sellaista, mikä olisi ollut keskiverto äidin unelma 80-luvun yhteiskunnassa. Olen silti omasta mielestäni pärjännyt varsin hyvin. Kiitos siitä kuuluu  isälleni ja koko Lähteen suvulle.

Haluni päivittää isyyslaki on myös herättänyt kysymyksiä. Naisia tämä aihe on kiinnostanut miehiä enemmän. En yhtään ihmettele, sillä nykyinen isyyslaki on epätasa-arvoinen. Isän asemaa tulisi tasa-arvoistaa ja vahvistaa.

Tähänkin paloon minulla löytyy henkilökohtainen syy. Olen elänyt omassa perheessäni sellaisessa tilanteessa, jossa ex-mieheni juridinen asema poikansa elämässä oli lähes olematon. Olen hänen rinnallaan käynyt taistelun isän oikeuksien puolesta. Olen nähnyt kuinka viranomaiskoneistomme reagoi ja millaisia asioita lainsäädäntömme on heiltä edellyttänyt. Tämän prosessin aikana olen havainnut, että isyyslaki tulee päivittää. Isyyslain aukkojen vuoksi läheskään joka kerta lapsen etu ei toteudu täysimääräisesti.

Entä sitten perustulo?  Miksi kannatan henkeen ja vereen sosiaaliturvan kokonaisuudistusta ja perustulomallia? Sosiaalitrurvajärjestelmän jäykkyyteen olen törmännyt useamman kerran tuttavapiirissäni ja henkilökohtaisessa elämässäni. Itseasiassa perheemme elää nytkin tilanteessa, jossa edellinen täysiaikainen työsuhteeni päättyi viime vuoden lopussa ja aloitin osa-aikaisen työn helmikuun puolivälissä. Saan osa-aikatyöstäni vajaan 1000€ palkkaa ja voin hakea sen päälle soviteltua päivärahaa. Teoriassa tämä kuulostaa hyvin simppeliltä.

Käytännössä tämä on hyvin hankalaa. Kunkin kuun tulot jakautuvat kahdelle eri kuulle. Kun olen kuun lopussa saanut palkan, voin toimittaa ammattiliiton kassaan päivärahahakemuksen ja palkkakuitin. Liiton kassassa menee vähintään pari viikkoa ennenkuin he käsittelevät hakemukseni ja vasta sen jälkeen saan edelliselle kuulle kuuluvat tuloni sieltä. Tulot tulevat takautuvasti. Mikäli teen lisätöitä esim. opettajan sijaisena, voin ottaa töitä vastaan aina alkukuusta, jotta ehdin saada opetustyöstä palkkakuitin samaan aikaan, kun osa-aikatyöstäni tulee palkkakuitti. Mikäli tekisin loppukuusta, palkkani siirtyisi seuraavan kuun palkanmaksuun ja tämä aiheuttaisi sen, etten saisi hakea soviteltua päivärahaa ajallaan, vaan vasta kuukauden kuluttua, kun olisin saanut muutaman tunnin sijaisuudesta palkkakuitin. Elämä on siis jatkuvaa painottelua ja kikkailua.

Minusta sen ei pitäisi toimia niin. Minusta työn vastaanottamisen tulisi olla aina ja kaikissa muodoissaan kannattavaa. Kannatan lämpimästi perustulojärjestelmää, joka takaisi sen, että kunkin kuun tulot tasattaisiin verotuksen avulla ja kunkin kuun tienestit olisivat todellisuudessa henkilön käytössä sen kuun aikana jolloin ne on tienattu. Tämäkin on minulle siis henkilökohtaista.

Enkä minä todellakaan ihmettele, miksi joku jättää sen osa-aikaisenkin työn vastaanottamatta, jotta välttyisi kaikelta tältä paperisodalta ja vaivan näöltä. Tällainen järjestelmä on kokemukseni mukaan niin täynnänsä kannustinloukkuja, etteivät nykyiset päättäjät varmasti pysty sitä edes käsittämään, kun heidän arkensa on niin kaukana meidän kaltaisteni arjesta. Köyhyys ei ole kenestäkään kivaa. Vielä vähemmän kivaksi sen tekee, se että ahkeruudesta “palkitaan” tuloloukkuihin joutumisella! Ilmeisesti meillä on siis varaa pitää työkuntoisia ja työikäisiä työttöminä vain järjestelmän takia. Minusta sellainen on typerää yhteiskunnallista toimintaa. Siihen tarvitaan muutos!

