Juhannustaikoja tai sitten ei…

Työkiireistä johtuen olen pitänyt hieman bloggailutaukoa, eikä nämä kiireet tästäkään vielä hellitä, koska olen koko keskikesän juhlan ajan työmaalla iltavuoroissa, mikä on kyllä itselleni mieluisa vaihtoehto, sillä en muutenkaan oikein perusta juhannusjuhlista.

Juhannuksen alkuperäinen tarkoitus on ollut olla hedelmälliasyyden ja luonnon uudistumisen juhla. Hedelmällisyydestä me suomalaiset olemme taatusti pitäneet huolta juhannuksen aikana ihan näihin päiviin asti, jos katselemme syntyvyystilastoja, niin joka vuosi pieni piikki sattuu siihen maalis-huhtikuun taitteeseen. Luonnon uudistumista me tuskin muistamme juhannuksena, mikäli pohdimme elämäämme ja älämölöämme luonnonrauhaa häiriten.

Juhannustaiat ovat ehkä vahviten säilyneet alkuperäisiimmillään maassamme. Kulttuuriimme kuuluu edelleen kukkien kerääminen tyynyn alle ja mahdollisesta elämän kumppanista uneksiminen, alasti pihamaalla juoksentelu ja muut pienet taikatemput, joiden tarkoituksena on mitata tulevaa naimaonneamme. Myös juhannuskokon poltto kuuluu vahvasti perinteisiimme, vaikkei monikaan enää edes tiedä miksi niin teemme. Minäkään en tiedä.

Tänä juhannuksena olen töissä. Olen myös siksi pohtinut suomalaisen kulttuurin suhdetta juhannukseen, koska vielä vähemmän turvapaikanhakijoilla on käsitystä omituisista juhannusrituaaleistamme ja olisi ehkä ihan korrektia valaista kulttuuriimme voimakkaasti kuuluvia elementtejä myös heille.

Omat juhannustaiat taitavat tänä jussina jäädä aika vähälle. Toki yritän kuitenkin puolenyön aikaan, kun pääsen pois työmaalta kerätä 12 erillaista kukkaa tyynyni alle ja katsoa sattuisinko näkemään unia “elämäni miehestä”. Luulen etten tänäkään juhannuksena siinä erityisen hyvin onnistu, koska minulla on vahva epäilys siitä, että koko “elämäni mies” käsite on vain mielikuvituksen tuotetta. En usko että sellaista oikeastaan edes on. Ihmiset kohtaavat toisiaan päivittäin, kulkevat toistensa ohi ja joskus pysähtyvät samalle kohdalle. Mikäli mielentila, elämäntilamme ja intressit ovat yhteiset, he saattavat vaikka rakastua ja rakentaa yhdessä jotakin. Toiset eivät edes etsi ketään kenen kanssa rakentaa. Toiset taas etsivät, eivätkä välttämättä löydä. Toisille maailma on täynnänsä mielenkiintoisia ihmisiä, joista on vaikea valita yhtä ylitse muiden. Toiset taas ovat öliian tyytyväisiä omaan elämäänsä ilman kumppania, että alitajuisesti torjuvat kaikki yritykset pariutua jonkun kanssa. Jokainen ihnminen tarvitsee kuitenkin läheisyyttä, seksiä ja vertaistukea. Toiset saavat niitäparisuhteista, toiset taas harrastavat irtosuhteita tai hakevat sellaisia asioita ystävyyspohjalta. Maailma on moninainen, kuten me ihmiset ja tarpeemme. Siitäkin huolimatta antoisia juhannustaikoja heille, jotka niihin uskovat ja heille jotka tekevät niitä huvikseen.

Hanna-Kaisa

Vaalivoitto ja hyvä mieli

Palasin 5 pv kestäneiltä vapailtani jälleen Parikkalaan. Viikonloppu meni sekä EU-vaalien, että serkkupojan häiden merkeissä pääkaupungissamme. Sunnuntai-illaksi ehdin jo Lappeenrantaan Vihreiden vaalivalvojaisiin ja seuraamaan ääntenlaskentaa.

Kun selvisi että saamme ainakin 12% koko maan äänistä, tunnelma Lpr:n ravintola Lucky Monkeysissa nousi lähes kattoon. Kun lopullinen lukema nousi 12,4% tunnelma oli suorastaan tiivis ja hartaan kiitollinen. Vihreät ja Persut olivat EU-vaalien voittajia. Kumpikin otti ääniä suurilta puolueilta ja kummassakin tapauksessa saimme varmuutta sille, että kolmen suuren aika alkaa sittenkin olla ohitse.

