Vaalisivut!

Olen tänään vapaapäiväni kunniaksi väsäillyt itselleni kunnallisvaalisivuja. Sivuni löytyvät osoitteesta:
http://www.vihreatehdokkaat.fi/hanna-kaisa.lahde/
Olen muutoinkin ollut tänään poikkeuksellisen luovalla tuulella. Olen kirjoittanut n. 40 uutta aforismia ja yrittänyt opetella säveltämistä vaihtelevalla menetyksellä. Tässä taitaa siis olla jo ihan hyvin lomatunnelmissa, vaikka vielä huominen päivä pitääkin jaksaa painaa duunia. Veikkaan että huominen päivä menee aika hitaasti, kuten tapana on ennen loman alkua, mutta lomassa on kaikista parasta se, ettei tarvitse ajatella samoja asioita, joita 2,5-vuotta on tottunut jo aika säännöllisesti ajattelemaan.

Koska olen töissä Helsingin kaupungilla ja kunnallisvaalit liittyvät (yllätys) juuri Helsingin kaupunkiin, oli mukavaa saada vaalisivut päivitettyä ennen loman alkua, sillä nyt voin jäädä vapaalle koko Helsingin kaupungista.

Ensi viikon puolivälissä ajelen Etelä-Karjalaan. Osallistun Imatralla Vihreiden tapahtumaan perjantaina, jossa vierailee puolueemme puheenjohtaja Tarja Cronberg ja puoluesihteeri Panu Laturi. Sen jälkeen jään myös poliittiselle kesälomalle.

Hanna-Kaisa

Hennalle pikkusisko!

Sain eilen kunnian olla seuraamassa, kun Espooseen syntyi oma Espoon Vihreät Naiset ry. Kaato sateen ja ukkosen siivittämänä ehdin paikan päälle juuri sillä hetkellä, kun oma puheenvuoroni alkoi. Tehtävänäni oli kertoa Helsingin Vihreät Naiset ry:n (Hennan) toiminnasta, vaalikampanjasta ja kuulumisista uudelle juuri syntyvälle tulokkaalle. Espoossa oli paikalla toista kymmentä yhdistyksestä innostunutta naista ja yhdistys perustettiin valtavalla draivilla. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Marjut Joensuu.

Vihreiden Naisten paikallisyhdistyksiä on kasvanut maahamme tämän vuoden aikana, kuin sieniä sateella. Olen tästä asiasta todella iloinen. Järjestösihteeri Maria Halonen on tehnyt valtavasti arvokasta työtä vauhdittaakseen Vihreiden Naisten toimintaa. Olemme kaikkialla maassa lähes tuplanneet jäsenmäärämme.

Tänään vietän viikon ensimmäistä vapaapäivää postittamalla oman jäsenyhdistykseni naisille jäsenkirjeen, jossa kehotan kaikkia jäseniämme lepäämään koko heinäkuun. Meidän kaikkien on ladattava akkujamme ja kerättävä voimiamme syksyn vaalikoitokseen. Koska Helsingin Vihreiden tavoitteena on näissä vaaleissa nousta valtuuston suurimmaksi puolueryhmäksi, on itsestään selvää, että Hennan tavoitteena on saada aikamoinen määrä hennalaisia valtuutettuja läpi näissä vaaleissa. Sinänsä sen ei luulisi olevan vaikeaa, koska jäsenmäärämme on lähtenyt räjähdysmäiseen nousuun ja nyt jo istuvista valtuutetutista osa on Helsingin Vihreät Naiset ry:n jäseniä.

Heinäkuuksi Henna lähtee lomalle, kuten tämä Hennan puheenjohtaja ja sihteeri ja moni muukin aktiivinen jäsenemme. Nyt on se aika, jolloin toden teolla kerätään energiavarastoa syksyn aktiivista vaalikampanjaa varten! Hyvää kesää Vihreät feministit!

Kirjoitteluni jatkuu satunnaisesti myös heinäkuunkin ajan…
Vielä lauantai ja maanantai töitä ja sitten LOMALLE! Jee, jee!

Hanna-Kaisa,
Espoon Vihreät Naiset ry:n “kummitäti”

Vesimiehen aika paljastaa salaisuudet.

Lukiessani aamun Hesaria, ahdistuin jälleen pahemman kerran. Luin samasta lehdestä itäsuomalaisesta, yli 50-vuotiaasta poliisista, jota epäillään raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sen lisäksi lehdessä kerrottiin että Oulun Käräjäoikeus tuomitsi 35-vuotiaan taekwondo-opettajan lukuisista alaikäisten hyväksikäytöistä kuudeksi vuodeksi vankeuteen.

