AITOA kissaa leluihisi!

Tänä jouluna saa olla tarkkana tuoteselosteista, kun ostaa lapsilleen joululahjoja, sillä EU on havainnut myynnissä tuotteita, joihin on käytetty AITOA kissankarvaa. Ihanaiset pehmokisut näyttävät ja tuntuvat aivan aidolita kissoilta ja ihmekkös tuo, jos niihin on käytetty aitoa kissaa.HÄLYYTTÄVÄÄ!!!! Kyllä nyt mennään liian pitkälle. Eläimen kuuluu olla arvokas elävänä olentona, eikä sen käyttötarkoitus saisi sanella sen arvoa. Kuinka pitkälle tuotekehittelyssä ollaan valmiita menemään ja eikö eläimen inhimillisellä kärsimyksellä ole mitään väliä? Kissat ovat lemmikkieläimiä, useille ihmisille perheenjäseniä. Samalla niillä on myös luonnonmukainen tarkoitus toimia pienpetoina, jotka jahtaavat hiiriä ja myyriä. Lapset saakoot lemmikkikissansa elävinä tai sitten jääkööt niitä ilman!

“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”

Hanna-Kaisa

“Menolippu Eurooppaan…”

Huomenna soi kello aamulla neljältä. On noustava, vaikka se ei olekaan ihmisen aika nousta kaamoksen keskellä. Suihkussa on ehdittävä käydä ja vielä katsottava, että kaikki tarpeellinen on mukana, passi, kamera ja rahaa. Mitään nestettä ei saa ottaa käsimatkatavaroihin ja kännykkäkin on syytä sujauttaa matkalaukkuun. “Täältä tullaan Eurooppa, oletko valmis!?”

Elämäni ensimmäinen vierailu Euroopan “pääkaupungissa” Brysselissä. Koskaan en ole käynyt keskieuroopassa. Viimeisin lentomatkanikin oli pari vuotta sitten, kun lensin Vihreän liiton valtuuskunnan kokouksesta Oulusta Helsingin kautta Lappeenrantaan. En olisi muuten lentänyt, mutta kun 2-vuotias tyttäreni oli mukana. Sitä ennen lensin vuonna 1998 Lanzzarotelle. Katu-uskottavaa Vihreyttä. Vältä lentokoneita.

Sattumat ovat joskus mukavia. Koska uusia vauvoja syntyy sopiville henkilöille, sain itselleni menolipun Eurooppaan, Vihreän piirijärjestön edustajaksi Europarlamenttiin Satu Hassin vieraaksi. Odotuksia ei ole. Enhän tiedä mitä odottaa, kun en ole koskaan käynyt “Euroopassa”. Ohjelma näyttää tiukalta ja aika rankalta. Tutustuminen parlamenttiin, ehdokaskoulutusta, kampanjakoulutusta jne.

Veikkaan kuitenkin, että matka on antoisa. Tämän jälkeen olen käynyt vallan ytimessä ja Eurooppatietoisuuteni on kasvanut kovasti…

Palataan lauantaina!

“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”

Hanna-Kaisa

“Vetovoima neljän työpaikan varassa…”

Kyllä meidän valtuutettujenkin pitäisi joskus heätä reaaliin. Me puhumme Joutsenon vetovoimaisuudesta ja houkuttelevan imagon luomisesta. Me pidämme tärkeänä markkinoida kaupunkiamme niin hyvi kuin mahdollista, jotta saisimme vetovoimaa lisättyä ja uusia asukkaita paikkakunnalle.

Äsken kävellessäni sateisessa Helsingissä palaverista toiseen ajoi E. Rantasen turistibussi ohitseni iloisin mainoskyltein varustettuina: “Tee kotisi Joutsenoon! www.joutseno.fi ” Helppoahan se olisi tehdä, mutta kun työpaikkoja tulijoille ei ole.

Selailin tapani mukaan www.mol.fi sivustot läpi ja laitoin hakusanaksi “avoimet työpaikat” “Joutseno”. Hakukone antoi NELJÄ osumaa. Röngtenhoitaja, taksinkuljettaja, vankilan johtaja ja parturikampaaja. Siinä kaikki.