Sen lisäksi että poliittinen on minulle myös henkilökohtaista, nämä samat asiat ovat vaikuttaneet selvästi myös ammatinvalintaani. Olen opiskellut nuoriso- ja vapa-ajan ohjaajaksi, kulttuurituottajaksi ja nyttemmin luen yhteiskuntapolitiikkaa, sosiaalityötä ja riskos- ja prosessioikeutta yliopistossa. Haluan vahvasti vaikuttaa yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin monella eri tasolla; oman työni, oman poliitisen katiivisuuteni ja omien kannanottojeni kautta. Koen että se on minun henkinen elämän tehtäväni. Olen nähnyt paljon epäinhimillisyyttä ja törmännyt moniin epäkohtiin oppiakseni niistä ja auttaakseni yhteiskuntaa ja muita ihmisiä selviytymään niistä paremmin. Tätä “elämän tehtävää” koen toteuttavani myös politiikan kentällä. Siksi voin myöntää, että minulle poliittinen on myös mitä vahvimmin henkilökohtaista ja henkilökohtainen on ihmisella aina vahvasti sydämen asia!

Hanna-Kaisa

SDP, ay-liike ja arveluttava vaalimainonta

Viime vaalien jälkeen puhuttiin paljon SDP:n ja ay-liikkeen välisestä suhteesta vaalirahoituksen yhteydessä. Silloin kävi ilmi että ay-liike rahoitti Demariehdokkaita suorilla tulonsiirroilla.

Tänään hämmästyin suunnattomasti, kun vielä toistaiseksi alaikäinen poikani, joka on Puuliiton jäsen, sai postista kirjeen. Kirjeessä oli sisällä ruokolahtelaisen Suna Kymäläisen (SDP) ja imatralaisen Jukka Kärnän (SDP) vaalimainos.

Sen verran itse ay-touhuissa mukana olleena tiedän, ettei yhdistyksen jäsenrekisterejä saa luovuttaa ulkopuolisille, eikä niitä saa käyttää markkinointitarkoituksiin. Kukin ammattiliitto esittelee omassa lehdessään ja nettisivuillaan ne ehdokkaat, jotka ovat ammattiyhdistyksen jäseniä. Suna Kymäläinen, eikä Jukka Kärnä ole kumpikaan Puuliiton jäseniä.

Ihmettelenkin sitä, että kuinka tämä on mahdollista? Onko tämä nyt sitten sitä ay-liikkeen “rahatonta tukea” SDP:n ehdokkaille?  Minusta tämä valitettavasti haiskahtaa. Ei liene sattumaa, että Puuliiton jäsen saa kotiinsa juuri SDP:n ehdokkaiden mainoksen? Ilmaan jää vaan kysymys, että millä tämä sattuma on selitettävissä? Minun veikkaukseni on se, että joku Puuliiton paikallista jäsenrekisteriä hallitseva henkilö on tarkoitusperäisesti luovuttanut jäsenrekisterin näiden SDP:n ehdokkaiden käyttöön.

Hävyttömäksi asian tekee se, että SDP:n mainokset päätyvät myös niille, jotka ovat alaikäisiä.

Hanna-Kaisa

Vaadin vanhuuden ja vanhuksien suojeluun lakia!

Täällä Kymen vaalipiirissä ei ole kovinkaan paljoa päässyt vaalitenteissä pureutumaan peruspalveluiden rakenteeseen. Kysymykset ovat koskeneet talouspolitiikkaa, verotusta, viisumivapautta, pakkoruotsia ja opintotukea. Ihmisä kuitenkin kiinnostaa ne asiat, jotka ovat lähellä omaa arkea. Ihmisiä kiinnostaa se, kuinka hyvinvointi turvataan ja millaisia peruspalveluita on saatavilla.

Vaikka vanhusväestön osuus kasvaa kaiken aikaa, niin näissä vaaleissa ei ole paljoa kannettu huolta vanhusten hoidosta. Minulla on kuitenkin tähän asiaan painavat mielipiteeni. Mielestäni seuraavan hallituksen tulee ehdottomasti kirjata hallitusohjelmaansa vanhustenhuoltolaki ja tarvittavat toimenpiteet vahusten huollon turvaamiseksi.

