Vihreän feminismin juhlaa!

Miltä minusta tuntuu olla maamme suurimman Vihreän naisjärjestön puheenjohtaja? Entä miltä minusta tuntuu kun olemme kasvattaneet jäsenmääräänne vajaasta neljästäkymmenestä liki sataan alkuvuoden aikana? Minusta tämä on aivan mahtavaa! Alan pikkuhiljaa uskoa siihen, että jokaisessa meissä asuu pieni Vihreä feministi. Tätä juhlistaakseni raapustin yhdistyksemme nettisivuille seuraavanlaisen kolumnin pätkän:

- Toimikoon tämä kannustimena kaikille Vihreille naisjärjestöille jäsenhankinnassa ja kuntavaalityössä! Tsemppiä sisaret!

Puheenjohtajan tervehdys 28.5.2008

LIITY MEIHIN, meitä on jo satakunta!
- Naiset Vihreän feminismin puolesta

Olin 17-vuotias kun kirjoitin seuraavan mietelauseen aforismivihkooni: “feministit eivät ole vieläkään saaneet mitään näkyvää aikaiseksi, sillä miehet eivät vieläkään käytä minihameita, sukkahousuja eivätkä korkokenkiä.”

Tuosta on kulunut nyt 17-vuotta ja ulkoinen havaintoni pitää edelleen paikkansa. Siitä huolimatta koen nyttemmin että feministit ovat saaneet paljon tasa-arvoa edistäviä asioita aikaiseksi, vaikka miehet eivät vieläkään kävele korkokengissä. Näin aikuisiällä uskon ettei miesten korkokengittäminen ole oikeastaan ollut edes feministien tavoite.

Sanaan feminismi liitetään usein vihamielisiä tai pilkallisia lausahduksia. Se mielletään telaketjumaiseksi miesten yli kävelyksi, mitä se suinkaan ei ole. Ainakaan Vihreä feminismi ei ole sitä. Vihreä feministi voi yhtä hyvin olla nainen tai mies. Vihreä feministi haluaa pitää huolta sukupuolisyrjinnän vähentämisestä, sukupuolten tasavertaisesta kohtelusta ja päätöksenteon sukupuolivaikutuksien arvioinnista. Vihreä feministi ei erottele sukupuolia sukupuolen vuoksi, vaan pitää ihmisarvoa tärkeänä.

Minun on helppoa olla Vihreä feministi, sillä onhan feminismi yksi perinteisimmistä Vihreistä arvoista, jonka eteen puolueemme on tehnyt paljon hyvää työtä. Vihreät ovat edistäneet vanhemmuuden kustannuksien tasapuolista jakamista molempien vanhempien työnantajien kesken, Vihreät ovat kannustaneet isejä pitämään hoitovapaitaan, Vihreät ovat puhuneet naisten palkkakuopasta ja pätkätyökierteestä avoimesti ja esittäneet erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja asian korjaamiseksi. Vihreät ovat edistäneet myös isien oikeusturvan parantamista ja vaativat etulinjassa päätöksen teon sukupuolivaikutuksien arvioimista.

Vuoden 2007 lopussa meitä oli alle 40 Helsingin Vihreät naiset ry:n jäsentä. Nyt meitä on satakunta. Olen ylpeä meistä kaikista, jotka tunnustavat Vihreän feminismin omakseen. Uskon että Vihreitä feministejä löytyy myös puolueemme miesjäsenistä, mutta valitettavasti he eivät voi osoittaa feminismiään liittymällä naisjärjestön jäseneksi. On hienoa johtaa kasvavaa paikallisyhdistystä josta voi olla aiheesta ylpeä. On aivan mahtavaa olla hennalainen! Mikäli koet olevasi Vihreä feministi, etkä vielä ole löytänyt omaa järjestöäsi Vihreän feminismin toteuttamiselle, niin liity meihin. Isossa joukossa on aina voimaa.

Hanna-Kaisa Lähde pj.
Helsingin Vihreät Naiset ry
p. 044 9161900
www.helvina.net

Tänään klo 18:00 Tuija Braxin kanssa Ratsaspuistossa

Tänään on se päivä, josta eilenkin mainitsin blogissani. Länsi-Helsingin Vihreät saavat vieraakseen oman ministerin Ruskeasuon Ratsaspuiston ulkoilmatapahtumaan klo 18:00 alkaen. Paikalla ovat myös kaupungin hallituksen jäsen ja valtuutettu Elina Moisio, yhdistyksemme puheenjohtaja Vesa Virri, minä, Jani Moliis, Kirsikka Bonsdorff, Saara Ilkka ja Michaen Perunkangas. Me kaikki olemme siis Lähevin kunnallisvaaliehdokkaita. Lisää valitaan 9.6.

Pienillä rahoilla mainostaminen on aina haasteellista. Tapahtumasta oli eilisessä HS:ssä lehtimainos vain vapaa-aikaosiossa, sillä kaupunki tai kotimaa osioon yhdistyksemme budjetti olisi ollut auttamattomasti liian pieni. Huomasin, että vaikka olin laittanut 21.5 HS:n menovinkkeihin pyynnön tapahtuman maininnasta tämän päivän HS:ään, se ei kaikesta huolimatta sattunut menovinkeissä silmääni. Jouduin laittamaan sähköpostia perään, että minne tekstimme oli kadonnut. Toivottavasti se sentään kertautuu Radio Helsingin menovinkeissä. Aiemmin viime perjantaina tapahtumasta oli pikku mainos kaupunkilehti Satasessa.

Ilman sotkuisia vaalirahoja kampanjan teko on melko haasteellista. Meillä Vihreillä ei ole varaa suuriin mainoskampanjoihin, ei TV-mainontaan, ei isoihin ilmoituksiin HS:n kaupunkiosiossa, ei raitiovaunujen kylkiin, eikä moneen muuhunkaan. Kaupallisen näkyvyyden vähyydestä huolimatta meillä on puhdas omatunto ja sitä kautta positiivista mielikuvanäkyvyyttä monta muuta puoluetta enemmän. Valitettavasti mielikuvanäkyvyys ei varmista ihmisille tietoa missä ja milloin me olemme ihmisten saatavilla. Toivon kuitenkin, että minimaalinen mainontamme Lähevin kevään päätapahtumasta on saavuttanut sellaisen yleisön, jota kiinnostaa saapua oikeusministerin kanssa juttelemaan.

