Positiivista runoviisautta…

- Juuri tänään minä olen vahva. Olen voimaannuttanut itseni. Saan voimani maasta, saan sen auringosta. Ystävistä, lempeästä kesätuulesta ja rypsin tuoksusta. Aamukasteesta, perhosista, ymmärryksestä, joka on laajempi, kuin olisin ikinä koskaan uskonut. Tänään on minun päiväni. Tänään minä voin hyvin ja minun on helppoa hymyillä sinulle.

- Joskus hyvä fiilis löytyy niin pienistä asioista, että useimmilta ne jäävät kokonaan huomaamatta.

- Jos olisin aina yhtä ehjä kun olen nyt, minun olisi hyvin helppoa tulla itseni ja muiden kanssa toimeen.

- Mustia päiviä ja aikoja saamme kohdataksemme aina, jotta tulisimme viisaammiksi ja se, kun elämä tuntuu hyvältä, tuntuisi vieläkin paremmalta. Elämä on välillä monimutkaista, jotta ymmärtäisimme sen arvon, kun se joskus sentään on helppoa.

Hanna-Kaisa

Runoja…

… kyllä sitä taas tuleekin podettua luomisen tuskaa harvasen ilta…

• Miksi juuri minun on aina paettava ja juostava karkuun? Miksen minä uskalla otaa omahyväistä ilmettä kasvoilleni ja pysy paikallani?

  Niinhän minä teenkin, silloin kun taivaalta sataa tulinuolia, kun myrskyävä tuuli ja tuisku raiskaavat maata, kun koko maailma hukkuu paskaan ja ydinpommit räjähtelevät auringon nousussa. Silloin minä uskallan. Minä otan lapsia ja aikuisia kädestä ja juoksutan heitä turvaan.

  Mutta entäs sitten kun joku herättää uinuvan rakkauden tunteen sisälläni? Silloin minä lamaannun. Hetkestä kun alan kokea kiintymystä, tarvetta tai tapaan itseni haaveilemasta. Hartiani kumartuvat kasaan, sydämeeni isketään puukko, jota itse väännän hitain pyörivin liikkein yhä syvemmälle.

  Kun minun sydämeni käskee sanoa: ” minä olen tässä, olen sinua varten ja valmis kanssasi seikkailuun”, niin teenkin äkkikäännöksen, peitän kasvoni käsiini ja pakokauhun vallassa juoksen niin lujaa kuin jaloistani pääsen. Turvaan, turvaan, turvaan. Pakene, pakene, pakene! Sitten minä yksin itken itseni uneen ja olen pettynyt. Olen itseni pahin vihollinen.

• Anna minulle aikaa. Anna minun selittää. Anna oikeus tunteisiini ja omaan hulluuteeni. Olen vain keskinkertainen nainen, joka ei tiedä mitä elämältään haluaa. Silloin kun se alkaa pikkuhiljaa valjeta, se ei vastaakaan kuvitelmaani itsestäni ja siksi säikähdän sitä ja kiellän sen itseltäni.

• Kuinka usein ihminen loppujen lopuksi on aivan varma siitä mitä hän milloinkin on tekemässä?

• Älä rakastu, älä kiinny, älä odota, älä unelmoi. Elämän oppeja joita minä olen elääkseni saanut. Pidä kiinni tavoitteista, muuta yhteiskuntaa, ole vahva ja vastuuntuntoinen. Siinäpä niitä lisää. Mutta eihän elämä ole sanomalehti. Se ei ole YLE TV:n myöhäisuutiset. Ei Ajankohtainen kakkonen, ei M.O.T eikä edes Poliisi TV. Elämä on lähempänä Inhimillistä tekijää, Karpolla on asiaa tai Punaista lankaa. Se on Seura, Anna tai ET-lehti. Elämällä kuuluu olla tarina ja tarinan tulee sisältää alku, loppu, tragedia ja tunteita. Mihin ne mahtuvat minun maailmassani, jossa opetettiin elämään toisin?

• Kuka suojelisi minua? Kuka ottaisi minut syliin kun pimeä alkaa pelottaa? Kuka puhaltaisi kun minulle tulee pipi? Kuka lohduttaisi ja rauhoittelisi, kun pelot valtaavat pienen hauraan mieleni? Kuka ymmärtäisi, kuka kuuntelisi, kenelle olisin tärkeä? Kenelle voisin olla ikioma?

• Tule nyt, älä pelkää! En minä sinua syö. Meille ei voi tapahtua mitään pahaa. Kyse on vain matkasta, jonka me yhdessä lennämme halki maailmankaikkeuden. Rakkaudesta joka vaatii toimimaan. Unelmista, jotka haluavat toteutua. Hetkistä, joista voisi kasvaa ikuisuus.

• Voiko edellisen elämän karmasta vapautua vain päättämällä vapauttaa itsensä nyt, vai onko asiat pakko elää ja tehdä uudestaan? Katsoa silmästä silmään mennyttä aikaa ja elää se päivä, ne tunteet, ne tapahtumat vielä kerran. Tuoda ne osaksi tätä elämää? Vasta sittenkö voimme vapautua?

• Älä sinä minusta välitä. Olen vain pikkuisen vinoon kasvanut varpu keskellä kaunista kukkapenkkiäsi. Olen tuuli, joka sotki sinun valkoiset lakanat narullasi. Olen koira joka kusi pyhäpukusi housunlahkeille juuri ennen tärkeää tapaamistasi. Olen se kirje, joka lähti kotoasi vahingossa ilman tarvittavaa postimerkkiä, eikä näin ollen koskaan löytänyt perille. Olen ystävä joka aamuyöllä soittaa sinulle kännissä ja kysyy: oliko sinun tyynysi varmasti hyvin. Niin kauan kun sinä annat minulle luvan, minä sekoilen ja roikun tässä. Niin kauan onnistun aina kuitenkin sotkemaan kaiken mikä ikinä oli sinulle tärkeää. Mutta älä ole siitä vihainen minulle. Kyllä kulkukissankin saa kesyyntymään, jos sille joka ilta antaa lautasellisen maitoa. Kyllä kaniinikin saapuu aina samalle kaalimaalle, ellei sitä ajeta sieltä pois ja jopa koira, vaikka sitä kohdeltaisi kaltoin, tuntee kiintymystä isäntäänsä kohtaan. Sellainen minäkin olen.

tunteitaan työstäen:

Hanna-Kaisa

Korhosen tasapalkkaohjelma… PYH!

Luin tämän päivän Hesarista ison jutun Keskustan Korhosen esittämästä tasapalkkaohjelmasta, jolla kunnallisen työnantajasektorin naisvaltaisten alojen (opetustoimi, sosiaali- ja terveysala) palkkoja pyrittäisi nostamaan 500€:lla pikkuhiljaa vuoteen 2017 mennessä. Listasta oli unohtunut nuorisotoimi, jolla myös naisvaltaisuus näkyy yhtä selkeästi, kuin opetustoimessakin.

Laskeskelin tuossa, että vuonna 2017 olen itse 43 – vuotias, omat lapseni ovat 24- ja 15- vuotiaita. Sen ikäisenä en tuskin enää omia lapsia tee lisää. Päin vastoin, saatan hyvässä lykyssä olla jo isoäiti! Tai ainakin suurella todennäköisyydellä vanhempi lapseni ei enää edes asu kotona ja minulle riittää tyttäreni kanssa pienempi asunto.

Mikäli olen saanut asuntolainan, olen sitä ehtinyt jo vajaa kymmen vuotta maksaa takaisin. Mikäli en ole saanut asuntolainaa, olen ehtinyt maksaa vuokraa keskimäärin 96 000€ vuoteen 2017 mennessä. Opintolainat on kokonaan maksettu. Pakollisia kuluja on siis huomattavasti vähemmän, kuin tänä päivänä. Mitä minä enää kymmenen vuoden kuluttua teen 500€ suuremmalla kuukausipalkalla?

Esitys on sinänsä hyvä ja vie ajattelua oikeaan suuntaan. En silti itse usko pelkkiin tulonsiirtojärjestelmiin, jotka rajataan koskemaan vain tiettyä työnantajasektoria. Kymmenessä vuodessa hoiva- ja sosiaalialojen yksityistäminen jatkuu ja kuka todella tietää kuinka paljon näillä aloilla yleensäkään on enää kymmen vuoden kuluttua kunnallisia työpaikkoja jäljellä? Koulujen oppilasmäärät laskevat kaiken aikaa ja opetushenkilökuntaa tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan nykyistä vähemmän.

Entä yksityinen ja etenkin järjestösektori, jossa naisten palkkoja saisi edelleen polkea mielensä mukaan? Millä tavalla Korhosen esitys tukee näillä aloilla työskentelevien naisten palkkakehitystä tasa-arvoisempaan suuntaan?

Eikö jo vihdoinkin voitaisi nähdä metsä puilta? Vaikka Raamatussa kuinka sanotaan, että kostoksi käärmeen kanssa vehkeilystä nimenomaan nainen joutuu kärsimään synnytystuskia, niin ei kai meidän niin patriarkaarisia tarvitse 2000-luvulla enää olla, että meidän naisten kärsimykset maksimoidaan saman syyn takia koskemaan myös epätasa-arvoista palkkausjärjestelmää, sillä meidän palkkamme tulee aina olemaan miesten palkkaa pienempi alastamme riippumatta, koska vanhemmuudesta koituvat kustannukset tulevat nimenomaan äitien työnantajille niin kalliiksi. Mikäli palkkauksen epätasa-arvoisuus haluttaisi todella poistaa tulisi vanhemmuudesta koituvat kustannukset vain jakaa tasan naisten ja miesten työnantajien kesken. Näin vapautettaisi naisille ja miehille tasa-arvoinen markkina-asema tuponeuvotteluissa.

Niin kauan kun emme uskalla ottaa tällaista tarvittavaa tasa-arvoaskelta maassamme, ovat Korhosen esityksen kaltaiset asiat vain pelkkää puuhastelua sen rinnalla, että tasa-arvo-ongelmaan puututtaisi aidosti!

PS. 4.5.2005 aloittamani Lapsentekolakko pitää muuten vieläkin!

Mites te muut tytöt? Niina Jukkara ei ole alkanut rikkuriksi, mutta tataapa se Hanna Holopaisen Pihla-tyttö olla jo seitsenkuinen…

Lapsentekolakko taitaa olla aika hankala tapa pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin? Ehkä me naiset olemme sitten pääsääntöisesti tällaisenkin asian kanssa yhtä lepsuja ja kilttejä, kuin palkkaneuvotteluissa…

Hanna-Kaisa

ONNEA KUMMITYTÖLLENI PETRALLE, JOLLA MUUTEN TÄNÄÄN ON 3- VUOTISSYNTTÄRIT!

KOTI-IKÄVÄ!

