Vappu ampiainen… voi rakas Ilkka…

Lainaus Etelä-Karjalan Vappu Ampiaisesta:

” Tekstari-Iken isku odotettavissa Etelä-Karjalassa

Ex-ulkoministeri Ilkka Kanerva on potkuista tointuessaan kiinnittämässä huomiota maakuntien hemaisevimpiin hempukoihin. Eniten kiinnostusta on herättänyt naiskauneudestaan ja blondeistaan kuuluisa Etelä-Karjala…

Ex-ministerin hormoneita ovat hyrräyttäneet ainakin Lappeenrannan maakuntakirjaston uusi johtaja Päivi Parviainen ja kulttuurimisu Mirja Borgström.

Pulittamalla Soneralle sievoisen summan Ampianen sai kevään mittaan seurattua Iken teletietoja. Urkinta paljasti että eläkeikää lähestyvällä orhilla on maakunnassa myös muita virityksiä. Tähtäimessä on tiettävästi joutsenolainen vihreä poliitikko Hanna-Kaisa Lähde…”

Kiitän sinua lämpimästi” Vappu ampiainen”, julkaisemistasi tiedoista. Nykyisenä Helsingin Vihreät Naiset ry:n pj:nä minulla onkin ollut tavoitteenani saada vastataus Ikeltä kysymykseen: “Millaiset alushousut sinulla tänään on ylläsi…”

Rakas Ilkka, voinet vastata minulle textaten, niin voin myydä viestisi Hymy-lehdelle ja rahoittaa sillä kunnallisvaalikampanjani. Olen kuullut, että Hymy-lehti ostaa tämän tyyppistä yksityismateriaalia julkaisutarkoituksiin.

Hanna-Kaisa

Ilmastonmuutos ja sukupuoli

Olin lauantaina Vihreiden naisten kevätkokouksessa Tampereella ja kansanedustaja Oras Tynkkynen oli avaamassa meille ilmastonmuutoksen sukupuolinäkökulmia. Ilmaston lämpenemiselle on suoraviivaisesti tyypillistä se, että globaalisti ajatellen miehet aiheuttavat päästöjä ja naiset kärsivät seurauksista. Näin voidaan päätellä erilaista tilastoista, joista selviää että naiset suhtautuvat keskimääräistä huolestuneemmin ilmaston lämpenemiseen, käyttävät miehiä enemmän julkista liikennettä, osallistuvat miehiä vähemmän ilmastopäätösten tekemiseen ja köyhissä maissa kärsivät pienistäkin seurauksista miehiä enemmän.

Itse olisin kiinnostunut myös elintapatutkimuksista suhteessa ilmastovaikutuksiin. Millä tavalla päivittäiset valintamme, ruokavaliomme, kulutustottumuksemme ja energian kulutuksemme jakautuu suhteessa sukupuoleen ja ilmastokysymyksiin.

Esitin Orakselle myös kinkkisen kysymyksen koskien Itärajan tilannetta, missä autoilevat miehet autoilevat verottoman Venäjällä tankattavan bensiinin turvin. Kysyin voisiko valtio keksiä keinoja tämän tilanteen hillitsemiseksi? Yhtenä hillintäkeinona voisi käyttää oheistuotteiden verotusta tai tuontirajoitusta rajan takaa. Mikäli viina, kalja ja tupakka ei olisi puoli-ilmaista Venäjän puolella, tai niitä ei yksinkertaisesti saisi tuoda maahan, tuskin kovin moni mieskään jaksaisi jonottaa tunti tolkulla venäjän tullijonoissa halvemman bensan vuoksi. Oras lupasi pohtia millaisia keinoja Suomella olisi käytettävänään tämän tyyppisten alueellisten kysymyksien ratkaisemiseksi. Sitä odotellessa…

Hanna-Kaisa

Alla Vihreiden naisten tapahtumatiedote:

TIEDOTE 26.4.

Vihreiden Naisten kunnallisvaalikiertue Tampereella:
ILMASTONMUUTOKSEEN LIITTYY MYÖS SUKUPUOLINÄKÖKULMA

Vihreät Naiset vaativat, että jokaisessa Suomen kunnassa tulee ottaa
käyttöön sukupuolivaikutusten arviointi eli suvaus. Sillä tarkoitetaan
kaikkien päätösten arviointia molempien sukupuolien näkökulmasta.
Vihreät Naiset järjestivät “Puhdasta naisenergiaa!”
-kunnallisvaalikiertueen tapahtuman Tampereella 26.4.