Lisätietoja tapahtumista saat varmimmin osoitteesta: www.lahevi.net

Hanna-Kaisa

Vaalityö käynnistyi!

Terveisiä Maailma Kylässä festareilta Kaisaniemenpuistosta, jossa olin kaksi päivää päivystämässä Helsingin Vihreiden kojulla. Tunnelma itse tapahtumassa oli mielestäni todella hyvä, teimme hyvää jäsenhankintaa ja loimme uusia kontakteja. Uutisoinnin mukaan pelkästään lauantaina tapahtuma keräsi 54 000 kävijää, mikä oli varmasti osittain myös hienon kevätsään ansiota, joka kruunasi hyvin hoidetun tapahtuman.

Huomenna sitten jatketaan Ruskeasuolla Ratsaspuistossa Länsi-Helsingin Vihreiden omalla tapahtumalla. Oikeusministeri Tuija Brax ja me muut Lähevin ehdokkaat olemme kaiken kansan saatavilla klo 18:00 alkaen. Veikkaan että mm. vaalirahoitus ja vaalirahoituslaki saattavat hyvinkin olla asioita, joista huomenna viritellään keskustelua. Toivon mukaan huomisillaksi ei tule luvattua tuulta ja ukkosta, vaan sää suosii meitä puistoilijoita.

Ihmisten parissa oleilu ja keskustelu sopivat itselleni hyvin. Voin väittää viihtyneeni loistavasti viikonloppuna Maailma kylässä tapahtumassa. Keskustelun aiheet olivat kinkkisiä, mutta niitä voisi silti luonnehtia positiivisiksi, jos vertaa vaikkapa Kymen vaalipiirin alueella tottumiini keskusteluihin. Ihmisillä oli positiivinen ja avoin asenne sekä vihreitä, että vihreyttä kohtaan ja kyseisessä tapahtumassa koki Vihreänäkin olevansa kuin kala vedessä.

Viikon päästä sunnuntaina sitten taas jatketaan. Vihreät valloittavat Mätäjoki festarit Kannelmäessä. Nyt kun kaikki varusteet on hankittu kasaan huomista tapahtumaa varten, niin sinne onkin sitten helppoa siirtyä ohjelmaa pitämään.

Näillä puheilla toivotankin kaikki kynnelle kykenevät lämpimästi tervetulleeksi huomenna Ruskeasuon Ratsasuistoon klo 18:00 alkaen tapaamaan meitä Vihreitä!

Hanna-Kaisa

Länsimetron marginaalinäkökulma

Valtuustot ovat päättäneet, että se vihdoin tulee. Kauan odotettu Länsimetro. Tavallaan tämä on työvoitto joukkoliikenteelle ja Helsingin Vihreille ja tietysti myös turkoosi-hallitukselle, joka uskalsi satsata ennen näkemättömällä tavalla raiteisiin.

Länsimetro parantaa huomattavasti joukkoliikenteen asemaa Pääkaupunkiseudulla. Toivoni mukaan se innostaa myös espoolaisia farmari-, tila-ja yksin autoissa pönöttäviä käyttämään joukkoliikennettä Länsiväylän sijaan.

*en ole katkera mutta kuitenkin sävyisenä sivuhuomautuksena: toki olisin iloinen, jos Länsimetro tekisi koukun Munkkivuoren metroaseman kautta, niin saataisi vihdoinkin raiteita tällekin suunnalle. Metron puuttuessa tyytyisin helposti myös ratikkaan.*

Koivusaaren kysymys onkin sitten ihan toinen, eli siihen asiaan en tässä blogikirjoituksessani ota kantaa, vaan keskityn analysoimaan Länsimetron hyviä ja mahdollisesti vähemmän hyviä puolia, sillä niitäkin saattaa olla nähtävissä…

Jos katselen puhtaasti asiaa työni, eli etsivän nuorisotyön kannalta, niin samaan aikaan, kun Länsimetroa rakennetaan, kaupungin tulisi myös varautua etukäteen kaupunkikeskustassa liikkuvien nuoriso- ja sosiaaliohjaajien lisäresursointiin. Metro näet tuo yhtä nopeasti ja helposti nuoria ilta aikaan, kuin työssä käyviä aikuisia päiväaikaan notkumaan kaupungin keskustaan.

Metron myötä Itä Helsingin lukuisat ongelmat siirtyivät helposti ja sujuvasti osaksi kaupunkikeskustaa, asematunnelia ja steissiä. Samalla tavalla Länsimetron myötä on odotettavissa nuorten liikehdintää kohti Helsingin keskustaa.

Ei nuorissa mitään pahaa ole, päin vastoin, olenhan nuorisotyöntekijä, joten miksi heitä vierastaisin? Kyse on enemmän esimiesroolistani, sillä nuorisomäärien lisääntyessä toimintayksikkömme resurssit eivät ole riittävät. Itseasiassa ne eivät ole riittävät käsittelemään nykyistäkään asiakasmäärää ja minä olen vastuussa työntekijöideni työhyvinvoinnista.

Nuorisotyöllinen kysymys on varmasti koko Länsimetro hankkeessa marginaalinen, eikä se minuakaan saa hanketta raivokkaasti vastustamaan. Haluan vain, että me olevat kaupungin työntekijät ja tulevat päättäjät osaamme varautua Länsimetron mukana tuomiin asioihin realistisesti ja vastuullisesti, emmekä jätä mitään asioita kokonaan marginaaliin.

Hanna-Kaisa

Vankila ei ole totaalikieltäytyjän paikka 2000-luvulla

En ole pitkään aikaan löytänyt vankeinhoidosta mitään huomautettavaa. Olen ollut hyvin ylpeä oikeusministeri Braxin tekemistä lukuisista parannuksista vankeinhoidossa.

Eilen otin osaa kuitenkin yhteen vankeinhoitoa koskevaan keskusteluun. Keskustelu lähti puhtaasti vangin oikeudesta internetin käyttöön gradun tekoa varten ja lopulta keskustelu päätyi monen mutkan kautta siihen, että miksi meillä on mielipidevankeja?

