Archive for tammikuu, 2007
LUHTANEN HERMOSTUI KOSKELOLLE
Jos meillä eduskuntaan pyrkivillä on tunteet pinnassa näin vaalien alla, niin ei se ole helppoa pitää hermojaan istuvalla ministerilläkään. Eilen uutisoitiin tuoretta vankeinhoidon selvitystä, jossa Valtionkonttorin pääjohtaja Jukka Wuolijoki esittää, että Oikeusministeriö luopuisi pikkutarkasta vankeinhoidon ohjailusta ja jättäisi sen etupäässä Rikosseuraamusviraston hoidettavaksi. Tänään saatiin lukea lehdestä, kuinka Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo oli moittinut Oikeusministeriötä oikeuslaitosten johtamisesta ja saanut oikeusministeri Leena Luhtasen tuohtumaan väitteillään, joiden mukaan ministeriö ei ole kylliksi puuttunut suomalaisten oikeusturvaongelmaan, vaikka siitä on huomauttanut jo EU:n ihmisoikeustuomioistuinkin. Luhtanen kiirehti laittamaan STT:lle tiedotteen, jossa hän puolestaan arvosteli Koskelon antaneen väitteissään vähintäänkin epätarkkoja viestejä.
Meillä maakuntalehti Etelä-Saimaa kirjoitti aiheesta: ” Luhtasen reaktio on ainakin siinä mielessä yllättävä, että oikeusministerin korkeimman oikeuden presidenttiin kohdistuva arvostelu ei ole jokapäiväistä.” Tämä on totta. Ottaen huomioon korkeimman oikeuden presidentin aseman ja tehtävän oikeuslaitoksen ja oikeusturvan erityisasiantuntijana, josta käsin hänen kuuluukin viestittää oikeusministeriölle havaitsemistaan epäkohdista. Viestien puolestaan kuuluisi ohjata oikeusministeriön toimintaa kenttää ja kansalaisia paremmin palvelevaan suuntaan. Niitä ei oikeusministerin omassa asemassaan pidä ottaa itseensä ja hermostua tuolla tavalla. Keskustelun kuuluisi olla rakentavaa puolin ja toisin.
Lohduttavaa tilanteesta tekee kuitenkin se, että näyttää todellakin siltä, että vaalien alla tunteet tosiaan ovat pinnassa ihan jokaisella niin paikkaansa puolustavalla, kuin eduskuntaan pyrkivälläkin. Onneksi itsellä ei ainakaan vielä ole tässä vaalitaistossa mitään hävittävää. Jokainen lisä-ääni Kymen Vihreille on uusi vaalivoitto. Jokainen henkilökohtainen lisä-ääni on palkkio yrittämisestä. Mikäli Kymestä saadaan näissä vaaleissa Vihreä kansanedustaja, se on suurin palkinto, mitä ajatella saattaa. Riitelemään ei ryhdytä, vaikka Luhtasen reaktiot tekevätkin politiikanteosta inhimillistä. Jokainen ministerikin on pohjimmiltaan vain ihminen.
“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”
Hanna-Kaisa
www.hannakaisalahdesummanen.com
Add comment tammikuu 28, 2007
Humak säilyköön Etelä-Karjalassa!
Avasin töistä tullessani Etelä-Saimaan. Siinä se komeili etusivulla. Suomen Humanistinen ammattikorkeakoulu oy aikoo lakkauttaa Joutsenon koulutusyksikön asteittain. Viimeiset opiskelijat otetaan sisään vuoteen 2008 mennessä ja sitämukaa kun vuosikurssit valmistuvat, lakkaa kulttuurintuottajien opetus Etelä-Karjalassa.
Suomen Humanistisen ammattikorkeakoulun pääkallopaikka sijaitsee Helsingissä. Päätökset ja linjaukset tehdään Helsingin näkövinkkelistä. Kulttuurintuottajia valmistuu tällä hetkellä Joutsenon lisäksi Kauniaisten, Korpilahden ja Turun yksiköissä. Joutsenon koulutuspaikat on tarkoitus siirtää muihin yksiköihin. Tästä syntyy säätöä.