Pienoinen pettymys oli se, että Vasemmiston paikka jäi kokonaan saamatta. Persujen ja Kristillisten vaaliliitto oli todella tehokas ja RKP oli jälleen saanut kannattajansa uurnille.

Hanna Holopainen teki kaikkien aikojen vaalituloksen. Hän keräsi karvaa vaille 2000 ääntä ja loistokkainta siinä oli se, että jopa Helsingistä hänelle herui liki 250 ääntä ja toinen mokoma Uudelta maalta. Omassa piirissämme hän keräsi hienosti ääniä myöskin. Huomioitavaa on se, ettei hän jäänyt nollille missään Etelä-Karjalan kunnassa. Puumalastakin tuli se yksi arvokas ääni.

Imatran seudun Vihreiden kanssa analysoimme vaalitulosta ensi viikon kokouksessa. Katsomme mistä ja kenelle alueemme äänet tulivat ja alamme suunnitella jo Eduskuntavaaleja.

Poliitiikan harrastajan elämä se kulkee vaaleista vaaleihin. Väliin jää todellinen elämä. Se milloin tähtäimet ovat arkipäivän rutiineissa, perheessä, työssä, opinnoissa, pyykkivuorissa, ruokakaupan puutoslistoissa, ystävien ja sukulaisten tapaamisissa ja yhdistysrutiinien pyörittämisessä.

Seuraava henk.koht. elämäni tavoite on Iskelmäkaraoken SM:n semifinaalit Vantaalla ensi sunnuntaina… eli taas kustuu Pääkaupunkiseutu maalle muutanutta…

Ihanaa kun on kesä ja valoisat illat ja sulat tiet!

Hanna-Kaisa

EU-vaalien viimeiset rutistukset

EU-vaalien ennakkoäänestys on päättynyt ja aikaa varsinaiseen vaalipäivään on 4 vuorokautta. Viimehetken rutistukset ovat meneillään.

Istuva työministeri Tarja Cronberg saapuu huomenna Etelä-Karjalaan kampanjoimaan. Häntä voi tavoitella ensin Lappeenrannasta ja sitten Imatralta. Samaan aikaan oma ehdokkaamme Hanna Holopainen vaaleilee Kotkassa.

Vaalikommentit ovat koventuneet, kuten viime metreillä tapana on. Tänään olemme Vihreinä saaneet kuulla olevamme KOMMUNISTEJA, eilen työministeri sanaili SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpalaisen kanssa, eikä Ari Vatanenkaan ole lakannut pitämästä meitä ilmastohysteerikkoina.

Maakuntalehti Etelä-Saimaa puolestaan on pitänyt EU-vaaleissa matalaa profiilia. EU-vaaleista kirjoitellaan harvakseltaan ja vain tiettyjen ehdpokkaiden kannanotot ovat päässeet läpi uutiskynnyksen. Harmillisesti juuri Hanna Holopaisen kannanottoja ei ole paljoa julkaistu, vaikka Hannalla onkin paljon sanottavaa ilmastosta, norpista, lentokentän ostopäätöksestä, eläin- ja perhepolitiikasta.

Iloinen olen siitä, että Väestöliitto noteerasi Hannan palkitsemalla hänet jaetulle kakkossijalle 1.6. “Suomen perheystävällisin meppi-ehdokas” kilpailussa. Lisäksi ihmiset ovat oma-aloitteisesti löytäneet Hannan kampanjatapahtumiin. Viikonloppuna niin “EU ja eläimet” tapahtuma Lappeenrannan satamatorilla, kuin illalla ollut Hanna Holopaisen lähdöllä varustettu iltaravikierros Lappeessa keräsivät kiitettävän määrän ihmisiä.

Hanna on tehnyt sitkeää kampanjaa ja uskoakseni voimme kaakkoisessa Suomessa odottaa hyvää vaalimenetystä loistavalta ehdokkaaltamme. Hanna on sitkeä puurtaja ja asiansa osaava ehdokas, jota kannattaa äänestää. Mikäli et ole ennakkoon käynyt uurnilla, niin sunnuntaina on sitten sinun vuorosi.

Hanna-Kaisa

KOTIPAIKKA MYYNTIIN?

Niinpä niin, puhuin tänään isän kanssa puhelimessa ja Konnunsuolla taitaa todellakin olla aika hektiset hetket meneillään. Sisäasiainministeriö oli käynyt tutustumassa Konnunsuolla tiloihin ja ainoat vastaanottokeskuksen toimintaan mahdollisesti kelpaavat tilat löytyvät nyt vielä asuttuina olevista asunnoita.