Olen joskus pohtinut sitä, että kunnat laiminlyövät joko tahallaan tai tahtomattaan vanhustenhuoltoa. Oman vaalipiirimme alueellakin mennään useissa kunnissa minimihenkilökunnalla ja halutaan säästää laitospaikoissa sen minkä keretään. Mielestäni tämä ei ole hyvä asia. Pelkät suositukset kunnille ei taida enää riittää. Tarvitaan lastensuojelulain kaltaista vanhuudensuojelulakia.

Vanhuudensuojelulain keskeisenä tavoitteena tulee olla ihmisarvoisen elämän turvaaminen jokaiselle kansalaiselle myös elämän ehtoopuolella. Laissa tulee säästää tarvittava hoivan ja huolempidon laatu ja määrä. Tottakai ihmisten selviytymistä omassa kodissa mahdollisimman pitkään tulee tukea, mikäli ihminen itse on halukas asumaan kotonaan. Kotipalvelua ja omaishoitoa tulee entisestään kehittää asiakaslähtöisestä näkökulmasta. Turvattomuutta ei kuitenkaan voida lisätä ulkoisilla paineilla, vaan jokaisen vanhuksen tulee saada laitoshoitoa silloin, kun yksin asuminen alkaa tuntua turvattomalta.

Kunnat tarvitsevat lakisääteisiä määräyksiä suosituksien sijaan. Kunnat tarvitsevat myös rahaa näiden määräyksien toteuttamiseen. Minusta on ihan oikein nostaa osinkoveroja ja pääomaverotusta inhimillisen vanhuuden kustannuksella. Kyllä jokainen meistä vanhenee, myös osinkojen ja pääomatulojen saajatkin. Ne kenellä on enemmän, voivat omalta osaltaan olla varmistamassa sitä, että kaikille turvataan onnellinen ja turvallinen vanhuus. Ovathan tämän päivän vanhukset turvanneet meille kaikille koulutuksen, neuvolapalvelut, terveyspalvelut, sosiaaliturvan ja muutenkin kattavan hyvinvoinnin. Vastavuoroisuutta tarvitaan.

Hanna-Kaisa

Nyt kannattaa äänestää Vihreitä Kymessä ja muualla!

Tuorein kyselytutkimus:

http://www.imatralainen.fi/artikkeli/47427-nelja-suurta-puoluetta-tasava…

osoittaa, että meillä on eduskuntapaikka todella lähellä täällä Kymen vaalipiirissä. Tämä antaa todella puhtia viimeisten viikkojen kampanjointiin. Meillä on mahdollisuus uusia kansanedustajapaikkamme vihdoin ja viimein. Tämä tuntuu hyvältä!

Muissa vaalipiireissä minun suositukseni saavat:

Helsinki: Outi Alanko-Kahiluoto, Johanna Sumuvuori, Pekka Haavisto

Uusimaa: Tuija Brax, Kaisa Leka, Janne Länsipuro

Varsinais-Suomi: Elina Rantanen, Ville Niinistö, Saara Ilvessalo

Pirkanmaa: Leo Lähde, Oras Tynkkynen

Oulu: Marja Lähde, Miia Hirvikangas

Häme: Aleksi Mäntylä, Kirsi Ojansuu

Etelä-Savo: Heli Järvinen

Pohjois-Savo: Hetty Rytsy

Satakunta: Maria Fagerlund, Anne Liinamaa

Pohjois-Karjala: Krista Mikkonen

Vaasa: Outi Pantsar

Keski-Suomi: Nico Holmberg, Tuija Mäkinen, Jouni Vauhkonen

Lappi: Liisa Virtanen, Tuula Sykkö

Kymessä: http://www.vihreat.fi/vaalit2011/ehdokaslista/720

Listastani huolimatta kaikki Vihreät ehdokkaat ympäri maan ovat äänesi arvoisia!

 

Hanna-Kaisa

Demarit haluavat rajoittaa oikeuksiani maanomistajana

Täällä Kymen vaalipiirissä on keskusteltu paljon venäläisten maanostosta. Se on noussut myös yhdeksi vaaliteemaksi. Osa paikallisista Demareista on ottanut aiheen suorastaan ykkösteemakseen. Minua tällainen ajattelutapa kummastuttaa.