Asia ei näytä lainkaan samalta Joutsenon ja Etelä-Karjalan näkökulmasta. Humanistinen ammattikorkeakoulu on ollut osallisena Ugri-juhla festareiden tuotannossa Imatralla, Etelä-Karjalaisten lasten ja nuorten pop- ja kansanlaulukilpailun POPKAN tuottajana, se on tuottanut joka keväisen Kulttuurikorennon Joutsenon alakouluille ja elävöittänyt koko maakunnan kulttuurista elämää. Säilytettävistä yksiköistä kaksi sijaitsee jo muutoinkin kulttuurisesti aktiivisilla alueilla, joissa myös koulutustarjonta nuorille on erinomaista: Turussa ja pääkaupunkiseudulla.
Joutsenon kaupunginjohtaja Kari Korkiakoski ilmoittaa lehdessä, että Joutsenon kaupunki seisoo Humanistisen ammattikorkeakoulun takana loppuun asti. Se pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan Opetusministeriön kanssa käytäviin neuvotteluihin. Toivoa sopii, että tämä pitää paikkansa kaupungissa, joka sivistyspoliittista ohjelmaa hyväksyttäessä ei ollut muistanut Humanistisen ammattikorkeakoulun olemassaoloa, kun siihen listattiin yhteistyötahoja.
Humakin menettäminen olisi joka tapauksessa kuolinisku etenkin eteläkarjalaiselle lasten ja nuorten kulttuurille. Samalla se veisi mennessään merkittävän määrän osaamista ja tutkimusta, jota alueella ei olla edes osattu tarpeeksi vielä hyödyntää.
Minä olen valmis taistelemaan Humakin puolesta, koska Etelä-Karjala on sen arvoinen!
“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”
Hanna-Kaisa
itsekin Joutsenon Humakista valmistunut kulttuurintuottaja
Add comment tammikuu 26, 2007
Isovanhemmuus kunniaan!
Isovanhemmuus on muuttanut merkitystään viimeisten vuosikymmenten aikana. Isovanhemmuus ei ole enää itsestään selvä tapa toimia sukupolvien välisessä ketjussa. Lapsenlapset perheineen asuvat usein kaukana isovanhemmista, työelämä ja harrastukset rajoittavat isovanhempien ajan käyttöä. Isovanhempia ei enää arvosteta samassa mittasuhteessa, kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.
Isovanhemmat ovat lapsille arvokasta kulttuurista pääomaa. Tässä kohden meidän sukupolven nuorten vanhempien on syytä tarkastella myös omaa asennettamme. Isovanhemmilla on muitakin funktioita, kuin lapsenvahdin rooli. He varmistavat kulttuuriketjun välittymisen sukupolvelta toiselle.
Minusta isovanhemmuudesta tulisi tuottaa trendi. Nostan hattua sellaisille isovanhemmille, joilla on aikaa ja halua panostaa lastenlastensa elämän tukemiseen ja jotka itse ymmärtävät olevansa korvaamaton kulttuurinen pääoma lastenlastensa elämässä.
Irina Krohn sanoi kerran osuvasti Vihreiden valtuuskunnan kokouksessa, kun puitiin Vihreän liiton perhepoliittista ohjelmaa: “meille on luotu illuusio yhteiskunnasta, jossa ei tarvita omaisia, kun on niin paljon viranomaisia.” Tähän samaan illuusioon luotamme me vanhemmat ja samalla myös isovanhemmat tänä päivänä turhankin sokeasti.
Isovanhemmilta tulee uskaltaa pyytää apua niin lasten kasvatuksessa, perheen pienissä tai isoissa murheissa ja heille tulee osoittaa, että heidän viisauteensa ja elämänkokemukseensa luotetaan. Täten varmistetaan ketjussa kulkeva kulttuurin ja perinteen vaihto sukupolvien välillä.
“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”
Hanna-Kaisa
3 comments tammikuu 26, 2007
JOTTEI TOTUUS UNOHTUISI!