Oman alani työpaikkoja ei Joutsenossa ole omalla aikuisiälläni ollut KOSKAAN avoinna. Joutsenossa ei työllisty raittiustyön, nuorisotyön ja kulttuurityön tutkinnoilla. Ajatella, vaikka aikoinaan juuri Joutsenossa koulutettiin raittiussihteereitä, sittemmin kulttuurisihteereitä ja nyttemmin kulttuurintuottajia, niin eikös oma silloinen kuntamme siivonnut ensimmäisten joukossa kyseiset virat tarpeettomina pois?

Onneksi minulle sentään köytyy työtä muualtakin, (kuka ties  vaikka Eduskunnasta )mutta enstä ne lukuisat ammattitaitoiset työttömät, joiden omaa alaa vastaavia työpaikkoja ei ole vuosiin ollut avoinna omalla kotipaikkakunnalla? Ohjaako työkkäri heidät hakemaan avoinna olevaan takisinkulejttajan toimeen ilman taksiajolupaa, vai kenties hakemaan vankilan johtajan virkaan ilman hallinnollista korkeakoulututkinoa? Enpä usko… Missä onkaan Joutsenolaisten yritysten työpaikkatarjonta? Minimaniiin ja Piranaan myyjiä? Leipomolle työntekijöitä? M-realille, Botnialle ja Ensolle työntekijöitä?Päivähoitoon ja vanhustenhuoltoon työntekijöitä? Lastensuojeluun perhetyöntekijöitä? Nuorten työpajoille ohjaajia? Kouluihin opettajia?

Imagon lisäksi vetovoimaisuuteen tarvitaan myös työpaikkoja!

“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”

Hanna-Kaisa

“Tarttee tarkistaa asenteitaan…”

Olen aina ajatellut, että autourheilu on ihan syvältä. Poltetaan sikana rahaa ja saastutetaan luonntoa, eikä moottorivoimalla kulkevaa touhua pitäisi kutsua edes URHEILUKSI… sitten avasin eilisen Hesarin ja siinä se seisoi. AUTOUREHEILU ALKAA KÄYTTÄMÄÄN BIOPOLTTOAINEITA. Selvällä suomenkielellä kirjoitettu otsikkotason lause hiveli silmiäni. Ne luonnosta ja saatuttamisesta vähät välittävät rahanahneet rötköt yllättivät minut totaalisesti. Ehkä autourheilun rahoittajilla sittenkin on aivot ja kykyä harkita. Ajatella tulevaisuutta, luontoa ja ilmaston lämpenemistä. Nyt tuli Summasen akalle peiliin katsomisen paikka. Pitää keksiä joku uusi “tekosyy” protestoida sunnuntaiaamuöisiä herätyksiä vinkuvaan formulan ääneen… Se jos mikä on rasittavaa…

“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”

Hanna-Kaisa

“Idiotismin on loputtava perhepolitiikassa”

Hesarin etusivulla tänään: “vain joka neljäs valtion huippuvirassa on nainen. ” “Joka kolmas huippuvirkaan hakeva on nainen.” “Finlandia kirjallisuuspalkintokisaa hallitsevat miehet”

Sata vuotta naisten äänioikeutta ja pienin askelin ollaan edetty. Ensimmäinen naispresidentti istuu jo toista kauttaan vallan kahvassa. Ensimmäinen naispääministeri ehti istua vain hetken. Puolueen puheenjohtajina valtapuolueissa istuu vain harva nainen. Demareilla mies, Kokoomuksella mies, Keskustalla mies jne. Yllättäin meidän Vihreiden ohella edistykselliseksi puolueeksi nousee Kristillisdemokraatit naisjohtajansa ansioista.

Vanhemmuudenkustannukset ovat edelleen jakamatta tasan molempien vanhempien työnantajien kesken, mikä heikentää merkittävästi etenkin nuorten naisten etenemistä työelämässä. Nuoret naiset tekevät etupäässä pätkätyötä, mikä lisää perheiden taloudellista epävakaisuutta.