Vastustajat ovat halunneet valtion kieltävän yksityisten henkilöiden ja julkisyhteisöjen maan myynnin EU:n ulkopuoleisille henkilöille ja yrityksille. Mielestäni ajatus istuu erittäin huonosti perustuslakiin ja periaatteeseen, jonka mukaan suomalainen henkilö ja julkisyhteisö saa itse päättää omasta omaisuudestaan. Tähän päätösvaltaan kuuluu kiinteästi myös yksityisen omaistajan päätösvalta omaisuutensa myynnistä. Olisi kummallista, jos Suomen kaltaisessa valtiossa alettaisiin rajoittaa yksilön oikeuksia tällä tavalla. Itse en kannata valtion puuttumista yksityisen omaisuuden myyntiin. Yksilönvapaus on yksi suomalaisista hienoista perusarvoista.
Mielestäni tämä on ennemminkin asenne kysymys, johon ei tarvita erillistä lakimuutosta. Etelä-Karjalan kunnat ja muut julkisyhteisöt voivat itsenäisesti tehdä periaatepäätöksen, että omaisuutta myydään ensisijaisesti kotimaisille henkilöille ja yhtiöille. Periaatepäätöksen voi tehdä myös niin, ettei myydä vaan vuokrataan. Samanlaisen päätöksen voivat myös tehdä yksityishenkilöt.

Kummallisinta on se, että nämä samat poliittiset päättäjät jättävät valtuustoissa periaatepäätöksen tekemättä ja eduskuntavaaliehdokkaina vaativat valtiolta rajoitteita asioihin, joista voisivat ihan itse omissa kunnissaan päättää.

Minusta on tärkeää pitää yksityisen omaisuuden myymistä koskeva päätösvalta omistajalla. En halua, että valio alkaa ohjailla yksityisiä maa- ja kiinteistökauppoja.

Hanna-Kaisa

Vihreille puhdas ympäristö on itseisarvo

Esittelen tässä ennen vaaleja vielä blogissani tavoitteita eri teema-alueiden mukaan. Tänään aloitan ympäristöstä sen kunnaikasi, kun puolueeni hyväksyi puoluevaltuuskunnan kokouksessa ympäristöohjelmansa tänään Helsingissä.

Me Vihreät olemme ainoa vapaamielinen koko maapalloa ajatteleva puolue, joka ei aja vain omaa tai äänestäjiensä etua, vaan ympäristöllä on meille itseisarvo. Olemme olleet mukana hallituksessa, joka on tehnyt ilmasto- ja ympäristötekoja enemmän kuin mikään muu maamme hallitus koskaan. Tällaisia saavutuksia ovat mm.  se että Suomi leikkaa ilmastopäästöjä vähintään 80 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä.  Kollaja virtaa vapaana, uusien myytyjen autojen päästöt ovat laskeneet 1/6:n, peltomarkettien rakentamista kauas asutuksesta rajoitetaan, ilmastolle, luonnolle ja vesistöille haitallista turvetta alettiin verottaa, syöttötariffeilla tuulivoiman tuotanto yli kymmenkertaistetaan ja uusien kotien energialasku pienenee energiatehokkuuden parantuessa.

 

Moni voisi ajatella, että olemme jo saavuttaneet kaiken, vaikka meillä on vielä tavoitteita, mutta löytyyhän meiltä vielä niitäkin. Haluamme että EU ottaa omaksi tavoitteekseen vähintään 30 prosentin päästövähennykset vuoteen 2020. Haluamme että hlitus laatii ilmastolain, jossa asetetaan kansalliset päästöbudjetit muutaman vuoden tai hallituskauden pituisissa jaksoissa. Päästöbudjeteilla edetään tasaisesti kohti tulevaisuusselonteossa asetettua vähintään 80 prosentin päästöjenvähennystavoitetta vuoteen 2050 mennessä.

Haluamme että uusiutuvan energian tuotantotuen soveltamisalaa laajennetaan koskemaan kattavasti tukea tarvitsevaa uusiutuvaa energiantuotantoa. Tuki ulotetaan koskemaan jäteperäisen biokaasun käyttöä liikennepolttoaineena sekä peltoenergiaa.