Itsekin jäin asiaa ihmettelemään, sillä emme työryhmämme kanssa kriminaalipoliittisessa linjapaperissa ottaneet muistini mukaan sanallakaan kantaa totaalikieltäytyjien vankeusrangaistuksiin. Tämä oli mielestäni ajatusvirhe ja nyt haluaisin ottaa asiaan kantaa.

Uusi vankeuslakihan ei sinänsä aseta estettä yksittäisen vangin internetin käytölle opintotilanteessa. Saavathan jotkut avovankilaosastoilla olevat käydä vankilan ulkopuolella opiskelemassakin. Vankeuslaki itseasiassa antaa yksittäiselle laitokselle aika vapaat kädet antaa erityissyistä vangille oikeuden käyttää nettiä valvotusti myös laitoksessa opintojensa etenemisen turvaamiseksi. Tämä ei kuitenkaan tunnu käytännössä oikein toimivan. Liekö syynä asenteet vai henkilöstöpula, en tiedä.

Mutta totaalikieltäytyjälle vankila ei todellakaan ole oikea paikka. Mitä vankilan sisäiseen hierarkiaan tulee, niin totaalikieltäytyjä on usein aika huonossa asemassa sisällä laitoksessa. Myös ihmisoikeusnäkökulmasta mielipidevankien pitäminen on arveluttavaa, enkä oikein sulata tätä asiaa tasa-arvosilmälasienikaan läpi. Itseasiassa koko asevelvollisuus on sukupuolia eriarvoistava, mutta ennen kaikkea se, että totaalikieltäytyminen johtaa miehiä vankeuteen on hyvin epätasa-arvoista. Minä en joudu vankilaan, jos kieltäydyn sotilaallisista toimista vain koska olen nainen.

Itse en miellä pasifismia millään tavalla rikokseksi, vaikka se onkin rikkomus kansalaisvelvollisuutta vastaan. 2000-luvulla asiaa tulisi mielestäni käsitellä hieman laajemmin. Vastahan poliittisessa keskustelussa pohdittiin myös sitä Jehovan todistajien asevelvollisuus kysymystäkin. Vakaumus, kuin vakaumus. Jotkut vaativat asepalveluksesta luopumista kokonaan. Itse olen asian kanssa vähän varautuneempi, sillä pelkästään totaalikieltäytymisestä rankaisemisesta luopumiseen tuskin yhteiskuntamme on vielä valmis, saati kokonaan asepalveluksesta luopumiseen.  Asuuhan joukossamme sentään vielä muutamia sotiemme veteraaneja.

Mieleeni tuli se, että joskus puhuttiin julkisestikin koevapauden pilottihankkeesta, johon otettaisi nimenomaan mukaan totaalikieltäytyjät. Minusta se olisi ollut todella hyvä idea. Mutta minne ihmeeseen se idea ja puhe katosivat? Minusta me Vihreät voisimme kuitenkin linjallemme uskollisena ajaa myös tätä asiaa eteenpäin.

En tunne niin hyvin hallitusohjelmaamme, että tietäisin mitä mieltä hallituskumppanimme asiasta ovat, mutta minusta tätä asiaa tulisi tarkastella samassa yhteydessä, kun keskustellaan esim. sakonmuuntorangaistuksesta luopumisesta. Tässä kohtaa on jo todettu, että se on eettisesti arveluttavaa, jos tehty rikos on ollut vähäisempi, kuin rikos josta joutuu vankeuteen ja silti se muunnetaan vankeudeksi.

Siksi haluaisin avata uudelleen keskustelun myös siitä, onko vankila oikea paikka totaalikieltäytyjälle. Vähintä mitä mielestäni tulee tehdä on jatkaa keskustelua totaalikieltäytyjien koevapauden käyttöön otosta.

Hanna-Kaisa

Käytä ääntäsi, menetä äänesi

Terveiset teille leppoisasta puoluekokouksesta Etelä-Savon sydämestä Mikkelistä, jossa toimin Helsingin Vihreät naiset ry:n äänivaltaisena kokousedustajana. Käytin äänivaltaani monella eri tapaa kokousviikonlopun yhteydessä, osallistuin äänestyksiin, pidin elämäni ensimmäisen puoluekokouspuheen aiheesta turvataidot lähisuhdeväkivallan ehkäisijänä ja johdin puhetta Hennan ylimääräisessä kevätkokouksessa. Käytin ääntäni myös puoluetovereiden kanssa juttelemiseen, nauramiseen ja tarinan kerrontaan. Käytin sitä myös huutamalla ja hurraamalla Suomen kaataessa Ruotsin jääkiekon MM-pronssiottelussa ja yritin käyttää sitä laulamalla karaokea, mutta en yrityksistäni huolimatta löytänyt Mikkelistä karaokebaaria. Käytin ääntäni kuitenkin kuuteen asti aamulla laulamalla yhteislauluja hotellijatkoilla. Itseasiassa käytin ääntäni niin hyvin puoluekokousviikonlopun aikana, että tämän päivän olen ollut aivan mykkänä. Olen kyennyt vain kuiskimaan.

Kun ihmisellä on äänioikeus, sen totaalinen käyttö voi joskus mennä liiallisuuksiin ja siitä seuraa hetkellinen äänensä menettäminen. Kaikki ne jotka minut tuntevat ymmärtävät hyvin, että äänettömänä eläminen on minulle hieman enemmän kuin kiusallista. Itseasiassa nyt kun minusta ei lähde ääntä lainkaan, huomaan itsekin kuinka paljon omaa ääntäni käytän ja omaa ääntäni rakastan, niin hyvässä, kuin pahassakin.

