Kokoelma uudempia mietelauseita (2007- 2008)

Koska mietelauseet näyttävät kasvattavan blogin kävijäkunnan määrää jatkuvasti, eli ovat ilmeisen suosittuja, päätin avata pöytälaatikkoni jälleen. Vanhoja mietelauseita on tähän päivään mennessä selattu jo 5541 kertaa, päätin jakaa taas kanssanne pöytälaatikkoon jämähtäneitä tuoreempia mietelauseitani,

olkaatte hyvät!

Kuka kaipaa uutta ystävää, jos vanhoissakin on ihan kylliksi? Niin hyvässä, kuin pahassa.

Tärkeintä ei ole se, mitä suunnittelet, tai se mitä ajattelet. Tärkeintä on se mitä aidosti saat joka päivä aikaan.

Älä tuhlaa elämääsi haaveilemiseen. Tee todeksi jokainen haave, joka mielessäsi syntyy, niin silloin sinulle jää todellakin jotain musteltavaa.

Jokainen toiselle ainnettu aika tuplaantuu. Jokainen itselle annettu aika ei ole keneltäkään toiselta pois.

Mitä siitä mitä muut ajattelevat? Tämä elämä on minun ja vain minun tulee viihtyä siinä, sillä jos joku toinen viihtyisi minua paremmin, tämä elämä ei olisi enää minun.

Kun otat tavoitteeksi minkä tahansa, älä laske katsettasi maalista. Syrjäpoluille voit toki välillä eksyä, kunhan muistat minne suuntaan olit alun perin menossa.

Viisaus asuu meissä ihmisissä, se tulee muistaa, vaikka tekomme ei aina olisikaan järin viisaita. Aina voimme kuitenkin muuttaa ne sellaisiksi.

Jos aikaa ei olisi keksitty, olisimme keksineet jotain muuta itseämme kiusaamaan ja elämäämme hallitsemaan.

Ilman kriittisyyttä ihminen olisi kuin lammas.

Anna minulle tilaa, mikäli haluat että annan sitä sinulle. Älä yritä hallita minua, sillä siinä jäät kanssani kuitenkin aina hopealle.

Olen sävyisä ja rauhallinen, silloin kun toiset ihmiset eivät ärsytä minua.

Kaikista mukava nyt on nyt, sillä huominen nyt on vasta huomenna.

Älä tavoittele kuuta, älä jumalaa. Tavoittele maata ja omaa sisintäsi.

Menneisyyteen et pääse palaamaan, huomiseen on vielä liian pitkä matka, ainoa todellinen on nyt hetki, joten tee tästä hetkestä pinei ikuisuus.

Kun minä kohtasin sinut ensimmäisen kerran, olin pieni ja pelokas. Kun kohtaan sinut tänään uudelleen en ole enää lainkaan pieni, mutta pelokas taidan olla vieläkin. Pelkään vain ihan erilaisia asioita nyt, kuin silloin.

Joskus haaveilen siitä, että rakastuisin. Yleensä kuitenkin unohdan haaveiluni siihen kun tajuan, että pidän elämästäni liikaa nyt rakastuakseni keneenkään.

Kukapa haluaisi elää yksin? Niin kukapa, paisti minä.

Kun minä teen päätökseni, niin silloin kapuan vaikka korkeimmalle vuorelle ja huudan, hyökkään meren myrskyjen keskelle, enkä pelkää kuolemaa. Päätöksen tekeminen vain ottaa itsellä aikansa.

Ikä, niin mitä se tuo? Ryppyjä, juonteita, ihraa ja suonikohjuja. Niitä se tuo ainakin, mutta vastapainoksi saamme viisaita ajatuksia, seesteisyyttä sekä varmemman itsetunnon.

Ennen pidin sellaisia ihmisiä viisaina, jotka olivat jaksaneet lukea ja puurtaa. Nykyisin pidän sellaisia ehkä hiukan idiootteina. Tuhlata nyt elämänsä sellaiseen.

Kaksin aina kaunihimpi ja paskat!

Minä jaksan odottaa sinua seuraavaan elämään, sillä tiedätkö mitä? Minun tämä elämäni on jo kylliksi täynnä kaikenlaista muuta tekemistä.