Nyt se iski, tai tänään tajusin mikä minua kaiken aikaa vaivaa, kun koen itseni alavireiseksi, avuttomaksi, irralliseksi ja yksinäiseksi. Minulla on aivan hillitön koti-ikävä. Ikävä kohdistuu paitsi paikkaan, niin ennen kaikkea siihen yhteisöön, jossa tiedän oman paikkani ja oman asemani automaattisesti joka päivä, tunti ja sekunti. Omassa yhteisössäni tiedän kuka olen, minne kuulun ja mikä on oma arvoni. Tiedän mitä minulta odotetaan ja ilman suurempia pohtimisia minun on helppo täyttää tämä paikkani osana toimivaa yhteisöä. Täällä maailmalla olen kuin tuuliajolla ja koen valtavaa yksinäisyyttä ja irrallisuuden tunnetta.

Tänään tajusin, että ilman lapsiani olisin täällä aivan heitteillä. Mikäli kuolisin saattaisi mennä monta viikkoa ennen kuin kukaan edes huomaisi mitään. Kukaan ei osaisi minua kaivata, paisti ehkä työpaikallani, eikä ketään oikeasti edes kiinnostaisi, mikäli olisin jonnekin kadonnut.

Olen toki yrittänyt rakentaa itselleni sosiaalista verkostoa, mutta silti se ei ole sama asia, kuin yhteisö, ystävät ja läheiset, joille aidosti olen tärkeä ja joita minun elämäni pienet tai suuret asiat kiinnostavat. Se johtuu siitä, että kotopuolessa minä olen samanlainen osa heidän arkipäiväänsä, kuin he ovat omaani. Täällä olen aika yhdentekevä kenellekään.

Ei ihme, että olen välillä tulla hulluksi ajatusteni kanssa. Olenhan niiden kanssa pääsääntöisesti ihan kaksin. Kotopuolessa on aina joku, jonka kanssa ajatuksensa jakaa ja jota vasten peilata omia näkemyksiään. On ihmisiä, joiden murheita saan itse kuunnella ja sitä kautta huomata, kuinka omat murheet ovatkin hyvin vähäpätöisiä. Toimiva sosiaalinen yhteisö tukee ja auttaa toinen toisiaan, eikä asiat koskaan pääse kasvamaan niin suuriksi, kuin tilanteessa, jossa ajatustensa kanssa on aina kaksin.

Täällä olen vieras toisille ja samalla muutun vieraaksi myös itselleni. Saan aivan vieraita käyttäytymismuotoja. Takerrun ihmisiin, itkeskelen, en saa juuri mitään aikaiseksi ja syön aivan hillittömän paljon. Syön siis suruuni. Taidan ajoittain myös juoda suruuni, tai ikävääni. Pohdiskelen asioita liikaa ja paisuttelen niitä päässäni. Rasitan vähiäkin kavereita vinkumalla ja valittamalla paisuttelemiani asioita. Koen itseni epävarmaksi, itsetuntoni on alamaissa ja olen jatkuvasti levoton. Kuin lentoon olisin lähdössä.

Miten sitten hillitä koti-ikävää? Miten löytää oma paikkansa uudessa yhteisössä? Miten löytää edes itselle sopiva yhteisö? Miten olla tulematta hulluksi liiallisen ajatustyönsä kanssa? Miten kiinnittyä ympäristöönsä? Miten rakentaa merkittäviä sosiaalisia suhteita? kokonainen verkosto? En todellakaan osaa vastata. Tavallaan oman yhteisönsä kotopuolessa on rakentanut niin pitkän ajan kuluessa. Osaan yhteisöstä on vain tupsahtanut syntymänsä kautta.

Tavallaan on hyvä asia, jos ihmisellä on vahva yhteisö tukenaan, mutta kun hänet repäistään ulos vahvasta verkostosta, hän jää aivan yksin itsensä kanssa. Kokee yksinäisyyttä ja ikävää, jonka tilalle on äärimmäisen vaikea löytää mitään joka olisi yhtä merkityksellinen.

Ikonit saattavat olla hyvästä tai pahasta. Itselleni on korostuneen tärkeää pitää omien läheisten valokuvia esillä oman kotini hyllyillä ja seinillä. Se luo tavallaan turvallisuutta. Samalla tavalla toimivat kotipaikan valokuvat. Joutsenolehden kolahdus luukusta torstai päivisin on tärkeä tapahtuma. Tavallaan ne kaikki kuitenkin muistuttavat minua ikävästäni, jota tunnen. Pitääkö minun siis opetella elämään tämän ikäväni kanssa? Hyväksyä se osaksi nykyistä elämän vaihetta? Helpottaako se sitten ajastaan? Sitä en voi tietää.

Ehkäpä tämä tästä. Ehkäpä ei. Pitää varmaan yrittää täällä Helsingissäkin hakeutua vain kaltaisteni uushelsinkiläisten seuraan, jotta pääsee jakamaan sisäistä tuskaansa, joka koti-ikävän muodossa purkautuu ja saa mitä kummallisempia lieveilmiöitä. Mitäpä alkuperäiset helsinkiläiset tästä tajuaisivat? Hehän ovat kotonaan!

ikävissään…

Hanna-Kaisa

Hallinto-oikeuden perusteet peruskouluihin!

Onpa taas ollut rentouttava vapaapäivä. Koska ulkona sataa vettä ja tyttäreni potee kesäflunssaa, olen tämän päivän pyhittänyt byrokratian koukeroiden selvittämiseen arkielämämme pyörittämiseksi.

Sain 9.7 päivätyn asumistukipäätöksen Kelasta. Asumistukihakemukseni oli hylätty, koska perheemme kuukausitulot ylittävät muutamalla Eurolla valtioneuvoston antaman säädöksen ylimmäistuloista, joilla ensimmäisen tuloluokan kunnassa asumistukea kolmihenkiselle perheelle myönnetään. Perheemme asetuksessa säädetyt kuukausitulot ovat 2208,37 €/kk. Asetuksessa sanotaan, että ylimmäistuloraja kolmihenkiselle perheelle on 2295,0 €/kk. Kela on kuitenkin päätöksessään laskenut perheemme pysyväiset kuukausitulot ottaen laskennallisesti huomioon 5%:n lisäyksen lomarahasta kullekin kuukaudelle, jolloin perheemme pysyväisiksi kuukausituloiksi saadaan 2308,56 €/kk millä perustein hakemukseni on siis hylätty. Siitäkin huolimatta, etteivät perheemme kuukausitulot suinkaan ole pysyvästi sen suuruiset, sillä lomaraha maksetaan kerran vuodessa ja yli puolet lomarahasta menee verokortin lisäveroprosentilla. Olen tunnin verran kahlannut valtionneuvoston säädössivuilla ja etsinyt lainkohtaa, jonka nojalla lomaraha tulee laskea jokaiselle kuukaudelle tasaisesti tuloksi vuoden mittaan, mutta en ainakaan vielä ole löytänyt sieltä sellaista lainkohtaa. Siispä tein asiasta kirjallisen valituksen Kelan toimistoon ja nyt sitten odottelen sieltä vastausta.

Hain pojalleni kaupungin opetusvirastolta syyslukukaudella 2006 kaupungin myöntämää koulukuljetusavustusta. Olen saanut kesäkuussa päivätyn myöntävän päätöksen lukuvuodelle 2006- 2007. Päätöksessä ei ollut mitään ohjeita, kuinka koulukuljetusavustusta haetaan takautuvasti. Olen aamupäivän yrittänyt tavoittaa opetusviraston henkilökuntaa puhelimitse saadakseni ohjausta ja neuvontaa kuinka menetellä. Tämä soittelu on ollut täysin tuloksetonta. Ilmeisesti koko opetusvirasto on edelleen suljettuna, vaikka nettisivutiedotteen mukaan opetusvirasto oli kiinni kaksi edeltävää viikkoa. Taidanpa laittaa sinne sähköpostia.

Ehdin myös jonotella kolme varttia Hobby Hallin asiakaspalveluun. Olen 29.6 saanut heiltä tiedon siitä, että he palauttavat “mahdollisimman pian” tililleni vajaan 50€ liikasuorituksia, mutta vieläkään ei ole kuulunut rahaa tililleni. Mikäli itse olisin näin pitkään pantannut maksujani heille päin, olisivat viivästyskorot alkaneet juosta jo aika päivää sitten. He eivät vastaa puhelimeen, eivätkä sähköposteihin. Olen aika turhautunut. Asiakaspalveluun jonottaminen on varmaan nyt jo maksanut minulle enemän kuin summa, minkä he ovat minulle velkaa. Luulen, etten ennen syksyä, kunnes kesälomakausi on ohitse, saa heiltä penniäkään palautusrahaa tililleni. Todella mahtavaa asiakaspalvelua!

Päivähoidon maksuperusteet ovat myös aiheuttaneet itselleni päänvaivaa viime päivinä. Tyttäreni vietti neljä kokonaista viikkoa kesälomaa tarvitsematta päivähoitoa lainkaan. Tämä ei kuitenkaan vielä oikeuta alennettuun päivähoitomaksuun. Joudun maksamaan 115€ käyttämättömästä päivähoidosta kesä-heinäkuun aikana. Päivähoitotoimistosta kuitenkin kerrottiin, että heinäkuu on maksuton kuukausi tyttäreni kohdalla. Todella mielenkiintoista.

Ainoa asia, joka tämän päivän puuhissani on ollut mielestäni järkeen käypää oli se, että sain sentäs lomamatkan vuosi siirrettyä poliklinikka aikaani Kätilöopistolla ilman vastaväitteitä. Tokihan siirrosta koituu minulle 27€:n lasku, vaikka olenkin ajoissa siirtänyt aikani toisaalle ja minulle varattu aika vapautui näin ollen jonkun toisen käytettäväksi…

Päiväni ei ole vielä ehtinyt edes iltapäivän puolelle ja olen aivan väsynyt tämän holhousyhteiskunnan byrokratian kanssa elämiseen. Ei olisi lainkaan hullumpaa, jos lapsille opetettaisi jo peruskoulussa hallinto-oikeuden perusteet, jotta he pystyvät aikuisina selviämään suomalaisen yhteiskunnan vaatimuksista edes kohtuullisesti.

Hanna-Kaisa

Lapsipornoa netissä…

Aamusta asti, kun matkustin raitiovaunulla töihin on mieltäni vaivannut Metro-lehden otsikko, jossa luki: Kesän lomakuvat saattavat päätyä lapsipornosivuille. En saanut kyseistä lehteä käsiini, joten lehtijutun sisältö jäi minulta pimentoon. Vain otsikko kummittelee mielessäni.