 

Haluamme että turpeen nostetaan hiilidioksidiveroa ja laaditaan suunnitelma turpeen vero- ja tuotantotukien asteittaiseksi vähentämiseksi. Kotimaisen turpeen asema suhteessa tuontikivihiileen voidaan turvata kivihiilen verotusta korottamalla.

 

Vaadimme 2,6 miljardin euron paketti ratojen kunnossapitoon, parannuksiin ja muutamaan kokonaan uuteen rataan.

Ympäristö- ja energiaverojen vuosittaista kertymää on lisättävä vaalikauden aikana yhteensä miljardilla eurolla. Suunnitelman osana ympäristön kuormittamiseen kannustavia tukia ja julkisen vallan toimia vähennetään merkittävästi ja uudistetaan ympäristötavoitteita tukeviksi.

Haluamme että suomesta tehdään energiaa ja materiaaleja tehokkaimmin maailmassa käyttävä talous kullakin keskeisellä toimialalla ja energian loppukulutus käännetään laskuun vaalikauden loppuun mennessä

Lisäksi tavoittelemme sitä, että EU:n energiatehokkuutta parantavat tavoitteet tehdään sitoviksi ja uusiutuvavelvoitteista pidetään kiinni.

Joukkoliikenteen matkoja lisätään 100 miljoonalla vuodessa sekä kävely- ja pyöräilymatkoja 300 miljoonalla. Otetaan käyttöön valtakunnallinen joukkoliikenteen lippujärjestelmä, jossa yhdellä matkakortilla voi matkustaa kaikissa joukkoliikennevälineissä.

Kehitetään energiaverojen palautusjärjestelmää, energiatehokkuussopimustoimintaa sekä energiatehokkuusinvestointien poistojen säätelyä yritysten energiatehokkuustoimien vauhdittamiseksi.

Näillä tavoitteilla katsomme, että voimme edes yrittää parantaa ihmisen ja luonnon välistä tasapainoa ja hillitä ilmastonmuutosta ja sen mukanaan tuomia ympäristökatastrofeja ja inhimillistä hätää ja kärsimystä globaalissa maailmassa, joiden kerrannaisvaikutukset näkyvät tietenkin myös täällä meillä.

Me Vihreät olemme aina tienneet että kaikkia ongelmia ei tarvitse korjata, niitä voidaan myös ehkäistä ja olemme siitä syystä systemaattisesti vastustaneet ydinvoimaa ja halunneet hillitä ilmastonmuutosta, jotta välttyisimme katastrofeilta. Japanin katastrofi ei ole muuttanut meidän asennettamme, vaan vahvistanut sitä entisestään. Ympäristö- ja ilmastokysymyksissä täytyy olla inhorealisti ja osata ennakoida mieluummin kun korjata sattuneiden katastrofien jälkiä. Me Vihreät vaadimme vastuullista ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa meiltä kaikilta.

 

Hanna-Kaisa

Koululaitosta ja koulutuspolitiikkaa tulee kehittää

Olin tänään OAJ:n vaalipaneelissa Lappeenrannassa. Tämä kirvoitti minut kirjoittamaan näkökulmiani opetusalan kehittämisestä.

Minä kannatan  moni ammatillista koulumallia. Haluamme kouluihin lisää kouluavustajia, sekä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajia. Oppilashuollon resurssit tulee myös turvata nykyistä paremmin eri kunnissa.

Pienimmille koululaisille (1. ja 2. luokan oppilaat) on mielestämme tarjottava turvallinen mahdollisuus viettää iltapäivät aikuisen ohjauksessa perheen varallisuudesta riippumatta.Myös isommilla lapsilla (3. luokan ja sitä vanhemmat oppilaat) iltapäivään tulee järjestää iltaharrastuksia korvaavaa vapaa-ajan toimintaa.

Iltapäivätoiminta ei voi perustua opettajien lisätyöhön, vaan sitä on suunniteltava ja toteutettava moni ammatillisessa yhteistyössä. Tässä kohtaa koulunuorisotyö ja kunnan vapaa-aikatyö ottavat oman roolinsa. Haluan viedä koulua kohti kokonaiskoulupäivätoimintaa ja kannatamme mallia, jossa iltapäiviin sisältyy opetusta ja harrastusta, lepoa ja leikkiä. Kuitenkin iltapäivätoiminnan tulee aina perustua perheen valintaan ja vapaaehtoisuuteen, ei oppivelvollisuuteen.