Joukkoliikenne on hyvä esimerkki päätösten erilaisista vaikutuksista
naisille ja miehille. Naiset käyttävät joukkoliikennettä kaikissa
ikäryhmissä miehiä enemmän. Kaikki päätökset, joilla vähennetään
joukkoliikenteen käyttöä,heikentävät erityisesti naisten mahdollisuutta
liikkua. Vihreät Naiset vaativat, että sekä kunnat että valtio
huomioivat talousarvioita laatiessaan sukupuolinäkökulman ja arvioivat
tehtyjen päätösten vaikutukset naisten ja miesten kannalta.

- Ilmastonmuutos on tunnetusti ihmiskunnan suurin uhka. Vähemmälle
huomiolle on jäänyt, että ilmastonmuutokseenkin liittyy
sukupuolinäkökulma. Miehet ja naiset osallistuvat ilmastopolitiikkaan ja
myös kärsivät ilmastonmuutoksen seurauksista eri tavoilla, arvioi
kansanedustaja, valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija Oras
Tynkkynen.

- On iso haaste, kuinka poliittisiksi päättäjiksi saadaan naisia. Heidän
arjen asiantuntemustaan tarvitaan politiikassa. Perheen, työn ja
luottamustehtävien yhteensovittaminen ei ole aina helppoa, sanoo Vihreä
varavaltuutettu Mervi Janhunen.

- Tampereella päätettiin pidentää sosiaalityöntekijöiden työaikaa ilman
lisäkorvausta. Tämäkin esimerkki osoittaa, kuinka vähän kaupunki
työnantajana arvostaa naisvaltaisen alan työtä, Janhunen huomauttaa.

Vihreiden Naisten suuri vaalikiertue starttasi Porissa 14.3. Seuraava
kiertuetapahtuma on Jyväskylässä 21.5. Vihreät Naiset ry on Vihreiden
valtakunnallinen naisjärjestö.

Lisätiedot:

Kansanedustaja
Oras Tynkkynen
GSM 050 512 1584

Pääsihteeri
Vihreät Naiset
Sirpa Hertell
GSM 050 5666  818.
www.vihreatnaiset.fi
______________

TVO juhlistaa Tsernobylin muistopäivää Suomessa…

26.4. 1986 sattui maaliman historian tunnetuin ydinvoimalaonnettomuus Tsernobyl nimisen kaupungin lähistöllä Neuvostoliitossa. Olin tuolloin kuudennella luokalla peruskoulussa. Omat muistikuvani tapahtumista eivät ole kovinkaan kronologiset. Muistan uutispimennon ja aikuisten reaktiot, kun viimein selvisi, että onnettomuus oli ollut vakava. Muistoihin kiteytyy myös rasistista “ryssän vihaa”, sillä muistan aikuisten mananneen, että vastaavaa ei voi odottaa tapahtuvaksi kuin Neuvostoliitossa ja samalla tavalla aikuiset manasivat venäläisten tapaa pimittää tietoja tilanteen todellisesta vakavuudesta. Koska asuimme Neuvostoliiton rajalla, muistan että me lapset pelkäsimme ydinsaasteen tulevan niskaamme. Kuvittelimme sen saastepilveksi, joka sataisi radioaktiivista vettä niskaamme ja kuolisimme kaikki. Todellisuudessa vaaraa ei ollut, koska välimatka Tsernobyliin oli niin pitkä. Silti aikuiset kyttäsivät tuulen suuntia. Niistä puhuttiin uutisissa. Minusta kasvoi tavallaan tuon onnettomuuden myötä ydinvoimalakammoinen ihminen. Olen sitä omalla tavallani vieläkin. Siksi kuulun Vihreisiin.

Tuosta tapahtumasta on kulunut 22-vuotta. Oppiko maailma Tsernobylistä mitään? Mielestäni ei kovinkaan paljon. Tilannetta pahensi varmasti osaltaan myös se, että se tapahtui Neuvostoliitossa, joka oli suljettu yhteiskunta muulta maailmalta. Jos vastaava onnettomuus olisi tapahtunut vaikka meillä Suomessa, kansainvälinen uutisointi olisi ollut todenmukaisempaa ja vapaampaa. Vaikka Neuvostoliitto hajosi, niin uskon ettemme vieläkään tiedä koko totuutta Tsernobylistä ja onnettomuuden vaikutuksista ihmisiin, eläimiin ja luontoon.