Olen itse 32-vuotias uusperheen äiti. Olen hankkinut koulutusta koulutuksen perään ja työkokemusta on karttunut jos monenmoiselta alalta. Henkilökohtainen CV alkaa muistuttaa sivumäärältään pikapuolin tietosanajulkaisua ja hyvällä omalla tunnolla voi kehua olevansa “lähes kaikkien alojen asiantuntija” Minulla ei ole ollut koskaan vakinaista työpaikkaa tähän ikään mennessä. Yleinen vitsailun aihe onkin se, että jos hakee vakinaista työpaikkaa, pitäisi olla lääkärin todeistus sterilisaatisota CV:n välissä, jotta olisi vakuuttava työnhakija kulloinkin tarjolla olevaan vakinaiseen työpaikkaan. Määräaikaisiin hakiessa asialle ei ole suurempaa merkitystä. Todellisuus ei kuitenkaan naurata, sillä viisihenkinen perhe tarvitsee taloudellisen vakauden ja paikan johon juurtua.

Mielestäni hallituksen esitys isien vanhempainvapaarahan korotuksesta on pöyristyttävä. Kaiken lisäksi se on epätasa-arvoinen. Useimmissa nuorissa perheissä realiteetti on se, että isä on perheessä anioa, jolla yleensäkään on vakituinen työ, josta vanhempainvapaalle voisi jäädä. Ei se perheen taloudellista tilannetta useinkaan helpota, jos isille tarjotaan korkaampaa vanhempainrahaa, jos äiti on kuitenkin kotona, jos vakitusta työpaikkaa ei ole.

Mielestäni vanhemmuuden tukemisessa tulisi ottaa järki käteen ja jakaa vihdoinkin vanhemmuuden kustannukset tasan isien ja äitien työnantajien kesken. Isien vanhempainvapaan korotus ei auta lainkaan esimerkiksi yksinhuoltajaperheitä, joissa äiti on lasten kanssa keskenään. Useiden tutkimuksien mukaan lapsiperheet ovat jääneet pahasti jakoihin tulokehityksessä ja etenkinuseat yksinhuoltajaperheet elävät köyhyysrajan alapuolella. Idioottimaisella perhepolitiikalla on saatu aikaiseksi se, että nuoret naiset tekevät jatkossakin hullun lailla pätkätöitä, lapsiperheiden taloudellinen asema heikkenee ja nuorten perheiden on yhä vaikeampi rakentaa vakaata tulevaisuutta lastensa turvaksi. Tällä samalla perhepolitiikalla vaikutetaan myös siihen, että valtion johtoviroissa ei jatkossakaan tulla näkemään tasa-arvoista määrää naisia ja miehiä.

“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”

Hanna-Kaisa

“Vankeuslakia aiotaan sitenkin muuttaa”

Kymppiuutiset saivat minut hyvälle tuulelle. Vankeinhoidon hätähuuton ollaan viimeinkin vastaamassa. Muutama viikko sitten julkinen keskustelu vankipostin avaamisesta leimahti käyntiin myös tiedotusvälineissä. Jo enen uuden vankeuslain voimaan astumista 1.10.2006 vankeinhoitohenkilöstö nousi varpailleen valmisteilla olleen lain kohdasta jättää perustuslain kirjesalaiuuteen nojaten vankiposti avaamatta. Periaate on hieno ja kunnioitan itsekin Suomen perustuslaillisia oikeuksia. Keskustelussa unohtui kuitenkin se, että perustuslain suomista oikeuksista suurimpana pidetään vapautta ja itse vankeusrangaistuksella kajotaan jo siihen.

Työskennellessäni vankilassa yhden kesän ohjaajana, jonka toimenkuvaan kuului myös vankipostin tarkastaminen, ymmärsin heti vankeinhoitohenkilöstön huolen ja hädän lakia valmisteltaessa. Vankiposti kuului tarkastaa kahdesta syystä; tarkistaa sisältääkö lähetys huumausaineita ja noukkia kirjeistä rahalähetykset ja toimittaa ne vankilan kassan kautta vangin vankitilille kanttiiniostoja varten. Itsestään selvää lienee jokaiselle se, ettei vankiosastolla saa olla hallussa rahaa, eikä varsinkaan huumausaineita.