Kun pohdin viimeaikaista uutisointia, niin yhtä enemmän ja enemmän saamme lukea uutisia, joissa jokin pimennossa ollut asia on ikään kuin paljastunut. Muistin jotain vanhoilta astrologian luennoiltani, joissa nuorempana kulutin aikaani. Tämä kaikkihan on tyypillistä nimenomaan vesimiehen ajalle, jonka vaikutuspiiriin siirryimme vuosituhannen vaihteessa. Vesimiehen ajasta kerrotaan, että kaikki salaisuudet ja epäkohdat, joista on haluttu vaieta, tulevat päivän valoon.

Tätä kaavaa on noudattanut niin vaalirahoitussotkun laukeaminen käsiin, kuin Hiihtoliiton viime aikainen dopinguutisointikin. Nyt halutaan avata Supon salaisia listoja ja monia jo selvittämättömiksi luultuja rikosjuttuja on avattu uudestaan. Vilpeistä ja petoksista jäädään entistä varmemmin kiinni.

Uskon että pedofiiliakaan ei ole mikään uusi ilmiö, vaan sitäkin on esiintynyt ikävä kyllä aina. Tavallani koen pelkästään hyvänä asiana sen, että tämän tyyppiset asiat tulevat vihdoin julki. Uskon ettei asioita voida muuttaa niin kauan, kun asiat lakaistaan maton alle ja niistä ollaan puhumatta avoimesti. Vaikka avoimuus aiheuttaakin ahdistusta siinä mielessä, että maailmassa olisi paljon mukavampi elää, jos ei tietäisi kaikesta sen pahuudesta, niin silti tällaisen kaiken pahuuden tai vääryyden uhrit saavat helpotusta siitä, että voivat jakaa kokemuksiaan muiden ihmisten kanssa ja saavat oikeutusta sillä, että tekijät saadaan kiinni.

Vesimiehen ajassa tulee itse muistaa elää mahdollisimman rehellisenä niin itselle, kuin muillekin, sillä sen tarkoituksena on hävittää maailmasta kaikki epäaito ja paljastaa kaikki vilpit ja valheet. Joillekin sen kohtaaminen voi olla tuskallista, mutta siihenkin voi varautua olemalla joka päivä ehdottoman rehellinen itselleen ja hyväksymällä, että salaisuudet paljastuvat joka tapauksessa. Mitä varmemmin jotain haluat salata, sen varmemmin se asia tulee ennemmin tai myöhemmin räjähtämään käsille.

Hanna-Kaisa

Hanna-Kaisa ja pysähtynyt elämä…

Niinpä niin. Lapset jäivät kaikki kolme Etelä-Karjalaan kuka isälle, kuka äidille ja kuka mummolle ja minä ja koira palasimme tyhjin autoin kaupunkiin. Nyt se iski, tuttu tyhjyyden tunne. Aikaa itselle ja ajatuksille, joita tuntuukin sitten taas olevan ihan liikaa.

Tasainen kiire sopii minulle siksi, ettei minun koskaan tarvitse pysähtyä ajattelemaan sitä kuka olen, mitä haluan tai miksi olen olemassa. Luojan kiitos tällä viikolla on vielä töitä, vaikken jaksaisikaan niihin oikein keskittyä enää, kun odotan lomaa, mutta ensi viikkoa en odota, kun minulla on 24h aikaa olla pelkästään itseni kanssa. Se voikin olla taas todella mielenkiintoinen kokemus.

Minä tiedän ettei ihmisen tulisi ikinä unohtaa itseään, mutta olen siinä todella haka. Huomaan sen vasta näinä hetkinä, kun olen ilman muita ihmisiä. Ajaudun aina tavalla tai toisella rytmittämään elämäni muiden vaatimusten mukaan. Lasten tarpeet, heidän elämänrytminsä, työnantajan toiveet ja työelämän vaatimukset, politiikka ja siihen liittyvät tehtävät ja odotukset, ne ovat kaikki asioita jotka täyttävät normaalin arkeni. Olen aina valmis ottamaan vastuun ja tekemään vaikka toisten puolesta, enkä ehdi edes ajatella, kun olen ottanut jonkun asian hoitaakseni. Tavallani myös saan siitä itselleni aika paljon, mutta silloin kun kaikki vaatimukset ja odotukset otetaankin hetkeksi pois huomaan etten ehkä tunnekaan itseäni kovinkaan hyvin.