Miten maassamme muistetaan Tsernobylin uhreja? TVO jätti hallitukselle ydinvoimalalupahakemuksen. Olisivatko enää paremmin voineet ajoittaa? Onhan kyseessä ydinvoimaonnettomuuden muistopäivän aatto.

Tänään luin nettiuutisista otsikon: Vihreät eivät aio lähteä hallituksesta, jos ydinvoimahakemus hyväksytään. Vaikka tiesin asian etukäteen, koska olin ollut valtuuskunnan jäsenenä seuraamassa hallitusneuvotteluiden etenemistä, niin silti otsikon lukeminen sattui hieman sieluuni. Pohdin jopa minkä puolueen inressejä ydinvoimalahakemuksen jättäminen Tsernobyl-päivän aattona eniten palveli, ketkä olivat tämän takana, sillä nyt Vihreistä muovattu otsikko näyttäisi äänestäjiemme silmissä vieläkin petollisemmalta. Hyvin suunniteltu vaalitemppu Vihreiden vastustajilta! Ehkä tämä päivämääräkysymys oli kuitenkin vain sattumaa?

Itse en tiedä mitä ajatella. Jokainen Tsernobyl-päivä palauttaa minut niihin mielikuviin, joita lapsuus synnytti ydinvoimalaonnettomuudesta. Muistan että itkin. Itkin alueella asuvien ihmisten ja eläinten puolesta, kun kukaan ei voinut heitä pelastaa.

Hanna-kaisa

Kirottu verkko…

Joskus toivon, ettei sähköpostia, tekstiviestejä tai internetin keskustelupalstoja olisi lainkaan keksitty. Niiden olemassa olo on hyvä keksintö asiallisen tiedon välityksen ja tavallisen ajatusten vaihdon näkökulmasta, mutta ne eivät missään nimessä palvele ketään siinä vaiheessa, kun asiat ovat tunnepitoisia.

Ihmisen kommunikoinnista yli 70% on ns. nonverbaalia viestintää. Mitä tunnepitoisemmasta asiasta on kyse, sen suuremmaksi nonverbaalin vaikutus muuttuu. Jos vaikkapa puhutaan säästä tai kuulumisista yleisellä tasolla, se voidaan huoletta hoitaa sähköisessä muodossa. Useimpia työhönkin liittyviä asioita hoitaessa se on vaivaton tapa. Sitten kun aletaan nousta tunneasteikolla lähemmäs negatiivisia tunnerekatioita, sen vaarallisemmaksi se käy. Kaksi konfliktissa olevaa henkilöä saavat todennäköisesti vielä suuremman konfliktin aikaiseksi yrittäessään kommunikoida ilman nonverbaalia vietintää.

Tämä on tullut nyt todettua. Olen sattumalta joutunut seuraamaan sivusta tällaisia tapahtumia lähipäivinä. Lopputulema ei ollut kovinkaan miellyttävä. Todennäköisyys vastaavalle lopputulemalle livekontaktissa olisi ollut häviävän paljon pienempi, mitä sähköisten viestimien välityksellä.

No, ehkä meillä ihmisillä on vielä opittavaa sähköisten viestimien kanssa. Ehkä opittavaa on muussakin, kuin vain niiden terveysriskien arvioinnissa. Verkkokäyttäytyminen tarvitsisi eettisen normiston tai lukuohjeet, jotta ihminen pystyisi kartalla toisen ihmisen tarkoitusperistä ilman nonverbaaleja viestejä. Sähköinen viestintä jättää liikaa tulkinnan varaa. Silti ihminen reagoi primitiivisesti, mutta mihin? Omaan tulkintaansa.

Olen vahvasti sitä mietä, että ihmisten välinen vahva kommunikointi tulisi toteuttaa aina face to face periaatteella, vaikka joisasakin tapauksissa saatetaan välttyä mustelmilta, jos riidellään sähköisesti. Uskon siihen että nonverbaali viestintä on myös tavallaan yksi ihmisen refleksiivisistä suojamekaniskeista. Liikkeet, ilmeet ja eleet kun merkitsevät sanoja enemmän, paitsi sitten jos kaikki jää vain kirjoitetun sanan varaan.

Hanna-Kaisa

Säteileekö?