Vihreä liitto avasi tänään kattokampanjansa järein vaaliasein. Me paikalliset Vihreät valtaamme Suomen turut ja torit lauantaina valtakunnallisella kampanjan avaus kierroksella. Meillä Kymen vaalipiirissä kampanja avataan Kotkassa, Karhulan torilla klo. 9:00 alkaen, Lappeenrannassa, kävelykatu Oleksilla klo. 10:00 alkaen ja Kouvolassa, kävelykatu Manskilla klo. 11:00 alkaen.
Me Vihreät lähdemme tähän kampanjaan avoimin ja ajankohtaisin teemoin. Muistutamme vallitsevista tosiasioista: köyhyydestä, työelämän murroksesta ja ilmastonmuutoksesta. Totuuteen on hyvä vedota. Esillä olevat ilmiöt ovat osa vallitsevaa arkitodellisuutta.
Puolueemme puheenjohtaja Tarja Cronberg moitti avoimesti hallitusta oikeistolaisesta politiikasta. Luokkaerot ovat lisääntyneet, ongelmat polarisoituneet ja ne joilla menee hyvin, ovat entistäkin vauraampia ja ne joilla menee huonosti, voivat todella pahoin. Nykyinen hallitus ei ole pystynyt toteuttamaan asettamiaan tavoitteita. Ministerit ovat syöneet sanansa ja takkia on käännetty milloin missäkin asiassa. TÄHÄN KOHTAAN TARVITAAN REILU MUUTOS!
Muutos lähtee pienistä asioista. Muutos on heräämistä ja havaitsemista. Muutos lähtee aina ihmisestä itsestä, eikä ihmistä voi ulkoa päin muuttaa. Muutos lähtee siitä, kun pysähdymme pohtimaan millaisessa maailmassa me todella haluamme elää, mitä elämältämme haluamme ja mihin me itse olemme valmiita. On helppo valittaa, että ei ole tarpeeksi aikaa itselleen, ei ole tarpeeksi aikaa läheisille, elämiseen kuluu liikaa rahaa tai työnantaja riistää meiltä meidän elämämme. On kurjaa kun jouluna ei ole lunta, joudun raatamaan kuin hullu saamatta kohtuullista korvausta, en jaksa tätä enää! Mikäli sinustakin tuntuu ettet jaksa enää, niin hyppää ulos kelkasta. Ala sinäkin vaatia reilua muutosta, nouse kapinaan!
Ehkä sinussakin asuu pieni vihreä, tiedä häntä? Jos haluat saada sen selville, surffaa itsesi sivuille: www.vihrea.net ja testaa! Onnea matkaan!
“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”
Hanna-Kaisa
Add comment tammikuu 24, 2007
Onni on asenteesta kiinni
Kävin pitkän keskustelun rakkauteen pettyneen ystäväni kanssa puhelimessa. Puhuimme paljon rakkaudesta, siitä mitä se pohjimmiltaan on ja kuinka paljon yhteiskunta ja yleinen arvomaailma muokkaa odotuksiamme ja tarpeitamme jokapäiväisessä elämässä. Myös rakkaudessa. Voiko rakkauteenkaan siis pettyä? Petymmekö itseemme ja omiin odotuksiimme, emmekä siihen toiseen ihmiseen, vaikka häntä niin helposti syytämmekin. Useinhan olemme itse luoneet odotuksia toisen ihmisen varaan, joita emme välttämättä edes pysähdy kertomaan ja tällä tavalla ikäänkuin varmistamme oman pettymyksemme jo etukäteen.
Keskustelumme jälkeen aloin pohtia asiaa laajemmin. Olemmeko nykyisin jokaisella elämän sektorilla liikaa sellaisia, että rakennamme tässä hetkessä elämisen sijaan elämämme odotusten varaan? Mikäli näin on, on tämä omiaan lisäämään pettymystä ja sitä kautta pahoinvointia.
Me ohjaamme lapsia ja nuoria asettamaan tavoitteita ja tavoittelemaan asioita elämisen sijasta. On pakko olla suunnitelma koulutuksen, työn, tulevaisuuden jne. varalle. “Jos et ensimmäisellä hakukerralla pääse kouluun, niin kai sinulla on sitten jokin varasuunnitelma?” huomaan itsekin nuorisotyöntekijänä kysyväni asiakkaalta. “Entäs jos et pääsekään kesäksi töihin, mitä sitten aiot tehdä?”