Senaattikiinteitöt omastaa Konnunsuolla vankilan, maatilan ja monta kymmentä asuntoa. Ne ovat siis poistumassa rikosseuraamusviraston käytöstä, kun hallituksen iltakoulu tammikuussa päätti lakkauttaa Konnunsuon vankilan vuoden 2012  alusta alkaen.

On ymmärrettävää että valtion omistuksessa oleva Senaattikiinteistöt haluaa rikosseuraamusviraston tilalle uuden vuokralaisen hinnalla millä hyvänsä. On ikävää, jos vuokraneuvotteluja käydään asuttuina olevista asunnoita, kun alueella on täysin kelvollisia asumattomiakin asuntoja. Toisaalta vuokrasopimus nykyisen vuokralaisen kanssa raukeaa vasta 2011 vuoden lopussa, joten sitä ennen Konnunsuon risellä vuokralla olevia tiloja tuskin eteenpäin vuokrataan kenellekään. Mikäli näin meneteltäisi, olisi sellainen mielestäni todella törkeää.

Tämä asia koskettaa myösminun kotiani. Isäni asuu vuokralla Senaattikiinteistöillä. Tilanne on kuormittava, vaikka periaatteessa olenkin sen kannalla, että Konnunsuolla tulee jatkossakin säilyttää jotakin toimintaa ja helpoiten se käy valtion omia toimintoja ylläpitämällä, sillä Senaattikiinteistöt tuskin saa aluetta kenellekään myytyä ja pahimmassa tapauksessa koko kylä muuttuu autioituneeksi aavekyläksi, mikä olisi se huonoin vaihtoehto. Silti minusta ihmisten tulisi saada asua rauhassa kodeissaan kunnes vankilan toiminta viimein lakkaa. On kohtuutonta, jos ihmiltä viedään ensin työ ja sitten vielä kotikin alta.

Mitä maholliseen vastaanottokeskustoimintaan alueella tulee, pidän sitä parempana vaihtoehtona, kuin tyhjäkäyntiä. Tosin vuoden 2012 alussa tilanne turvapaikanhakijoiden suhteen voi olla hyvin toisen lainen kuin tänään, varsinkin kun hallitus on päättänyt tiukentaa maamme turvapaikkapolitiikkaa. Tästäkin kysymyksestäminulla on toki mielipiteitä, mutta niihin otan toisena päivänä kantaa.

Hanna-Kaisa

Arkipäivän unelmia

Eilen sain vihdoin kesäkukat ja yrtit asennettua parvekkeelle. Sinne kasattiin nätti hyllykkö, löin tauluja seiniin ja virittelin lyhtyjä luomaan kotoista tunnelmaa. Parvekkeelta aukeaa kauempana kaunis järvimaisema. Koivujen lehdet ovat heleän vihreät. Auringon lasku näkyy parvekkeelleni. Parveke on tavallaan myös patio, koska asumme maan tasalla. Ympärillä on vanha puutaloalue isoine puutarhoineen, grillikatoksineen, huvimajoineen ja pihasaunoineen. Koko sielu lepää tässä ympäristössä.

Tässä ympäristössä alkaa romanttisesti haaveilla omasta pienestä puutalosta puutarhoineen ja pihasaunoineen. Näkee sielunsa silmin kuinka koira saa vaeltaa vapaana pihapiirissä, jonka ympärillä kiertää orapihlaja-aita. Sen on mahdollista lökötellä viinimarjapensaan katveessa aurinkoisella kotipihalla. Pihalla on muutama omenapuu, kasvihuone, komposti ja mansikkamaa. Ryytimaalla kasvaa herneitä, persijlaa, salaattia, sipulia ja pari penkkiriviä perunaa. Kasvimaata vartioi variksenpelätti.

Kahden omenapuun välissä roikkuu riippukeinu. Keskellä pihaa on puulaattojen alustama patio ja sen päällä grilli ja ympärillä kauniit kukkaistutukset. Vähän sivummalla pihassa on tyttäreni oma tramboliini. Savu tupruttaa pihasaunan piipusta. Saunan kuistilla odottaa valmis vasta saunaan tulijoita.  Kuistilla lojuu myös poikien virvelit ja sivummalla olevassa kukkapenkissä töröttää heinähanko, jolla on kaivettu onkimatoja. Puhtaat, valkoiset lakanat hulmuavat tuulen vireessä narulla. Ohikuljija tervehtii aidan yli.

Niinpä niin. Tällaisista pienistä asioista koostuu tämän naisen yksinkertainen unelma. Siinä unelmassa unohtuu omakotitalon todelliset asuinkustannukset, nurmikon leikkuu, polttopuiden hakkuu, talviset lumityöt, jatkuvasti jotain pientä korjaamista vaille olevat paikat, jotka kuitenkin jäävät rempalleen, se että sekä taitoni, että aikani ovat hyvin rajalliset. Päässäni kaikuu isäni varoitus: “Ei naisen kannata yksin mitään taloa ottaa vastuksikseen!”