Tänään viimeksi pohdin, että olenko onnellinen. Niin, olenko minä? Kysymys johon en osaa yleensäkään vastata kovinkaan hyvin. Mittaan enemmän elämääni tyytyväisyyden, kuin onnellisuuden näkökulmasta. Tiedän että olen kriittinen ja aika realistinen. Luulen ettei onnellisuus ole tavoite sinänsä, vaan ihan hyvin ihmiselle riittää, kun hän voi olla elämäänsä ja itseensä tyytyväinen.

Huomasin taas miten minuun vaikutti se, kun kävin kotopuolessa Juhannuksena. Aloin jälleen pohtia missä haluan asua, olla ja elää. Millaisessa ympäristössä viihdyn ja millaisella elämän rytmillä haluan elää. Olen täällä niin tavattoman väsynyt. Vaikka olenkin ihan tyytyväinen elämääni, niin en silti koe itseäni onnelliseksi. Koko aikainen kiire, suorittaminen, ihmisten paljous ja hektisyys eivät pidemmän päälle sovi minun luonteelleni. Vaikka pärjään täällä ihan hyvin ja pysyn tässä rytmissä kiinni, niin koen että vanhenen sata vuotta yhdessä vuodessa. Tiedän ettei se ole itseäni kohtaan oikein ja koen että koko elämäni, siis se sisin ja omin minun juttuni, jää kokonaan elämättä.

Hyvä puoli tämän kertaisessa reissussa oli se, etten enää oikeastaan kaipaa kotiin. Kaipaan toki silloin tällöin ystäviäni ja sukulaisiani, mutta eniten kaipaan maaseutua, kauneutta, verkkaista elämän rytmiä ja luontoa. Tiedän että joskus vielä haluan asua muulla tavalla, kuin nyt asun ja elän. Ennemmin tai myöhemmin minulla on varaa muuttaa maalle ja hypätä tästä oravan pyörästä ulos.

Onnellisuuteen tai tyytyväisyyteen liittyy aina myös toiset ihmiset joko välittömästi tai välillisesti. Juttelin ystäväni kanssa paljon ihmissuhteistamme Juhannuksen aikana. Katselin sukulaisiani, parillisia ja parittomia. Katselin tuttaviani myös samasta näkökulmasta ja pohdin itseäni. Avioliittoni oli vaikea ja raskas. Uskoani ihmisiin koeteltiin aika monellakin tavalla sen aikana, mutta myös sen jälkeen. Olen tavallani rakentanut itselleni hyvin kiireisen elämän suojatakseni itseäni myös ihmissuhteiden saralla uusilta pettymyksiltä. En valita, koska olen oikeasti ihan tyytyväinen elämääni. Kuitenkin näinä hetkinä, kun lapsetkin ovat poissa ja olen aivan itsekseni huomaan kaipaavani toista aikuista ihmistä, jonka kanssa voisi kuluttaa aikaa ja olla onnellinen. Se on avioeron jälkeen varmaan ihan terve merkki. Olenhan aina ollut pohjimmiltani romantikko ja uskonut jopa satuihin.  Nykyisin olenkin sitten realistinen romantikko tai jotain…

Vaan nyt lakkaan tämän syvällisten asioiden julkisen pohtimisen. Keitän itselleni kupin maukasta teetä, kampaan tukkani, harjaan hampaat ja kiipeän Anna-Leena Härkösen uuden kirjan kanssa parvisängylleni odottelemaan Nukku Mattia kylään.

Hyvää yötä kaikki kanssa ihmiset!

Hanna-Kaisa

Juhannus

Tänään on juhannusaatto, eikä yhtään kyllä tunnu siltä. Pitäisi pakata lapset, koira, itsensä ja tavarat autoon ja ajaa kohti Etelä-Karjalaa, mutta jostakin syystä en koe tällä hetkellä minkäänlaista pakottavaa tarvetta tällaiseen. Kummallista kyllä.

Yleensä minusta on mukavaa mennä sukulaisten luo Joutsenoon, mutta juuri tänä juhannuksena en löydä siihen mitään fiilistä. Koen ettemme mahdu sinne minnekään kovin hyvin.