Uusi laki ehti olla voimassa kokonaista 1,5 kuukautta, kunnes siihen ollaan vihdoin saamassa muutosta. Jopa oikeusministeri Luhtanen totesi useaan otteeseen männä viikolla julkisuudessa, että vankipostin tarkastamissäädöstä on muutettava. Viestit vankiloista ovat olleet puolentoistakuukauden sisällä hälyyttäviä. Huumausaineiden määrä osastoilla on lisääntynyt, vangeilla on hallussaan rahaa vankiosastolla, jolla he käyvät kauppaa. Velkoja on alettu kiristää. Kirjeiden välityksellä on suunniteltu ja johdettu rikollisuutta jne. Vankeinhoidon resurssit ovat muutenkin vankilukuun nähden liian pienet. Olen henkilökohtaisesti huolissani vankeinhoitajien työssäjaksamisesta. Uusi vankeuslaki velvoittaa tuottamaan entistä kunnianhimoisempaa vankeinhoitoa. On hyvä, jos vankeinhoitajien työtolosuhteita helpotetaan muuttamalla vankipostin tarkastamista koskeva pykälä vanhan lain mukaiseen muotoon.

“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”

Hanna-Kaisa

“Valtion erityislaitokset eivät kiinnosta kuntapäättäjää”

Etelä-Saimaassa oli tänään artikkeli, joka käsitteli Joutsenon vastaanottokeskuksen huolehtivan Oulun vastaanottokeskuksen ohella ihmiskaupan uhreiksi joutuneista pakoilaisista. Lainsäädäntä on kesken, eikä määrärahoja ole. Artikkelissa kuvattiin työn ongelmakohtia ja moninaisuutta. Mitä kaikkea ihmiskaupan uhrien auttaminen pitää sisällään.

Muistan, kun tv-uutiset aikoinaan kertoi, että Suomeen saapuvia ihmiskaupan uhreja aletaan auttaa Joutsenossa ja Oulussa. Sen jälkeen asiasta ollaan oltu suhteellisen hiljaa. Edes omassa kaupunginvaltuustossa Joutsenossa en ole kuullut sanallakaan mainittavan aiheesta. Meitä valtuutettuja kun ei tunnu kiinnostavan mitä valtio tekee, ellei se sitten tarkoita sitä, että valtio velvoittaa kuntia johonkin. Siitä pidetään kyllä älämölöä.

Joutsenossa on kaksi valtion omistamaa erikoislaitosta: Tiurun vastaanottokeskus ja Konnunsuon vankila. Ne eivät ole mitään irrallaan kelluvia, itsenäisiä jäälauttoja, vaan ovat osa Joutsenoa. Kumpikin laitos työllistää ihmisiä ja tarvitsee tavalla tai toisella kaupunkia tukemaan oman toimintansa edellytyksiä.

Työvoiman takaaminen vaatii peruspalveluiden turvaamista myös näiden laitosten läheisyydessä. Etenkin Korvenkylässä koulun on tuetettava maahanmuuttajille mukautettua perusopetusta. Kieleen ja kulttuuriin integroituminen on tärkein osa kotoutumisprosessia. Vankilan kanssa ainakin kaupungin kirjasto tekee jatkuvaa yhteistyötä kaukolainapalvelujen muodossa. Koulu, neuvola ja kirjasto Konnunsuolta vietiin jo aika päivää sitten, joten kaupunkimme ei ole ainakaan tukenut Konnunsuon vankilaa henkilöstön rekrytoiniongelmissa.

Tärkeintä on vuoropuhelu laitosten ja kaupungin välillä. Laitoksen johdon tulee osata kertoa selkeästi miten kaupunki voisi tukea laitoksen toimintaa ja kaupungin päättävien virkamieten ja luottamushenkilöiden tulee osasta kuunnella ja olla kiinnostuneita. Kohdennetulla yhteistyöllä saadaan molempia tyydyttäviä tuloksia aikaan.

