SOVINISTINAINEN ONKIN FEMINISTI

Hesarin NYT-liitteessä ollut artikkeli “sovinistinainen” on kuulemani mukaan kirvoittanut keskustelua siellä sun täällä. Keskustelua aiheesta käydään mm. Suomi24.fi sovinismi- ja feminismi keskustelupalstoilla. Hyvä niin. Jutun perimmäinen tarkoitus olikin ymmärtääkseni herättää yleistä keskustelua niin kotien kätketystä väkivallasta, kuin isien ja miesten asemasta yhteiskunnassa.

Palstoilla on perattu sitä, onko jutun aiheet ulkokohtaisia, kenellä on oikeus puhua väkivallasta ja ovatko naiset uhreja, vai eivätkö he ole. Keskustelua on käyty myös siitä, ovatko äidit vai isät parempia huoltajia.

Ei liene yllätys, että tämä sovinistinainen on pohjimmiltaan feministi. Feminismin lähtökohtanahan on ajaa sukupuolten välistä tasa-arvoa yhteiskunnassa. Ei sen väliä, ajetaanko naisten, vai miesten asemaan parannuksia, kunhan pääperiaatteena on se, että kummatkin sukupuolet olisivat tasa-arvoisessa asemassa.

Omaan feminismiini kuuluu niin isien aseman parantaminen, lähisuhdeväkivallan epäkohdista puhuminen, kuin myös vanhemmuuden kustannuksien jakaminen tasaisesti äitien ja isien työnantajien kesken ja tätä kautta nuorten naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen yhteiskunnassamme. Sukupuolten välinen tasa-arvo on parantunut viimeisten vuosikymmenten aikana, mutta paljon on vielä tekemättä naiden epäkohtien poistamiseksi yhteiskunnassamme.

Minusta feminismi mielletään vieläkin yleisellä tasolla hiukan harhaanjohtavasti vain naisten aseman parantamiseksi. Yleinen käsitys feminismistä lienee se, että naiset polkevat miehiä ja hakevat tätä kautta itselleen enemmän ja enemmän oikeuksia. Ehkä lähtökohdat, joissa feminismi syntyi alun perin olivat sellaiset, että yhteiskuntajärjestelmämme toimi siten, että miehillä oli oikeuksia, joita tasa-arvon nimissä haluttiin suoda myös naisille. Nyt yhteiskuntamme on muuttunut noista ajoista. Naisten asema on vahvistunut. Tässä vaiheessa feminismi voi keskittyä myös miesten aseman parantamiseen. Yhteiskunnassamme on epätasa-arvoa niin naisten asemassa, kuin miestenkin asemassa.

2000-luvun feminismiin kuuluu kiinteästi myös miesten asemasta puhuminen ja sen tasa-arvoistaminen. Esimerkiksi isyys- ja huoltajuusasioissa miehet ovat epätasa-arvoisessa asemassa naisiin nähden ja avoisät ovat epätasa-arvoisessa asemassa avioiseihin nähden. Minusta tällaisista epäkohdasta on syytä feminismin nimissä puhua ääneen.

Mitä lähisuhdeväkivaltaan tulee, niin useimmat tutkimukset osoittavat jo nykyään, että kyse on koko perheen valtasairaudesta. Samoin kuin alkoholismissa koko perheyhteisö sairastuu ja jokainen perheenjäsen tarvitsee apua ja hoitoa, niin myös väkivaltaperheessä. Päihdepuolelta tuttu “Myllyhoitojärjestelmä”, jossa koko perheyhteisö käy läpi hoitojakson soveltuisi mallinnettuna myös väkivaltaperheille. Myllyhoidossa uskotaan, että alkoholiperheessä syntyy tietynlaisia vääristyneitä rooleja, joita ylläpidetään alkoholismin ympärillä. Samalla tavalla myös väkivaltaperheessä on nähtävillä roolit, joita yksilöt ylläpitävät, ylläpitääkseen järjestelmää tai kulissia. Tätä problematiikkaa ei kuitenkaan haluta vielä nähdä Suomessa.

Minusta vaikeista ja vakavista asioista tulee uskaltaa puhua ääneen! Kyseenalaistaminen johtaa lopulta aina uusien ajatustapojen syntymiseen.

Hanna-Kaisa

PS. Tässäpä linkki, josta löytyy pohdittavaa…

Tässä myös toinen….