Elisen HS:n mielipidepalstalla turkulainen puoluetoverini Henrik Elonheimo nosti keskusteluun tärkeän kysymyksen, eli langattomien verkkojen holtittoman virittelyn ympäri maita ja mantuja. Aihe on äärimmäisen tärkeä ja samalla ajankohtainen. Myös Helsingin kaupunki laajentaa jatkuvasti langattomien verkkojen käyttöönottoa. Minusta tässä kohtaa olisi eettisen keskustelun paikka. Monet tutkimukset osoittavat että jotkut ihmiset reagoivat säteilyyn hyvin voimakkaasti. Toiset menettävät yöunensa, toisilla esiintyy päänsärkyä, sähkömagneettinen säteily aiheuttaa solumuutoksia ja joidenkin kohdalla se tarkoittaa kohonnutta syöpäriksiä. Tuore ruotsalaistutkimus osoittaa, että matkapuhelimen kanssa samassa huoneessa ei olisi syytä nukkua. Useissa tutkimuksissa todistetaan, että etenkin lapsiin säteily vaikuttaa moninkertaisella voimalla. Tästä syystä muutamissa maissa ei suositella matkapuhelimen käyttöä alle 10-vuotiailla kansalaisilla. Suomessa näistä asioista vaietaan.

“Kun EU:ssa laadittiin 1990-luvun lopulla suosituksia sähkömagneettisen säteilyn raja-arvoiksi, Suomi kavahti sitoutumista varovaisuusperiaatteeseen. Varovaisuusperiaate merkitsisi sen tunnustamista, että tutkimuksin ei ole voitu sulkea pois pitkäaikaisten terveysvaikutusten olemassaoloa, pikemminkin päinvastoin. Monissa maissa, kuten Sveitsissä ja Britanniassa tämä on otettu vakavasti ja juuri lasten altistumista säteilylle on rajoitettu. Suomessa, Nokian kotimaassa, tämän on katsottu vahingoittavan langattoman viestinnän kehitystä. Kansalaiset ovat tästä oikeutetusti huolissaan ja heillä pitää myös olla oikeus vaikuttaa esim. tukiasemien sijoittumiseen elinympäristöönsä. Viranomaisten oli perustettava julkinen rekisteri, josta jokainen saisi halutessaan nämä tiedot. Riskien kieltäminen voi johtaa suuriin ongelmiin tulevaisuudessa.” Kansanedustaja Heidi Hautala

Heidin sitaatista tulikin mieleeni, että onkohan meillä täällä Suomessa, Nokian kultamaassa käynyt kenties niin, että suomalaista tutkimusta asiasta on tehty tai julkaistu äärimmäisen vähän, kun vaikkapa Ranskassa, Englannissa ja Ruotsissa yms. muissa maissa tutkimustulokset ovat toisenlaisia ja asiasta on käyty runsaampaa julkista keskustelua, mitä meillä? En entisenä eteläkarjalaisena voi olla muistamatta, kun tie Lappeenrannan keskustaan kulki Kaukaan paperitehdasalueen läpi ja sinne ajettiin suoraan haisevassa sumussa, niin aikuiset aina sanoivat: “Älä lapsi valita, raha se on mikä haisee!” Olisiko sitten niin, että näissä säteilykysymyksissä suomalainen asenne olisi hiukan sama: “älä valita syöpäriskistä, kun Nokia takoo rahaa!”

Langatonta teknologiaa vastaan on muitakin näkökohtia, kuin terveysriskit. Yksi äärimmäisen Vihreä näkökulma on sen valtava energiankulutus. Ilmastomuutos on tosiasia ja kaikkien olisi osallistuttava talkoisiin. Ruotsissa prof. Erik Dahlqvistin laskelmien mukaan esimerkiksi täysin kattava 3G-verkko lisää sähkönkulutuksen 5-7 TWh tasolle. Tämä vastaa suurin piirtein keskikokoisen ydinvoimalan vuosituotantoa. Dahlqvist huomioi laskelmissaan 72000 antennia, mikä on murto-osa siitä, mitä meillä jo on ja jälleen uusi langaton verkko toisi niitä lisää. Minusta on täysin hävytöntä, ettei langattomien verkkojen tukiasemiin ole rakennettu sulkukytkintä, että ne saisi lepotilaan edes yöajaksi. Tällainen pieni uudistus vähentäisi säteilyaltustumista, säästäisi energiaa ja parantaisi ihmisten unen laatua. En uskalla edes arvioida, kuinka paljon sähkömangneettinen säteily on jo vaikuttanut ihmisten muiden terveysriskiensä lisäksi myös mielenterveysongelmien lisääntymiseen, kun sen todetaan vaikuttavan nimenomaan ihmisen keskushermostoon.

