Minä syntinen Vihreä! – eli paluu realiin…

Odottelen tässä, että ex-mieheni poika saapuu kahden maissa lähijunalla Kirkkonummelta Huopalahteen. Sitä ennen pakkaan omat lapseni kimpsuineen ja kampsuineen henkilöautooni, käyn tankkaamassa auton tankin täyteen mahdollisimman vähän saastuttavaa polttoainetta ja lähdemme ajamaan kohti Etelä-Karjalaa. Minä syntinen helsinkiläinen Vihreä, joka omistaa henkilöauton ja viitsii vielä ajellakin sillä!

Syitä tähän on lukuisia, mutta kolme keskeisintä ovat matkan hinta suhteessa julkiseen liikenteeseen, se että määränpäässä Joutsenossa ei kulje lainkaan julkisia liikennehärveleitä, vaikka joudun ripottelemaan kaikki kolme lasta kolmeen eri paikkaan Joutsenossa. Kolmas syy on se, että minun tulee tänä iltana olla vielä Mikkelissä valmistautumassa alkavaan puoluekokoukseen, jonne ei julkista liikennettä enää kulje niin myöhään.

* Huomautuksena, että syntinen sydämeni käännähtää vielä pari kierrosta ajatellessani sitä, että joudun saastuttelemaan Helsingin, Uudenmaan, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan ilmakehän lisäksi vielä Etelä-Savonkin ilmakehää… enkä edes viitsi ajatella mitä kaikkea saastutan pois tulomatkan aikana…*

Itseasiassa olen varmaan todella huono Vihreä, koska ymmärrän realiteetit. En koe olevani oikeasti kovinkaan syntinen tehdessäni kyseisen matkan henkilöautoillen, sillä ymmärrän, ettei minulla ole muuta mahdollisuutta. Mikäli haluan vaikuttaa omalla osallani puoluekokouksen kautta tämän ympäristöpuolueen päätöksentekoon, minun on pakko autoilla. Tiedän että kuulostan hieman monimutkaiselta, mutta tämä kaikki kuvaa mielestäni hyvin sitä, millaista todellisuus on “kehäkolmosen ulkopuolella”.

Joku nokkela voisi tuhahtaa, että mikset hanki lapsenvahtia Helsinkiin, joka tulisi junalla paikan päälle? Tähän yksinkertaisena syynä on se, että kyseisen automatkani toisena funktiona on lasten sosiaalisten suhteiden vahvistaminen. Samalla reissulla vien tyttäreni tapaamaan isoisäänsä, poikani tapaamaan omaa isäänsä ja ex-mieheni pojan tapaamaan äitiään. Luojan kiitos he kaikki asuvat Joutsenossa!

Itseasiassa saan itseltäni helposti oman satojen kilometrien autoiluni anteeksi sillä, että Etelä-Karjala ei ole kyennyt järjestämään toimivaa joukkoliikennettä ja sillä ettei se ole kyennyt järjestämään poikittaisyhteyksiä Mikkelin suuntaan tarpeeksi myöhään kulkevilla vuoroilla. Eniten saan itseltäni syntini anteeksi sillä, että huolehdin omien lasten sosiaalisista suhteista ja ex-mieheni lapsen äitisuhteesta. Loppujen lopuksi yksityisautoiluni on tässä tapauksessa perin jalo ja epäitsekäs teko! Mitähän ihminen ei lastensa hyvinvoinnin eteen tekisi?

Täytyy kyllä myöntää, että mikäli saisin valita, niin mieluiten matkustaisin lasten kanssa junalla, koska autoilu on aina paljon vastuullisempaa, mutta silloin a. hintojen pitäisi olla alhaisemmat ja b. Lappeenrannan ja Mikkelin välillä tulisi olla junarata.

Hanna-Kaisa