Ainoa positiivinen puoli ääneni menettämisessä on kuitenkin ollut se, että juuri tänään minulle on yrittänyt soittaa kaksi lehtimyyjää, eikä minun ole tarvinnut kehittää mitään valkoisia valheita päästäkseni heistä eroon. (Kaikki kunnioitus lehtimyyjien ammattikunnalle, vähemmän kunnioitusta itselleni, kun yleensä minulle on niin helppo myydä mitä tahansa) Ei tarvinnut kuin kuiskia ja kähistä puhelimeen, niin kumpikin lehtimyyjä oma-aloitteisesti ilmoitti palaavansa asiaan myöhemmin. Tajusin, että minun ei tarvinnut olla töykeä tai vaihtoehtoisesti tilata kotiimme vieläkin lisää lehtiä, joiden kanssa muutoinkin menen kohta vararikkoon.

Uskon myös, että omat työntekijäni töissä nauttivat siitä, että pomo on kerrankin ihan hiljaa. Enpähän ainakaan pystynyt antamaan työntekijöilleni mitään inhottavia ylimääräisiä tehtäviä, tai masentamaan heitä kuoliaaksi puoluekokoushehkutuksillani!

Lehtimyyjien selättämisestä ja hyvänä esimiehenä toimimisesta huolimatta olisi tosi kivaa, jos ääneni pikkuhiljaa palautuisi. Pitää kohta alkaa kysellä sitä Mikkelin hotelli Vaakunan respasta. Mikäli joku mikkeliläinen löytää yksinään kuleksivan äänen sieltä kaupungista, niin voitteko ystävällisesti purkittaa sen, niin minä tulen vaikka henkilökohtaisesti sen hakemaan. Minä tarvitsen ääneni takaisin. Oi ääni kulta minulla on sinua niin kova ikävä, joten tule takaisin luokseni.

Hanna-Kaisa

Minä syntinen Vihreä! – eli paluu realiin…

Odottelen tässä, että ex-mieheni poika saapuu kahden maissa lähijunalla Kirkkonummelta Huopalahteen. Sitä ennen pakkaan omat lapseni kimpsuineen ja kampsuineen henkilöautooni, käyn tankkaamassa auton tankin täyteen mahdollisimman vähän saastuttavaa polttoainetta ja lähdemme ajamaan kohti Etelä-Karjalaa. Minä syntinen helsinkiläinen Vihreä, joka omistaa henkilöauton ja viitsii vielä ajellakin sillä!

Syitä tähän on lukuisia, mutta kolme keskeisintä ovat matkan hinta suhteessa julkiseen liikenteeseen, se että määränpäässä Joutsenossa ei kulje lainkaan julkisia liikennehärveleitä, vaikka joudun ripottelemaan kaikki kolme lasta kolmeen eri paikkaan Joutsenossa. Kolmas syy on se, että minun tulee tänä iltana olla vielä Mikkelissä valmistautumassa alkavaan puoluekokoukseen, jonne ei julkista liikennettä enää kulje niin myöhään.

* Huomautuksena, että syntinen sydämeni käännähtää vielä pari kierrosta ajatellessani sitä, että joudun saastuttelemaan Helsingin, Uudenmaan, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan ilmakehän lisäksi vielä Etelä-Savonkin ilmakehää… enkä edes viitsi ajatella mitä kaikkea saastutan pois tulomatkan aikana…*

Itseasiassa olen varmaan todella huono Vihreä, koska ymmärrän realiteetit. En koe olevani oikeasti kovinkaan syntinen tehdessäni kyseisen matkan henkilöautoillen, sillä ymmärrän, ettei minulla ole muuta mahdollisuutta. Mikäli haluan vaikuttaa omalla osallani puoluekokouksen kautta tämän ympäristöpuolueen päätöksentekoon, minun on pakko autoilla. Tiedän että kuulostan hieman monimutkaiselta, mutta tämä kaikki kuvaa mielestäni hyvin sitä, millaista todellisuus on “kehäkolmosen ulkopuolella”.

Joku nokkela voisi tuhahtaa, että mikset hanki lapsenvahtia Helsinkiin, joka tulisi junalla paikan päälle? Tähän yksinkertaisena syynä on se, että kyseisen automatkani toisena funktiona on lasten sosiaalisten suhteiden vahvistaminen. Samalla reissulla vien tyttäreni tapaamaan isoisäänsä, poikani tapaamaan omaa isäänsä ja ex-mieheni pojan tapaamaan äitiään. Luojan kiitos he kaikki asuvat Joutsenossa!

Itseasiassa saan itseltäni helposti oman satojen kilometrien autoiluni anteeksi sillä, että Etelä-Karjala ei ole kyennyt järjestämään toimivaa joukkoliikennettä ja sillä ettei se ole kyennyt järjestämään poikittaisyhteyksiä Mikkelin suuntaan tarpeeksi myöhään kulkevilla vuoroilla. Eniten saan itseltäni syntini anteeksi sillä, että huolehdin omien lasten sosiaalisista suhteista ja ex-mieheni lapsen äitisuhteesta. Loppujen lopuksi yksityisautoiluni on tässä tapauksessa perin jalo ja epäitsekäs teko! Mitähän ihminen ei lastensa hyvinvoinnin eteen tekisi?

Täytyy kyllä myöntää, että mikäli saisin valita, niin mieluiten matkustaisin lasten kanssa junalla, koska autoilu on aina paljon vastuullisempaa, mutta silloin a. hintojen pitäisi olla alhaisemmat ja b. Lappeenrannan ja Mikkelin välillä tulisi olla junarata.

Hanna-Kaisa

Kansakunnan moraali

Olen nyt muutaman päivän pakostakin seuraillut mr. Timo Kallin sähläilyjä vaalirahoituslain ympärillä, enkä edelleenkään voi kun pyöritellä päätäni. Pystyn kerrankin yhtymään Perussuomalaisen Soinin mielipiteeseen eilisissä iltauutisissa: “ensin säädetään lakeja, joita ei sitten suostua noudattamaan.” Pöyristyttävää!

Tätäkin asiaa katselen myös ammatti-identiteettini näkökulmasta ja toden totta pohdin millaista viestiä Kalli nuorille toiminnallaan antaa? Kansakunnan moraali ei taaskaan näytä olevan kovinkaan vahvoissa käsissä, jos Eduskunnasta annettu viesti on, että mitä tahansa lakia saadaan rikkoa, ellei lain rikkomuksesta koidu seuraamuksia. Tämähän tarkoittaa sitä, että Kalli suorastaan kehottaa alle 15-vuotiaita tekemään rikoksia, koska hehän eivät joudu rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan.