HETKINEN, tosiaan. Tästä minun unelmastani puuttui kokonaan se mies, joka istuisi grillin äärellä, tai seisoisi aidan vieressä vasara kädessä tai ajaisi nurmikkoa, tai kääntäisi kasvimaata… Huomaan, kuitenkin etten ajattele ihan niin vanhanaikaiseti kuin isäni. Realisti minä kuitenkin olen.

Niin kauan, kun oma elämäni on näin vaihtelevaa, jatkan opintojani, saatan vaihtaa työpaikkaani vaikka neljän päivän varoitusajalla, tai opintolainoja on vielä makamatta, niin taidan pitäytyä talon hankinnalta.

Mitään miestä en sellaiseen projektiin koe tarvitsevani, vaikka se saattaisikin helpottaa talon ylläpidossa, mutta kun niiden kanssa on muuten niin hankalaa elellä, kun ne tuppaavat rajoittamaan kuitenkin aina elämääni, jonka pääarvona on vapaus päättää itse omasta ajastani, niin EI KIITOS!

Luulen ettei sellaista miestä ole olemassakaan, jonka kanssa voisin kokea olevani vapaa ja tasavertainen. Mieluummin olen ilman miestä, kuin onneton siksi että minulla on puoliso. Koska kenenkään toisenkaan puolioita ei sovi lainata silloin, kun niistä olisi jotakin iloa, olen mieluummin itsekseni. Voin toki vitsailla, että olisin onnellisin jonkun miehen toisena naisena, varsinkin jos mies ei ikinä jättäisi vaimoaan, mikä onkin hyvin tyypillistä sellaisissa asetelmissa, joissa miehellä on vaimo ja muita naisia. Sellainen olisi kuitenkin moraalitonta ja vähintäänkin itsekästä rukoilla Jumalalta: “Anna minulle varattu mies!” Silti myönnän joskus ajatelleeni siten ja koska en sitä kiellä, niin ainakin tunnen itseni läpikotaisin. Sitäpaisti sellainenkaan mies ei ehtisi minun taloani pitää kunnossa, eikä minun nurmikkojani ajella, koska sellaiset hommat pitäisi jo hoitaa kotosalla, eli ei sekään olisi hyvä idea unelmieni  yhtälössä.

…mutta jospa sittenkin kurkkaisin www.etuovi.com sivustot….

Hanna-Kaisa

Hiilivapaat kunnat

Maanantaina oli paikallislehti Parikkalan- Rautjärven sanomissa iso kannustinjuttu Parikkalan kunnan tavoittelemasta hiilivapaan kunnan tittelistä. Jutussa oli mainittu, että maatalous ja liikenne aiheuttavat Parikkalassa suurimman osan kasvihuonepäästöistä, mikä ei ole mikään ihme, koska Parikkala on paitsi maatalousvaltainen paikkakunta, täällä välimatkat ovat varsin pitkät. Lähimpiin kaupunkeihinkin (Savonlinna ja Imatra) matkaa kertyy noin 60 kilometriä ja vaikka kuntamme alueella palvelut ovat hyvät, niin monet käyvät töissä Savonlinnassa tai Imatralla ja tekevät erikoisostoksensa näissä kahdessa kaupungissa. Kunnan nettisivuilla ollaan kyselty hyviä vinkkejä ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Minusta ihan pienetkin teot ovat niitä, joista meistä jokainen kuntalainen voi aloittaa. Lyhyillä matkoilla kannattaa valita auton sijasta kävely tai polkupyöräily, jätteet on hyvä lajitella ja kunnan puolesta huolehtia siitä, että lajittelupisteitä on riittävästi ja sellaisissa paikoissa, joissa ihmiset muutoinkin käyvät, jotta jätteen siirtämiseen kierrätettäväksi ei kulutettaisi ylimääräisesti ilmastoa. Elektorniset laitteet on hyvä kytkeä kokonaan pois päältä, kun niitä ei käytetä. Rakentamisessa ja remontoinnissa tulee ottaa energiatehokkuus huomioon ja kunnta voisi jollain tavalla tukea energiatehokkaiden asioiden huomioon ottamista, kun rakennetaan tai remontoidaan. Kaavoittamisen tulisi olla tarpeeksi tiivistä.

Kuntalaisia tulee kannustaa luomuviljelyyn ja bioviljelyyn esimerkiksi ruokohelpi ja rypsi ovat tässä hyviä esimerkkejä. Eikä sekään haittaisi, jos kuntaan houkuteltaisi vihrekaulusyrityksiä.

