Käytä ääntäsi, menetä äänesi

Terveiset teille leppoisasta puoluekokouksesta Etelä-Savon sydämestä Mikkelistä, jossa toimin Helsingin Vihreät naiset ry:n äänivaltaisena kokousedustajana. Käytin äänivaltaani monella eri tapaa kokousviikonlopun yhteydessä, osallistuin äänestyksiin, pidin elämäni ensimmäisen puoluekokouspuheen aiheesta turvataidot lähisuhdeväkivallan ehkäisijänä ja johdin puhetta Hennan ylimääräisessä kevätkokouksessa. Käytin ääntäni myös puoluetovereiden kanssa juttelemiseen, nauramiseen ja tarinan kerrontaan. Käytin sitä myös huutamalla ja hurraamalla Suomen kaataessa Ruotsin jääkiekon MM-pronssiottelussa ja yritin käyttää sitä laulamalla karaokea, mutta en yrityksistäni huolimatta löytänyt Mikkelistä karaokebaaria. Käytin ääntäni kuitenkin kuuteen asti aamulla laulamalla yhteislauluja hotellijatkoilla. Itseasiassa käytin ääntäni niin hyvin puoluekokousviikonlopun aikana, että tämän päivän olen ollut aivan mykkänä. Olen kyennyt vain kuiskimaan.

Kun ihmisellä on äänioikeus, sen totaalinen käyttö voi joskus mennä liiallisuuksiin ja siitä seuraa hetkellinen äänensä menettäminen. Kaikki ne jotka minut tuntevat ymmärtävät hyvin, että äänettömänä eläminen on minulle hieman enemmän kuin kiusallista. Itseasiassa nyt kun minusta ei lähde ääntä lainkaan, huomaan itsekin kuinka paljon omaa ääntäni käytän ja omaa ääntäni rakastan, niin hyvässä, kuin pahassakin.

Ainoa positiivinen puoli ääneni menettämisessä on kuitenkin ollut se, että juuri tänään minulle on yrittänyt soittaa kaksi lehtimyyjää, eikä minun ole tarvinnut kehittää mitään valkoisia valheita päästäkseni heistä eroon. (Kaikki kunnioitus lehtimyyjien ammattikunnalle, vähemmän kunnioitusta itselleni, kun yleensä minulle on niin helppo myydä mitä tahansa) Ei tarvinnut kuin kuiskia ja kähistä puhelimeen, niin kumpikin lehtimyyjä oma-aloitteisesti ilmoitti palaavansa asiaan myöhemmin. Tajusin, että minun ei tarvinnut olla töykeä tai vaihtoehtoisesti tilata kotiimme vieläkin lisää lehtiä, joiden kanssa muutoinkin menen kohta vararikkoon.

Uskon myös, että omat työntekijäni töissä nauttivat siitä, että pomo on kerrankin ihan hiljaa. Enpähän ainakaan pystynyt antamaan työntekijöilleni mitään inhottavia ylimääräisiä tehtäviä, tai masentamaan heitä kuoliaaksi puoluekokoushehkutuksillani!

Lehtimyyjien selättämisestä ja hyvänä esimiehenä toimimisesta huolimatta olisi tosi kivaa, jos ääneni pikkuhiljaa palautuisi. Pitää kohta alkaa kysellä sitä Mikkelin hotelli Vaakunan respasta. Mikäli joku mikkeliläinen löytää yksinään kuleksivan äänen sieltä kaupungista, niin voitteko ystävällisesti purkittaa sen, niin minä tulen vaikka henkilökohtaisesti sen hakemaan. Minä tarvitsen ääneni takaisin. Oi ääni kulta minulla on sinua niin kova ikävä, joten tule takaisin luokseni.

Hanna-Kaisa