Matti Vanhasen kiertelyt ja kaartelut Kallin lainrikkomuksesta olivat myös oma lukunsa. Kysyttäessä Vanhaselta suoraan: “tulisiko Kallin lain mukaan kertoa vaalirahoittajansa?” Vanhanen vastaa: “en ole vielä keskustellut asiasta Kallin kanssa.”

Kummallisena pidän myös Kallin omia lausuntoja asian ympärillä. Ensin hän vetoaa siihen, ettei vaalilain rikkomuksesta koidu seuraamuksia ja siksi hän ei aio paljastaa vaalirahoittajiensa nimiä. Kun puoluesihteerimme Panu Laturi vaati julkisesti Kallia noudattamaan lakia ja esitti vaalilain muuttamista siten, että rikkomuksesta seuraisi rangaistus, Kalli kertoi kannattavansa tätä.

Mielestäni tämä koko kohu kertoo juuri siitä, josta olen kantanut huolta jo pidemmän aikaa, nimittäin moraalimme vääristymisestä. Mitä tahansa “väärää” saa tehdä, jos sitä ei ole säädetty rangaistavaksi tai siitä ei jäädä kiinni. Kalli sentäs jäi kiinni, mutta siitäkin huolimatta hän ei suostu noudattamaan lakia. Vieläkin kaksinaismoraalisemmaksi asian tekee se, että Kalli itse edustaa tahoa, joka säätää lakeja. Toimittaako sitten tuhlata aikaa sellaisten lakien säätämiseen, joita kenenkään ei tarvitse noudattaa?

Tähän asti olen kuvitellut, että laissa määräävä tekijä on itse laki, ei rikosoikeudellinen seuraamus. Olen ehkä ollut tyhmä ja naiivi. Anteeksi sinisilmäisyyteni. Tästä asetelmasta katsottuna en ehkä sittenkään ole kovin pätevä toimimaan Vihreän liiton oikeuspoliittisen työryhmän sihteerinä, kun oma käsitykseni lain pitävyydestä on niin vanhanaikainen. Tosin onneksi Vihreitä muutoinkin moititaan liian idealistisiksi ja taivaan rannan maalaajiksi.

Pohdin vain kuinka paljon meillä onkaan lakeja, joita ei ole millään tavalla kytketty rikoslakiin ja mitä tapahtuisi, jos tästä päivästä lähtien jättäisimme kaikki niitä noudattamatta. Jopa oma toimenkuvani muuttuisi töissä aika radikaalilla tavalla. Ei tarvitsisi välittää sen enempää lastensuojelulaista, kuin nuorisolaistakaan, esimiehenä minun ei tarvitsisi pohtia työaikalainsäädäntöä, ei työsuojelua eikä liioin huomioida lomaoikeuksia tai lakisääteisiä lepotaukoja. Asiakaslaki joutaisi romukoppaan ja muutoinkin saisin alkaa toimia aika tavalla mielivaltaisesti. Tosin oma moraalini ei ehkä sittenkään antaisi sellaiselle myöten.

Oma naiivi uskoni lainsäätäjään ja poliittiseen moraaliin on kuitenkin jälleen kerran kokenut kolautuksen. Tämän tyyppinen sähläily saa itsenikin pohtimaan todella syvällisesti, että haluanko sittenkään isona poliitikoksi. Havahduttavinta toki on se, että jonkun mittapuun mukaan minäkin olen jo hyvin poliittinen henkilö. Tarkoittaako tämä sitten sitä, että Kallin tapaiset sähläilyt saavat ihmiset ajattelemaan minustakin negatiivisesti? Koska olen poliitikko, olen jo pilalla. Tätä en halua uskoa. Älkää ainakaan kertoko sitä minulle ääneen, sillä minun luonteellani saan tällaisista sählingeistä aina myös sisua toimia poliittisessa kentässä. Siellä (kin) on paljon korjattavia epäkohtia.

Hanna-Kaisa

Kokoelma uudempia mietelauseita (2007- 2008)

Koska mietelauseet näyttävät kasvattavan blogin kävijäkunnan määrää jatkuvasti, eli ovat ilmeisen suosittuja, päätin avata pöytälaatikkoni jälleen. Vanhoja mietelauseita on tähän päivään mennessä selattu jo 5541 kertaa, päätin jakaa taas kanssanne pöytälaatikkoon jämähtäneitä tuoreempia mietelauseitani,

olkaatte hyvät!

Kuka kaipaa uutta ystävää, jos vanhoissakin on ihan kylliksi? Niin hyvässä, kuin pahassa.

Tärkeintä ei ole se, mitä suunnittelet, tai se mitä ajattelet. Tärkeintä on se mitä aidosti saat joka päivä aikaan.

Älä tuhlaa elämääsi haaveilemiseen. Tee todeksi jokainen haave, joka mielessäsi syntyy, niin silloin sinulle jää todellakin jotain musteltavaa.

Jokainen toiselle ainnettu aika tuplaantuu. Jokainen itselle annettu aika ei ole keneltäkään toiselta pois.

Mitä siitä mitä muut ajattelevat? Tämä elämä on minun ja vain minun tulee viihtyä siinä, sillä jos joku toinen viihtyisi minua paremmin, tämä elämä ei olisi enää minun.

Kun otat tavoitteeksi minkä tahansa, älä laske katsettasi maalista. Syrjäpoluille voit toki välillä eksyä, kunhan muistat minne suuntaan olit alun perin menossa.

Viisaus asuu meissä ihmisissä, se tulee muistaa, vaikka tekomme ei aina olisikaan järin viisaita. Aina voimme kuitenkin muuttaa ne sellaisiksi.

Jos aikaa ei olisi keksitty, olisimme keksineet jotain muuta itseämme kiusaamaan ja elämäämme hallitsemaan.

Ilman kriittisyyttä ihminen olisi kuin lammas.

Anna minulle tilaa, mikäli haluat että annan sitä sinulle. Älä yritä hallita minua, sillä siinä jäät kanssani kuitenkin aina hopealle.

Olen sävyisä ja rauhallinen, silloin kun toiset ihmiset eivät ärsytä minua.

