MUUTTOLINTU…

Tästä alkaa henkinen valmistautuminen helsinkiläistymiseen. Toden totta, olen käynyt itseni kanssa valtavan kamppailun ja punninnut elämääni kaikilta mahdollisilta näkökulmilta ja tullut siihen tulokseen, että ainoa täysin paikkansa pitävä sananlasku taitaa kuitenkin olla se, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Helsinki tarjoaa minulle elannon ja toimeentulon, joten minun on syytä pohtia omaa ja lasteni jaksamista uudesta näkökulmasta ja luopua Etelä-Karjalassa olevista luottamustoimistani. Syksyllä tulisi kaksi vuotta täyteen jatkuvaa ravaamista työ- ja luottamustoimipaikkakunnan välillä. Vaikka täytän vasta 33-vuotta, niin alkaa se jo tässäkin iässä rasittaa. Ihmisellä tulee olla KOTI ja tässä tapauksessa kodin on oltava siellä, mistä leipä tulee pöytään, eli Helsingissä.

Päätös on aina päätös ja vaikka päätöksen teko on tuskainen kokemus, niin sitten kun päätös on tehty, on helpottunut olo. Kyllähän minä ja kaikki muutkin sen tietävät, että sydämessäni minulla on aina koti Joutsenossa, vaikka vuoden 2009 alusta koko Joutseno pyyhittäisi pois maailman kartalta kuntaliitoksen myötä, niin minun juureni kasvavat Ravattilan hiekkaisissa perunamaissa ja Konnunsuo vangitsi ainakin minun sydämeni.

Hanna-Kaisa

Suomi sai arvoisensa oikeusministerin!

Aloitan tämän päivän lainaamalla omaa aiempaa blogiani. Teen sen silläkin uhalla, että Leena Luhtanen on aloittanut poliisitutkinnat hänestä käydyistä nettikirjoitteluista. Minusta vaan on tässä kohden syytä palauttaa mieleeni mitä vähän yli kuukausi sitten olin oikeusministerifarssista mieltä:

“Olen siinä mielessä tyytyväinen, vaikka tapaus onkin Leenalle itselleen varmaan erittäin kiusallinen ja epämiellyttävä, että Leena Luhtasta tuskin tullaan uudelleen nimittämään oikeusministerin pestiin. Toivoa sopii, että seuraavalla kerralla armon hallitukselle tulee mieleen arvostaa suomalaista oikeusvaltiota edes siinä määrin, että valitsevat ko. salkun kantajaksi juristin koulutuksen saaneen yksilön. Siitäkin huolimatta, että jatkaisivat oikeusministeriön aluresursointia.” Pieni Kävelevä Lakikirja 13.3.2007

Tänään voin olla ylpeä siitä, että uusi hallitus palautti oikeusvaltion sille kuuluvaan arvoonsa. Olen äärettömän ylpeä uudesta oikeusministeristä ja luotan äärettömän kovasti Tuja Braxin ammattitaitoon ja asiantuntijuuteen oikeusministeriön keulakuvana. Huolenaiheeni tältä osin ovat taakse jäänyttä elämää. Tiedän, että Tuija pyrkii parhaansa mukaan korjaamaan oikeusvaltion epäkohtia ja lakivaliokunnan puheenjohtajuuskin näytti, millaiset kyvyt ja ammattitaito hänellä on mukanaan astuessaan tähän äärimmäisen arvokkaaseen tehtävään.

Uskon, että seuraavan neljän vuoden aikana vankeinhoidon ja oikeuslaitoksen epäkohtiin tullaan puuttumaan ennennäkemättömällä tavalla. Tuskin Paulinen Koskelon tarvitsee enää huomautella oikeusministerille siitä, ettei ongelmiin ole puututtu riittävän intensiivisesti. Uskon myös, että uusin perustuslaki pääsee kriittisen tarkastelun kohteeksi tulevan neljän vuoden aikana ja kansalaisten oikeusturvaa tullaan parantamaan lain vaatimalle tasolle.

Tästä on hyvä jatkaa, kun oikeusvaltion pohjaan voi jälleen luottaa.

Hanna-Kaisa Lähde

Vallan kahvassa… (ko)?

Niin siinä kävi, että vielä oltaisi mukana hallitusneuvotteluissa. Hyvä niin, vaikka vääntö hallitusohjelman pohjaksi tuleekin varmasti olemaan aika kovaa. Kaikki tukeni neuvottelijoillemme, joilla on rankka viikko edessään.

Luin lehdestä, että lapsiperheiden etujärjestöt toivoisivat poikkihallinnollista ohjelmaa ja järeitä aseita lapsiköyhyyden poistamiseksi seuraavan hallituskauden aikana. Itse allekirjoitan asian täysin. Lapset ovat taloudellisesti ja sosiaalisesti täysin eriarvoisessa asemassa maassamme ja lasten luokkayhteiskuntakehitys on pakko pysäyttää.

Hallituksen ensisijainen tehtävä on paitsi talouskasvusta huolehtiminen, niin ennen kaikkea voittojen jakaminen tasan kaikkien kansanryhmien kesken. Esimerkiksi yksinhuoltajat, jolla statuksella itsekin nykyään virallisesti liikun, ovat jääneet tässä tulokehityksessä armottomasti jalkoihin. Silti yksinhuoltajien määrä on jatkuvasti kasvussa ja tähän tulisi hallituksen kyetä jollakin tavalla vastaamaan.

Toivon hallitusohjelmasta tasapuolista ja tasapainottavaa. Itse toivoisin sen päätavoitteiksi ilmastonmuutoksen torjumisen, perusturvan uudistamisen ja lapsiköyhyyden pysäyttämisen. Saa nähdä, millaisen ohjelman turkoosit, eli sinivihreät hallitusneuvottelijat saavat meille neuvoteltua.

Lähden pikapuolin ajamaan kotiin Etelä-Karjalaan, katselemaan sitä maailman kolkkaa, jossa hallitusneuvottelut ovat ihmisten arjessa vain sivuseikka. Siellä arki jatkaa kulkuaan samanlaisena kuin aina ennenkin… alueen ongelmat eivät todennäköisesti muutu hallituspohjaa muuttamalla…

Oikein hyvää pääsiäistä meille kaikille!

Hanna-Kaisa Lähde