Kouluissa ja päiväkodeissa tulee ottaa ympäristökasvatus opetussuunnitelmiin ja jakaa tietoa ilmastonmuutoksesta. Usein ilmastotietoisuuden lisääntyessä valinnat muuttuvat automaattisesti sen mukaisiksi.

Liikenteen päästöihin on toki vaikeata vaikuttaa, mutta yksi keino voisi olla se, että VR:n kiskobussi Savonlinnaan pysähtyisi myös Särkisalmella. Se antaisi vaihtoehdon oman auton käytölle sekä Savonlinnan, että Parikkalan keskustaajaman suuntaan.

Näillä eväillä mielestäni päästäisi jo kohtuulliseen alkuun hiilivapaan kunnan tavoitteissa. Tsemppiä tähän (kin) haasteeseen. Läähdetään kaikki kuntalaiset innolla mukaan!

Hanna-Kaisa

Analyysi Kokoomuksen turvapaikkapolitiikasta

Kokoomus julkaisi viime viikolla tuoreet turvapaikkapoliittiset linjauksensa. Luin niitä kriittisesti ja haluan antaa oman näkemykseni ko. asioista. Heidän linjaamissaan asioissa on paljon hyvää, mutta minun mielestäni myös joitakin kohtia, joissa resursseja haaskattaisi aivan vääriin kohteisiin.

Kokoomus muun muassa vaatii että velvollisuus ikätestiin tulisi kirjata lakiin. Kuitenkin lääketieteellinen iänmääritys on melkoisen kallis toimenpide, joka ei kuitenkaan palvele alaikäisinä esiintyviä turvapaikanhakijoita tarvittavalla tavalla, koska iänmäärityksen virhemarginaali on +/- 2-vuotta. Tässä kohtaa olisi hyvä kysyä Kokoomukselta, että mitä he ovat ajaneet takaa tällä asialla, jos ikätestit ovat epätarkkoja?

Kokoomus haluaa myös yhdenmukaistaa pohjoismaista lainsäädäntää ja minimoida pohjoismaisia vetovoimatekijöitä. Tässä kohtaa he eivät näe mielestäni ongelman syvintä ydintä, joka kuitenkin löytyy EU:n jäsenmaisen erilaisista käytännöistä tulkita mm. ihmisoikeussopimuksia. Mikäli Pohjoismaat tiukentaisivat omaa linjaansa, todellinen ongelma esim. Italiassa ja Kreikassa jäisi olemassaolevaksi ja näin ollen koko Euroopan tasolla ihmistoikeuksien toteutuminen turvapaikkaprosessissa jäisi hyvin kyseenalaiseks.  Kokoomus ehdottaakin Euroopan yhteisen turvapaikkaviranomaisen perustamista, mikä sinänsä olisi hyvä ja kannatettava asia, jos sen tehtäviin luokiteltaisi muun muassa se, että se rakentaa yhteiseurooppalaisen , tasavertaisuuteen perustuvan turvapaikkajärjestelmän ja valvoo sen käytäntöjen toteutumista kussakin EU-maassa.

Mikäli sen tehtäväksi jää vain tehotaa esim. Euro-dock osuman saaneiden palautusta siihen maahan, mistä ensimmäisenä turvapaikkaa on haettu, ilman että se ottaa vastuuta turvapaikanhakijoiden tasavertaisesta kohtelusta EU:n sisällä, menemme peppu edellä puuhun.

Toisaalta olen kyllä ilopinen siitä, että maassamme on saatu lisää määrärahoja nykyisen järjestelmän sisällä paitsi turvapaikkapuhutteluihin (2 miljoonaa eetua, jolla avataan kaksi Migrin uutta toimipistettä Ouluun ja Imatralle purkamaan maahanmuuttoviranomaisen turvapaikkapuhuttelujonoja), myös poliisille hittien palautukseen, sillä kaikista kestämätön tilanne on silloin, kun turvapaikanhakija odottaa käännytystä takaisin siihen maahan, josta on ensimmäisenä turvapaikkaa hakenut vastaanottokeskuksissa, opiskelee suomenkieltä ja yhteiskuntataitoja, kiintyy ihmisiin ja vasta puolen vuoden tai yhdeksänkin kuukauden kuluttua hänet palautetaan takaisin Kreikkaan tai Italiaan, jossa hänen on pärjättävä ilman toimeentulotukea, kattoa pään päällä, perusterveydenhoitoa ja fyysistä turvaa.