Kaikista mukava nyt on nyt, sillä huominen nyt on vasta huomenna.

Älä tavoittele kuuta, älä jumalaa. Tavoittele maata ja omaa sisintäsi.

Menneisyyteen et pääse palaamaan, huomiseen on vielä liian pitkä matka, ainoa todellinen on nyt hetki, joten tee tästä hetkestä pinei ikuisuus.

Kun minä kohtasin sinut ensimmäisen kerran, olin pieni ja pelokas. Kun kohtaan sinut tänään uudelleen en ole enää lainkaan pieni, mutta pelokas taidan olla vieläkin. Pelkään vain ihan erilaisia asioita nyt, kuin silloin.

Joskus haaveilen siitä, että rakastuisin. Yleensä kuitenkin unohdan haaveiluni siihen kun tajuan, että pidän elämästäni liikaa nyt rakastuakseni keneenkään.

Kukapa haluaisi elää yksin? Niin kukapa, paisti minä.

Kun minä teen päätökseni, niin silloin kapuan vaikka korkeimmalle vuorelle ja huudan, hyökkään meren myrskyjen keskelle, enkä pelkää kuolemaa. Päätöksen tekeminen vain ottaa itsellä aikansa.

Ikä, niin mitä se tuo? Ryppyjä, juonteita, ihraa ja suonikohjuja. Niitä se tuo ainakin, mutta vastapainoksi saamme viisaita ajatuksia, seesteisyyttä sekä varmemman itsetunnon.

Ennen pidin sellaisia ihmisiä viisaina, jotka olivat jaksaneet lukea ja puurtaa. Nykyisin pidän sellaisia ehkä hiukan idiootteina. Tuhlata nyt elämänsä sellaiseen.

Kaksin aina kaunihimpi ja paskat!

Minä jaksan odottaa sinua seuraavaan elämään, sillä tiedätkö mitä? Minun tämä elämäni on jo kylliksi täynnä kaikenlaista muuta tekemistä.

Miehet ovat idiootteja. Sen näkee jo siitä, että esitellessään tyttöystävänsä minulle ne kertovat sen olevan työkaveri. Ehkä joillekin parisuhteessa eläminen on sitten rankkaa duunia?

Silloin kun unelmoin, saatan ajatella, että olisi kiva kokea miltä tuntuisi, jos sinä koskettaisit minua. Todellisuudessa se olisi ihan liian pelottavaa. Mikäli niin kävisi, minä purisin sinua kädestä.

Mene pois, anna minun olla. Vie helvettiin se rakkaus, jonka joskus minulle annoit. Minä en todellakaan tarvitse sitä, joten ole hyvä ja ota se mukaasi nyt!

Melkein mitä tahansa, mutta ei tätä kiitos. On helpompiakin tapoja tappaa ihminen elävänä.

Sinä kirottu yhteiskunta, kuinka sinä taas olet kaikkeen paskaan syypäänä. Me typerät ihmiset, jotka sinut rakensimme, vain jotta voisimme syyttää sinua kaikesta.

Poliittista jorgania tv:n täydeltä. Täyttä paskaa ja tarkoitettu vain uskottavaksi.

Älä aliarvioi nuorempaa sukupolvea, sillä he vaihtavat sinunkin vaippasi, kun makaat vanhana. Jos vaihtavat.

Aurinko laskee joka ainoa ilta. Pieni enkeli lentää ikkunalaudalle. Anna minulle voimaa, anna valoa ja hyvää tahtoa. Anna minulle kysy antaa anteeksi.

Haluaisin lyödä sinua avokkaalla kasvoihin ajattelen, kun tervehdin sinua ja hymyilen.

Ehkä sitten niin, että yhden kerran yhtyminen voisi auttaa unohtamaan ihan kaiken.

Miten olla olematta liian ylpeä, ollen kuitenkin tarpeeksi ylpeä?

Jospa edes kerran katsoisit minua silmiin niin kuin ihminen ihmistä katsoo, niin silloin voisin pitää sinua sankarina.

Sieluani en myy, vaikka lähes kaiken muun möinkin vuoksesi.

Unelmiani et saa, etkä ajatuksiani, sillä niitä et voi irrottaa minusta.

Kuinka helvetissä minusta kasvoi tällainen kusipäinen pieni marttyyri, jollaisia inhosin yli kaiken?

Älä puhu, vaan suutele. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä asiaa sinulla on, haluan vain muistaa miltä kätesi tuntuivat ihollani.

Hanna-Kaisa

Päivitetty 14.5, kun löysin näitä lisää…

Miksi, oi miksi huudan perääsi yksinäisinä pimeniä öinä? Miksi ihmeessä en uskalla nukkua ilman sinua, sillä päivällä en kaipaa sinua lainkaan.

Kunpa katsoisit minua silmiin edes kerran. Näyttäisit että ymmärrät minua. Koska et halua sitä näyttää, käännät katseesi aina hieman sivulle.

Ihminen tavoittelee aina vain lisää valtaa ymmärtämättä, että sen ainut valta rajoittuu vain omaan itseensä.

Jäykät ja mielipiteissään muuttumattomat ihmiset ovat raivostuttavia. He saavat sappinesteeni kiehumaan. Silti minä tarvitsen heitä pysyäkseni tukevasti maan pinnalla.

Aikaisemmin vinguin, etten halua että aiheutat minulle enää yhtään pettymystä, kunnes ymmärsin, ettei se ole sinun vikasi. Minun pitää muuttua sellaiseksi etten odota sinulta mitään.

Yrityksesi myrkyttää sieluni onnistui melkein. Sitten ymmärsin, ettet ole sen arvoinen.

Minusta olisi hauskaa jos voisin olla uuden vuoden raketti. Kun yrittäisit sytyttää minua, sammuisin ensin sata kertaa ja sitten räjähtäisin naamallesi.

Mielikuvituksissani olen kanssasi matkan päällä jossain toisessa ulottuvuudessa. Sinä ojennat minulle kätesi ja hymyilet. Lennämme enkeleiden lailla ajasta iäisyyteen, yhtä keveästi kuin taivahan linnut. Sinä suutelet minua ennen auringon laskua ja minä olen onnellinen, niin vapaa. Avain kääntyy lukossa ja herään todellisuuteen. Minun siipeni ovat sidotut tähän paikkaan.