Miehet ovat idiootteja. Sen näkee jo siitä, että esitellessään tyttöystävänsä minulle ne kertovat sen olevan työkaveri. Ehkä joillekin parisuhteessa eläminen on sitten rankkaa duunia?

Silloin kun unelmoin, saatan ajatella, että olisi kiva kokea miltä tuntuisi, jos sinä koskettaisit minua. Todellisuudessa se olisi ihan liian pelottavaa. Mikäli niin kävisi, minä purisin sinua kädestä.

Mene pois, anna minun olla. Vie helvettiin se rakkaus, jonka joskus minulle annoit. Minä en todellakaan tarvitse sitä, joten ole hyvä ja ota se mukaasi nyt!

Melkein mitä tahansa, mutta ei tätä kiitos. On helpompiakin tapoja tappaa ihminen elävänä.

Sinä kirottu yhteiskunta, kuinka sinä taas olet kaikkeen paskaan syypäänä. Me typerät ihmiset, jotka sinut rakensimme, vain jotta voisimme syyttää sinua kaikesta.

Poliittista jorgania tv:n täydeltä. Täyttä paskaa ja tarkoitettu vain uskottavaksi.

Älä aliarvioi nuorempaa sukupolvea, sillä he vaihtavat sinunkin vaippasi, kun makaat vanhana. Jos vaihtavat.

Aurinko laskee joka ainoa ilta. Pieni enkeli lentää ikkunalaudalle. Anna minulle voimaa, anna valoa ja hyvää tahtoa. Anna minulle kysy antaa anteeksi.

Haluaisin lyödä sinua avokkaalla kasvoihin ajattelen, kun tervehdin sinua ja hymyilen.

Ehkä sitten niin, että yhden kerran yhtyminen voisi auttaa unohtamaan ihan kaiken.

Miten olla olematta liian ylpeä, ollen kuitenkin tarpeeksi ylpeä?

Jospa edes kerran katsoisit minua silmiin niin kuin ihminen ihmistä katsoo, niin silloin voisin pitää sinua sankarina.

Sieluani en myy, vaikka lähes kaiken muun möinkin vuoksesi.

Unelmiani et saa, etkä ajatuksiani, sillä niitä et voi irrottaa minusta.

Kuinka helvetissä minusta kasvoi tällainen kusipäinen pieni marttyyri, jollaisia inhosin yli kaiken?

Älä puhu, vaan suutele. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä asiaa sinulla on, haluan vain muistaa miltä kätesi tuntuivat ihollani.

Hanna-Kaisa

Päivitetty 14.5, kun löysin näitä lisää…

Miksi, oi miksi huudan perääsi yksinäisinä pimeniä öinä? Miksi ihmeessä en uskalla nukkua ilman sinua, sillä päivällä en kaipaa sinua lainkaan.

Kunpa katsoisit minua silmiin edes kerran. Näyttäisit että ymmärrät minua. Koska et halua sitä näyttää, käännät katseesi aina hieman sivulle.

Ihminen tavoittelee aina vain lisää valtaa ymmärtämättä, että sen ainut valta rajoittuu vain omaan itseensä.

Jäykät ja mielipiteissään muuttumattomat ihmiset ovat raivostuttavia. He saavat sappinesteeni kiehumaan. Silti minä tarvitsen heitä pysyäkseni tukevasti maan pinnalla.

Aikaisemmin vinguin, etten halua että aiheutat minulle enää yhtään pettymystä, kunnes ymmärsin, ettei se ole sinun vikasi. Minun pitää muuttua sellaiseksi etten odota sinulta mitään.

Yrityksesi myrkyttää sieluni onnistui melkein. Sitten ymmärsin, ettet ole sen arvoinen.

Minusta olisi hauskaa jos voisin olla uuden vuoden raketti. Kun yrittäisit sytyttää minua, sammuisin ensin sata kertaa ja sitten räjähtäisin naamallesi.