Peruskoulun on taattava oppilailleen hyvä yleissivistys. Taito-, tieto- ja taideaineiden on täten oltava peruskoulussa tasapainoisesti edustettuina. Taideaineet ovat oppilaan minäkuvan, itsetunnon ja muun henkisen kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Lisäksi ne parantavat oppilaiden kouluviihtyvyyttä.

Opetuksen menetelmiä on kehitettävä entistä enemmän tutkivan, soveltavan, tietoja etsivän ja arvioivan sekä ajattelun taitoja kehittävän oppimisen suuntaan. Vuorovaikuttamisen ja elämänhallinnan taitoja on opetettava järjestelmällisesti. Oppilaiden tulisi paitsi oppia oppimaan myös löytää oppimisen ilo. Opettajan koulutusta on kehitettävä nämä sisällölliset tavoitteet huomioiden.

Toisen asteen oppilaitoksen tulee olla oppilaalleen paitsi tietojen ja taitojen myös ajattelun ja yksilön persoonallisen kehittymisen viihtyisä ympäristö. Tutkinnon suorittaminen kasvattaa oppilasta selviytymään nopeasti muuttuvan tietoyhteiskunnan haasteista, mutta edellyttää samalla itsenäistä suoriutumiskykyä ja vastuuntuntoa omasta itsestään. Kaikilla teini-ikäisillä ei näitä valmiuksia vielä ole. Kouluihin onkin saatava selvästi nykyistä enemmän oppilashuoltohenkilöstöä kuten opinto-ohjaajia. Koulunkäyntiavustajien resurssit ammatillisessa koulutuksessa on turvattava.

Itse olisin valmis siirtämään toisen asteen koulutuksen oppivelvollisuuden piiriin siten, että kullekin nuorelle turvattaisiin joko lukio-opetus tai ammatillinen perusopetus peruskoulun jälkeen. Ensiavuksi seuraavassa hallitusohjelmassa tulee vähintäänkin jatkaa etsivän työparitoiminnan valtiontukea kunnille, koska monissa kunnissa tämä ehkäisevä työ on tällä hallituskaudella saatu käyntiin. Etsivällä työparitoiminnalla tavoitetaan niitä nuoria, joilla on hankaluuksia löytää peruskoulun jälkeistä opiskelupaikkaa.

Ammattikorkeakoulujen rahoitus ei saa jäädä yliopistorahoituksen jalkoihin. Ammattikorkeakoulujen valmistumisaste on korkea ja ammattikorkeakouluista valmistuneet työllistyvät verrattain hyvin. Vapaan sivistystyön arvoa ei myöskään saisi unohtaa.

Päivähoidon osalta tavoitteeni on selkeä. Päivähoito tulee siirtää kunnissa osaksi opetustoimea ja valtion hallinnossa irrottaa sosiaali- ja terveysministeriön ohjauksesta osaksi opetus- ja kulttuuriministeriötä. Näin turvaamme saumattoman yhteistyön varhaiskasvatuksen toimialalla, turvaamme yhtenäiset kehittämistavoitteet ja varmistamme lapsille yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen kokonaisuuden. Totta kai tämä on myös palkkakysymys. Päivähoidon henkilöstö noudattaa kv-tessiä, kun taas perusopetuksessa palkka määräytyy opetusalan työehtosopimuksen mukaan.

 

Hanna-Kaisa

Perhelainsäädäntö kaipaa kokonaisremonttia

Seuraavalla hallituskaudella on aloitettava perhelainsäädännön kokonaisuudistus, jotta yhteiskuntamme liikkuisi jälleen askelen verran tasa-arvoisempaan suuntaan. Suomen perhelainsäädäntöä on uudistettava siten, että lapsen asema vahvistuu ja samaa
sukupuolta olevat pariskunnat saatetaan yhdenvertaiseen asemaan
heteroparien kanssa.

