Ihminen suhteessa ilmastonmuutokseen muka huuhaata?

Juutuin vielä hetkeksi nettiin surffailemaan ja lueskelemaan erilaisia sivuja, muka sivistääkseni itseäni ja välttyäkseni inhottavalta pääsykokoisiin lukemiselta. Törmäsin netissä sivustoille, joiden pääviestinä on, ettei ihminen vaikuta ilmaston lämpenemiseen.

Selailtuani sivuja hetken aikaa läpi totesin, että sivujen ylläpitäjällä tai kyseisellä yhdistyksellä on pakko olla yhteyksiä teollisuuden kanssa. Kuka muuten tekisi julkista vastarintaa ilmastotalkoille ja väittäisi, että joudumme maksamaan itsemme kipeiksi päästötavoitteiden takia?

Hyvä on, en itsekään kiistä sitä, etteikö ilmaston lämpeneminen olisi osittain myös ihan luonnollinen juttu. Onhan lämpökausia ja jääkausia ollut tiettävästi niin kauan, kun maapallomme on ollut olemassa, mutta silti on paljon tieteellistä näyttöä siitä, että nimenomaan ihminen omalla toiminnallaan vauhdittaa luonnollista lämpenemistä vaarallisen paljon.

Mitä päästökauppaan tulee, niin siitä olen ko. yhdistyksen kanssa aika pitkälti samaa mieltä. Päästöjä tulisi vähentää kaikkialla tasaisesti, eikä kepulikonstein antaa rahan ratkaista ketkä saavat saastuttaa ja ketkä eivät. Päästökauppa on epäoikeudenmukainen järjestelmä, joka suosii rikkaita maita, koska he saavat ostaa itselleen oikeuden tuprutella ja saastutella. Mutta koska parempaakaan ei ole osattu kehittää, koska itsenäisiä valtioita ei voida pakottaa vähentämään päästöjä,  niin hillitsee se varmaan jonkun verran maailman kokonaispäästöjen määrää.

Minusta meidän jokaisen ihmisen tulisi joka tapauksessa olla vastuussa omista teoistamme. Toki se on kurjaa, että nimenomaan me länsimaiset ihmiset kuormitamme ilmakehää kehitysmaita runsaammin. Mikä kamalinta, me olemme myös ilmaston lämpenemisestä kaikista tietoisia. Minusta me voimme viedä tietoa ns. kehitysmaihin ja auttaa heitä rakentamaan kestävää kehitystä vaurastumisensa myötä. Eihän vaurastuminen tarkoita kaikkialla samaa kaarta, jonka länsimaat ovat läpikäyneet teollistumisensa myötä.

Täällä kotomaassa autoilua tehokkaampi saastuttaja lienee elämäntapamme ja ruokailutottumuksemme. Mitä teknisemmäksi yhteiskuntamme muuttuu, sen enemmän me kulutamme energiaa. Minäkin, parasta-aikaa, kun surffailen netissä, vaikka voisin nukkua. Aamulla juoksutan puhdasta vettä, jonka lämmittämiseen on kulunut myös energiaa suoraan likaviemäriin, koska ajattelin käydä suihkussa. Käytän erikseen shampoota ja hoitoainetta ja suihkusaippuaa, niin ja hammastahnaa, joiden kaikkien valmistusprosessissa on kulunut energiaa, vettä ja kemikaaleja. Mitä ravintoon tulee, niin kiitos EU:n ja isojen Keskojen ja Hok-Elantojen, myös ruoan tuottaminen on muuttunut kokoajan entistä kuormittavammaksi. Pelkästään jo näistäkin näkökulmista katsottuna, minäkin kulutan energiaa yli omien tarpeideni ja koska minä syön, kuten jokainen ihminen elääkseen joutuu tekemään, kuormitan koko ajan ympäristöäni halusin tai en. Se että joku yksittäinen yhdistys yrittää väittää nettisivuillaan, etten minä vaikuttaisi ilmaston lämpenemiseen ei rauhoita omaatuntoani yhtään. Ajanhan huomenna vielä Turkuun ja takaisin autollani.

No, onnellisuusmittaukset osoittavat, että Vihreiden kannattajat ovat toiseksi onnettomampia ihmisiä maassamme heti vasemmistolaisten jälkeen. Sinänsä en ihmettele tätä lainkaan, sillä välillä tuntuu siltä, että Vihreänä pitää olla jatkuvasti huolissaan ja kokea huonoa omaatuntoa jopa hengittämisestään, sillä silloinkin tuotamme hiilidioksidia. Vaan tieto lisää aina tuskaa!