Itse perään kuuluttaisin aiheen ympärillä myös eettistä keskustelua. Kun kaupungit varustavat organisaatioitaan tukiasemin, niin mielestäni ensisijaisesti koulut ja päiväkodit tulisi jättää tämän ulkopuolelle. Vaikka säteilyltä ei pääsekään pakoon enää juuri missään, ei edes omassa kodissaan, kuten Elonheimon kirjoituksestakin selvisi, niin silti poliittisten päättäjien tulisi toimia terveyttä edistävällä ja vastuullisella tavalla. Itse vaadin asiasta aikalisän nyt. Eettinen keskustelu alkakoon turuilla ja toreilla tästä päivämäärästä lähtien. Mielestäni demokratiaa osoittaisi myös se, että vanhempia kuultaisi myös siinä, haluammeko me että tukiasema rakennetaan omaan päiväkotiin tai kouluun. Kaupunkiorganisaation tulisi toimia ensisijaisesti asiakaslähtöisestä näkökulmasta, joten näyttäkää minulle se 2-vuotias päiväkotilainen, joka päivähoitopäivänsä aikana kipeästi tarvitsee langattoman verkkoyhteyden! Luojan kiitos teknologia ei ole vielä niin pitkälle kehittynyttä, että päiväkodin asiakkaat eivät selviäisi arjestaan ilman langattomia yhteyksiä!

Hanna-Kaisa

21.4 suurien asioiden päivä!

Tänään on 21.4. 2008. Mitä kaikkea maailmalla onkaan tapahtunut 21.4?

Edesmennyt saksanpaimenkoiramme Daisy täyttäisi tänään 17-vuotta. Daisy oli hieno ja pitkäikäinen ystävä. Hänellä on ehdoton erityisasema koirahierarkiassani. Vastaavan laista koiraystävää on todella vaikea löytää. (anteeksi vaan Usma)

Vuonna 1972 vanhempani Armi ja Esa Lähde viettivät hääjuhlaansa. Silloin oli pääsiäislauantai, kevät oli edennyt pitkälle ja äitini asteli kirkkoon isäni rinnalla tätini suunnittelemassa minimekossa keltaisten ruusujen keralla. Itse hääjuhlaa vietettiin Ravattilan seurojen talolla koko suvun ja kyläläisten kesken.

Tänään on myös Englannin kuningatar Elisabeth 2. syntymäpäivä. En ole enää pitkään aikaan pysynyt laskuissa minkä ikäisestä Ladysta onkaan kyse, mutta tämä 21.4 taitaa olla engalantilaisille suuri kevätpäivä?

21.4 on myös Koijärvi-liikkeen syntymäpäivä. Liike perustettiin vuonna 1979 ja liikkeen tarkoituksena oli suojella Forssan lähistöllä sijainnut lintujen pesimäalueena tunnettu Koijärvi. Tästä historiallisesta tapahtumasta on saanut tavallaan alkunsa myös oma puolueeni Vihreä liitto.

Tänään ystäväni Karri täyttää 33-vuotta ja kaikki Anssi ja Anselminimiset ihmiset viettävät nimipäiväänsä.

Tänään poikani Lasse aloitti aiemmin mainitsemani tet-jakson Munkkivuoren S-marketissa. Minun työpaikalleni saapuu austraalialaisia naispoliiseja tutustumaan yksikkömme tekemään nuorisotyöhön ja poliisiyhteistyöhön. Tänä aamuna tyttäreni Lotta oppi ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä. Myös hänelle 21.4 on loppuiäkseen suurien asioiden päivä!

Minua 21.4 muistuttaa ystävyydestä ihmisten ja eläinten välillä, se muistuttaa aatteista ja arvoista, joiden pohjalta Vihreä liike ja myöhemmin Vihreä liitto saivat alkunsa, se muistuttaa romanttisesta rakkaudesta ja sitoutumisesta, yhteisöllisyydestä ja unelmista. Se muistuttaa myös konservatiivisuudesta ja jäykistä monarkiarakenteista, joita maailmassa vielä on jäljellä ja se muistuttaa siitä, että ystäviä on hyvä muistaa merkkipäivinä.  Tästä vuodesta eteenpäin muistan sen myös uuden oppimisen riemun päivänä, kun minin on helppoa muistaa että päivä jolloin tyttäreni oppi ajamaan polkupyörällä omaan tasapainoonsa luottaen oli nimenomaan 21.4. Se on helppoa muistaa, kun tähän päivämäärään kiteytyy muutoinkin niin paljon valmiita mielleyhtymisä.

