Vankila ei ole totaalikieltäytyjän paikka 2000-luvulla

En ole pitkään aikaan löytänyt vankeinhoidosta mitään huomautettavaa. Olen ollut hyvin ylpeä oikeusministeri Braxin tekemistä lukuisista parannuksista vankeinhoidossa.

Eilen otin osaa kuitenkin yhteen vankeinhoitoa koskevaan keskusteluun. Keskustelu lähti puhtaasti vangin oikeudesta internetin käyttöön gradun tekoa varten ja lopulta keskustelu päätyi monen mutkan kautta siihen, että miksi meillä on mielipidevankeja?

Itsekin jäin asiaa ihmettelemään, sillä emme työryhmämme kanssa kriminaalipoliittisessa linjapaperissa ottaneet muistini mukaan sanallakaan kantaa totaalikieltäytyjien vankeusrangaistuksiin. Tämä oli mielestäni ajatusvirhe ja nyt haluaisin ottaa asiaan kantaa.

Uusi vankeuslakihan ei sinänsä aseta estettä yksittäisen vangin internetin käytölle opintotilanteessa. Saavathan jotkut avovankilaosastoilla olevat käydä vankilan ulkopuolella opiskelemassakin. Vankeuslaki itseasiassa antaa yksittäiselle laitokselle aika vapaat kädet antaa erityissyistä vangille oikeuden käyttää nettiä valvotusti myös laitoksessa opintojensa etenemisen turvaamiseksi. Tämä ei kuitenkaan tunnu käytännössä oikein toimivan. Liekö syynä asenteet vai henkilöstöpula, en tiedä.

Mutta totaalikieltäytyjälle vankila ei todellakaan ole oikea paikka. Mitä vankilan sisäiseen hierarkiaan tulee, niin totaalikieltäytyjä on usein aika huonossa asemassa sisällä laitoksessa. Myös ihmisoikeusnäkökulmasta mielipidevankien pitäminen on arveluttavaa, enkä oikein sulata tätä asiaa tasa-arvosilmälasienikaan läpi. Itseasiassa koko asevelvollisuus on sukupuolia eriarvoistava, mutta ennen kaikkea se, että totaalikieltäytyminen johtaa miehiä vankeuteen on hyvin epätasa-arvoista. Minä en joudu vankilaan, jos kieltäydyn sotilaallisista toimista vain koska olen nainen.

Itse en miellä pasifismia millään tavalla rikokseksi, vaikka se onkin rikkomus kansalaisvelvollisuutta vastaan. 2000-luvulla asiaa tulisi mielestäni käsitellä hieman laajemmin. Vastahan poliittisessa keskustelussa pohdittiin myös sitä Jehovan todistajien asevelvollisuus kysymystäkin. Vakaumus, kuin vakaumus. Jotkut vaativat asepalveluksesta luopumista kokonaan. Itse olen asian kanssa vähän varautuneempi, sillä pelkästään totaalikieltäytymisestä rankaisemisesta luopumiseen tuskin yhteiskuntamme on vielä valmis, saati kokonaan asepalveluksesta luopumiseen.  Asuuhan joukossamme sentään vielä muutamia sotiemme veteraaneja.

Mieleeni tuli se, että joskus puhuttiin julkisestikin koevapauden pilottihankkeesta, johon otettaisi nimenomaan mukaan totaalikieltäytyjät. Minusta se olisi ollut todella hyvä idea. Mutta minne ihmeeseen se idea ja puhe katosivat? Minusta me Vihreät voisimme kuitenkin linjallemme uskollisena ajaa myös tätä asiaa eteenpäin.

En tunne niin hyvin hallitusohjelmaamme, että tietäisin mitä mieltä hallituskumppanimme asiasta ovat, mutta minusta tätä asiaa tulisi tarkastella samassa yhteydessä, kun keskustellaan esim. sakonmuuntorangaistuksesta luopumisesta. Tässä kohtaa on jo todettu, että se on eettisesti arveluttavaa, jos tehty rikos on ollut vähäisempi, kuin rikos josta joutuu vankeuteen ja silti se muunnetaan vankeudeksi.

Siksi haluaisin avata uudelleen keskustelun myös siitä, onko vankila oikea paikka totaalikieltäytyjälle. Vähintä mitä mielestäni tulee tehdä on jatkaa keskustelua totaalikieltäytyjien koevapauden käyttöön otosta.

Hanna-Kaisa