Mielikuvituksissani olen kanssasi matkan päällä jossain toisessa ulottuvuudessa. Sinä ojennat minulle kätesi ja hymyilet. Lennämme enkeleiden lailla ajasta iäisyyteen, yhtä keveästi kuin taivahan linnut. Sinä suutelet minua ennen auringon laskua ja minä olen onnellinen, niin vapaa. Avain kääntyy lukossa ja herään todellisuuteen. Minun siipeni ovat sidotut tähän paikkaan.

Välimatkaa ei ole sanoit ja minä uskoin sinua. Jos välimatkaa ei olisi ollut, olisimme olleet vielä enemmän kusessa.

Tiedätkö mitä? Minä halusin uskoa kaiken mitä minulle puhuit, koska se mitä puhuit kuulosti sadulta, jonka juonen olin jo lapsena unohtanut. Se muistutti minua ajasta, jolloin minä sain turvaa, kun minulle luettiin ääneen.

Sinä jäit merkillisellä tavalla elämään minussa.

Olisinko enää minä, jos lakkaisin ajattelemasta sinua. Olethan kulkenut mukanani jo niin monta vuotta.

En malta odottaa sitä seuraavaa elämää, jonne me sovimme tapaamisen. Siinä elämässä uskallan varmasti myös kieltäytyä kunniasta.

Mikäli tämä elämä menee näin, seuraavassa elämässä olen itselleni huomattavasti paljon parempi.

MInä olin valmis tekemään vuoksesi lähes mitä tahansa, paitsi sitä ratkaisevaa liikettä itseni kannalta.

Minä jäin liian pitkäksi ajaksi tuleen makaamaan. Nyt tuli on palanut ja jäljelle jäi vain tuhkaa. Tuhkasta saattaa silti aina nousta vahvana. Tietoisena siitä, että eli sen kaiken loppuun asti, kun ei pelännyt liekkejä ja lähtenyt karkuun.

Mikäli tänään käveleisit minua puolitiehen vastaan olisinko enää siellä?

Yhteen elämään mahtuu monta pientä kuolemaa ja ylösnousemusta.

En ole koskaan uskaltanut kertoa sinulle, että olet minulle edelleen rakas. Luulen että tiedät sen, vaikka pysynkin vaiti.

En odota sinulta mitään. Haluan että kaikki pysyy ennallaan.

MInä olen noussut kapinaan sinua vastaan. Sen siitä saa, kun pysyy kokoajan paikallaan eikä liiku senttiäkään.

Pidä vain tuo omahyväinen ilme kasvoillasi, sillä sinun ei tarvitse luopua siitä, kunhan riisut naamiosi.

Kohtaat minut useasti, muttet kohtaa oikeasti.

Jos olisit kanssani pimeässä huoneessa ilman vaatteita ja sytyttäisin valot, niin mitä tekisit?

Mielenkiintoinen piirre elämässä on se, että itse päätät miten sen elät.

Sinä iltana oli kaunista kun kohtasin sinut. Myös sinä iltana oli kaunista, kun lakkasin näkemästä sinua enää.

Olisiko aina ollut sittenkään liian kauan?

En ymmärrä miksi kaipaan sinua, koska käytännössä katsoen ärsytät minua enemmän kuin moni muu ihminen edes niin halutessaan.

Ottaisitko minua tukasta kiinni ja painaisit minut väkisin istumaan, pakottaistko katsomaan silmiisi ja sanoisit: “rakas”

Liian monta aikalisää ei tuo lisää aikaa

Mikäli sinun on pakko nöyryyttää minua, niin ole kiltti äläkä tee sitä noin, sillä tuo on lapsellista

Minä olen niin tottunut uhrautumaan ja uhraamaan, että minulle on ihan sama miten tästä jatketaan

Minä viohelsin pelin poikki, koska minun rajani tuli täyteen. Sinä pysähdyit rajalle ja vilkutit minulle iloisesti hymyillen.

Ota kiinni naurun toisesta päästä, minä otan toisesta. Älä ikinä laske irti, koska näkymättömänäkin naru tuntuu turvalliselta välillämme.

Jos sinun on pakko valehdella minulle lähes tulkoon kaikessa ja minä kuitenkin näen kaikkien valheidesi läpi, luulen että asetelma on sinulle vähintään yhtä epämiellyttävä, kuin se minulle on.