Isyyslakia tulee tarkistaa niin, että kunnallisen lastenvalvojan nostamalla
kanteella voidaan jatkossa murtaa isyysolettama. Isyysolettama otetaan
avoliitossa käyttöön aina, kun parin molemmat osapuolet niin haluavat.

Lapsella tulee olla oikeus tuntea molemmat biologiset vanhempansa aina, kun se
on mahdollista. Avioliitossa ja avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia ei
tule asettaa eriarvoiseen asemaan. Isyyslaki on muutettava sopimaan
yhteen tämän päivän avioliittolainsäädännön ja -käsitysten kanssa.

Täysipainoinen vuorovanhemmuus eroperheissä kirjataan lakiin siten, että mahdollistetaan lapsen vakituinen asuminen kahdessa osoitteessa ja molemmille kodeille juridinen lapsiperheen asema. Eroperheiden vuorovanhemmuus saattaisi yhteishuoltajavanhemmat täysin yhdenvertaiseen asemaan Ruotsissa jo käytössä olevan mallin mukaisesti.

Tällä hetkellä parisuhteen rekisteröiminen ei anna samaa sukupuolta oleville
pariskunnille kaikkia avioparien oikeuksia ja velvollisuuksia. Esimerkiksi
yhteisen sukunimen ottaminen tai yhteinen adoptio ei ole rekisteröityneessä
parisuhteessa mahdollista. Homoseksuaalien eristäminen omaan parisuhteen
virallistamisen muotoonsa on pulmallista myös yhdenvertaisuusnäkökulmasta.

Avioliittolakia tulee muuttaa siten, että se mahdollistaa samaa sukupuolta
olevien parien vihkimisen ja ulkomailla solmittujen liittojen tunnustamisen.
Tämän jälkeen rekisteröidystä parisuhteesta voidaan luopua.

Homoparien adoptio-oikeus tulee ottaa mukaan seuraavaan hallitusohjelmaan. Adoptiolakia säädettäessä tulee keskiöön nostaa lapsen oikeus vanhemmuuteen ja hyvään ja tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen.

Hanna-Kaisa

Lause:”armeija tekee pojasta miehen”, ei koske äidin pikkupoikia…

Tänään, edesmenneen isoäitini nimipäivänä Suomen Puolustusvoimat lähestyivät perhettäni kirjeitse. Tai ainakin niin minä sen koen, vaikka kirje olikin osoitettu pojalleni Lasselle. Kirjeessä komeili kutsuntakuulutus.

Kutsu miesten kouluun herättää äidissä paljon tunteita. Erityisen ristiriitaisia tunteita. Toisaalta olen ylpeä pojastani, joka on kasvanut siihen ikään, että valtio tarvitsee häntä. Toisaalta taas 36-vuotias äiti kokee itsensä liian nuoreksi laittaakseen lapsensa armeijaan. Äitinä koen, että minulla on riittämättömät tiedot asepalveluksesta, koska en ole sitä itse suorittanut. Tietämykseni perustuvat muiden kokemustietoon, jota olen kuullut. Kokemukset eivät kaikki ole olleet erityisen hyviä.

Ensisijaisiksi palveluspaikoiksi on ehdotettu Kouvolan Vekarajärveä, Lappeenrannan Maasotakoulua, Pohjois-Karjalan prikaatia Kontiorannassa, Reserviupseerikoulua Haminassa ja Pohjois-Karjalan Rajavartiostoa Onttolassa. Mitä minä näistä tiedän? En juuri mitään!

Poika itse tuntuu olevan hyvin tietoinen minne aikoo palvelukseen hakea. Se on tietysti hyvä asia. Haluaisin toki antaa ja jakaa neuvoja palveluspaikan valinnassa, mutta tässä vaiheessa on varmaan syytä jo opetella kunnioittamaan sitä, että lapsi aikuistuu ja antaa hänelle vapaus tehdä suuret ratkaisunsa itse.

Olen teoriassa kannattanut valikoivaa asevelvollisuutta. Käytännössä kannatan sitä jatkossakin. Puolustusmäärärahoja tulisi kohdentaa uudella tavalla. Siviilikriisinhallinta ja luonnonkatastrofien torjunta tulisi huomioida nykyistä paremmin. Osa rahoista tulisi kanavoida syrjäytymisen ehkäisyyn, sillä sisäasianministeriön 2008 tekemän selvityksen mukaan suurin uhka maamme turvallisuudelle on syrjäytyminen.