Olen sitä mieltä, että meidän Vihreidenkin kannattaisi alkaa vaatia EU:n yhteistä turvapaikkaviranomaista, mutta niin ehdoin, että sen yhtenä keskeisenä tehtävänä on valvoa ihmisoikeuksien toteutumista koko EU:n tasolla. Minusta olisi hyvä perustaa omallekin puolueelle jokin työryhmä näiden kysymyksien pohtimista varten, vaikka meillä onkion melkoisen tuore maahanmuutto-ohjelma. Tällä hetkellä nämä kysymykset ovat kuitenkin akuutteja, eikä maahanmuuttopoliittisesta ohjelmastamme löydy vastauksia nyt akuutteina oleviin kysymyksiin.

Hanna-Kaisa

Kohti Jyväskylää!

Lähden tänään ajamaan puoluekokoukseen Jyväskylään. Toimin ensimmäistä kertaa puoluekokouksen ääntenlaksijana. Luvassa on puolueen puheenjohtajiston vaihdos ja kokouksessa valitaan uusi puoluevaltuuskunta ja puoluehallitus. Julkisuudesta olette varmasti huomanneet, että puolueeni puheenjohtajaksi nousee todennäköisesti kansanedustaja Anni Sinnemäki, koska vastaehdokkaita ei ole ilmaantunut. Asiaa on myös kritisoitu, koska Annin on pelätty ohjaavan Vihreää puoluetta entistä enemmän Helsinki tai ainakin kaupunkikeskeiseksi puolueeksi. On totta, että Anni Sinnemäki on helsinkiläinen. Aina en kuitenkaan ymmärrä mitä pahaa siinä on, jos ihminen on syntyjään helsinkiläinen? Syntyperäinen helsinkiläisyys ei kuitenkaan minun mielestäni poikkea maakuntaidentiteeteistä millään tavalla. Annilla on vahva kotipaikkaleima, kuten kenellä tahansa muullakin. Se on aivan verrattavissa omaan eteläkarjalaisuuteeni, josta olen hyvin ylpeä ja kannan sen leiman pää pystyssä ja iloisena siitä, että minulle minun kotipaikkani on hyvin tärkeä. Siksi en aina tajuakaan sitä, että onko muka synti syntyä helsinkiläiseksi? Nouseeko se ajatus sitten kateudesta vai mistä, uskon silti syvästi siihen, että Annillakin on oikeus olla ylpeä kotipaikastaan ja vahvoista juuristaan ja siteistään omaan synnyinkaupunkiinsa. Eihän Anni sitä valinnut, että hän sattui syntymään maamme pääkaupunkiin. Itseasiassa juuri sen syvän ja voimakkaan kotipaikkaidentiteettinsä vuoksi uskon, että Anni osaa arvostaa ja ymmärtää erilaisia ihmisiä ympäri maan, jotka yhtälailla kokevat kotiseuturakkautta ja pitävät omiensa puolia. Minusta se ei loppujen lopuksi olekaan mikään huono asetelma puolueen johtamiseen, kun katselen asiaa maaseudun ihmisen ja maakuntaidentiteettini läpi.

Ihminen pystyy leimaantumaan myös muualle, kuin kotiseudulleen. Minulle nimenomaan Jyväskylä on paikka, jossa olen kokenut kotoisaa oloa ja tunnen hienoista lukkarin rakkautta Keski-Suomea kohtaan. Minun rakkauteni Jyväskylään syntyy henkilökohtaisista kokemuksista. Olenhan viettänyt monta hienoa lapsuuteni kesää Jyväskylän Halssilassa silloin nuoen ja humaanin tätini ja hänen rauhanliikettä luotsaavien opiskelukavereidensa keskellä. Elämä heidän kanssaan oli niin erilaista, kuin kotona, että muistoissani se muodostuu yhdeksi jännittävimmistä ajoista omassa elämässäni. Jyväskylässä ei piitattu nipottavista säännöistä. Me lapset olimme saman arvoisia nuorten aikuisten kanssa ja saimme puuhastella siinä missä aikuisetkin. Jyväskylään sitoutuukin lapsuuteni muistot vapaudesta ja jännittävistä tapahtumista kuten esimerkiksi aamuyöhön asti jatkuvista yhteislauluista grillin äärellä kitarasäestyksellä, ruohonjuurikaupoissa ja kirpputoreilla pyörimisestä, osallistumisesta rauhanmarsseihin ja erilaisiin kulttuuritapahtumiin kuten kesäteattereihin ja puistorokkeihin. Jyväskylässä olen kääynyt elämäni ensimmäisessä Dingon konsetissakin!