Vanhat ja viisaat aina yrittävät muistuttaa: “Elämässä on pohjimmiltaan kyse elämisestä.” Ei sen niin suurta merkitystä, mitä sinä AIOT tehdä, vaan sillä on merkitystä mitä sinä juuri NYT TEET. Elämäänsä ei pidä tuhlata asioiden tavoitteluun, vaan asioiden kanssa elämiseen tässä ja nyt. Rakkautta ei kannata rakentaa unelmien ja toiveiden varaan, pitää vaan rakastaa. Antaa ja vastaanottaa.Olla läsnä.
Lohdutin ystävääni, että ihminen joka pettyy rakkauteen ei ole onneton tai epäonnistunut. Päin vastoin. Ihminen joka luulee pettyneensä rakkauteen, mutta ymmärtääkin pettyneensä omiin odotuksiin on kasvanut ihmisenä viisaammaksi. Onnellisuutta ei voi etsiä itsensä ulkopuolelta, sillä onni on asenteesta kiinni.
“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”
yön tunteina: Hanna-Kaisa
Add comment tammikuu 20, 2007
Vaalivalheita kerrakseen
Keskusta, Vasemmisto liitto ja Perussuomalaiset avasivat tänään vaalikampanansa. Keskusta ratsastaa perinteisillä teemoillaan: lapsiperheet, opiskelijat ja eläkeläiset saavat sympatiaa vaalien alla. Itse ihmettelen, että missä oli Keskustan yhteinen tahto, kun opintotuesta viime syksynä äänestettiin budjettikäsittelyssä Eduskunnassa? Korotusta alunperin esittänyt Tanja Saarela ei ollut edes läsnä äänestyksessä.
No, annan Vanhaselle kuitenkin 10. pistettä siitä, että hän uskalsi kritisoida julkisesti hallituskumppani Demareiden puheenjohtaja Eero Heinäluomaa “ei” politiikasta. 
Silti en itse unohtaisi sitä, että Keskusta itse on ollut viimeiset neljä vuotta pääministeripuolueena ja jättänyt hallituksessa totuttamatta monia sellaisia asioita, joilla vaalivoitto viime vaaleissa tuli saavutettua.
Entäs ilmastonmuutos ja maatalousyrittäjät?Aiemmin syksyllä muistan lukeneeni Matti Vanhasen mainostaneen, että ilmastonmuutos nousee yhdeksi keskeiseksi haasteeksi seuraavalla hallituskaudella ja Keskusta ottaa vaaliohjelmassaan ilmastonmuutoksen vakavasti. En vain kuullut sitä samaa enää tänään, kun kampanjan avaamisesta uutisoitiin. Hyvin vähälle jäi myös maatalouden osuus Vanhasen puheissa. Onko nyt käynyt niin, että Keskusta ajaa sellaista vauhtia taajamien yleispuolueeksi, että se on unohtanut jopa omat juurensa?
Vasemmisto liitolle nostan hattua. He toden totta sanoivat sen ääneen, mikä on aivan totta. Demarit eivät ole enää pitkään aikaan toteuttaneet vasemmistolaista sosiaalidemokratiaa. Päin vastoin. Demarit ovat olleen romuttamassa hyvinvointivaltiomme pohjaa jo pitkään. No, ehkä heillä on siihen omasta mielestään oikeus, koska esi-isänsä 100-vuotta sitten aloittivat koko hyvinvointivaltion rakennusurakan suuressa laupeudessaan…
Perussuomalaisista en taaskaan sano mitään. He ovat profiloituneet jo edellisissä vaaleissa samoilla eläkeläisteemoilla saamatta näkyvää aikaiseksi olevalla vaalikaudella, joten tuskin saavat tulevallakaan.
Vaalien alus on jännää aikaa. Kansalle saa valehdella suut ja silmät täyteen. Me poliitikot pysähdymme aina muutaman vuoden välein kuuntelemaan kansan syviä reivejä ja näyttelemme kiinnotuneita. Olemme useat aika hyviä näyttelijöitä. Tärkein työ tehdään kuitenkin vaalien välillä. Silloin mitataan todelliset näytöt millä mallilla kansa makaa. Kun katson ympärilleni, niin minusta hyvinvoinnista ei ole tietoakaan. Hyvinvointia on jaettu harvoille ja valituille. Arpa on arvaamaton, kenelle hyvinvointi lankeaa.
