“viherporvareista” “työväenliikkeen vahvistajiksi”

Vappupuheissaan Päivi Lipponen nimitteli meitä Vihreitä “viherporvareiksi”. Ymmärrän tavallani oikein hyvin Päivin huolen meidän pienten Vihreiden pärjäämisestä sinivihreässä hallituksessa. Täällä Helsingissä meitä on nimitelty “Kokoomuksen puutarhaosastoiksi” ja politiikkaamme on moitittu porvarillisen oikeistolaiseksi.

Tuoreimmassa Vihreässä langassa on esitetty Tuomas Rantasen toive: “vihreiden pitäisi nähdä itsensä nykyistä selkeämmin perinteistä työväenliikettä uudistavana voimana”. Tästä olen tänään enemmän kuin koskaan aikaisemmin täysin samaa mieltä.

Olen seuraillut mielenkiinnolla eduskunnassa ollutta “urkintalakia”, tai “Lex-Nokiaa”, joksi sitä myös on nimitelty ja en voi kuin hämmästellä niitä uudistuksia, joilla työnantajille pyritään antamaan perustuslain vastaisia oikeuksia urkkia työntekijöidensä sähköposteja. Asiaa on perusteltu “mahdollisten yrityssalaisuuksien vuodattamisen estämisellä.” Minä olen naiivisti kuvitellut, että perustuslaillisiin oikeuksiin kuuluu yksityisyyden suoja, joka koskee myös työpaikkaa. Olen myös kuvitellut että oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu vahvasti se, että rikoksen torjunta ja rikostutkinta on luokiteltu poliisin toimivaltaan, sen jälkeen syyttäjän syyteharkintaan ja sitä kautta tuomioistuimille. Nyt esillä ollut lakiesitys haluaa antaa työnantajille oikeuden päästä hänksläämään siihen väliin. En voi kun olla kauhuissani ja nimenomaan työläisten näkökulmasta.

Samassa yhteydessä en voi olla muistamatta muutaman vuoden takaista farssia uuden vankeuslain säätämisen yhteydessä, jossa vankien perustuslaillista oikeutta kirjesalaisuuteen noustiin puolustamaan sillä voimalla, että lakiin meinattiin kirjata vankipostin avaamisen kohdalle kielto. Onneksi näin ei lopulta menetelty, sillä kyseinen kirjaus olisi tehnyt mahdottomaksi paitsi vankiloiden turvallisuudesta huolehtimisen, niin myös pilannut vankien oikeuden oman rahan käyttöön vankeusaikana, jolle ainoa kanava vankilan sisälle on kirjeposti. Ihmettelenkin nyt, missä ovat kaikki työntekijöiden oikeuksien puolustajat, kun vankien oikeuksillekin löytyi taannoin niin paljon puolustajia?

Männä viikolla uutisoitiin myös toista työntekijän aseman kannalta mielenkiintoista asiaa. Työnantajat ovat käyneet kovin uteliaiksi. Uutisissa tuotiin esille, että työnantajat ovat viime vuonna hakeneet ennätysmäärän turvallisuusselvityksiä Supolta. Kysynpähän vaan, koska tälle työnantajien mielivallalle ja omistamisen halulle tehdään loppu?

Nyt jos koskaan tarvittaisi aktiivista ay-liikehdintää puolustamaan työntekijöiden oikeuksia työnantajien mielivaltaa vastaan. Meininki alkaa olla kuin villissä lännessä. Isoveli valvoo, yritysmaailma jyrää ja määrittää millä tavalla meillä noudatetaan jopa “kaikkein pyhintä”, eli perustuslakia.

Hanna-Kaisa