Minun tyttäreni on 5-vuotias. Hänestä on suloisia rantakuvia uima-asu yllään ja lierihattu päässään, joita olemme tänä kesänä ottaneet. Joissakin kuvissa hän esittelee ylpeänä juuri tiputtamaansa ensimmäistä maitohammasta ja joissakin kuvissa rakentaa hiekkalinnoja isoveljensä kanssa tai juoksee kilpaa tuulen kanssa rantaviivassa. Sellaisten kuvien mahdollinen päätyminen lapsipornosivuille nostaa niskavillani pystyyn. Eihän niissä kuvissa ole mitään pornoon viittaavaakaan. On aivan sairasta, jos joku näkee tyttäreni valokuvat sellaisina. YÄK!

Sitten mieleeni muistuu jälleen, että eihän pedofiili kiihotu samoista asioista kuin minä. Hänen seksuaalisuutensa on valtaväestöön nähden vääristynyttä ja meistä kukaan “ei pedofiili” ei varmasti kykene asettuman hänen tunne- ja ajatusmaailmaansa ja sitä kautta samaistumaan niihin asioihin jotka häntä seksuaalisesti kiihottavat. Usein pedofiili on itse varhaislapsuuden aikana joutunut kokemaan joitain niin traumatisoivia asioita, että hänen tunne-elämänsä on pysyväisluonteisesti vaurioitunut. Defenssi-mekanismi on sulkenut hänen omat kokemuksensa pois tietoisuudesta ja ne ovat usein jääneet kokonaan käsittelemättä jo lapsena turvallisen aikuisen kanssa ja vieläpä aikuisuudessakin. Kipeät kokemukset ovat muovanneet pedofiilin koko persoonan tietynlaiseksi. Pedofiili voi samalla tavalla omassa mielessään ajatella sellaisista asioista, jotka nostattavat valtaväestössä eroottisia fiilareita, että kuinka kukaan tuollaisista asioista voi kiihottua.

Uusi lastensuojelulaki astuu voimaan v. 2008. Uusi laki antaa nykyistä parempaa suojaa lapsille ja nuorille. Edistyksellisenä asiana lain muutoksen myötä pidän varsinkin sitä, että Suomessa saatetaan vihdoin päästä samoille lukemille muiden Pohjoismaiden kanssa siinä, ettei lapsia sijoitettaisi huostaanoton yhteydessä niin usein laitoksiin, vaan viranomaisten on ensisijaisesti velvollisuus tarkistaa myös muut lapsen läheiset ihmiset mahdollista sijoitusta valmistellessa. Myös puuttumisen kynnys lapsen tai nuoren ongelmiin madaltuu ja lastensuojelun ilmoitusvelvollisuus tulee laajenemaan nykyisestään.

Uuden lastensuojelulain soisi paremmin myös suojaavan lasten fyysistä koskemattomuutta kaikilla tasoilla. Tähän kuuluu sisälle tietysti kaikenlainen väkivallattomuus, kuten ehdoton seksuaalinen koskemattomuuskin. Toivoa sopii, että entistä useampi seksuaalisen hyväksikäytön tai muun järjettömän fyysisen tai henkisen väkivallan, tai minkään muotoisen kaltoinkohtelun uhri saa jatkossa ammattiapua turvallisilta aikuisilta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sillä tavalla mahdollisia kasvun- ja kehityksen vaurioita voitaisi ainakin yrittää korjata yhdessä lapsen kanssa jo varhaisessa vaiheessa. Ihanteellistahan olisi, jos tällaiset tapaukset voitaisi tyystin ennalta ehkäistä.
Paljon on kuitenkin tekemistä vielä internet maailmassa, jossa lapsipornoon on entistä vaikeampi päästä viranomaiskeinoin puuttumaan. Vaikka lastensuojelulaki ja rikoslaki kieltävät lapsipornon levittämisen, ei verkkoa kyetä valvomaan tarvittavalla tehokkuudella. Siksi olisi varmasti jokaisen meidän, jotka arkikielessä itseään vanhemmiksi kutsuvat myös etsintämielessä surffailtava pitkin internettiä ja jos silmään sattuu lapsipornoa sisältäviä saitteja, niin ei kun ilmoitusta lastensuojelu- ja poliisi viranomaisille. Ei sillä ole väliä, ovatko sivut suomalaisia, vai ulkolaisia. Jokaisella aikuisella on AIKUISUUDEN nojalla velvollisuus suojella jokaista lasta.

Hanna-Kaisa

Tietoa lapsipornosta

PS. Sen hallussapitohan on rikos…

Hauskoja horoskooppeja, joita aikani kuluksi olen laatinut…

Horoskooppimerkit ruokakaupassa

Hanna-Kaisa Lähde 11.12. 2006

OINAS: ”Väistykää, minulla on kiire! Älkää tunkeko, minun on ehdittävä kassalla ensimmäisenä”Oinas kiitää läpi ruokakaupan kuin tuulispää, hän on unohtanut kauppalappunsa kotiin ja näin ollen hän nappaa sieltä sun täältä, sitä sun tätä ja ryntää kassalle…

HÄRKÄ: Ajaa autonsa turvallisesti parkkiin mahdollisimman lähelle ruokakaupan ovea. Hän lukitsee huolellisesti auton ovet ja lukee vielä kerran kauppalistansa läpi. Hän viettää kaupassa tuntitolkulla aikaa ja kiertää kaikkien konsulenttien maistatuspisteet läpi. Todennäköisesti hän ostaa vielä kauppalappunsa ulkopuolelta ainakin yhden tai kaksi kermaleivosta ja jäätelöä…

KAKSONEN: Kaksonen on tehnyt kaksi kauppalappua ja nyt hän ei oikein tiedä, kumpaan lappuun olisi uskominen. Hän vaeltaa kaupassa edestakaisin levottoman oloisena, vastaa kolmeen puheluun, juttelee myyjälle ja unohtaa puolet ostoksistaan kaupan kasalle, eikä kassaneiti millään ehdi juosta hänen peräänsä, sillä kaksonen meni jo…

RAPU: Rapu menee todennäköisesti aina samaan ja tuttuun lähikauppaan. Hän on kauppiaalle uskollinen. Hän juttelee ostostensa lomassa vanhan rouvan, kauppiaan, kesätyöntekijän ja kolmen lapsen yksinhuoltajan kanssa. Kauppareissu venähtääkin helposti kolmen tunnun mittaiseksi…

LEIJONA: Leijona saapuu kauppaan näyttävästi juuri ennen sulkemisaikaa. Jo ulko-ovelta hän huutaa lihatiskille, että ovatko hänen tilaamansa hanhenmaksapateet valmiina. Näin hän varmistaa, että henkilökunta ja muut asiakkaat varmasti kuulevat, kuinka ensiluokkaista ateriaa hän on tarjoamassa liike-elämän tuttavilleen…

NEITSYT: Neitsyt haluaa välttää ruuhkaa ja hän asioi mielellään ruokakaupassa aamupäivän aikana. Hän nostaa ostoskoriin: porkkanoita, selleriä, salaattia ja kevytjauhelihaa. Hän viipyy hetken vertailemassa tuoteselosteita ja kilohintoja, ennekuin valitsee itselleen sopivimman tuotteen.

VAAKA: Vaaka sipsuttaa sisään ruokakauppaan korkokengissään ja jakkupuvussaan. Ensimmäisenä hän suuntaa meikkiosastolle ja tutustuu uutuustuotteisiin. Tämän jälkeen hän siirtyy selailemaan viikkolehtiä ja jos hänelle jää mieliteko-ostosten jälkeen vielä rahaa, hän suuntaa valmisruokapalvelutiskille ja pyytää myyjää pakkaamaan hänelle kauniisti sommitellun annoksen katkarapusalaattia.

SKORPIOONI: Veikkaan ettei skorpiooni ehdi ruokakauppaan lainkaan tänään. Hänen aikansa kului Casinolla ja stripparibaarissa. Nyt hän on jo iskenyt silmänsä uuteen moottoripyörään kaupan parkkipaikalla ja yrittää ostaa sitä väkisin sen omistajalta. Kun hän huomaa, ettei ehdikään enää kauppaan, hän juoksee huutamaan ja hakkaamaan kaupan ovelle: ”Heitän polttopullon liikkeeseenne ensi yönä, ellette palvele minua heti!!!!” hän raivoaa…

JOUSIMIES: Jousimies ei käy ruokakaupassa lainkaan. Hän ruokailee ainoastaan eksoottisissa ravintoloissa kummallisten, ulkomaalaisten ystäviensä kanssa tai valmistaa eksoottisia aterioita heille kotonaan. Mikäli hänen ulkomailta keräämänsä ruokatarvikevarastot joskus ehtyvät, hänen tarvitsemiaan tarvikkeita ei löydy tavan ruokakaupoista, vaan Intian basaarista.

KAURIS: Kauris ajaa farmariautonsa pitkän työpäivän päätteeksi Prisman pihaan. Hänellähän on S-etukortti lompakossaan, eikä bonuksia kannata hukata asioimalla muualla. Hän jättää autonsa perheparkkipaikalle ja käskee lapsia istumaan kiltisti autossa sillä aikaa, kun hän itse käy kaupassa. Hän ostaa makaronia, perunaa, jughurttia, maitoa, kananmunia, saunaoluet ja nakkeja. Hän pyörähtää vielä kodinkonehyllyn ja varaosahyllyn kautta, sillä hän on jo pitkään etsinyt akkuporakoneeseen uusia teriä, sekä uutta leivänpaahdinta. Yhtään hyvää teräsarjaa ei taaskaan ole myynnissä ja leivänpaahdinten hinnat ovat vieläkin liian korkealla…

KALAT: Kalat tulee kauppaan itkuisena ja väsyneenä. Hän on jälleen valvonut koko yön ystävänsä perhetilanteen takia, nukkunut koko päivän ja juuri ja juuri jaksanut nousta sängystä ehtiäkseen ruokakauppaan. Hän ostaa kilon suklaata, kaakaota, maitoa ja kuohukermaa. Kassalla hän valittelee kauppiaalle, kuinka ikävää on, ettei viinejä myydä vieläkään ruokakaupassa…

Tarkkasilmäisimmät huomasivat ehkä, että VESIMIES jäi välistä. Tämä ei johdu siitä, että se olisi unohtunut, vaan siitä, etteivät vesimiehet nykyään enää käy ruokakaupassa. He nimittäin tekevät kaikki ostoksensa uusimman teknologian mukaan internetin välityksellä. Se mitä teknologian avulla ei vielä tänä päivänä luonnistu ei ole tarpeellista, joten ruokailutottumuksistakin voi aina vähän tinkiä, mikäli maailma ei ole vielä kehittynyt yhtä pitkälle kuin aina aikaansa edellä kulkeva vesimiehen mieli.