“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”
Add comment tammikuu 20, 2007
Iseille lisää oikeuksia!
Monien mielestä puutun liikaa epäkohtiin. Astrologian harrastajana annan moiset moitteet itselleni anteeksi, sillä olenhan syntynyt 1.9, eli aurinkomerkkini on neitsyt, joka tavallaan ajaakin minua huomaamaan epäkohdat ja pakottaa alitajuiseen korjaamis- ja parannusprosessiin niiden suhteen.
Suomi on hieno ja suhteellisen tasa-arvoinen maa. Voimme olla ylpeitä meidän naisten asemasta tässä yhteiskunnassa, mutta miten on miesten laita? Kuinka tasa-arvoinen yhteiskuntamme on isien näkökulmasta?
Minusta on käsittämätöntä, että pitkälle viedyssä sivistysajattelussamme isien asema on jäänyt meidän äitien jalkoihin. Voiko olla tottakaan, että voimassa oleva isyyslakimme on peräisin 70-luvulta? Toki lapsen oikeuksia ja tätä kautta isien asemaakin on päivitetty 70-luvun jälkeen. Lapsella on oikeus elatukseen ja oikeus tavata molempia vanhempiaan. Tapaamisoikeuslaki ja laki lapsen huollosta ja elatuksesta pyrkivät varmistamaan tämän. Mielestäni tämä ei ole riittävää.
Jos lapsi syntyy avioliittoon, ovat molemmat vanhemmat automaattisesti lastensa huoltajia. Tämä on kaikille ihan loogista, eikö niin? Mutta jos lapsi syntyy avoliitossa, ei isä olekaan lapsensa huoltaja, vaan automaattinen huoltaja on lapsen äiti. Isyys vahvistetaan sosiaalitoimiston tekemän selvityksen jälkeen tuomioistuimessa ja tämän jälkeen isä on kelvollinen huoltamaan lastaan, mikäli äiti antaa tähän suostumuksensa.
Suomessa vajaa puolet lapsista syntyy tänäpäivänä avoliittoihin. Isyyden vahvistamisjärjestelmä kuormittaa sekä sosiaalitoimistojen resursseja, että oikeuslaitosta. Lisäksi se on isejä kohtaan epäoikeudenmukainen ja eriarvoistaa avioliitossa ja avoliitossa syntyneitä lapsia. Siksi mielestäni sekä isyyslaki, että laki lapsen huollosta vaatiikin pikaista päivittämistä nykyisen kaltaisen perhesuunnittelun mukaiseksi. Minusta olisi kohtuullista, että avoliitossa, jossa äidillä ja isällä on yhteinen talous, isä saisi automaattisesti syntyvän lapsensa huoltajuuden. Ilman sosiaalitoimen “kuulusteluja” ja tuomioistuimen päätöstä asiasta.
Eri asia ovat avo- tai avioliiton ulkopuolella syntyvät lapset. Heidän kohdallaan on kohtuullista, että äiti on lapsensa huoltaja ja saa päättää haluaako isän oheishuoltajaksi lapselleen. Silti isien asemaa isyyden selvittämisessä pitäisi vahvistaa. Äitihän saa päättää nykyjärjestelmässä, että lähdetäänkö isyyttä ylipäätään selvittämään, vai ei. Isillä ei ole tässä kohtaa oikeuksia, vaikka lapsella onkin lain suoma oikeus molempiin vanhempiin.
Minusta isien tulisi pitää suurempaa meteliä asioiden korjaamiseksi. Isyys- ja huoltajuuslakia muuttamalla turvattaisi myös lapsen oikeuksien toteutuminen nykyistä paremmin.
Isit kapinaan!