Välimatkaa ei ole sanoit ja minä uskoin sinua. Jos välimatkaa ei olisi ollut, olisimme olleet vielä enemmän kusessa.

Tiedätkö mitä? Minä halusin uskoa kaiken mitä minulle puhuit, koska se mitä puhuit kuulosti sadulta, jonka juonen olin jo lapsena unohtanut. Se muistutti minua ajasta, jolloin minä sain turvaa, kun minulle luettiin ääneen.

Sinä jäit merkillisellä tavalla elämään minussa.

Olisinko enää minä, jos lakkaisin ajattelemasta sinua. Olethan kulkenut mukanani jo niin monta vuotta.

En malta odottaa sitä seuraavaa elämää, jonne me sovimme tapaamisen. Siinä elämässä uskallan varmasti myös kieltäytyä kunniasta.

Mikäli tämä elämä menee näin, seuraavassa elämässä olen itselleni huomattavasti paljon parempi.

MInä olin valmis tekemään vuoksesi lähes mitä tahansa, paitsi sitä ratkaisevaa liikettä itseni kannalta.

Minä jäin liian pitkäksi ajaksi tuleen makaamaan. Nyt tuli on palanut ja jäljelle jäi vain tuhkaa. Tuhkasta saattaa silti aina nousta vahvana. Tietoisena siitä, että eli sen kaiken loppuun asti, kun ei pelännyt liekkejä ja lähtenyt karkuun.

Mikäli tänään käveleisit minua puolitiehen vastaan olisinko enää siellä?

Yhteen elämään mahtuu monta pientä kuolemaa ja ylösnousemusta.

En ole koskaan uskaltanut kertoa sinulle, että olet minulle edelleen rakas. Luulen että tiedät sen, vaikka pysynkin vaiti.

En odota sinulta mitään. Haluan että kaikki pysyy ennallaan.

MInä olen noussut kapinaan sinua vastaan. Sen siitä saa, kun pysyy kokoajan paikallaan eikä liiku senttiäkään.

Pidä vain tuo omahyväinen ilme kasvoillasi, sillä sinun ei tarvitse luopua siitä, kunhan riisut naamiosi.

Kohtaat minut useasti, muttet kohtaa oikeasti.

Jos olisit kanssani pimeässä huoneessa ilman vaatteita ja sytyttäisin valot, niin mitä tekisit?

Mielenkiintoinen piirre elämässä on se, että itse päätät miten sen elät.

Sinä iltana oli kaunista kun kohtasin sinut. Myös sinä iltana oli kaunista, kun lakkasin näkemästä sinua enää.

Olisiko aina ollut sittenkään liian kauan?

En ymmärrä miksi kaipaan sinua, koska käytännössä katsoen ärsytät minua enemmän kuin moni muu ihminen edes niin halutessaan.

Ottaisitko minua tukasta kiinni ja painaisit minut väkisin istumaan, pakottaistko katsomaan silmiisi ja sanoisit: “rakas”

Liian monta aikalisää ei tuo lisää aikaa

Mikäli sinun on pakko nöyryyttää minua, niin ole kiltti äläkä tee sitä noin, sillä tuo on lapsellista

Minä olen niin tottunut uhrautumaan ja uhraamaan, että minulle on ihan sama miten tästä jatketaan

Minä viohelsin pelin poikki, koska minun rajani tuli täyteen. Sinä pysähdyit rajalle ja vilkutit minulle iloisesti hymyillen.

Ota kiinni naurun toisesta päästä, minä otan toisesta. Älä ikinä laske irti, koska näkymättömänäkin naru tuntuu turvalliselta välillämme.

Jos sinun on pakko valehdella minulle lähes tulkoon kaikessa ja minä kuitenkin näen kaikkien valheidesi läpi, luulen että asetelma on sinulle vähintään yhtä epämiellyttävä, kuin se minulle on.

Yrittäisit edes olla kaunistelematta asioita. En minä totuudesta rikki mene. Enemmän hajoan siihen, kun et osaa olla oma itsesi.

Menneisyyttä ei pidä katua, koska sitä ei koskaan pääse kokonaan pakoon. Viisaampaa on antaa mennä vaan ja tunnustaa, että minäkin olin siellä ja siihen osallinen.

Jos jäisin odottamaan sinua nyt, tulisitko koskaan? Jos yrittäisin luoksesi, eksyttäisitkö minut? Jos hukuttaisin ikäväni viinaan ja lääkkeisiin, voisitko parantaa minut kuntoon? Jos en huomaisi sinua lainkaan, muistaisitko sinä silloin kuka olen ?

Kiinnitä turvavyö, sillä tänä yönä vien sinut seikkailuun. Lennätän sinut mielesi rajoille, paikkaan jossa et ole ikinä käynyt. Kun huominen tulee, minua ei enää ole. Jään ihollesi kipeänä muistona siitä mikä olisi voinut olla toisin.

Yksi suuri merkkipaalu on saavutettu, sen ansiosta kasvoin ihmisenä isoksi ja aikuiseksi. Sellaiseksi, ettei minua saututa enää mikään.

Elämä tuo eteen merkillisiä kuvioita, joiden olemassaolon tajuaa, muttei ymmärrä niiden sisältöjä. Sinä siinä ja minä tässä, eri aika ja eri ulottuvuus. Sama tarkoitus ja eri maailma. Hiljaisuudessa katseemme kohtaa sekunnin sadasosan ja se sadasosa vie tunteja.

Minä olin se hiljainen ja järkevä tyttö. Nyt en ole enää kumpaakaan, sillä sinä opetit minut elämään ja tämä on se juttu, joka minun pitikin oppia.

Kiitos sinulle siitä, että pakotit minut ulos muurini takaa. Kiitos sinulle siitä, että jätit minut yksin. Kiitos sinulle siitä, että pakotit minut kasvamaan. Kiitos sinulle siitä, että löysin vihdoin itseni.

Menneet ovat menneitä, mutta tulevaan voi aina varautua.

