Mitä hra. Joutseno vastaa kysymykseen: “Tahdotko sinä…”

Kello on nyt 13:06. Joutsenon kaupunginvaltuusto on istunut jo yli tunnin käsittelemässä budjettiesitystä vuodelle 2008. Budjettia tärkeämpi aihe esityslistalla lienee kuntaliitospäätös Lappeenrannan kanssa. 45 minuuttia sitten sain parikin tekstiviestiä valtuustosalista. Lähettäjät olivat eri puolueryhmistä. Yleisöä on kuulemma paikalla runsaasti ja joillekin valtuuteuille oli jopa heristelty nyrkkiä kaupungintalolle saavuttessa.

Viikonvaihteen Hesarista luin, että kaupunginjohtaja Korkiakoski on pyytänyt Lappeenrannan kihlakunnan poliisipiiriltä mahdollista virka-apua valtuuston kokouksen turvaamiseksi. Ei ihme, sillä samaisessa lehdessä mainittiin että missään muualla kuntapäättäjät eivät ole nykyisen kansanäänestyslain aikana lähteneet kyseenalaistamaan niin selvää äänestystulosta, mitä Joutsenossa kuntaliitosta vastaan äänestettiin. 66% äänioikeutetuista antoi äänensä, joista 73% vastusti. Tunnetasoisesti tämän päiväinen valtuuston kokous on monelle niin päättäjälle, kuin kuntalaisellekin kova paikka.

Kuntaliitosta koskevan kansanäänestyksen jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon merkittäviä asioita. Maakunnallinen sosiaali- ja terveyspiiri kariutui ja naapurissa Kymenlaakson puolella on tehty merkittävä Kouvolan seudun kuntaliitospäätös. Nämä kumpikin vaikuttavat omalla tavallaan Etelä-Karjalan kilpailukykyyn tulevina vuosina. Vaikka itsekin aikaisemmin emmin Joutsenon ja Lappeenrannan kuntaliitoksen kiireellisyyttä, nyt alan olla jo toista mieltä. Itseasiassa ajattelen, että joidenkin on uskallettava Etelä-Karjalassakin olla suuntaa-antavia ja edelläkävijöitä ja tänään rakkaalla kotipaikkakunnallani olisi siihen mahdollisuus. Ellei yksikään kunta uskalla ottaa riskiä ja hypätä kohti tuntematonta, muutosta ei saada aikaiseksi. Joidenkin on uskallettava näyttää suuntaa ja otettava ensimmäinen aksel. Etelä-Karjalaa ei välttämättä pelasteta edes kuntaliitoksin, mutta mikäli laulumaan lippulaiva uppoaa, Joutseno uppoaa osana maakunnan suurinta veturia, eli Lappeenrantaa.

No, minut on luvattu pitää ajan tasalla valtuustosalista käsin. Hra Joutsenolla on se kovempi paikka, kuten avioliittoon astuessa kellä tahansa sulhasella. On uskallettava vastata ensin kysymykseen: “Tahdotko sinä…” Nti. Lappseenrantahan tahtoo, mutta hänen vuoronsa on vastata samaan kysymykseen vasta illalla oman vatuustonsa kokouksen yhteydessä…

Hanna-Kaisa

Poliittinen mielipidekirjoitus

Pitkästä aikaa intoonnuin ottamaan poliittista kantaa johonkin maanlaajuiseen kysymykseen. Kirjoitin hetkessä alla olevan mielipidekirjoituksen ja nakkasin sen Hesarin, sekä lukuisten maakuntalehtien mielipidepalstoille… saas nähdä saako se itselleen julkaisuoikeuden kuinka laajalti…

Yksityisautoilua ei rajoiteta vain autoverouudistuksin

Autoverouudistuksen odotetaan vähentävän yksityisautoilun päästöjä. Suuntaus on oikea, että vähemmän kuormittavien autojen käyttökustannukset tulevat halvemmaksi. Yksityisautoilun suurin kulmakivi on kuitenkin heikosti rakennetut joukkoliikennejärjestelmät ympäri maatamme. Joukkoliikenteen käyttö on järkevästi mahdollista vain pääkaupunkiseudulla, muualla maassa ollaan aika tavalla lapsen kengissä. Muutamissa kasvukeskuksissa on lähdetty kehittämään joukkoliikennejärjestelmiä toimivammiksi, mutta suurin osa maastamme on täysin joukkoliikenteen saavuttamattomissa. Koska joukkoliikennettä ei ole saatavilla, ihmiset kasvavat riippuvaiseksi yksityisautoilusta. Auto ei ole vain status, vaan suurelle osalle suomalaista elämisen edellytys. Yksityisautoilu on ainoa mahdollisuus hoitaa päivittäiset toimet, työssäkäynti, terveyspalvelut, lasten harrastukset, ruokakaupassa käynti ja sosiaaliset suhteet. Monessa keskisuuressa tai pienessä kunnassa joukkoliikenne on kytketty koulu-, tai sivistystoimialaan, joka käytännössä tarkoittaa koulukuljetuksien järjestämistä, eikä joukkoliikennettä koskaan pohdita laajemmasta näkökulmasta. Mielestäni joukkoliikennettä tulisi pohtia maanlaajuisesti. Maakuntiin tulisi rakentaa koko maakunnan laajuiset joukkoliikennejärjestelmät, jotka kattavat mahdollisimman laajan alueen ja sitovat paikkakuntia yhteen. Tällä hetkellä tapetilla olevat kuntaliitokset ja kuntien välisen yhteistyön tiivistäminen olisivat mielestäni juuri niitä paikkoja, joissa joukkoliikenteen ylikunnallista järjestelmää pitäisi kaikkialla maassamme pohtia käsikädessä sosiaali- ja terveyspiirien, sekä peruspalvelurakenteen säilyttämisen yhteydessä. Naapurimaassamme Ruotsissa on hyviä ja toimivia malleja maakunnallisista joukkoliikennejärjestelmistä. Tässä olisi yksi porkkana, miten kunnat ja maakunnat voisivat osaltaan osallistua ilmastotalkoisiin. Se vaatii vain uudenlaista näkökulmaa ja kykyä ymmärtää nykyjärjestelmämme ongelmallisuus siinä mielessä, että se kasvattaa suomen kansasta kaiken aikaa yksityisautoiluriippuvaisia, kun todellisia vaihtoehtoja ei ole.

Hanna-Kaisa