Hanna-Kaisa

Vapun väliinputoaja

Tämän päivän kirjallisesta aktiivisuudestani voittekin päätellä, että olen hyvin tiiviisti viettänyt Vappujuhlaa lasten kanssa kotonani. Jesse tuli eilen meille, pojat liitusivat ulkosalla pelaamassa pesistä talon muiden muksujen kanssa ja minä törötin Lotan kanssa sisällä. Tyttö oli saanut kuumetta päiväkodissa ja eilisen iltaa hän lähes tulkoon nukkui. Tänään hänkin on ollut jo kunnossa.

Sitten teiniaikojen en ole itse kokenut mitään kummoista vappufiilistä. Inhoan hulinoivia kansanjoukkoja, enkä koe suunnatonta tarvetta liittyä heidän joukkoonsa kaupungilla. En ole tarpeeksi vasemmistolainen ottaakseni osaa vappumarsseihin, en koe edustavani perustyöläistä, koska työskentelen kaupunkiorganisaation keskijohdossa, enkä ole edes ylioppilas, jotta voisin samaistua Ullan linnan vappupicnikillä olijoihin. Olen siis tavallani vapun väliinputoaja.

Minulle vappu on samanlainen perhejuhla, kuin vaikkapa pääsiäinen, joulu tai juhannuskin. On vapaata töistä ja aikaa olla kotona yhdessä rakkaiden kanssa. Vappuperinteisiin kuuluu grillikauden avajaiset, sima ja munkit, ilmapallojen puhaltelu ja serpentiinien ripustelu. Se riittää minulle mainiosti. En siis kaipaa karnevaalimeininkiä kansan joukossa, en voimakassanaisia vappupuheita tai poliittisia kannanottoja, enkä edes näyttäviä marsseja aatteen palolla. En kaipaa vappuna vieraita kotiini, enkä viihdy toisten vieraana.

Huomennakin on onneksi vielä vapaata. Lähdemme muksujen kanssa herättyämme kohti Turkua. Lotta menee isälleen. Olemme Turussa koko päivän. Toivotaan että Turussa paistaa aurinko!

Hanna-Kaisa

Salaman nopeaa itsesensuuria?

Huomasin, että juuri äsken mainitsemani blogivinkki oli sensuroinut minua ja Oras Tynkkystä koskevat kirjoituksensa. Itseasiassa koko artikkeli oli salaperäisesti hävinnyt blogisivuilta. Hämmästyttävän nopeaa toimintaa näin vapun päivänä!

Sinänsä bloggaajalta ihan viisas ratkaisu, sillä vaikka en olekaan mikään lainoppinut, niin veikkaanpa että tuon tyyppisessä kirjoittelussa saatetaan a. loukata ihmisen yksilönsuojaa tai b. hiipiä herjauksen puolelle. Toisaalta tässä netti- ja mediayhteiskunnassa näihin asioihinkaan ei voi enää täysin luottaa. Maailma muuttuu Eskoseni…

kiitos kuitenkin, satunnainen bloggaaja kiittää, ettei tarvinnut lähteä edes ajatustasolla raskaisiin oikeusprosesseihin, sillä sellaiset ovat varsin tylsiä. Itseasiassa sovittelu on näissä tapauksissa paljon viisaampi ratkaisu.

Kyseisestä blogista jäi mieleen alaotsikko, jossa kerrotaan seuraavaa:

Hajanaisia ajatuksia maailman menosta ilman sensuuria

- Itsesensuuria ei kai lasketa?

Hanna-Kaisa

Jälkikirjoitus:

VUOROVAIKUTUSTA!

Huomasin, että blogivinkkini oli palannut verkkoon näin iltasella. Hieno asia. Olisi ollut varsin epämiellyttävää, jos hyvä kirjoitus olisi pyyhkiytynyt ikiajoiksi verkosta. Pääsin salaperäisen kirjoittajan kanssa jopa vuorovaikutukseen. Vuorovaikutus on aina hyvä asia.

Ehkä tätä kaveria vastaan ei kannata pohtia oikeustoimia. Vaikuttaa ihan vaarattomalta tyypiltä. Kirjoittelee vaan aika sarkastisia blogeja… Tosin kijottelijan pysyminen piilossa herättää uteliaisuuteni. Sovittelussa olisi se hyvä puoli, että pääsisin hänen kanssaan naamatusten juttusille.

Hanna-Kaisa

Päivän kuumin blogivinkki

Löysin sattumalta netistä mielenkiintoisen blogin, jossa käsiteltiin omaa muutaman päivän takaista blogikirjoitustani. Jäin selailemaan blogia mielenkiinnosta ja huomasin että kirjoittaja kritisoi mielellään meitä Vihreitä, seurailee Turun paikallispolitiikkaa ja Kajaanin maahanmuuttopolitiikkaa. Hämmästyksekseni huomasin, että kirjoittaja on yllättävän kiinnostunut samoista asioista, joihin minäkin olen kiinnittänyt huomiota, tosin aivan erilaisesta näkökulmasta, kuin itse asioita katselen.