“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyskiä poliisiin”

Hanna-Kaisa

“Naimisissa, mutta yksinholtajan arki”

Äsken kymppiuutusissa kerrottiin, kuinka yksinhuoltajien asema on heikentynyt viimevuosina. Syyksi mainittiin muun muassa työttömyyden lisääntyminen yksinhuoltajien keskuudessa. Tämä ei johdu yksinhuoltajien “laikuudesta” tai haluttomuudesta työntekoon, vaan työelämän vaatimuksien kasvamisesta. On totta, että työelämä vaatii kaiken aikaa yhä enemmän. Yksin lapsiperheen elättäminen vaatii keskivertoa suuremmat tulot, mutta lyhyemmän työajan. Kohtuullinen työaika yksinhuoltajalle olisi 5-6-tuntia päivässä, mutta osa-aikaisella päivätyöllä ei kykene elättämään jälkikasvuaan. Ilta- ja viikonlopputyön, jossa tienaisi hiukan enemmän lyhyemmällä työajalla, vastaanottaminen kaatuu usein käytännön ongelmiin päivähoidon järjestämisessä. Useilla pineillä paikkakunnilla ei ole lainkaan satsattu vuorohoitoon, saati viikonloppuhoitopaikkoihin. Yksinhuoltaja on usein puun ja kuoren välissä.

Yksi hyvä vaihtoehto helpottamaan yksinhuoltajien arkea olisi tietysti perustulojärjestelmä, joka mahdollistaisi osa-aikatyön, joka taas mahdollistaisi yhteistä aikaa pakollisten kotitöiden lisäksi myös lasten kanssa. Osa-aikatyön palkan lisäksi yksinhuoltaja saisi perusturvaa perustulon myötä.

Täytyyy myöntää, että vaikka itse olen naimisissa, niin silti työn vuoksi perheemme asuu eri paikkakunnilla, joten perheessämme isällä ja äidillä on kummallakin erillinen talous, tulot ja menot. Tästä näkökulmasta katsottuna tunnen yksinhuoltajien arkea aika tavalla. Saan keskituloista palkkaa vaativasta työstäni, maksan käyvän vuokran ja taistelen joka kuukausi sekä toimeentulon, että lapsilleni jäävän henkilökohtaisen ajan suhteen. Koen huonoa omaatuntoa siitä, että joudun joka päivä arvottamaan yhä uudestaan ja uudestaan työni ja äitiyteni, vaikka järkeeni ei käy, että niiden kuuluisi riidellä kekenään.

Haaveilen osa-aikatyöstä. Kuuden tunnin työpäivä sopisi minulle hyvin. Taloudelliset realiteetit kuitenkin estävät haaveitani karkaamasta käsistä. Minä HALUAN perustulon, joka mahdollistaisi myös sen, että pystyisin elämään lapsineni tasapainoista elämää tässä kulutuksen ja kalliin taksan yhteiskunnassa. Ehkä jo seuraavalla vaalikaudella tämä on mahdollista. Tähän unelmaan on lohdullista nukahtaa…

- Onneksi on isovenhemmat ja aviomies (vaikkakin kaukana) arjen tukena…

“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”

Hanna-Kaisa

“Se SUURI päivä on koittanut”