Horoskooppimerkit ensi- treffeillä:

OINAS: On paikalla puolituntia ennen sovittua tapaamista. Hän hypähtelee hermostuksissaan tuolilta toiselle, kyttää kelloaan ja vaihtaa asentoa sekunnin välein: ”Minuutin myöhässä, ehkei hän tulekaan…mutta kuka nyt minut jättäisi tapaamatta?” Kun seuralainen saapuu, nousee oinas pöydästään sellaisella vauhdilla, että hän kaataa alkudrinkkinsä syliinsä, kompastuu omiin kenkiinsä ja kaatua mätkähtää seuralaisensa eteen. Sieltä hän iloisesti hymyillen nousee jaloilleen ja ohjaa seuralaisensa pöytään…

HÄRKÄ: Härkä ei koskaan suostu treffeille ensimmäisellä, toisella, kolmannella, eikä ehkä neljännelläkään kerralla. Jos olet sinnikäs, hän ylittää itsensä ja kutsuu sinut kotiinsa illalliselle. Hän on asettanut kynttilät pöytään, soittaa himmeää musiikkia ja on valmistanut sinulle romanttisen illallisen. Treffien jälkeen et kuule hänestä pariin kuukauteen.

KAKSONEN: Kaksonen tajuaa sopineensa kahdet treffit päällekkäin, toisaalta hänen pitäisi tavata sinut täällä ja se toinen toisaalla. Hän istuu pöydässä kuin sätkynykke, vilkuilee kännykkäänsä ja kelloaan, on hermostuneen oloinen. Hetken kuluttua hän poistuu vessaan, josta hän soittaa toisille partnerilleen juuttuneensa ruuhkaan ja saapuvansa tunnin myöhässä…

RAPU: Vie sinut syömään äitinsä ja isänsä luokse. Hän esittelee sinulle kaikki valokuvansa pikku Liisasta, Kalle-enosta, Minttu-koirasta ja Taavi- vaarista. Treffien jälkeen hän haluaa alkaa keskustella kanssasi tulevasta hääpäivästä.

LEIJONA: Hakee sinut kotoa Mersullaan ja kurvaa kaupungin kalleimpaan ravintolaan, josta hän on etukäteen tilannut teille yksityiselle, mutta näkyvälle paikalle pöydän. Hetken kuluttua viulunsoittaja saapuu pöytänne viereen soittamaan mitä ikinä haluatkin kuulla ja pöytäänne kannetaan etukäteen tilattu ruoka-annos alkupaloineen ja jälkiruokineen. Ruokailun jälkeen leijona pyörittää sinua tanssilattialla argentiinalaistangon tahtiin.

NEITSYT: Sopii kanssasi treffit kaupungin kirjastoon tai taidemuseon kahvilaan. Muutaman pikku näyttelyn kierrettyänne hän ohjaa sinut johonkin hiljaiseen ja syrjäiseen kasvisruokapaikkaan, jossa voitte kaikessa rauhassa käydä älyllisiä ja analyyttisiä keskusteluja. Älä myöhästy, tai neitsyt ei odota sinua.

VAAKA: Tälläytyy kolme tuntia ennen treffejä kotonaan. Hän on ehtinyt vaihtaa asua jo kuusi kertaa ja kampaa nyt tukkaansa kolmatta eri kampausta. Hän on kutsunut parhaat ystävänsä makutuomareiksi, kun hän ei osaa päättää, minkä näköisenä hän lähtisi ulos. Kun hän on tehnyt päätöksensä (siis ystävät ovat kertoneet minkä asun ja kampauksen hän valitsee) hän suuntaa sopimanne Luxor- paikan aulabaariin tilaamaan sinistä enkeliä. Siellä hän ehtii flirttailla baarimikolle, ovimiehelle ja juoman laskijalle, ennen treffikumppanin saapumista. Välillä hän peilaa itseään käsipeilistään.

SKORPIOONI: Saapuu paikalle näyttävästi moottoripyörällä, vetää sinut mukaansa ja yhtäkkiä huomaat istuvasi uusi kesämekko ylläsi ja kampauksesi lytyssä moottoripyörän ritsillä matkalla jonnekin ja tosi lujaa… jossain vaiheessa iltaa hän joka tapauksessa alkaa lähennellä sinua, joten toivottavasti olet varautunut tähän…

JOUSIMIES: Ehtii kanssasi yhdelle kupposelle intialaista teetä lentokentän kahvilaan, ennekuin hänen koneensa Kuubaan lähtee. Mennessään hän huutaa vielä soittelevansa, kun palaa ja laittavansa sinulle postikortteja tulemaan…

KAURIS: Vie sinut huolella valittuun kotiruokaravintolaan, tilaa itselleen lihapullia ja perunamuusia kotikaljan kera, palan tummaa leipää ja paistetun kanamunan. Illan aikana hän kertoo sinulle omakotitalon rakennuspuuhistaan, puutarhastaan ja kesämökistään. Lähtiessänne hän maksaa sinunkin laskusi, ennekuin sovitte seuraavasta tapaamisesta.

VESIMIES: Kertoo sinulle tieteen uusimmat saavutukset ja uusimmat keksintönsä ja tietysti siitä miten koko maailman ilmaston voisi pelastaa yhdessä yössä ja ihmiskunnan pelastaa tuholta, jota kohti se eittämättä itse itseään ajaa, mikäli ihmiset vain tajuaisivat ajatella muutakin kuin itseään. Tämä tapahtuu tosin vasta sen jälkeen, kun olet saanut ensin hänen huomionsa kiinnittymään ja huijattua hänet ulos tieteellisestä kammiostaan, mikä suurimmalla osalla jää kokonaan tekemättömäksi paikaksi.

KALAT: Istuu odottamassa sinua romanttishenkisessä viiniravintolassa, jossa soitetaan syvää bluesia. Odottaessaan sinua hän on jo ehtinyt juoda muutaman viinilasin ja saapuessasi paikalle, hän hyppää kaulaasi ja alkaa itkeä, kuinka julma ja epäoikeudenmukainen paikka tämä maailma on ja lopulta hän pyytää, että veisit hänet turvaan tästä ikäviä muistoja synnyttävästä paikasta ikuisiksi ajoiksi…

Horoskooppimerkit kaupunginvaltuutettuina
5.12.2006

OINAS
” Oinas ei paljon demokratiasta välitä, kun hän on singahtanut valta-asemaan. Hän hehkuttaa suureen ääneen niitä uudistuksia, joita hän on ollut etulinjassa ajamassa, mutta toisia hän ei ehdi kuunnella. Hän tuottaa uusia ideoita liukuhihnalta, eikä hänen kärsivällisyytensä riitä siihen, että hän malttaisi odottaa niiden toteutumista. Talousasioissa hän on arvaamaton ja siksi hän saattaakin syöstä koko kaupungin talouden perikatoon ennen kuin yksikään virkamies tai kanssavaltuutettu on ehtinyt huomata mitään “

HÄRKÄ
” Härkää pitkästyttävämpää valtuutettua tapaa todella harvoin. Hänen puheensa ovat pitkiä, rauhallisia ja perusteltuja. Perusteluissa ei liene mitään vikaa, mutta pitääkö perustelut aloittaa kunnan perustamisesta 328-vuotta sitten. Kun härkä on perustellut ensimmäiset puolituntia, niin siinä vaiheessa aletaan päästä jo itse asiaan, mistä härkä aikoi puhua, mutta muut valtuutetut nukkuvat tai ainakin haukottelevat, joten hänen pointtinsa jäävät usein huomiotta. Ilman härkiä valtuusto työskentelisi puolet nopeammin. Härkävaltuutettua ei kuitenkaan pidä suututtaa ärsyttämällä häntä tahallaan, sillä silloin hän voi pillastua ja hajottaa koko valtuustosalin suutuspäissään.

“KAKSONEN
” Kaksoseen ei voi luottaa valtuustossakaan. Hän kääntää takkia nopeammin, kuin kukaan ehtii huomata. Kaksosvaltuutettu on taitava vaalityöntekijä, sillä hän osaa myydä ja markkinoida ajatuksensa kuulojoilleen juuri oikealla tavalla. Eri asia on sitten se, mitä kaksonen valtuustossa tekee. Yleensä hän on jo unohtanut vaalilupauksensa ja kansa syyttää häntä valehtelijaksi. Ärsyttävintä kaksosvaltuutetussa on se, ettei hän kykene valtuustossakaan pitämään kännykkäänsä suljettuna, vaan hän vastaanottaa puheluita ja näpyttää tekstiviestejä ja höpöttää vierustoverinsa kanssa. “

RAPU
” Rapuvaltuutettuja tapaa todella harvoin. Mikään valtaan viittaava ei saa helposti rapua liikkumaan kotipihan ulkopuolelle. Vain siinä tapauksessa, että joku epäoikeudenmukaisuus kohtaa suoraan hänen rakkaita lähimmäisiään tai perheenjäseniään, hän tormistautuu puolustamaan omiaan. Valtuutettuna hän on rasittava. Hän kauhistelee aina kaikkea, on epärealistinen ja yli sensitiivinen. “Voi herranjumala” on hänen yleisimpiä lauseitaan käsiteltiinpä valtuustossa miltei mitä tahansa asiaa. Ellei hänen tunteitaan oteta huomioon, hän alkaa oikutella ja kiukutella kaikille valtuustosalissa. Siksi ravun kannattaakin pysyä kotona perheensä kanssa.”

LEIJONA
” Leijona on syntynyt kruunupäiseksi johtajaksi, ainakin omasta mielestään. Hän ei tyydy valtuustossakaan mihin tahansa rooliin, vaan hänen on itsestään selvästi saatava olla joko valtuuston puheenjohtaja, varapuheenjohtaja tai kuulua kaupunginhallitukseen. Hän esittää kaikki asiat dramaattisesti, eikä hänen mielipiteensä jää koskaan keltään huomaamatta. Hänellä voi olla myös yksi erittäin kiusallinen piirre, hän nimittäin tietää kaikkia muita valtuutettuja paremmin, kuinka tämän kaupungin asiat tulisi hoitaa. Todennäköisesti hän myöhästyy aina jonkun verran kokouksesta saadakseen itselleen arvoisensa ja näyttävän sisääntulon. ”

NEITSYT
” Neitsytvaltuutettu on se valtuuston ärsyttävin ja pikkutarkoin puurtaja. Monet muut valtuutetut ovat lähes varmoja, että neitsytvaltuutetun ainoa tarkoitus päästä valtuustoon on kiusata muita valtuutettuja pikkutarkoilla ja saivartelevilla huomautuksillaan ja epäkohtien esiin nostamisella. Neitsyt valtuutettu voi kysellä tunti sotalla yksityiskohtia virkamiesjohdolta johonkin kokonaisuuden kannalta täysin arvottomaan yksityiskohtaan. Hän vaatii asiasta täsmällisen ja oikeaksi todistetun laskelman ja ellei hän vakuutu, hän pyytää asian jättämistä pöydälle siksi kunnes asiassa saadaan lisäselvityksiä. Monien muiden valtuutettujen mielenterveyden kannalta on parasta, jos neitsyt valtuutettu on mahdollisimman usein estynyt osallistumaan kokouksiin itse “