Hanna-Kaisa

 

Tutustu työelämään!

Kahdeksasluokkalainen poikani Lasse aloittaa tänään ensimmäisen tet-jaksonsa Munkkivuoren S-marketissa. Muistoistani ponnahti esille oma viikon mittainen tet-jaksoni ollessani kahdeksannella luokalla. Olin tuolloin viikon verran lakaisemassa hiuksia kampaamon lattialta Lappeenrannassa. Kohokohtiini kuului, kun sain huuhdella yhden asiakkaan permanenttirullat. Lisäksi se, kun sain ruokailla silloin kaupungin ainoassa hampurilaisravintolassa koulun antamilla lounasseteleissä joka ikinen harjoittelupäivä. Palkkioksi työharjoittelustani sain ilmaisen hiustenleikkuun ja värin.

Nyt oma pieni vesani lähti työelämään tutustumisen taipaleelle. Aamulla piti huomauttaa, että vaihtaa ehjät farkut jalkaan, kampaa tukkansa ja laittaa pitkänä hulmuavat hiuksensa kiinni. Vaikka luotankin poikani kykyyn noudattaa ohjeita ja tehdä mitä käsketään, niin silti rintakehäni syövereistä nousee kipristävä huolen tunne, joka lienee normaalia äidin huolta.

Toivon, että poikani kokemukset tet-jaksosta ovat positiivisia, jotta hänen ensikosketuksensa työelämään on positiivinen. Työharjoitteluilla voi olla pysyviä vaikutuksia nuoren tuleviin työelämäasenteisiin. Hyvin suoritettu työharjoittelu voi antaa mahdollisuuden kahden viikon kesätyöjaksoon, se voi toimia myös pontimena HOK-Elannon ja nuorisoasiainkeskuksen syksyiselle ansiokurssille, joiden käyneet ovat seuraavana kesänä ensisijalla hakiessaan S-yhtymältä kesätöitä. Positiivinen harjoitteluviikko saattaa vaikuttaa myös koulumotivaatioon, joka olisi pelkästään tervetullut asia meidän perheessämme. Peruskoulun kasi ja teini-ikäinen poika kun eivät ihan aina jaksa mahtua samaan sapluunaan.

No, turha tässä on liian suuria haasteista/ toiveista pojan niskaan kasata. Kunhan ovat vain näitä äidin salaisia unelmia ja toiveita. Pääasia, että viikko sujuu hyvin ja poika saa kokea itsensä tarpeelliseksi. Heti tänään emme Lotan kanssa kurvaa S-marketin kautta Lassea pällistelemään, vaan annamme hänen kaikessa rauhassa aloittaa työelämään tutustumisen. Ehkä sitten loppuviikosta hänkään ei ole enää niin allerginen meille, jos joku aamu ohi kulkiessamme poikkeamme S-marketin kautta…

Hanna-Kaisa

Tali-golf

Tänään oli Hesarissa artikkeli liikuntaviraston päätöksestä olla avaamatta Talin golfkenttää suuremmalle käyttäjämäärälle. Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että Helsingin kaupungin sisällä ylläpidetään neuvostotyylistä meininkiä, jossa tietty eliitti käyttää yhteistä omaisuuttamme kuin omaansa.

Silmääni sattui artikkelissa myös toinen perin merkillinen ja omaa demokratiakäsitystäni, sekä oikeustajuani kolauttanut seikka, eli kaupunkimme liikuntatoimen johtajan, entisen Kokoomuskansanedustajan Anssi Rauramon jäsenyys golfklubissa ja se ettei hän katso olevansa jäävi käsittelemään Tali-golfia koskevia asioita virkansa puolesta. No, kokoomuslaisilla on muistaakseni aiemminkin ollut golfiin liittyvissä kysymyksissä omanlaisia käsityksiä siitä miten on sopivaa toimia ja miten ei, jos muistellaan Suvi Lindenin ministerikautta…

Oli niin tai näin, niin minusta on hävytöntä, että Tali-golf halutaan pitää tavallisen kansan ulottumattomissa. Hesarin artikkelissa käytettiin perusteluna jopa huonojen pelaajien turvallisuusriskiä. Vaikka itse en golfista tuon taivaallista tajuakaan, siitäkin huolimatta, että oma 15-vuotias poikani käy sitä harrastamassa Paloheinässä asti, koska pihapiirissämme komeilevalle Talille ei maksujen suuruuden vuoksi hällä ole mitään asiaa, niin sen verran tajuan joka tapauksessa, että jokainen golfklubi voi halutessaan asettaa kentälle lähtötason, jonka saavuttaneet pelaajat ovat tervetulleita jäseniksi.