Yrittäisit edes olla kaunistelematta asioita. En minä totuudesta rikki mene. Enemmän hajoan siihen, kun et osaa olla oma itsesi.

Menneisyyttä ei pidä katua, koska sitä ei koskaan pääse kokonaan pakoon. Viisaampaa on antaa mennä vaan ja tunnustaa, että minäkin olin siellä ja siihen osallinen.

Jos jäisin odottamaan sinua nyt, tulisitko koskaan? Jos yrittäisin luoksesi, eksyttäisitkö minut? Jos hukuttaisin ikäväni viinaan ja lääkkeisiin, voisitko parantaa minut kuntoon? Jos en huomaisi sinua lainkaan, muistaisitko sinä silloin kuka olen ?

Kiinnitä turvavyö, sillä tänä yönä vien sinut seikkailuun. Lennätän sinut mielesi rajoille, paikkaan jossa et ole ikinä käynyt. Kun huominen tulee, minua ei enää ole. Jään ihollesi kipeänä muistona siitä mikä olisi voinut olla toisin.

Yksi suuri merkkipaalu on saavutettu, sen ansiosta kasvoin ihmisenä isoksi ja aikuiseksi. Sellaiseksi, ettei minua saututa enää mikään.

Elämä tuo eteen merkillisiä kuvioita, joiden olemassaolon tajuaa, muttei ymmärrä niiden sisältöjä. Sinä siinä ja minä tässä, eri aika ja eri ulottuvuus. Sama tarkoitus ja eri maailma. Hiljaisuudessa katseemme kohtaa sekunnin sadasosan ja se sadasosa vie tunteja.

Minä olin se hiljainen ja järkevä tyttö. Nyt en ole enää kumpaakaan, sillä sinä opetit minut elämään ja tämä on se juttu, joka minun pitikin oppia.

Kiitos sinulle siitä, että pakotit minut ulos muurini takaa. Kiitos sinulle siitä, että jätit minut yksin. Kiitos sinulle siitä, että pakotit minut kasvamaan. Kiitos sinulle siitä, että löysin vihdoin itseni.

Menneet ovat menneitä, mutta tulevaan voi aina varautua.

Rakasta minua nyt, älä ylihuomenna, sillä ylihuomiseen on ikuisuus ja minulla on vain hetki aikaa.

Minusta on hassua seurata sivusta, kuinka sinä puhut hänelle ne samat asiat ja hän uskoo sinua yhtä sokeasti, kuin minäkin sinuun uskoin.

Ehkä on parempi, että pidät suusi kokonaan kiinni. Sinäkin taidat tietää, etten usko sanaakaan.

Aikaisemmin pärjäsit kanssani moitteettomasti. Nykyisin pidät minua arvaamattomana. Loppujen lopuksi en ole yhtään sen arvaamattomampi kuin ennenkään, nykyisin en vaan jaksa paskan jauhantaasi ja teen niin kuin huvittaa.

Puhu niin paljon kuin jaksat, selitä miten haluat. Keksi syitä, anna oikeutus. Kumpikin meistä kuitenkin tietää kokonaisen totuuden.

Riitelevät miehet ovat pahempia kuin akat.

Mitä tapahtuu, kun kaksi dokmaattista laitetaan samaan kattilaan? – Riita

Et uskalla aintaa minulle yhtä vuorokautta, sillä pelkäät että se maksaa sinulle lopun elämäsi.

En minä halua sinusta muuta, kuin yhden suudelman, yhden kosketuksen ja yhden orgasmin. Sen verran jäit kaikesta minulle velkaa. - Sen jälkeen voit mennä takaisin sinne minne kuulut.

Joksus yksi hetki matksaa enemmän kuin minin ihmisellä olisi varaa

Päästit minut elämääsi, sydämeesi, kotiisi. En ymmärrä mitä sinun päässäsi liikkui?

Murhasta voi rangaista elinkautisella. Henkisestä murhasta ei koidu seuraamusta.

Mukamoraalin kanssa on helpompi tulla toimeen kuin aidon moraalin

Etkö vieläkään uskalla hypätä kanssani tuntemattomaan? Tiedän että sinun tekee mieli. Laita silmät kiinni, ota kädestäni ja luota minuun vihdoinkin.