VAAKA
” Vaakavaltuutettu väittelee usein jopa itsensä kanssa sopivan aiheen ja tilaisuuden löydettyään. Ensin hän on kuitenkin yrittänyt haastaa muita mukaan väittelyynsä, mutta tuloksetta. Parasta vaakavaltuutetussa on se, että hän on yleensä kaunis ja hän hymyilee paljon ja sopiikin siksi valtuuston keulakuvaksi. Siksi hänen kannattaisikin keskittyä mieluummin siihen, kun politiikan tekoon, sillä valta-asemassa hän ei osaa tehdä lainkaan päätöksiä, koska hän ei halua loukata ketään osapuolia millään muotoa. Sitä paitsi vaakavaltuutettu tuskin koskaan kykenee ryhmäkuriin, sillä hänestä on kivaa olla eri mieltä mitä kaikki muut “

SKORPIONI
” Yksi asia on ainakin varma, skorpioni ei päässyt valtuustoon sattumalta, eikä reilulla pelillä. Hän jos kuka osaa kyynärpäätaktiikan ja sen kuinka sellaista käytetään salakavalasti, muiden huomaamatta. Toinen asia mikä on itsestään selvä, nimittäin se, että muut valtuutetut kunnioittavat skorpionivaltuutettua luonnostaan. He eivät uskalla olla kunnioittamatta, sillä sellaisia kauheuksia seuraa skorpionivaltuutetun varpaille astumisesta, etteivät muut uskalla edes kuvitella. HUI KAUHISTUS! Vielä senkin jälkeen, kun skorpionivaltuutettu on äänestetty ulos valtuustosta joko juopottelun tai paljastuneiden rikoksien takia, hänen varjonsa makaa valtuustosalin yllä sellaisella voimalla, ettei hänestä uskalleta laskea leikkiä “

JOUSIMIES
” Jousimiesvaltuutetusta tykkäävät kaikki. Hän on oikea joukkuepelaaja ja “meidän kaikkien yhteinen päättäjä”. Häneltä kysytään neuvoja vaikeissa poliittisissa tilanteissa ja valtuustoseminaareissa hän on pidetyin henkilö, oikea vitsiniekka ja hauskuuttaja. Yksi huono puoli heissä on, nimittäin he eivät jaksa kauan viipyä samalla paikkakunnalla, joten heistä ei kovinkaan uskollista valtuutettua saa “

KAURIS
” Kauriilla menee tuhottoman kauan, ennen kuin hän hankkii itselleen yhteiskunnallisen valta-aseman, jonka hän kuitenkin tietää itselleen kuuluvan. Hän kiipii sinnikkäästi yhteiskunnan portaita ylöspäin ja katselee huvittuneena, kun kärsimättömät kompuroivat ja putoilevat matkan varrella. Mielipiteissään kauris on aina vakaa. Ne lukuisat valtuustojen vanhat jääräpäät, jotka vielä 2000-luvullakin toteuttavat vuoden 1976 kunnallislakia ovat taatusti kauriita. Inhottavinta heissä on se, että heistä ei pääse eroon sitten millään, koska he yleensä ovat kaiken lisäksi äärettömän pitkäikäisiä “

VESIMIES
” Vesimies ei usko demokratiaan, vaan hän kehittelee tiedemiehen kammiossaan jo kokonaan uusia poliittisia järjestelmiä. Hän ei ota osaa itse politiikkaan, mutta poliittisena neuvonantajana hän saattaa toimia, tai virkamiesjohdossa esimerkiksi. Tulevaisuusvaliokunnassa. Kunnallispolitiikka on hänelle liian vähäpätöistä. Hän haluaa muuttaa koko maailmaa ja jopa kosmista maailmankaikkeutta. Hän saattaa kuitenkin huvittuneena käydä seuraamassa valtuuston kokouksia, voidakseen kirjoittaa lehteen kolumnin demokratian tilasta ja tulevaisuudesta kuntalaisen näkökulmasta ”

KALA
” Voi kala raasu miten kovaan paikkaan olet itsesi laittanut, jos joku onneton puolue on saanut sinut houkuteltua käyttämään maailmanparantajalahjaasi poliittisiin tarkoituksiin. Kalavaltuutettu ei kestä lainkaan todellisuutta ja hän haluaa nähdä maailman parempana ja kauniimpana paikkana mitä se todellisuudessa koskaan on ollut. Joutuessaan jatkuvasti tekemisiin epäkohtien kanssa hän masentuu ja saattaa alkaa nauttia liikaa alkoholia, joskus jopa kokoustilanteita häiritsevällä tavalla. Kalavaltuutettu itkee kun kyläkoulu lakkautetaan, kun isännältä pakkolunastetaan pelto tien tekoa varten tai päiväkodissa syödään pahaa ruokaa. Silloin kun kala ei ole masentunut, hän tuo politiikkaan kuitenkin suunnattoman paljon lämpöä ja inhimillisyyttä naiiveilla kysymyksillään “

Horoskooppimerkit työhaastattelussa:

OINAS Jo tullessaan työhaastatteluun hän on täysin varma siitä, että hän tulee saamaan hakemansa työpaikan. Hän rynnii muiden työnhakijoiden edelle, koska ei malta odottaa omaa vuoroaan, kompastuu kynnysmattoon, nousee iloisesti ja kättelee tulevaa työnantajaansa ylös noustessaan.

HÄRKÄ Valitettavasti härkiä tapaa perin harvoin työpaikkahaastattelussa. He ovat löytäneet todennäköisesti jo nuorena turvallisen työpaikan, josta lähteäkseen ovat aivan liian laiskoja, mukavuudenhaluisia ja turvallisuushakuisia.

KAKSONEN On sopinut työhaastattelun kahteen paikkaan yhtä aikaa ja nyt hän yrittää suoriutua molemmista äärettömän sujuvasti ja nokkelasti. Supliikki- ihmisenä hän kuitenkin puhuu työnantajan kuin työnantajan hetkessä ympäri palkkaamaan itsensä ja sitten hänellä onkin taas uusi haaste edessään. Kuinka selvitä kahdesta työstä yhtä aikaa?

RAPU Istuu kiltisti ja odottaa omaa vuoroaan. Kun pyydät hänet sisään, hän hymyilee, kättelee ja ihastelee toimistosi kodikkuutta. Vastaavasti, jos toimistosi on kalsakka, rapu todennäköisesti jo ovelta ilmoittaa: ”vetäydyn kilvasta, tunnen etten viihdy tässä työpaikassa.”. Sitten hän kääntyy kannoillaan ja lähtee.

LEIJONA Pelmahtaa sisään huoneeseesi täynnä energiaa ja suuria visioita. Hän kertoo sinulle kuinka hän aikoo organisoida yrityksenne toiminnan aivan uuteen uskoon. Hän on kiinnostunut etenemismahdollisuuksista, palkankorotuksista ja luontoiseduista. Lähtiessään hän pörröttää tukkaasi ja huikkaa lentosuukon keralla ulko-ovelta: ”soitathan sitten, kun saan aloittaa!”

NEITSYT On toimistosi edessä jo varttia ennen sovitun tapaamisen. Hän plärää vielä kertaalleen huolella kokoamansa cv-kansion paperit ja todistukset ja tarkistaa, että kaikki on varmasti kohdallaan. Hän tekee sen siitäkin huolimatta, että ehti tehdä sen jo kahteen kertaan edellisenä päivänä, yhden kerran aamulla ja vielä kerran istuessaan bussissa. Hän osaa vastata kaikkiin esittämiisi kysymyksiin ja ellei hän osaa, hän kaivaa tietosanakirjan käsilaukustaan ja tarkistaa vastauksensa oikeellisuuden.

VAAKA Käy vielä kerran kohentamassa kampaustaan ja kiillottaa hampaansa ennen toimistoon astumista. Hän haluaa tehdä hyvän vaikutuksen mahdolliseen tulevaan työnantajaansa. Tämän jälkeen hän lipuu toimistoosi sulavin liikkein ja istahtaa sensuellin näköisenä sohvan nurkkaan ja alkaa rupatella kanssasi mukavia. Hetken lörpöteltyään säästä, muodista, huoneesi värimaailmasta ja ”seiskapäivää- lehden” juoruista hän hymyilee hämillään ja kysyy: ”ai niin, sinunhan piti haastatella minua, eikö vain?”

SKORPIOONI Vaikket edes kutsunut häntä työhaastatteluun, hän tulee silti, ohittaa toiset jonossa ja astuu sisälle huoneeseesi määrätietoisen kysyvänä: ”taisit unohtaa kutsua minut työhaastatteluun? Minä ymmärrän, että siihen on joku inhimillinen selitys ja voin antaa sen sinulle anteeksi, mutta vain jos korjaat erehdyksesi valitsemalla minut kyseiseen tehtävään. Eihän täällä sitä paisti edes ole muita haastateltavia.” Hämmentyneenä menet käytävälle tarkistamaan tilanteen ja toden totta käytävä on täysin tyhjä. Skorpiooni unohti kertoa sinulle, että tullessaan huoneeseesi hän kuiskasi lähinnä olevalle työnhakijalle: ”Tässä talossa on muuten pommi…”

JOUSIMIES Ei yleensä edes hae mitään työpaikkoja, vaan hänen työtilaisuutensa tulevat hänen eteensä sattumalta, suhteiden kautta tai hänen ollessa oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Suurimman osan työurastaan hän muutoinkin työskentelee ulkomailla, joten jousimiehiä on kotimaassa vaikea tavoittaa, vaikka sinulla olisi kuinka sopiva työtarjous juuri hänelle.

KAURIS Kertoo sinulle heti kättelyssä kuinka ahkera ja luotettava työntekijä hän on. Hän antaa sinulle suuren nipun suosittelijoiden puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita, joista voinet asian tarkistaa. Tämän jälkeen hän kertoo olevansa vaatimaton.

VESIMIES Hänen liikkeitään on lähes mahdoton ennustaa. Hän voi istua tuntia liian aikaisin odottamassa työhaastattelun alkua, tai sitten hän tulee tunnin myöhässä, koska unohti laittaa haastatteluajan itselleen ylös, kun oli puhelunne aikana niin keskittynyt pohtimaan yhteiskunnan tilaa vuonna 2075. Haastattelun aikana ehdit kuulla millä tavalla koko toimialaa tulisi kehittää paremmin yhteiskuntaa ja ihmiskuntaa palvelevaksi seuraavan kahden kymmenen vuoden aikana. Kuinka toimenpiteistä koituvia tuloksia, voitaisi tarkastella vasta sadan vuoden kuluttua. Kuulet selostuksen toimialan historiasta ja sen erivaiheiden vaikutuksista nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Olet melkein jo palkkaamassa hänet, kun hän yks kaks sanaakaan sanomatta nousee tuolistaan ja poistuu. Myöhemmin saat häneltä sähköpostia, jossa hän pahoittelee tapahtunutta näin sanoin: ” arvoisa työnantaja, jouduin äkillisesti poistumaan paikalta, koska ulkoavaruudesta kotoisin olevat tuttavani viestittivät minulle telepaattisesti…” sinä et lue enää pidemmälle, vaan huokaiset.