Kajaanin maahanmuuttopolitiikkaa olen seuraillut tätini Marja Lähteen työn kautta. Hänhän toimi Kajaanin maahanmuuttopalveluiden johtajana, ennen irtisanoutumistaan ja hän on rakentanut elämäntyönään Kajaaniin nykyisen kaltaisen maahanmuuttopalvelun yhteistyössä kaupungin kanssa. Irtisanoutuminen kyseisessä arvoristiriitatilanteessa oli kunnioitettava teko, sillä paikallisten poliittisten päättäjien linja, ei vastannut sen enempää kotouttamislainsäädäntää, kuin hyviä käytäntöjäkään.

Turun paikallispolitiikasta en onneksi tiedä tuon taivaallista, vaikka Turku onkin tyttäreni toinen kotikaupunki ja kirjoittajan usein mainitsema turkulainen valtuutettu Katri Sarlund toimi Vihreän liiton valtuuskunnan puheenjohtajana istuessani valtuuskunnassa toista kautta. Mitä kirjoittajan mainitsemiin Turun taloudellisiin ongelmiin tulee, niin ne eivät lie mikään salaisuus ja oma näkökulmani onkin se, että Turussa ja ympäristökunnissa tarvitaan kuntaliitosta yhtä kipeästi kuin monissa muissakin paikoissa. Onhan Turun seutu mosaiikkimaisesti vieri vieressä eri kokoisia kuntia, jotka ovat kasvaneet kiinni toisiinsa, joiden olisi järkevää yhdistyä.

Parasta aikaa luen kuumeisesti yliopiston pääsykokeisiin, joten vaarana on myös se, että tulevaisuudessa minäkin joudun tutustumaan Turun paikallispolitiikkaan nykyistä intensiivisemmin, jos satun pääsemään Turkuun opiskelemaan. Ensisijainen tavoitteeni on kuitenkin Helsingin yliopisto.

Pohdin myös kirjoittajan stereotypioita meistä Vihreistä. On suorastaan hykerryttävää lukea olevansa “huumeiden käyttäjä ja psyykkisesti epävakaa persoona” vain siksi, että poliittinen taustani on Vihreä.

Lainaus:

“Toinen henkilö taas on yksinhuoltaja, kahden lapsen äiti, lukuisista liitoista eronnut nainen, astrologiaa harrastava ja psykiatrisessa hoidossa ollut Hanna-Kaisa Summanen. Luonteeltaan hän on siis mitä sopivin henkilö Helsingin Vihreiden naisten puheenjohtajaksi.

Hänessä tiivistyy koko Vihreä liitto ja voi sanoa, että hän on tälle poliittiselle liikkeelle mitä sopivin symboli. Hanna-Kaisalla on myös hiiri eikä hän osaa kirjoittaa suomen kieltä oikein. Hän on myös Vihreän liiton kriminaalipoliittisen työryhmän sihteeri. Koulutukseltaan Hanna-Kaisa on kulttuurintuottaja (amk). Siis kulturaattori viimeisen päälle. “

Kirjoittaja osuu joissain kohti aivan oikeaan, sillä pojallani on toden totta lemmikkieläimenään kesyhiiri, harrastan astrologisten tulkintojen laatimista ja minulla on lukihäiriö. Kiinnitin kuitenkin erityistä huomiota siihen, että kirjoittajalla on ilmeisesti hallussaan paljonkin sellaista tietoa minusta, jota itsellänikään ei vielä tähän päivään mennessä ole ollut, kuten se että olen “lukuisista liitoista eronnut” (= yksi avioliitto) tai “psykiatrisessa hoidossa ollut” (=ei yhtään psykiatrista hoitosuhdetta). Mutta hänhän kirjoittaakin Hanna-Kaisa Summasesta! Kuka lie?

Kiittää toki aina voi, etenkin luokittelusta, jonka mukaan minussa “tiivistyy koko Vihreä liitto” tai siitä, että olen “tälle poliittiselle liikkeelle mitä sopivin symboli.” Varsinkin kun itse olen joskus pohtinut, että olenko sittenkään riittävän vihreä…

Kirjoittaja kuvaa meitä Vihreitä “epämääräisiksi ja traumaattisiksi”. Selattuani kirjoittajan blogia, ymmärsin rivien välistä sen, että kirjoittajalla on itsellään trauma, nimenomaan Vihreää politiikkaa kohtaan. Kertoohan hän avoimesti pettyneensä meihin Vihreisiin ja meidän tekemäämme politiikkaan.

Hanna-Kaisa