Vapun väliinputoaja

Tämän päivän kirjallisesta aktiivisuudestani voittekin päätellä, että olen hyvin tiiviisti viettänyt Vappujuhlaa lasten kanssa kotonani. Jesse tuli eilen meille, pojat liitusivat ulkosalla pelaamassa pesistä talon muiden muksujen kanssa ja minä törötin Lotan kanssa sisällä. Tyttö oli saanut kuumetta päiväkodissa ja eilisen iltaa hän lähes tulkoon nukkui. Tänään hänkin on ollut jo kunnossa.

Sitten teiniaikojen en ole itse kokenut mitään kummoista vappufiilistä. Inhoan hulinoivia kansanjoukkoja, enkä koe suunnatonta tarvetta liittyä heidän joukkoonsa kaupungilla. En ole tarpeeksi vasemmistolainen ottaakseni osaa vappumarsseihin, en koe edustavani perustyöläistä, koska työskentelen kaupunkiorganisaation keskijohdossa, enkä ole edes ylioppilas, jotta voisin samaistua Ullan linnan vappupicnikillä olijoihin. Olen siis tavallani vapun väliinputoaja.

Minulle vappu on samanlainen perhejuhla, kuin vaikkapa pääsiäinen, joulu tai juhannuskin. On vapaata töistä ja aikaa olla kotona yhdessä rakkaiden kanssa. Vappuperinteisiin kuuluu grillikauden avajaiset, sima ja munkit, ilmapallojen puhaltelu ja serpentiinien ripustelu. Se riittää minulle mainiosti. En siis kaipaa karnevaalimeininkiä kansan joukossa, en voimakassanaisia vappupuheita tai poliittisia kannanottoja, enkä edes näyttäviä marsseja aatteen palolla. En kaipaa vappuna vieraita kotiini, enkä viihdy toisten vieraana.

Huomennakin on onneksi vielä vapaata. Lähdemme muksujen kanssa herättyämme kohti Turkua. Lotta menee isälleen. Olemme Turussa koko päivän. Toivotaan että Turussa paistaa aurinko!

Hanna-Kaisa