Itse kannan huolta myös arvokkaista ja kauniista rakennuksista joita Talin alueella sijaitsee. Ei taida nykyisellä jäsenistöllä riittää panoksia ja aikaa niiden kunnossapitoon? Kannattaisi siitäkin näkökulmasta avata kenttä suuremman yleisön käyttöön, sillä golfia pelaavat nykyään jopa rakennusalan ammattilaiset. Onhan golfista tullut kaiken kansan laji. Talin sijainti hyvien julkisten kulkuyhteyksien äärellä mahdollistaa myös autottomien harrastusmahdollisuuden lajin parissa. Toivon hartaasti että asia palautetaan uudelleen liikuntalautakunnan arvioitavaksi.

Hanna-Kaisa,

joka nauttii suunnattomasti Talin golfkentän suomista lukuisista ulkoilumahdollisuuksista omassa arkielämässään, eikä kertaakaan ole yhtään palloa lentänyt päähän (koputanpa puuta)

Selkä suoraan ja nenä pystyyn Hanna-Kaisa pieni!

Eilen minä ja 68 muuta helsinkiläistä viheraktiivia sai myöntävän päätöksen kunnallisvaaliehdokkuudesta. Olen vielä vähän pökerryksissä ymmärtääkseni olevani kunnallisvaaliehdokas Helsingissä. Minä pieni uushelsinkiläinen, suurelle yleisölle tuntematon yksinhuoltajaäiti Talinrannan ja Munkkivuoren rajamailta. Tänään tunnen itseni vielä pieneksi. Olisi ehkä syytä kasvaa metri pituutta, asentaa selkä suoraan ja nokka kohti tulevaa? Ainakin tästä se sitten alkaa, helsinkiläisen ehdokasprofiilin luominen kunnallisvaaleja varten. Mitä kotikaupunki minulle Helsingissä merkitsee? Mitä asioita haluan ajaa ja mitä asioita parantaa? Siinäpä minulle pohtimista.

Kun vertaa Etelä-Karjalaan, täällä Helsingissä on jo moni asia hyvin. Olen ylpeä työnantajastani Helsingin kaupungista, työsuhde-eduista (esim. bussilippu), palkkauksesta, työterveyshuollosta, lomaoikeuksista, joustavuudesta. Entä Helsinki asukasnäkökulmasta? Olen ylpeä myös joukkoliikenteestä, joustavasta päivähoidosta, viheralueista ja virkistysalueista. Näyttäytyykö Helsinki kaupungin työntekijälle ja asukkaalle erilaisesta näkövinkkelistä? Näitä näkökulmia tulee vielä hioa ja pohtia ennen syksyä.

Ainakin työni kautta saan hyvää näkökulmaa siihen, missä Helsingillä on parantamisen varaa. Tänään joka kotiin tipahtavan Helsinki Infon sivulla 10 kerrotaan työstämme mielestäni hyvin. Palvelurakenteiden aukot ja palveluihin pääsyn viivytykset ovat arkipäivää työssäni, mutta asukkaana koen kuitenkin saavani melko hyvää julkista palvelua silloin kun sitä tarvitsen.

Helsingin Vihreinen yhteinen tavoite on nousta valtuuston suurimmaksi puolueeksi. Tämän uskon olevan täysin mahdollista. Samasta aiheesta kirjoittaa myös Kimmo Oksanen tämän päivän HS- blogissaan. Tämän vuoden ensimmäisen vuosikolmanneksen aikana Vihreät ovat saaneet  viime vaalien alla olleita tavoitteistaan läpi enemmän kuin koko valtuustokauden aikana. Helsingin Vihreillä on ollut läpimurron vuosi. Ensi kaudella on puolestaan tulossa todella isoja haasteita liittyen pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyön tiivistaämiseen, Länsimetron toteuttamiseen, sosiaali- ja tarveyspalveluiden uudelleen organisointiin, sekä asuntopolitiikkaan. Näihin kaikkiin haasteisiin Vihreillä on asiantuntemusta ja korkeasti koulutettuja osaajia, nuoria ja tuoreita näkökulmia ja vilpitön halua, sekä kyky ajatella asukkaan näkökulmaa.