Aikuisiän Jyväskyläni aukeaa minulle henkilökohtaisten valintojen ja saavutuksien tyyssijana. Olen kymmenen vuotta sitten liittynyt puolueeseen nimenomaan jyväskyläläisenä, olen elämäni ensimmäisen kerran toiminut virallisesesti nuoriso-ohjaajana Jyvääskylän kaupungin kulttuuritoimella. Olen myös ensimmäisen kerran irroittautunut omaan elämääni Jyväskylässä, sillä vahaisaikuisuuttani Helsingissä ei voida vielä tällaiseksi ajaksi laskea.

Jyväskylään liittyy myös ikäviäkin muistoja. Siellä sain tietää kromosomipoikkeamastani ja siellä vietin elämäni yksinäisimmät ja synkimmät hetket, kun suhteeni silloiseen avomieheeni päättyi eroon.

Jyväskylä on nivonut yhteen elämäni tärkeitä ihmisiä. Poikani aloitti koulunsa siellä. Minä valmistuin nuoriso-ohjaajaksi. Jyväskylä on sivunnut myös minun ja elämäni suurimman rakkauden yhteisiä hetkiä, vaikka kumpikaan meistä ei enää asunut siellä. Me päätimme että joskus asumme. Nyt sekin tuntuu utuiselta ja kaukaiselta.

Tänään minä matkustan jälleen Jyväskylään. Matkustan sinne puoluekokousvieraaksi. Tapaan tänään vanhoja ystäviäni siellä. Tapaan puoluekokousviikonlopun aikana paljon vihreitä ystäviäni siellä. Kohtaan siellä myös setäni ja tätini. Koen hienona sen, että kohtaan tätini juuri Jyväskylässä. Edellisestä kohtaamisestamme siellä on jo tovi aikaa. Majoitun hänen kanssaan Cumulus-hotelliin. Samassa hotellissa kohtasin 9-vuotiaana hänen kanssaan Dingon. Tänään en kohtaa Dingoa, vaan kohtaan hänen rinnallaan Viheän puolueen. Puolueen, jota hän oli lapsuuteni aikana Jyväskylässä puuhaamassa kasaan. Elämä on aika hienoja ketjuaja täynnä!

Hanna-Kaisa

Vatanen (kok.) kieltää ilmastonmuutoksen!

MTV3:

“Kokoomuksen Ari Vatanen kyseenalaistaa ilmastonmuutoksen 14.05.2009 17:00

MTV3 – Salla Vuorikoski

Eurovaaliehdokas *Ari Vatanen* (kok.) tyrmää MTV:n netin Vaaliväittelyssä ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun. Vastauksessaan vihreiden ehdokkaalle *Hanna Holopaiselle* Vatanen kutsuu vihreitä “ilmastohysteerikoiksi”.

- Yksi neljäsosa maailman vastasyntyneistä jää rokottamatta. Maan ystävät murehtivat sen sijaan lämpötilaa ja kuvittelevat voivansa museoida ilmaston, Vatanen kirjoittaa. Vatasen mukaan lämpötilat ovat muuttuneet historiassa jatkuvasti, mutta hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC ei puhu asiasta.

- Se vesittäisi heidän tietokonemalleihin perustuvan “ilmastotieteen”, Vatanen räväyttää. Vihreiden Holopainen puolestaan vaatii EU:lta tiukempia otteita taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Hän sanoo kannattavansa Euroopan Maan ystävien ajamaa EU:n laajuista ilmastolakia, joka velvoittaisi jäsenmaat leikkaamaan päästöjään vuosittain viidellä prosenttiyksiköllä. – Ne todennäköisesti riittäisivät pysäyttämään ilmaston lämpenemisen alle kahteen asteeseen, Holopainen arvioi.”

Ho hoijaa, nyt taisi Ari Vatasen pisteet laskea aika rajusti. Suurin osa Euroopan ihmisistä tunnistaa nykyisin ilmastonmuutoksen olemassaolon ja pitää tutkimuksien mukaan sitä yhtenä suurimpana uhkana ihmiskunnalle. Kirjoituksessaan Vatanen kertoo että neljäsosa maailman lapsista on vielä rokottamatta, mutta ei tajua, että ilmastonmuutoksen kynsissä ei enää pelkät rokotukset auta, jos köyhistä maista loppuvat elinedellytykset tyystin ilmaston lämmetessä.

Ilmastonmuutos saattaa tulevaisuudessa todellakin olla iso ongelma nimenomaan Euroopalle. Jo tällä haavaa Eurooppa kärsii maailman epävakaan tilanteen aiheuttamasta turvapaikanhakijoiden tulvasta. Mikäli ilmastonmuutosta ei saada hidastettua, tuo se tullessaan lisää kodittomia ihmisiä, kun luonnonkatastrofit pakottavat ihmiset siirtymään pois elinkelvottomilta alueilta. Tästä näkökulmasta Vatanen on mielestäni vastuuton antaessaan edellä mainittuja lausuntoja.