KALAT Saapuu työhaastatteluun surumielinen ilme kasvoillaan. Hän kertoo olevansa hyvin huolissaan yhteiskunnassa vallitsevasta epäoikeudenmukaisuudesta ja epäinhimillisyydestä, joita hän haluaisi oman työpanoksensa kautta pyrkiä poistamaan. Hän esittelee sinulle kokoelman uusimpia runojaan, joissa hän käsittelee tätä kipeää aihetta. Runojen esittelyn jälkeen hän kertoo kuinka eräs ennustajeukko viikkoa aikaisemmin oli kehottanut häntä katsomaan lehtien työpaikkailmoitukset hyvin tarkkaan, sillä sieltä saattaisi löytyä se hänen kauan etsimänsä vastaus palavaan haluun poistaa vääryyttä yhteiskunnasta. Kuin taikaiskusta hänen silmiinsä sattui teidän työpaikkailmoituksenne. Luettuaan ilmoituksenne hänen vaistonsa kertoi heti, että juuri tämän työn pariin hän tuntee syvää kutsumusta.

Horoskooppimerkit ”vanhalla eteläkarjalan murteella”

OINAS A`voit mite reipas hää onkii. Häähä on kerent tehhä kaik jo alt aikayksikön. Ko myö muut seisoo toljotetaa suu ja silmät ympyrjäisin siin vaa mihikää hievahtamatta, ni tää yks on saan jo kaik hommat hoijettuu. Hää o oikee energiapakkaus. Vaa paljo hää särköö mennessää ja huitoissaa.

HÄRKÄ A kuuleha sie, ku miut vähä harmittaa, ku mitää sie ja et sit aikaseks tunnu saavan. Sie oot nii hias ja jäykkä ko paska tikun nenäs. Vaa hermoi siul tuntuu kyl olevan, koha siuta ei kukaa käy härnäämää. Sit siit on leikki kaukan siu kanssais. Vaa sillo ko sie saat märehtii iha rauhas ja kukaa ei siut härnää, ni sillo siust o pajo turvaa meil muil.

SISOT JA VEIKOT Hää ko ei tiijä onks hää lintu vai kala vai mikä lie. Ko yhten päivän tuulee iäst ja toisen lännest ni mist hitost se sillo oikeee tuulee? Vaa kyl hää jaksaa haastella, jos sie mis juttumiest tarviit. Hää ei ikin jää sanattomaks ja siit mie tykkään.

RAPU Mitä hittoo siekii siin ain vetistelet häh? Antasiit jo mokoma olla, ei tollasist tartte alkaa murehtii. Yöunes siin vaan menetät ystävä hyvä. Vaa kuka se on ain koton, ko vieraisil tullaa. No se on hää, kukas muukaa? Ja pöyänkii hää laittaa ain nii komiaks, et a `vot Kyl sinne kelpaa ain mennä pistäisil.

LEIJONA Älä sie kuule miulle ala röystäilee. Mie en oo kuule mikää siu kenkiis kiillotamaa. Mokomaki mahtailija. Mikä lie sie kuvittelet olevas? Herra ja hidalkoko? Vaa iso on syän jellonan köllil, nii iso et kaikkee muut hää ymmärtää, mut ei iha jonnejoutavaa piruiluu. Ja kyl hää ain auttaa, jos sie mis apuva tarviit.

NEITIHMINE Ai mite sie osaatki olla noi ikävä ihmine. Miuta ihan inhottaa. Kaivaa ny malkaa toise silmäkulmas jatkuval syötöl ja vinkuu ja valittaa joka asiast. Häpiä! Vaa kylhä myö siit kaik tykätää, ko sie se huomaat kaik yksityiskohat ja jaksat palvella meit muit. Siin sie oot oikee kelpo lyyli.

PUNTAR A kuuleha sie, ko miust vähä tuntuu, jot sie se et sit osaa päättää, et sit yhtää mitää ilma toiste apua. Koittasit ees, kyl sie siihe pystyt. Vaa jos sie et osaa päätöksii tehhä, ni kyl sie ainaki oot nii pirun nätti, et kivaha siut on kattella. Oo vaa oma ittes, ni kaik menee hyvi.

KOPRIOONI Hui hitto mite häijy ihmine, miut iha pelottaa tollane touhu. Elä sie ain kehtaa muije kans alkaa rähinähommii. Sie oot paljo kivampi ko lopetat tollaset touhut pois tykkänää ja lakkaat venkoilemast iha turhan takia. Sit ko sie oot rauhalline ja kaik o hyvi, ni siuta parempaa ystävää ei varmast oo viel keksittykkää.

JOUSMIES Kokoajaks siu pitää olla jossai maalimal liituumas? Mites myö muut? Et sie yhtää aattele milt meist tuntuu? Mut oikeest sie saat olla mis haluvat. Siithä sie sitä elämäntuntuu saat, ko oma maa on ain kuiteki nii ahas siulle. Mie kuiteki toivon, et kortin nakkaat ain joku päivä postii, ni eiköhä myö tääl pärjätä.

KAURIS A häähä se on sellane työjuhta, jot pois tiehesä. Miss sie hyvää työmist tarviit, ni ota pois. Hää ei muut tekiskää ko pirust vaa töitä. Leikkii hää ei sit siiä yhtää, mut sit ko hää vanhenee, ni sit alkaa pikkase suupieliikii nykimää.

VESMIES Sellane taivaanrannanmaalar, istus vaa nenä kii kirjas, eikä muuta tekiskää. Turhaa myö siulle mitää yritetää muut keksii. Sie et kuitekaa työmieheks kykene. Oo veikkosel sellanen ko oot, mut älä ala miuta opettaa.

KALAT A toine hyväkäs ko ei muuta tee ko vetistää. Mite hitso se joiekii elämä voipkii olla noi hito hankalaa? Vaa kylhä sie sit toisiiki lohutat, ko maalima kaatuu niskaa ja itteesäkii itkettää. Siin sie oot piru hyvä. Kyl mie siut pistäsi itkijämummoks jos vaa voisin.

Hauskoin kesälukemisin!

Hanna-Kaisa

Vanhoja mietelauseita vuosien varrelta…

Olen koonnut alle omien runo- ja mierelausekokoelmieni “parhaita paloja” vuosien varrelta luettavaksi ja kommentoitavaksi.

Its all yours…

Muutama hassu yhteensattuma voi joskus muuttaa koko elämän.

Asiat joita meille tapahtuu, eivät aina tunnu hyvältä. Silti asiat joita meille tapahtuu, ovat kaikki omaksi parhaaksemme, myös pahalta tuntuvat asiat kääntyvät lopulta voitoksemme.

Menetä hyvä työtilaisuus, opit ainakin sata uutta syytä tehdä parhaasi nykyisessä työssäsi. Menetä lottovoitto kahden sivuosuman vuoksi, niin opit pitämään vähistä rahoistasi huolta. Menetä itseäsi suurempi rakkaus, niin opit rakastamaan itseäsi enemmän kuin koskaan aiemmin.

Elämän kulkee, myrskystä toiseen. Välillä on tyyntä ja silloin saa hengähtää. Mutta kumpi tuntuukaan elämältä, tyyni vai myrsky?

Minä en voi peruuttaa mitään mitä olen sanonut, tehnyt, ajatellut, jättänyt sanomatta, tekemättä tai ajattelematta. Voin vaan opetella elämään niiden asioiden kanssa.

Lopulta kyse on kuitenkin aina vain valinnoista. Niistä joita me teemme tai jätämme tekemättä.

Jos sinä olisit minun vastakohtani, niin silloin me täydentäisimme toinen toisiamme. Ihmisellä on alitajuinen pyrkimys päästä jälleen ykseyteen, olla eheä ja kokonainen. Turhan usein etsimme ykseyttä toisista, vaikka jokainen meistä voi täydentää vain itse itsensä.

Sinä olit pieni riitasointu minun elämäni melodiassa. Saattoi se olla niinkin, että olit ainut oikein soitettu ja puhtaasti soiva sävel siinä riitasointujen viidakossa, johon minun nuottikorvani vain oli tottunut.

Jos olisin nalle Puh, minun ei tarvitsisi miettiä sinua lainkaan, koska pääni sisällä olisi vain sahajauhoa. Mikäli hymyilisit minulle, voisin päätellä ”Tuo varmaan pitää minusta, kuten minäkin pidän hunajasta” ja kävellä ohitsesi unohtaen sinut, ellei joku vaihtaisi sinua purkilliseen hunajaa. Sitten kävelisin takaisin luoksesi ja pyytäisin sinua tekemään minulle tämän palveluksen.

En haluaisi vaihtaa yhtään elettyä päivää toiseksi. En yhtään hetkeä muuttaa. Vaikka joskus elämä tuntuukin kurjalle ja epäreilulle, niin tänään tiedän kaiken olleen sen arvoista.

Kunpa vain olisin jo vanha, niin saisin jäädä tähän olotilaan. Koska en ole, joudun kokemaan vielä monta samanlaista epäonnistumista, alamäkeä ja pohjanoteerausta, jotta taas voin kivuta ylös yhä uudestaan ja uudestaan, kokeakseni itseni vahvaksi jälleen.

Jos maailma olisi tasa-arvoinen, pitäisivät miehet sukkahousuja, minihameita ja piikkikorkokenkiä. Koska ei ole, on naisten pakko kärsiä niistä. Feministit eivät ole vieläkään saaneet mitään näkyvää aikaiseksi.

Elämä on aina ollut jotenkin omituinen saippuaooppera. Ihmiset eivät puhu tuntemilleen ihmisille ja kieltävät tuntemasta itselleen tuttuja ihmisiä. Samalla ne puhuvat tuntemattomille ja väittävät tuntevansa ihmisiä, joita eivät ole koskaan edes tavanneet.

Voiko ketään toista tuntea, ellei ole opetellut tutustumaan edes itseensä?

Jos olisin saanut sinut arpajaisvoittona, olisin laittanut sinut kaappiin ja odottanut seuraavia arpajaisia, joihin olisin lahjoittanut sinut uutena voittona.

Hiljaisuudessa voi kuulla paljon ääniä.

Anteeksianto on tärkein ominaisuus, joka erottaa ihmiset muista eläimistä.

Ole ensin armollinen itsellesi ja yritä vasta sitten olla sitä toisille.

Vapaus. Mitä se ihmiselle merkitsee, olemisen, ajattelemisen, elämisen, hyvinvoinnin vapautta. Vapautta valita ja jättää valitsematta, vapautta olla oma itsensä riippumatta toisista ihmisistä ja heidän mielipiteistään.