Onneksi kaikkia henkilökohtaisia tavoitteista ei tarvitse heti tietää. Pääasia että puolueen linjat on selvillä ja niihin voi sitoutua. Aloitan nyt kriittisen tarkastelun kaupunkimme palveluista ja arjen sujumisesta helsinkiläisen kunnallisvaaliehdokkaan silmin. Sitten pohdin ihanteita. Millainen olisi hyvä Helsinki, ei vaan minulle, vaan mahdollisimman monelle. Näistä näkökulmista pyrin rakentamaan kokonaiskäsityksen siitä mitä tulisi tehdä ja millä keinoin. Mitä rakenteita muuttaa, mitä säilyttää. Miten luoda rahoituspohjaa, kenestä pitää huolta. Tässä tarvitsen myös teidän apuanne. Laittakaa ideoita tulemaan. Tehdään yhdessä Helsingistä parempi paikka asua ja elää!

Hanna-Kaisa

Jälkikirjoitus:

Tekemäni havainnon mukaan olen tällä hetkellä virallisesti keskivertoehdokas Helsingin Vihreiden listalla, sillä ehdokkaita hyväksyttiin 69, joista oma nimeni komeilee aakkosjärjestyksessä sijalla 35…

 

Jännittävä ilta tiedossa…

Tänään Helsingin Vihreiden piiriyhdistys valitsee ensimmäiset 72 kunnallisvaaliehdokasta. Olen menossa illalla kevätkokoukseen yhtenä Helsingin Vihreät naiset ry:n kokousedustajana. Meille on lähetetty alustavat nimilistat ehdokkaista ja alustavasti vilkuiltuani se näyttää varsin hyvältä. Alueellinen tasa-arvo, ikä ja sukupuolijakauma on otettu huomioon ja ammatillinen taustakin vaihtelee ehdotetuilla henkilöillä oikein mukavasti. Ei siis mitään valittamista.

Tänään todennäköisesti ratkeaa myös oma ehdokkuuteni. Toiveet ovat korkealla, olenhan paikallisen naisjärjestön puheenjohtaja ja omaan fyysiseen ikääni nähden varsin pitkän ja aktiivisen poliittisen taustan. Silti uushelsinkiläistä jännittää aina. Pieni jännitys onkin paikallaan, sillä täällä Helsingissä ei ole mitään ongelmaa saada ehdokaslistoja täyteen, kuten meillä Joutsenossa oli. Täällä ehdokkaaksi halukkaita on enemmän, mitä mukaan mahtuu.

Viime kunnallisvaalien alla Joutsenossa, jossa asetuin ensimmäisen kerran ehdolle kunnanvaltuustoon tilanne oli hieman toisenlainen. Koko yhdistyksessä oli kymmenkunta aktiivista jäsentä ja samalle vuodelle sattuivat niin Joutsenon Vihreät ry:n 20-vuotisjuhlat, kuin kunnallisvaalitkin. Alkuvuosi valmisteltiin juhlia, jotka pidettiin elokuussa ja koko syksy meni vaalitouhuissa. “Joutsenoa tehdään lähelläsi” oli kampanjamme kattoslogani. Lopulta päädyimme kaupunginvaltuustoon Villasen Arjan kanssa, sillä kaupungiksi julistautuminen tuli kuin puskan takaa vasta vaalien jälkeen ja kuluvan vaalikauden aikana myös Joutsenon lähellä tekeminen lakkasi, kun valittiin vaihtoehdoksi kuntaliitos Lappeenrannan kanssa.

Vaikka täällä pitääkin keskittää kaikki energiansa mahdolliseen tulevaan vaalityöhön Helsingissä, yritän silti sivusilmällä seurailla myös Joutsenon ja Lappeenrannan ensimmäisiä yhteisiä vaaleja. Vihreät tarvitsevat suurkunnassa pettämättömän hyvän vaaliohjelman ja valovoimaisia ehdokkaita, jotta yhdenkään ehdokkaan läpimeno olisi taattua. Heitänkin blogini kautta haasteen kaikille kunnallispolitiikasta kiinnostuneille ja vihreästi ajatteleville nykyisille joutsenolaisille ja lappeenrantalaisille, että nyt on teidän tilaisuutenne. Rohkeasti vaan ehdokaspaikkaa hakemaan. Yhteydessä voitte olla joko Lappeenrannan seudun Vihreisiin, tai Joutsenon Vihreisiin. Nyt tarvitaan jokaisen henkilökohtaista panosta! Vihreydelle on Etelä-Karjalassa runsaasti tilaa!

Hanna-Kaisa