“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”
Hanna-Kaisa
6 comments tammikuu 18, 2007
Sukupolvien välinen kuilu
Olen viime viikkoina käynyt Kouvolan-Sanomien yleisöpalstalla sanallista “taistelua” nimimerkin: ei eduskuntaan pyrkivä kanssa. Keskustelun avauksena oli kirjoitukseni, jossa toin esille opiskelevien vanhempien lasten olevan Suomen köyhimpiä. Sain nimimerkiltä ryöpytyksen siitä, etteivät opiskelijat tarvitse lisää opintotukea, itse hänenkin on pitänyt opintonsa rahoittaa jne. Kyseinen kirjoitus herätti palstalla oikean kirjoitusten ryöpyn. Hän sai vastauksia niin kokoomuslaiselta ehdokkaalta, kuin oppilaskunta-aktiivilta ja psykologian opiskelijalta, niin ja tietysti minulta. Heidän tilastonsa ja perustelunsa tai minun omakohtaiset elämänkokemukseni eivät auttaneet asiaan. Tänään ko. nimimerkki moitti palstalla minua ja muita, jotka ovat tehneet nuorena lapsia. Voi kuinka kapea katseista…
Hänen kaltaisiaan ajattelijoita istuu ikävä kyllä päättävissä elimissä liikaakin. Heille opiskelija on stereotyyppi, joka on juuri peruskoulun tai lukion lopettanut nuori, jolla toinen jalka on vielä äidin ja isin helmoissa. Eihän sellainen mitään taloudellista tukea tarvitse. Korkeintaan isiltä ja äidiltä. Joka ainoa valtiolta tipahtava almu on “kultalusikka suuhun.”
Todellisuus on kuitenkin tänä päivänä hieman toinen. Työelämä vaatii jatkuvaa kouluttautumista. Yhteiskunnan ja työelämän rattaista on hyvin helppoa tipahtaa. Vaikeimmassa asemassa ovat perheelliset opiskelijat, joilla ei jää aikaa opintojen ohessa työntekoon ja perheen pyörittämiseen. Opintotuella ei elätetä edes yhtä suuta, saati sitten kahta tai kolmea. Toimeentulotukea et saa, ellet ole ottanut lainaa ja laina lasketaan perustoimeentuloksi, joten opiskelevat vanhemmat elättävät lapsensa lainarahalla.
Nimimerkki: ei eduskuntaan pyrkivä toi toki omassa kirjoituksessaan esille, mitä hän ajattelee nuorena lapsensa tehneistä ihmisistä, kun alkoi jopa minuakin valistaa ehkäisystä. Olin tukehtua aamukahviini sen lukiessani. No, hänen sukupolvensa ihmisille nuorena saatu lapsi oli varmasti vahinko ja tästä näkökulmasta meistä minun sukupolveni lapsista siis taitaa vahinkoja olla vähintään joka kolmas…
Silti on mielestäni vaarallista viljellä hänen kaltaistaan asennetta. Tänä päivänä monilla pariskunnilla on vaikeuksia saada lapsia. Maassamme on liian korkea ensisynnytysikä. Stressaava elämäntyyli ja varmasti myös lisäaineet yms. vaikuttavat osaltaan hedelmällisyyteen. Monien lukijoiden kohdalla nimimerkki saattoi siis sohaista todella kipeään kohtaan… 
Mutta aina noita ajattelemattomia riittää, jotka ovat valmiita moittimaan kokonaisia sukupolvia nimimerkkinsä takana. Katkeruutta esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa. Myös jokaisessa sukupolvessa. Vitutuksen määrä on aina vakio.
Voimia kuitenkin Kouvolan seudulle nimimerkille: ei eduskuntaan pyrkivä. Jos tulet Vihreiden vaalitilaisuuksiin, niin nykäisepä minua hihasta, niin jatketaan sitten juttua…
“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”
Hanna-Kaisa
Add comment tammikuu 15, 2007
Vankeinhoidon loputon suo…
Tämän viikon Joutseno-lehdessä oli haastattelu vankilanjohtaja Lea Lehtosesta. Lehtosen ajatukset ovat tuttuja kaikkialla vankeinhoidossa. Olen itse ollut kesäkuusta 2006 lähtien valmistelemassa puolueeni Vihreän liiton kriminaalipoliittista linjapaperia, joka hyväksyttänee helmikuun alussa Vihreän liiton valtuuskunnan kokouksessa.