Mitä maakunnassa tänään tapahtuu? Rekkajonot ovat poissa, kun “EU-komissio ja Suomen valtio” hakevat sopua rekkajonojen purkamiseen itärajalla. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Irmeli Henttonen pelkää kauhukakaroiden lisääntyvän ja tupakkayhtiö vaatii korvauksia tupakan salakuljettajilta asianomistajina…näistä asioista huolimatta minun äidin maailmani täyttää tänään varhaismurkun kuukausia jatkuneen odotuksen suuri täyttymys. TÄNÄÄN ON SE SUURI PÄIVÄ. Tämän vuoksi on jo keväästä asti eletty ja juuri tätä päivää odotettu, kun IRON MAIDEN astuu Harwall Areenan lavalle ja 13-vuotias poikani pääsee isänsä kanssa kokemaan elämänsä täyttymyksen. Monet muut maailman suuret ja pienemmätkin murheet ja tapahtumat menettävät merkityksensä, sillä kärsivällinen odotus palkitaan ja ihan pian, ei enää montaa tuntia, kun ovet ovat lapselleni avoinna elämää suuremman elämyksen parissa. Äidin mieleen nousee haikeana muisto siitä, kuinka pieni kullannuppu odotti malttamattomana jouluaaton kello kuutta. Joulupukki ei koskaan pettänyt. Se ei jättänyt lapsen odottavaa mieltä kylmäksi, vaan täytti riemulla ja ilolla pienen pojan silmät ja sydämen. Toivotaan ettei Iron Maidenkaan tuota pojalle pettymystä. Joulupukit ovat pysyvästi vaihtuneet hirviöiksi. Slipoverit mustiksi huppareiksi. Frööpelin palikat Iron Maideniksi. Niin ne lapset kasvaa ja äitinä tulee muistaa olla ylpeä jokaisesta ikävaiheesta!

“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”

Hanna-Kaisa

“Viheraktiivit ovat moottoritien vastustajia!”

Jäin pohtimaan vielä syvällisemmin tänään Etelä-Saimaanssa julkaistua vastinettani Tapio Suoniolle, joka syyllisti Vihreitä Lappeenrannan moottoritiehankkeen torpeedoimisesta 80-90-luvun taitteessa ja samalla meidän puolueryhmäämme kuutostiellä tapahtuneista kuolonkolareista. Suonio esitti tavallaan kansalaisdemokratian vastaisen mielipiteen, sillä hän ampui omassa kirjoituksessaan alas perustuslaillisen oikeutemme valittaa päätöksistä. Samalla hän argumentoi voimakkaasti kansalaisaktivismin olleen ainoastaan kahden Vihreän naisen harteilla, vaikka silloista moottoritiehanketta vastusti yhteensä n. 9000 eteläkarjalaista ihmistä, johon mahtui jokaisen puolueryhmittymän kannattajia ja edustajia. Jäin eritoten pohtimaan hyvin huolissani kokoajan tiukentuvaa asennettamme kansalaisvaikuttamista vastaan. Ihan niinkuin perustuslain ja kuntalain meille suomat oikeudet ilmaista mielipiteemme ja valittaa omasta mielestämme virheellisistä päätöksistä olisivat osan ihmististä mielestä täysin turhia. Kuin hakisimme päättäjistä “isä Jumalaa” joka sanelee meille mitä tulee tapahtumaan ja meidän olisi vain nöyrästi tyydyttävä näihin päätöksiin. Itse en kannata sellaista poliittista järjestelmää, jossa yksi, kaksi tai kolme päättää meidän puolestamme. Kyllä jokainen ihminen noin niinkuin pääsääntöisesti itse tietää mikä on itselle parasta ja demokratiassa on hienointa se, että jokaisella on vapaus ilmaista oma mielipiteensä. Jäin pohtimaan myös sitä, että mahtaakohan herra Suonio lainkaan osata ajatella sitä, että ehkä tämä pieni viivytys moottoritiehankkeessa on ollut myös monien etuna? 80-90-luvun päätöksen mukaanhan moottoritie ei olisi seurannut nykyistä kuutistien linjaa, vaan halkonut mm. Joutsenon silloisia viljelysmaita. Yksityisten ihmisten peltomaita. Kyllä viivytyksen mukana tuoma järki seurata nykyistä kuutostien linjaa ainakin minusta on kaikkien kannalta paras vaihtoehto ja ratkaisu. Aina ei tarvitse ajatella niin negatiivisiesti, sillä asioilla on lopulta tapana järjestyä parhainpäin, kunhan vähän malttaa. Etelä-Karjala ei tarvinnut uutta moottoritietä, vaan järkevän ratkauisun nelikaistaistaa ja keskikaiteistaa nykyinen kuutostien linja. Demokratia siis toimi jälleen ihmisten oman edun mukaan…

“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”

Hanna-Kaisa