Minä olin sinusta riippuvainen, kuten kala on riippuvainen vedestä, kuten lintu on riippuvainen vapaudesta, kuten maapallo on riippuvainen auringosta. Nyt olen vapaa riippuvuudestani. Jäljelle jää vain vapaus. Vapaus pitää sinusta tai olla pitämättä.

Elämän esikoulussa opin olemaan varovainen toisten ihmisten suhteen. Elämän oppikoulussa opin olemaan varovainen vain itseni suhteen.

Mitä kummaa on rakkaus? Ei se ainakaan ole sitä, että luulee kuolevansa, jos ei saa nähdä ihmistä, jota luulee rakastavansa. Se ei ole sitä, että ikävä salpaa hengityksen ja jokainen solu itkee kyyneleitä, kun on erossa rakkaasta ihmisestä. Se ei ole sitä, että tuntee kyljessään puukoniskuna jokaisen lausumattoman lauseen, jonka rakas jättää sinulle lausumatta. Mitä se sitten on? Ehkei sitä ole olemassakaan. Ehkä me teemme sen itse itsellemme, kun emme uskalla olla itsemme kanssa kaksin?

Huolia on aina se määrä, mitä me itse itsellemme teemme. Vihollisia on aina se määrä, mitä itse mielessämme tuomitsemme. Hyviä asioita tapahtuu aina sen verran, mitä jokainen meistä uskaltaa ottaa vastaan.

Mitään ei voi tehdä väkisin. Asioita tapahtuu vain jos on tapahtuakseen.

Elämässä voi oppia paljon vain elämällä sitä. Mitään ei opi, jos jättää sen elämättä.

Oikeastaan ei ole olemassa oikeaa tai väärää. On vain omaksi parhaaksi tapahtuvia asioita.

Mikään ei ole niin turvallista, kuin maata omassa keskuksessa ja kuunnella omaa sisintään.

Kummallista, kuinka itsekkäänä pidetään sitä, jos joku sanoo, etten tarvitse ketään muita, vaikka juuri siitä koko elämässä pohjimmiltaan on kyse. Riippuvuus toisista tekee jokaisen tavallaan sairaaksi. Kun uskaltaa olla itsensä kanssa ja tarvitsematta ketään, löytää itsestään itselleen korvaamattoman ystävän.

Jokainen meistä syntyy yksin ja kuolee yksin. Ensin me opettelemme tarvitsemaan toisia, vain lopulta oppiaksemme jälleen selviytymään yksin.

Vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. Minulla on paljon asioita joita en edes haluaisi jakaa kenenkään muun kanssa. Sellainen kuitenkin vain monimutkaistaisi asioita. Sen jälkeen ne asiat eivät enää olisi vain minun, vaan jonkun toisen kanssa yhteisiä.

Yksin voi olla myös kaksin, mutta kaksin ei kenenkään ole hyvä olla yksin.

Kiitos on ehkä väärä sana, sillä eihän ketään voi kiittää mistään, mitä joku on jättänyt tekemättä.

Elämä muodostuu prosesseista. Jokaisen prosessin tarkoituksena on kasvaa ja kasvattaa, itse itseämme, toinen toisiamme. Kun yksi prosessi on valmis, saamme hetken hengähdystauon, kunnes taas alkaa joku uusi prosessi, josta emme koskaan etukäteen saa tietää.

Elämän mielekkyys asuu sen ennalta arvaamattomuudessa.

Elämällä on monta ulottuvuutta. Usein me tavoitamme niistä vain yhden tai kaksi. Silti jos pysähtyy huomaamaan, niitä on läsnä jatkuvasti lukuisia määriä.

Menneeseen ei voi palata, tulevasta ei tiedä. Ainut varma asia on nyt hetki.

Jos minua ei enää huomenna olisi, jäisin taatusti kummittelemaan vielä pitkäksi aikaa. Niin paljon olen jättänyt jälkeeni selvittämättömiä asioita.

Usein pelkomme ovat vain heijastusta omista heikoista kohdistamme. Asiat joita eniten pelkäämme toteutuvat taatusti, koska luomme itse oman todellisuutemme.

Mikäli alkoholi keksittäisi tänään, sitä ei laskettaisi markkinoille, koska se todettaisi myrkylliseksi. Mikäli maailma luotaisi tänään, jättäisi ihmisen samasta syystä luomatta.

Halaaminen pitäisi kohdatessa säätää laissa pakolliseksi. Sillä keinoin maailmassa tehtäisi varmasti paljon vähemmän itsemurhia.

Omien varjopuolien hyväksyminen ei koskaan ole kovin helppoa. Useat meistä pakenevat niiden olemassa oloa koko ikänsä ja leikkivät olevansa parempia ihmisiä, kuin kukaan kykenee olemaan.

Jos minä teen joskus virheen, tunnustan sen välittömästi. Enhän muuten voi ikinä korjata virhettäni ja silloin tietäisin olevani epätäydellinen.

Jokainen meistä on juuri niin vahva, millaiseksi itse itsensä kokee.

Koskaan ei pidä sotkea unelmia ja todellisuutta keskenään. Unelmista voi kuitenkin onneksi tehdä totta.

Laiskaa ihmistä ei ole, on vain mukavuuden haluisia, niitä jotka tahtovat päästä helpommalla.

Elämä on jatkuvaa työstämistä. Työstämisestä ei ikinä tule valmista.

Anna minulle sekunti, niin minä vien kokonaisen tunnin. Anna minulle elämäsi, niin annan sinun olla rauhassa lopun ikääsi.

Kun sinä olet hiljaa, voin minä keskittyä ajattelemaan. Jos minä olen hiljaa, silloin ajattelen.

Jos olet kuuro ja sokea, niin ainakin sinun äänesi toimii vielä.

Melkein kuka tahansa pystyisi samaan kuin sinä. Teoriatasolla.

Elämässä kivointa on elämisen yllätyksellisyys.

Jos sinua ei olisi, keksisin sinut, koska muuten elämäni olisi perin tylsää.

Minun on hyvä näin. Pakkohan se on uskoa, vaikka epäilen sitä joskus itsekin salaa.

Joskus ihan vieraista tulee tuttuja ja tutuista tulee ihan vieraita.

Mikäli elämässä olisi vain portaikko, jota pitkin kiipeämällä olisi perillä, en varmaankaan etenisi kovin korkealle, sillä pelkään korkeita paikkoja.

Ennen pelkäsin läheisyyttä ja sitä mitä muut minusta ajattelevat. Nykyisin en enää pelkää, sillä olen lakannut pelkäämästä itseäni.

Suurin voitto on se, kun voittaa itse itsensä.

Tänään en vaihtaisi elämästäni mitään, pakko siis olla tyytyväinen.

Silloin kun ei enää keksi mitään mistä valittaa on tullut elämässä siihen pisteeseen, että kaikki on todellakin hyvin.

Jos etsii vain vikoja, ei muuta löydäkään kuin niitä. Kun etsii positiivisia asioita, löytää etsimänsä.

Jos kuolisin tänään, kuolisin onnellisena.

Liiallinen pohtiminen on pahasta, kuten sekin, jos ei koskaan ajattele. Kaikkeen on löydettävä tasapaino.

Irti päästäminen ei välttämättä ole aina tuskallinen kokemus. Se voi myös olla helpottavaa.

Paras hetki on se, kun alkaa jälleen pitää itsestään.

Luulen, ettet olisi halunnut edes puhua minulle, jos olisit etukäteen tiennyt mitä kaikkea kamalaa joudut sen vuoksi kokemaan.

Kaikella on tarkoituksensa, niin myös ikäviltä tuntuvilla asioilla. Kaikesta voi oppia, niin myös kantapään kautta tulevista asioista.

Viisautta ei ole se, että katuu, eikä se, että päättää olla koskaan enää tekemättä samoin. Viisautta on se, kun tunnustaa itse toimineensa katumusta herättävällä tavalla ja tunnustaa itselleen, että voisi tehdä saman myös uudestaan.

Omien rajojen tunnistamista ei ole omien rajojen tiukentaminen. Omien rajojen tunnistamista on omien varjopuolien tiedostaminen ja hyväksyminen.

Nyt ymmärrän, mitä mummo tarkoitti, kun hän sanoi: älä tee ikinä mitään mitä myöhemmin kadut, äläkä koskaan kadu mitään mitä olet tehnyt. Lauseeseen kätkeytyi käänteinen viisaus.

Elämän tarkoitus on jokaisen ulottuvilla. Pitää vaan pysähtyä ja odottaa, että se näyttäytyy.

Usein tärkeät asiat naamioituvat meiltä ja yrittävät huiputtaa meitä harhaan. Niitä pitää osata huiputtaa takaisin, niin ne uskaltautuvat esille.

Sisällä virtaa tyyni vesi, myrskyn vaara on lannistettu. Aina tulee kuitenkin uusi tuuli, yleensä silloin, kun sitä vähiten odottaisi. Kun tämän muistaa, ei voi hukuttaa itseään.

Älä pelkää pimeää, sillä pimeä pelkää aivan yhtälailla sinun valoasi.

Jos sinä olisit päivänsäde, täytyisi minun olla menninkäinen. Hyvä että et ole., sillä minä pelkään pimeää.

Kuinka kauan minä olen tuntenut sinut. En päivääkään.

Jos sinä tunnet tuskaa ja ahdistusta, on se vain heijastusta omista peloistasi.

Viikoittainen sisäänpäin kääntyminen pitäisi tehdä ihmisille pakolliseksi.

Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Mitä vapaampia me olemme, sen enemmän meidän tulisi kantaa vastuuta kaikesta mitä me teemme. Kaikella on kääntöpuolensa.

Kukaan ei loukkaa ketään tahallaan. Jos minä koen jonkun asian loukkaavaksi, johtuu se kuitenkin aina minusta ja minun omista käsityksistäni. Epäitsekäs ihminen, joka on kasvanut isoksi, ei loukkaannu toisen ihmisen tekojen takia.

Epäitsekkyys lisääntyy iän myötä ja sitä kutsutaan viisaudeksi. Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että vanhana ei ole enää niin suurta tarvetta puolustaa itseään, kuin nuorena, sillä silloin on jo luopunut harhakuvitelmista itseään kohtaan.

Kun tavoittelee itselleen vääriä asioita, jää moni itselleen hyvä ja oikea asia kokonaan huomaamatta.

Sitten kun minulla ei ole enää mitään, mitä purkaa itsestäni ulos, tiedän että olen vapaa kaikesta.

Kun sanani loppuvat, minulla ei ole enää mitään anteeksi pyydettävää. Silloin olen sovittanut tekoni maailmalle.

Tänään en välitä menneistä, enkä pohdi tulevaisuutta. Kuuntelen tätä hetkeä ja sen mukana tuomaa hiljaisuutta.