Useiden vankiloiden yleiskunto on rapistunut. Vankiloiden perusparannusohjelman rahoitusta karsitaan joka vuosi. EU:n ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle huomautuksia ns. paljuselleistä, joissa vangit tekevät tarpeensa ämpäreihin. Myös Konnunsuolla on odotettu peruskorjausta, kuin kuuta nousevaa, mutta turhaan.
Lehtosen haastattelun perusteella Konnunsuon vankila kärsii virkavajeesta. Vankilavirkailijoiden liiton mukaan vankeinhoito kokonaisuudessaan taistelee saman ongelman kanssa. Valtion tuottavuusohjelman mukaan virkoja tulisi karsia yli 300, vaikka asiantuntija arvioiden mukaan virkoja tarvittaisi lisää ainakin 50 nykyiseen, jotta uuden vankeuslain tavoitteista voitaisi selviytyä.
Entä sitten olemassa oleva henkilökunta? Vuodesta 2002 ylitöiden määrä on noussut puolella ja sairastavuus 20%. Oman osansa sairauslomista selittää varmasti henkilöstövajeesta johtuvat ylityöt ja työpaikan epäviihtyisät olosuhteet, sen lisäksi, että vankeinhoito on muutoinkin kuormittava ammattiala. Ei ihme, että vankeinhoidolla menee nykyään noin huonosti. Oikeustutkimuslaitoksen mukaan vankeinhoidolta puuttuu tänäpäivänä n. 50 milj. euroa vankilukuun ja elintasoindeksiin suhteutettuna. Mielestäni se on hyvin paljon!
Olen saanut kuulla, ettei vankeinhoitoaihe ole äänten kalastelussa se paras mahdollinen keino, mutta politiikassa on kyse myös vähemmän trendikkäiden aiheiden käsittelystä. Tässä kohtaa meillä on vakava yhteiskunnallinen epäkohta, joka välillisesti vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen turvallisuuteen. Asianmukaisesti hoidettu vankeusaika lisää kaikkien turvallisuutta.
Konnunsuon tyttönä olen löytänyt kriminaalipolitiikasta henkilökohtaisen mielenkiinnon kohteen ja koen että sillä saralla tässä maassa olisi paljon konkreettisia asioita korjattavissa. Toki oma kaupunkimme olisi voinut aikoinaan tukea vankilan aluetta paremmin, kun virkoja ja tekijöitä vielä oli riittävästi. Nyt Konnunsuolla ei enää ole peruspalveluita, mutta onhan siellä sentään maailman paras karaokebaari. Tuolla muualla maailmassa Konnunsuon vankila ja Konnunsuon baari ovat Joutsenon legendaarisimmat tunnusmerkit. Voimia Lea Lehtoselle vaativassa johtamistyössä.
“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”
Hanna-Kaisa
Add comment tammikuu 11, 2007
Susi eduskuntaan!
Kollegavaltuutettuni Joutsenosta: Keskustan Mikko Kokko kirjoitteli tänään Etelä-Saimaan maakuntalehdessä otsikolla: ” Susikeskustelussa ylilyöntien makua ” muutoin ihan asiaa, mutten pitänyt Mikon tavasta mollata meitä Vihreitä.
“Oikeastaan on aika surullista että vihreille kaupunkilaisille tai byrokraateille, jotka haluavat maaseudun puistoalueeksi, annetaan asiassa yhtään köyttä. ” Kirjoittaa Kokko. Lisäksi hän kuvasi kuinka haastattelussa (viittasi ilmeisesti lehtihaastatteluun susikysymyksestä) “oli surkuhupaisaa, kun nuori etuoikeutettu kaupunkilaisnainen kertoo cafe lattea ryystäessään ja luomudonitsia haukatessaan, että susi kuuluu tämän maan luontoon” viitaten ilmeisesti tässäkin kohden haastateltavan vihreyteen.
Olen käynyt Mikko Kokon kanssa toki lukuisia keskusteluja “cityvihreydestä” ja todennut, että Kokolla on joitakin suuria antipatioita kaupunkivihreiden ajatusmaailmaa kohtaan. Silti KAIKKI vihreät eivät ajattele Kokon päähän pinttymän “prototyyppivihreän” tapaan, ainakaan maakunnissa.
