Odotan innolla anoppia kylään!

Olen kohta lähdössä hakemaan ex-anoppiani junalta meille. Nyt kun avioerostani on kulunut jo jonkun aikaa, huomaan ODOTTAVANI anoppia kylään kotiini. Asetelma tuntuu hiukan hassulta, mutta todellakin se pitää paikkansa.

Tämä saikin minut pohtimaan ihmissuhteita eri asetelmissa ja sitä, kuinka erilaisia ne osaavatkaan olla roolista riippuen. Silloin kun olin vielä naimisissa, tykkäsin toki anopin vierailuista, mutta silti niihin liittyi aina jotain välikohtauksia tai jännitteitä. Jännitteet syntyivät yleensä minun aloitteestani. Joko asetin vierailuille itse anopille tai ex-miehelleni liian korkeita tavoitteita tai odotuksia ja lopputuloksena oli usein se, että menetin totaalisesti hermoni. Nyt tilanne on ihan toinen. Anoppi on mukava tyyppi ja minusta on kivaa kun hän tulee Ruotsista asti tyttäreni syntymäpäivien ja äitienpäivän viettoon, eikä minun tarvitse enää kiukutella siitä kenellekään.

Samalla tavalla monet muutkin ihmissuhteet muuttavat sisältöään, kun roolit vaihtuvat. Ajatellaan nyt vaikka omaa suhdettani yläasteen rehtoriin, joka oli tyypillisesti hyvin nuiva ja sitä kuinka se muutti muotoaan, kun istuimme samaan aikaan kaupunginvaltuustossa. Tai suhdettani omaan esimieheen, joka aikaisemmin oli kollegani.

Esimerkkejä olisi tuhansia, mutta nyt en ehdi jäädä niitä analysoimaan, sillä minun pitää lähteä anoppia vastaan.

Hanna-Kaisa