Kun jotkut asiat jäävät roikkumaan ilmaan, ne roikkuvat siellä ikuisesti. Se on ärsyttävää, kun tietää, että ne seuraavat sinua kaikkialle, myös tuleviin elämiin.

Tärkein asia, minkä minä tästä kaikesta opin ei olekaan se, etten tee vastaavia asioita enää uudestaan, vaan se, että seuraavalla kerralla teen asiat toisin.

Jos minä olisin viisas olisin kaukana täältä. Koska olen vain keskinkertainen, joudun olemaan juuri täällä hakemassa lisää oppia ja viisautta.

Koko elämä on lopulta asenteesta kiinni.

Minun vahvuuteni on siinä, että uskallan olla myös heikko.

Harmillista, kuinka vähän me loppujen lopuksi käytämme vaistojamme ja kuuntelemme itseämme. Mikäli tekisimme niin useammin, olisimme kaikki varmasti paljon onnellisempia.

Viisautta ei ole kieltää itseään, vaan viisautta on olla itselleen rehellinen.

Vaatii taitoa hyväksyä asiat, joita omassa elämässään tapahtuu. Vaatii kärsivällisyyttä uskoa niiden olevan vain minun parhaakseni.

Aina kun jokin asia koskee useampaa kuin yhtä ihmistä, on vaarana syntyä kaaos. Aina joku ei ole tyytyväinen lopputulokseen.

Kolme varminta tapaa epäonnistua elämässäsi ovat, kun annat peloillesi vallan, kun käännät itsellesi selän ja kun teet oletuksia, joita alat pitää faktoina.

Kuinka suuriksi jotkut asiat osaavatkaan kasvaa ihmisen pienessä päässä.

Pieni hymy voi joskus pelastaa jonkun toisen ihmisen päivän.

Elämän reiluus näkyy siinä, että jokaiselle ihmiselle on varattuna yksi onnistuminen kutakin epäonnea vastaan.

Hyvästien jättämiseen sisältyy aina se jännittävä uudelleen kohtaamisen odotus.

Loppujen lopuksi luopuminen ei itsessään ole vaikeaa. Vaikeampaa on tehdä siitä lopullista.

Jokaiseen eroon kätkeytyy jälleen tapaamisen mahdollisuus.

Tänään uskon siihen, että minäkin kasvan kokoajan isommaksi.

Juuri nyt kaikki lauseeni muuttuvat tyhjiksi. Minulla ei ole enää mitään sanottavaa. Parempi siis sulkea sanojen arkku, sillä väkisin ei mitään saa aikaiseksi, paitsi vahinkoa.

Odotus on ihmeellinen asia. Yleensä sitä pidetään ikävänä ja negatiivisena kokemuksena. Minun elämästäni se tekee jännittävää.

Elämä on seikkailu, jonka sankaritar olen minä.

Jos saan itse valita synnynkö uudelleen naiseksi vai mieheksi, haluan jatkaa naisena, sillä naisena voi olla halutessaan hieman turhamainen, tai leikkiä tyhmempää kuin on. Naisena voi itkeä julkisilla paikoilla, jos on paha mieli ja aina joku muu avaa sinulle oven tai kantaa sinun laukkusi, koska näytät heiveröiseltä. Naiselle annetaan monta sellaista asiaa anteeksi, mitä miehiltä ei voida hyväksyä.

Olla nainen naiseuden vuoksi on paljon mukavampaa, kuin olla nainen, joka olisi halunnut syntyä mieheksi.

Naisen ja miehen suurin ero ei ole sukupuolielimissä, vaan elämänasenteessa.

Naiseus keskellä miesten hallitsemaa maailmaa on haaste kelle tahansa. Silti naiseus miesten maailmassa on etuoikeus.

Hanna-Kaisa

uutta runotuotantoa…

älä ikinä pyydä minulta mitään, ettet tulisi pettymään

älä koskaan vaadi minua lupaamaan sinulle mitään, sillä minä petän kaikki antamani lupaukset ennemmin tai myöhemmin

älä odota minulta mitään, koska minä en koskaan kykene vastaamaan kenenkään toisen odotuksiin

anna minulle lupa olla oma itseni, niin minäkin teen saman sinulle   

* kuulisitko huutoni, jos huutaisin ääneni käheäksi? näkisitkö laivani sumussa ilman valoja? osaisitko tulla luokseni ilman karttaa ja kompassia? tyytyisitkö minuun, jos olisin tavallinen?   

* ristiriitojen ristiaallokossa kuljin monta pitkää vuotta oman itseni kanssa. muutuin linnusta kalaksi ja kalasta linnuksi. ostin leipää, kun olisi pitänyt ostaa kalaa. kalastin, kun olisi pitänyt metsästää. itkin kun minun olisi pitänyt nauraa. nyt olen löytänyt tieni satamaan. satamaan jossa minun ja veneeni on turvallista olla. levätä omassa keskuksessa, kauniin auringon paisteessa, jossa tuuli käy niin hiljaa, että sitä tuskin kukaan edes huomaa. vain ilo pystyy rikkomaan hiljaisuuden.  

* älä enää koskaan kerro minulle mitä minun pitäisi tehdä. älä leiki avutonta ja sillä verukkeella teetätä minulla asioita, joita osaisit aivan hyvin itsekin tehdä. siinä sinä tuhlaat minun elämäni hukkaan. elämän joka kuuluu minulle elettäväksi omaa itseäni varten. ei sinua tai inun tarpeitasi varten.  

* riippuvuus on sairautta, sanoo viisas terapeutti. olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä. riippuvuus sitoo kaksi ihmistä sairaalla tavalla toistensa turvaksi ja samalla taakaksi. siihen sairastuu salakavalasi kaksi ihmistä, joista toisella on paljon autettavaa ja toisella palava halu auttaa.   

* minä en kaipaa kiitollisuuttasi, en hyväksyntääsi, en arvostustasi. en kaipaa anteeksiantoasi, en rakkauttasi, enkä luottamustasi. ainoa asia mitä kaipaan, on se että lakkaat tarvitsemasta minua mihinkään. 

* kun ihminen on rikkinäinen, hän luulee, että ainoastaan toinen ihminen voi paikata hänet. kun hän on ehjännyt itsensä omin avuin, hän ei lakkaakaan kaipaamasta toista ihmistä seurakseen. Hän tekee sen vain eritavalla. pyyteettömästi. 

* mistä löytyisi joku, joka olisi yhtä hullu kuin minä, joka uskaltaisi tarttua hetkeen, hypätä elämän matkaan keneltäkään lupia kyselemättä? joka kulkisi fiilispohjalla ja tekisi vain asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä? mistä löytyisi joku, joka uskaltaisi elää takertumatta mihinkään, ilman lupauksia ja vannomatta mitään?

19.7.2007

Hanna-Kaisa

Pieniä kasvukipuja ja suuria itsensä ylittämisiä…

Kun oma identiteetti on kriisissä, niin aikuinen nainen päättää erota kaikesta. Hän muuttaa ulkonäköään, etsii uutta asuntoa, uusia haasteita työelämäänsä, vaihtaa nimeään ja tarkistaa elämäntapojaan. Hän korjaa asenteitaan, tutkii itseään, muuttuu kriittiseksi ja kääntyy sisään päin.  Hän karsii kovalla kädellä tuttavapiiriään, mutta samalla hän ymmärtää, että niistä ystävistä, joita hän jättää jäljelle, hänen on pidettävä entistä parempaa huolta.  

Samalla hän ottaa riskejä yksityiselämässään, työssään ja ihmissuhteissaan, jollaisia hän ei olisi ikimaailmassa aikaisemmin uskaltanut ottaa. Hän kohtaa uusia ja outoja ihmisiä ja tilanteita ennakkoluulottomasti ja jopa pohtii asioita, joita ei ole koskaan aikaisemmin uskaltanut kohdata. Hän katsoo koko ympäröivää maailmaa aivan uusin silmin.

 Hän ei siedä kenenkään tai minään rajoittavan itseään ja hän asettaa kiihkeästi rajoja asioille, joita hän ei enää halua osaksi elämäänsä. Hän sanoo määrätietoisesti: ”ei” kaikelle sellaiselle, josta ei ole hänelle itselleen mitään iloa. Asioille jotka kuluttavat, harmittavat, kuormittavat tai eivät muuten vaan enää miellytä. Asioille, jotka asettavat esteitä vapaalle energian virralle tai elämälle yleensä.  Hänen sanavarastonsa laajenee. Mukaan tulee uusia painokkaita lauseita: ”minä en enää siedä, minä en  halua ja minun ei tavitse…” Vastaavasti sanavarastoon ilmaantuu: “Minä haluan, minulla on oikeus, minusta tuntuu ja minä vaadin…” 

Mikä helvetin ikä vajaa 33- vuotta on laittaa elämäänsä näin voimakkaasti uuteen uskoon? Murrosiästä on valovuosia, kolmenkympin kriisin olisi pitänyt jo mennä ja keski-iän kriisiinkin on vielä teoreettisesti laskettuna matkaa. Mikä minua oikein vaivaa? Sukulaiset ja tuttavat haukkovat henkeään ja pyörittelevät silmiään samaan tahtiin päänsä kanssa. ”Mitä ihmettä se nainen nyt taas aikoo? Miksi se tekee noin, sanoo tuota ja käyttäytyy kuten käyttäytyy?” Itseäkin hiukan pelottaa. Minne minä olen menossa? Missä on minun määränpääni ja mihin tämä kaikki lopulta johtaa? 

Jokainen päivä on kuitenkin entistään hienompi. Olo on itsevarmempi ja vapautuneempi. Minun ei tarvitse ikinä enää sietää mitään mitä minä en halua. Minulla on oikeus nauttia elämästäni ja tehdä vain asioita, joita sydämessäni haluan, jotka ovat vain omaksi parhaakseni. Lohduttavaa. Kaiken tämän suorittamisen ja ”huomatkaa minut ja se että olen hyvä jossain” ajattelun keskellä yks kaks tajuaa kysyä itseltään: ”Kenelle minun muka pitää näyttää? Kenelle olen vastuussa elämästäni? Kenen pitäisi hyväksyä minut?” ja osaa suoralta kädeltä vastata: ”itsellesi Hanna-Kaisa rakas. Et kenellekään muulle” ja suuri painolasti tippuu sydämeltä kertaheitolla. Minulla on LUPA rakentaa elämästäni itseni näköinen ja tuntuinen, eikä minun tarvitse kysyä siihen lupaa keneltäkään muulta kuin itseltäni.  Tänään energia virtaa kehoni läpi vapautuneesti. Olen ylpeä itsestäni, elämästäni, saavutuksistani, kaikesta siitä mitä minä olen. Tänään pidän itsestäni.

“elämän pyörteissä”

Hanna-Kaisa