Ehkä sitten kyse on vain Vatasen hahmotushäiriöstä. Ilmastonmuutoksen seurauksia ei kyetä näkemään laajassa mittakaavassa, eikä sen vaikutusta osata arvioida humanitäärisestä näkökulmasta. Vatanen yrittää toki olla humaani ja minusta hänen huolensa rokottamattomista lapsista onkin aivan aiheellinen. En vain ymmärrä kuinka ilmastonmuutos ja rokottamattomat lapset ylipäätään voidaan vastakkain asetella, koska ilmastonmuutos ja rokottamatta jättäminen ovat molemmat humanitäärisiä ongelmia.  Kumpikin voi vaikuttaa kokonaisten kansakuntien tuhoutumiseen.

Onneksi Vatasta nuoremi sukupolvi ymmärtää asian laajemmassa mittakaavassa ja muuttaa maailman kestävän kehityksen mukaiseksi paikaksi, jossa ilmastonmuutosta edes yritetään hillitä. Toivon hartasti ettei tämä ole jo liian myöhäistä. En haluaisi olla todistamassa sitä, että minua vanhemmat sukupolvet tuhosivat meiltä maailma, koska eivät uskoneet ilmastonmuutoksen mahdollisiin seurauksiin.  Ehdoton edellytys kuitenkin sille, että  EU pysyy edes nyt asetetuissa ilmastotavoitteissa on pitää Vatasen kaltaiset mepit  loitolla päätöksenteosta!

Hanna-Kaisa

VIHREÄ TEOLLINEN VALLANKUMOUS ALKAA TÄNÄÄN!

Europarlamentaarikko Satu Hassi ja EU-ehdokas Hanna Holopainen puhuvat tänään Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla klo. 18-20. Kaikille avoimen tilaisuuden aiheena on vihreä, teollinen vallankumous.

Kyseinen aihe sattuu kuin nappi villatakkiin juuri Lappeenrantaan. Paperiteollisuuden ulosmarssi maastamme on alkanut jo näyttävästi alkanut. Samaan aikaan haasteeksi on noussu globaali talouskriisi. Me vihreät olemme etukäteen nähneet tulevan metsäteollisuuden tilanteen ja siksi vaatineet Suomea kehittämään teknologista osaamistaan uusiutuvan energian suuntaan. Leukojemme aukominen on ollut aika lailla  turhaa, sillä suurinta valtaa poliittisissa päätöksissä on pitänyt nimenomaan metsäteollisuus.

Perinteinen teollisuus, kuten paperiteollisuus, on toki tärkeää, myös jatkossa, mutta kaikille lienee jo selvää, että edes perinteinen teollisuus ei selviä huomisen maailmassa vanhoin konstein. Erityisen tärkeää uusiutuvaan energiateknologiaan satsaaminen on Etelä-Karjalan kaltaisissa maakunnissa, joissa itsepintaisesti on luotettu metsäteollisuuden ja perinteisen suurteollisuuden kantokykyyn. Metsäteollisuus on vähentänyt työpaikkojaan tasiaiseen tahtiin ja talouskriisi on vain nopeuttanut tätä prosessia.

Metsäteollisuuden rakennemuutoksesta kärsivällä alueella viherkaulustyöpaikat ovat erittäin tarpeellisia. Uusien työpaikkojen luomisessa voidaan hyödyntää sitä energia- ja ympäristöteknologiaosaamista, jota Lappeenrannan teknilliseltä yliopistolta löytyy. Alan tutkimukseen ja tuotekehitykseen tarvitaan lisärahoitusta. Alueelle tarvitaan ympäristö- ja energiateknologiaosaamisen verkosto. Tästä syystä yliopisto onkin mitä mainioin ympäristö tämän päivän keskustelutilaisuudelle.

Uusimmat uutiset maailmalta kertovat, että lama on hidastanut myös uuden energiatekniikan junan vauhtia. Hidastuminen on kuitenkin vain hetkellistä, koska ilmastohaaste ja energian saatavuuden haaste eivät katoa minnekään. – Suomelle hidastuminen tarjoaa tilaisuuden hypätä viimein mukaan, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Taantuma antaa meille toisen mahdollisuuden, jonka hidastelemalla ja liikaa metsäteollisuutta kuuntelemalla melkein jo hukkasimme. Meillä on osaamista ja tietotaitoa toteuttaa vihreä teollinen vallankumous. Sen aika on nyt!

Hanna-Kaisa