Palkka-armeijaa en kannata. Olisi kamalaa ajatella oman lapseni tai kenen tahansa nuorukaisen liittyvän palkka-armeijaan ja joutuvan sitä kautta mukaan sotilaallisiin operaatioihin ympäri maailmaa. En kannata myöskään Suomen sotilaallista liittoutumista. Kantani Natoon on pysynyt jo nuoruusiästäni lähtien samana. Olen ollut aina hyvin ylpeä siitä, että Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton ja itsenäinen tasavalta.

Minusta isänmaallisuus ei ole pelkästään sitä, että halutaan pitää suomi suomalaisilla. Isänmaallisuutta ei ole myöskään liiallinen militarismin kannatus. Isänmaallisuutta ei ole kansallisidentiteetin vahvistaminen ulkoa päin tulevin keinoin.

Minusta isänmaallisuutta on aito kansallisylpeys, joka ei tarkoita suvaitsemattomuutta, vaan päin vastoin. Lapsillekin voi opettaa isänmaallisuutta faktoihin ja maailman muutokseen perustuvasti. Isoisoisän ja isomummon sukupolvi teki suuren työn taistelemalla itsenäisen maan suomalaisille. Armeijaan meno voi olla kunnioitus tätä kaikkea kohtaan. Asepalvelus ei enää osoita sotamyönteistä ajattelua. Nykyään turvallisuusuhat eivät kuitenkaan ole läheskään aina sotilaallisia. Syrjäytyminen on kansallinen uhka, jota tulee pyrkiä ehäisemään. Kulttuurimme on muuttunut parempaan suuntaan. Ihmiset elävät globaalissa maailmassa. Maailmankansalaiset voivat olla ystäviä keskenään. Internet on tuonut lapsille ja nuorille ystäviä ympäri maailman ja eri maiden kansalaiset voivat kokea olevansa yksi ihmiskunta.

Yksittäisenä perheenä ja yksittäisenä äistinä kutsuntakirjeen tipahtaminen postiluukusta on kuitenkin aina viesti lapsuuden loppumisesta. Valtio tarvitsee lastani.

Etsivän työparitoiminnan rahoitus mukaan hallitusohjelmaan

Kaikkia ongelmia ei aina tarvitse ratkaista, niitä voidaan myös ehkäistä.  Ehkäisevät keinot ovat yksilön ja yhteiskunnan kannalta paras vaihtoehto. Varhainen puuttuminen ja syrjäytymisriskin minimointi on aloitettava jo äitiysneuvolassa ja sen tulee jatkua läpi ihmisen
elämänkaaren. Toimiva neuvola- ja päivähoitojärjestelmä, lasten huostaanottojen määrä ja koulujen erityisopetuksen taso vaikuttavat suoraan tulevien vuosien syrjäytyneiden määrään. Hyvin hoidettu nuorisotyö auttaa syrjäytymisen ehkäisyssä. Valtion tehtävä on tukea kuntia laadukkaiden palveluiden tuottamisessa.

Vuonna 2006 voimaan astuneen ja tänä vuonna päivitetyn nuorisolain yhtenä keskeisenä tavoitteena on nuorten sosiaalinen vahvistaminen. Sosiaalisella vahvistamisella tarkoitetaan syrjäytymisprosessin ehkäisemistä ja katkaisemista auttamalla nuorta löytämään omat voimavaransa.

Yhteiskunnan olemassa olevat tuki- ja apukeinot eivät enää tavoita kaikkia syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Siksi tarvitaan vaihtoehtoisia keinoja, joilla nuorten syrjäytymistä voidaan ehkäistä. Tällä hallituskaudella on päivitetty nuorisolakia. Uusi laki velvoittaa monialaiseen yhteystyöhön  ja  laki on helpottanut tiedon saantia eri toimijoiden välillä. Nykyisen hallituksen päätöksellä OKM alkoi rahoittaa etsivää työparitoimintaa, jonka tavoitteena on etsiä ja löytää syrjäytyneet ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Tämä rahoitus tulee saattaa myös seuraavaan hallitusohjelmaan, ettei hyvin alkanut työ kunnissa jää kesken.

Hanna-Kaisa