Lopeta hannaaminen ja ole niin kuin mies. Ota nyt se pääsi pois perseestä ja ota minut nyt!

Hanna-Kaisa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

“Mukasuvaitsevaisuus” ja kulttuurimme skitsofrenia

Blogin pitäjä oopperan kummitus käsitteli pari päivää sitten blogissaan vauvan rintaruokintaa yleisillä paikoilla. Tai itseasiassa savolaisten suhtautumista imetykseen yleisillä paikoilla. Olen kyllä kuullut (ja kokenut,  sillä ex-mieheni oli sukujuuriltaan umpisavolainen) , että savolaiset osaavat olla välillä hieman outoja, mutta kummituksen kertomuksessa yleisöosastolla heränneestä vihaisesta kirjoittelusta päätellen tilanne ei Savon maalla ole ainakaan kääntynyt yhtään sen parempaan suuntaan…

* Tässä kohtaa pyydän nöyrimmästi anteeksi kaikilta savolaisilta, sillä en eteläkarjalaisena oikein osaa suhtautua savolaisiin millään muulla tavalla. Itseasiassa mieleeni juolahtavat ne lukuisat kerrat nuoruudessa, kun heitettiin kruunaa ja klaavaa silloisilla markan kolikoilla, että ajetaanko Savonlinnaan vai Mikkeliin nakkarille syömään ja kiusaamaan savolaisia… oi niitä aikoja…*

Savolaisten kesken käydystä yleisöosastokamppailusta  tulikin mieleeni, että Suomessa on yleisesti vallalla muoti-ilmiö, nimittän “mukasuvaitsevaisuus”. Tämä aiheuttaa monin paikoin kansakunnallemme hieman skitsofreenisia piirteitä, sillä suomalaiset puhuvat yhdenvertaisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta täysin avoimesti, mutta käyttäytyvät edelleen kuin ne vanhan ajan “mörrimöykyt” tai “mehtäläiset”, joita maailmalla suureen ääneen moitittiin sisäänpäin kääntyneiksi ja epäkohteliaksi. – Suorastaan luotaan työntäviksi!

Ehkä ajanoloon käytöksemme muuttuu puhumaamme suuntaan tai yhtähyvin sitten ei.  Suomalaisethan ovat aina olleet hyvin hitaasti lämpeävä kansa. Näkihän sen Euroviisu voitostakin, kuinka kauan sen ottaminen vei ja vasta sitten se tuli, kun Suomen viisuedustajat näyttivät suomalaislta.

Huolestuttavaa kulttuurissamme kuitenkin on, että  vanhana suomalaisena kasvatusviisautenakin on totuttu iät ja ajat pitämään yksinkertaista lausetta: “älä tee niinkuin minä teen, vaan tee kuten sanon.” Tämä lause puhukoon jo itsensä puolesta.

Oli minulla toinenkin tähän aiheeseen liittyvä tuore esimerkki, nimittäin eilisissä Ylen iltauutisissa uutisoitiin, että sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt ohjelman lähisuhdeväkivallan estämiseksi ja siihen puuttumiseksi. Kiitos tästä ministeriölle, vaikka minun ymmärrykseni mukaan asiaa olisi pitänyt tässä kulttuurissa uskaltaa pohtia jo vuosisatoja sitten.

 Ohjelma antaa kunnille ja kolmannellesektorille selkeät toimintaohjeet, muttei lisää varoja. Minusta tämä asetelma kuvaa hyvin yleistä suhdettamme lähisuhdeväkivaltaan. Kaikki tietävät että sitä on, paisti meillä kotona ja kaikki tietävät että siihen tulisi puuttua, kunhan minun vaan ei itse tarvitse. Minusta suhteemme lähisuhdeväkivaltaan on myös hieman skitsofreeninen.

Samoja skitsopiirteitä löytyy myös suhteestamme alkoholiin ja alkoholismiin, mutta se olisi jo kokonaan erillisen blogikirjoituksen paikka.

Hanna-Kaisa,

joka kaikesta huolimatta uskaltautuu viikonloppuna matkustamaan Savon maalle Mikkeliin Vihreiden puoluekokoukseen