Toki susi kuuluu Suomen luontoon, enhän minäkään sitä kiellä. Toisaalta Konnunsuon korvessa, “susirajalla” kasvaneena “susipelkokin” on tavallaan tuttu juttu. Susia liikkui lähes joka talvi minunkin koulutieni ja pihapiirini läheisyydessä. Jostain syystä siihen aikaan 80-luvun alussa susista ei nostettu sen suurempaa mediakohua. Sudet siis tavallaan kuuluivat luontoon ja siihen ympäristöön, jossa ihmiset siellä asuivat. Sen aikuinen “susipelko” oli tavallaan “susitietoisuutta”, eli me lapsetkin opimme elämään tietoisena siitä, että susia saattaa liikkua lähialueilla. Koulussa kerrottiin asiasta ja annettiin toimintaohjeita. Ei liikuttu kauas pihapiiristä, ei lähdetty metsiin samoamaan ja muutoinkin liikuttiin kimpassa. Samaa tehtiin myös kotona. Ei meille koulukyytejä pummattu kunnilta, vaan vanhemmat siihen aikaan huolehtivat itse lastensa koulumatkojen turvallisuudesta. Lapsia kuskattiin tarvittaessa itse.
Myöskään metsästäjät, joihin oma isänikin kuului eivät nostaneet asiasta sen suurempaa meteliä ja lietsoneet lisää paniikkia. Kaatolupia haettiin ilman mediakohua vain häirikkösusia varten.
Nykyisen kaltaisen susihysterian takana on varmasti osittain se, että susitietous puuttuu nykyihmisten ajattelumaailmasta tyystin. Ihminen on niin erkaantunut luonnosta ja samalla omasta ihmisyydestään, että mitään pelottavaa tai poikkeavaa ei ole oikeastaan olemassakaan. Jos joudutaan kohtaamaan joitain näitä “ei ole olemassakaan” asioita, mennään aivan sekaisin kuin seinäkellot.
Vaikka olenkin Vihreä ja tätä nykyä hyvin puolikaupungistunut, niin silti vielä pari vuotta sitten asuin omien lasteni kanssa samaisella Konnunsuolla. Samaa susitietoutta jaoin omille vesoilleni sydäntalvella ja lapset oppivat välttämään sellaisia tilanteita, joissa olisivat kelvanneet helposti suupalaksi sushukkaselle. Jos susi vei kissani, niin omapa oli mokani, kun kissani ulos laskin jne.
Olen toki Kokon kanssa samaa mieltä siitä, että häirikkösudet onkin syytä kaataa, mutta lupaa vastaan. Vaikuttaisi siltä, että susi on saanut kaikessa rauhassa elää vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa, niin siitä syystä siitä on tullut tätä nykyä vähän turhankin rohkea. Joutsenossa auton alle jääneen suden kaatolupakin oli mielestäni aiheellinen. Haavoittunut susi voi olla vaarallinen ja taatusti kärsii itsekin olostaan.
Silti susien suojelusta on turha syyttää meitä Vihreitä. Asianhan määrää EU:n suurpetodirektiivi, jonka mukaan meilläkin susia suojellaan. Sitä paitsi Vihreiden Erkki Pulliainen yritti varoitella silloista hallintoamme mennessämme mukaan kyseiseen direktiiviin, että asiasta saattaa koitua joskus joitakin ongelmia… taaskaan ei Vihreää kuunneltu… Yleisen asenneilmapiirin mukaan: sudella ja Vihreällä on siis paljon yhteistä… kumpikin kuuluu luontoon, mutta kumpaankaan ei haluta tutustua, kumpikin aiheuttaa ennakkoluuloja ja kumpikin joutuu puolustamaan olemassaoloaan… hmm…
Hyvää jatkoa vaan Mikko hyvä ja näkymisiin valtuustossa!
“mulla on vaikutusvaltaa, yhteyksiä poliisiin”
Hanna-Kaisa
1 comment tammikuu 10, 2007