Rakasta minua nyt, älä ylihuomenna, sillä ylihuomiseen on ikuisuus ja minulla on vain hetki aikaa.

Minusta on hassua seurata sivusta, kuinka sinä puhut hänelle ne samat asiat ja hän uskoo sinua yhtä sokeasti, kuin minäkin sinuun uskoin.

Ehkä on parempi, että pidät suusi kokonaan kiinni. Sinäkin taidat tietää, etten usko sanaakaan.

Aikaisemmin pärjäsit kanssani moitteettomasti. Nykyisin pidät minua arvaamattomana. Loppujen lopuksi en ole yhtään sen arvaamattomampi kuin ennenkään, nykyisin en vaan jaksa paskan jauhantaasi ja teen niin kuin huvittaa.

Puhu niin paljon kuin jaksat, selitä miten haluat. Keksi syitä, anna oikeutus. Kumpikin meistä kuitenkin tietää kokonaisen totuuden.

Riitelevät miehet ovat pahempia kuin akat.

Mitä tapahtuu, kun kaksi dokmaattista laitetaan samaan kattilaan? – Riita

Et uskalla aintaa minulle yhtä vuorokautta, sillä pelkäät että se maksaa sinulle lopun elämäsi.

En minä halua sinusta muuta, kuin yhden suudelman, yhden kosketuksen ja yhden orgasmin. Sen verran jäit kaikesta minulle velkaa. - Sen jälkeen voit mennä takaisin sinne minne kuulut.

Joksus yksi hetki matksaa enemmän kuin minin ihmisellä olisi varaa

Päästit minut elämääsi, sydämeesi, kotiisi. En ymmärrä mitä sinun päässäsi liikkui?

Murhasta voi rangaista elinkautisella. Henkisestä murhasta ei koidu seuraamusta.

Mukamoraalin kanssa on helpompi tulla toimeen kuin aidon moraalin

Etkö vieläkään uskalla hypätä kanssani tuntemattomaan? Tiedän että sinun tekee mieli. Laita silmät kiinni, ota kädestäni ja luota minuun vihdoinkin.

Lopeta hannaaminen ja ole niin kuin mies. Ota nyt se pääsi pois perseestä ja ota minut nyt!

Hanna-Kaisa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

“Mukasuvaitsevaisuus” ja kulttuurimme skitsofrenia

Blogin pitäjä oopperan kummitus käsitteli pari päivää sitten blogissaan vauvan rintaruokintaa yleisillä paikoilla. Tai itseasiassa savolaisten suhtautumista imetykseen yleisillä paikoilla. Olen kyllä kuullut (ja kokenut,  sillä ex-mieheni oli sukujuuriltaan umpisavolainen) , että savolaiset osaavat olla välillä hieman outoja, mutta kummituksen kertomuksessa yleisöosastolla heränneestä vihaisesta kirjoittelusta päätellen tilanne ei Savon maalla ole ainakaan kääntynyt yhtään sen parempaan suuntaan…

* Tässä kohtaa pyydän nöyrimmästi anteeksi kaikilta savolaisilta, sillä en eteläkarjalaisena oikein osaa suhtautua savolaisiin millään muulla tavalla. Itseasiassa mieleeni juolahtavat ne lukuisat kerrat nuoruudessa, kun heitettiin kruunaa ja klaavaa silloisilla markan kolikoilla, että ajetaanko Savonlinnaan vai Mikkeliin nakkarille syömään ja kiusaamaan savolaisia… oi niitä aikoja…*

Savolaisten kesken käydystä yleisöosastokamppailusta  tulikin mieleeni, että Suomessa on yleisesti vallalla muoti-ilmiö, nimittän “mukasuvaitsevaisuus”. Tämä aiheuttaa monin paikoin kansakunnallemme hieman skitsofreenisia piirteitä, sillä suomalaiset puhuvat yhdenvertaisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta täysin avoimesti, mutta käyttäytyvät edelleen kuin ne vanhan ajan “mörrimöykyt” tai “mehtäläiset”, joita maailmalla suureen ääneen moitittiin sisäänpäin kääntyneiksi ja epäkohteliaksi. – Suorastaan luotaan työntäviksi!

Ehkä ajanoloon käytöksemme muuttuu puhumaamme suuntaan tai yhtähyvin sitten ei.  Suomalaisethan ovat aina olleet hyvin hitaasti lämpeävä kansa. Näkihän sen Euroviisu voitostakin, kuinka kauan sen ottaminen vei ja vasta sitten se tuli, kun Suomen viisuedustajat näyttivät suomalaislta.

Huolestuttavaa kulttuurissamme kuitenkin on, että  vanhana suomalaisena kasvatusviisautenakin on totuttu iät ja ajat pitämään yksinkertaista lausetta: “älä tee niinkuin minä teen, vaan tee kuten sanon.” Tämä lause puhukoon jo itsensä puolesta.

Oli minulla toinenkin tähän aiheeseen liittyvä tuore esimerkki, nimittäin eilisissä Ylen iltauutisissa uutisoitiin, että sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt ohjelman lähisuhdeväkivallan estämiseksi ja siihen puuttumiseksi. Kiitos tästä ministeriölle, vaikka minun ymmärrykseni mukaan asiaa olisi pitänyt tässä kulttuurissa uskaltaa pohtia jo vuosisatoja sitten.

 Ohjelma antaa kunnille ja kolmannellesektorille selkeät toimintaohjeet, muttei lisää varoja. Minusta tämä asetelma kuvaa hyvin yleistä suhdettamme lähisuhdeväkivaltaan. Kaikki tietävät että sitä on, paisti meillä kotona ja kaikki tietävät että siihen tulisi puuttua, kunhan minun vaan ei itse tarvitse. Minusta suhteemme lähisuhdeväkivaltaan on myös hieman skitsofreeninen.

Samoja skitsopiirteitä löytyy myös suhteestamme alkoholiin ja alkoholismiin, mutta se olisi jo kokonaan erillisen blogikirjoituksen paikka.

Hanna-Kaisa,

joka kaikesta huolimatta uskaltautuu viikonloppuna matkustamaan Savon maalle Mikkeliin Vihreiden puoluekokoukseen