Tänään on luvassa savukalan syömistä, ulkosaunaa ja uimista uima-altaassa. Lapset varmasti nauttivat siitä, mutta tänä juhannuksena minä koen ulkopuolisuutta. Koen myös yksinäisyyttä.

Olen tehnyt tiukasti duunia niin leipätyössäni, kuin politiikankin saralla tämän kevään ja alkukesän aikana. Panokseni alkavat olla aika lailla lopussa. Kaipaisin rentouttavaa lomaa ja yksin oloa itseni kanssa. Täten pääsisin analysoimaan kaikkia kevään ja alkukesän tapahtumia, jotta osaisin erotella antamani panokset suhteessa saavutettuihin asioihin. Tiedän että olen myös saavuttanut paljon, mutta en ole ehtinyt vielä analysoida ja erotella voittojani. Siksi koen vain väsymystä. Koen antaneeni kaikkeni, ehtimättä vielä ymmärtää mitä kaikkea olen saanut tästä hyvästä. Loma alkaa vasta viikon kuluttua ja Joutsenoon on pakko mennä, koska lapset jäävät sinne kahdeksi viikoksi juuri tältä reissultamme.

Mitä kauemmin menee aikaa, kun olen asunut poissa Joutsenosta, kynnys sinne menemiseen kasvaa tavallaan jo siksi, että kokemukseni mukaan ollessani siellä istun enemmän tai vähemmän kokoajan autossa. Tämä johtuu siitä, että välimatkat ovat pitkiä ja paikkoja joissa haluan käydä ja ihmisiä joita haluan tavata on siellä niin paljon. Tänään koen itseni väsyneeksi sellaiseen.

No, kohta tästä on kuitenkin lähdettävä tien päälle. Sukulaiset, ruoka ja sauna odottavat meitä. Toivoa sopii, että Itärajalla sää suosii ja osaan itsekin rentoutua katsellessani lasten riemua uimisen, saunomisen ja yhdessä olemisen merkeissä. Osaan nauttia rakkaiden seurasta, enkä huolehdi ja murehdi siitä, että tyttäreni jää kahdeksi viikoksi isänsä kanssa reissun päälle, koska hänelle viime viikko on ollut aika stressaava, kun hänkin on jännittänyt niin pitkää erossa oloa minusta ja kodista.

Aion opettaa tyttärelleni muutaman perinteisen juhannustaian, joita mummoni minulle samassa pihapiirissä jo alle kouluikäisenä opetti. Pojille kasataan teltta, jos he haluavat nukkua siinä, eikä sada kaatamalla vettä. Koirakin saa olla jouksulangan päässä ulkosalla ja nauttia kesästä. Hiiri jätetään tällä kertaa kotiin.

Tiedän että itse paikan päällä on ihan mukavaa. Tämä siirtymä tavaroineen autoon ja autolla sinne vain stressaa minua joka kerta enemmän ja enemmän. Kun ikää tulee lisää, ihminen muuttuu enemmän ja enemmän kotihenkiseksi tyypiksi. Olen kyllä kuullut siitä aikaisemminkin, mutta en ikinä olisi uskonut että tässäkin alan muistuttaa omaa isääni. Isähän aina korostaa: “Mie niin tykkään olla täällä kotona.” Nuorempana pidin sitä aivan käsittämättömänä. Nykyisin ymmärrän isääni tässä asiassa erittäin hyvin. Pitääkin kai pikkuhiljaa alkaa pakata tavaroita autoon, ennen kuin isäkin alkaa soitella ja kysellä: “Joko työ lähitte ajamaan?” Sen kysymyksen äitini ehtikin tuossa hetki sitten puhelussaan jo esittää.

Oikein mukavaa juhannusta kaikille!

Hanna-Kaisa,

Joka palaa kaupunkiin vasta maanantaina kaksistaan koiran kanssa

Langattomuuden vallattomuus

Nyt elämme todella mielenkiintosia aikoja maassamme suhteessa teknologian kehitykseen ja eettisiin periaatteisiin. Eilinen HS uutisoi näyttävästi kännykkäsäteilyn vaaroista ja siitä että kansainvälinen tutkijaryhmä on ehdottanut listaamiaan varotoimenpiteitä noudatettavaksi kaikkialla suhteessa kännyköihin.

Suomessa asia on painettu aika lailla villasella. Asiasta käydään melko vähän julkista keskustelua ja mahdollisia terveysvaikutuksia vähätellään.

Se mikä ei ehkä kuulu omaan toimenkuvaani on kännykkäsäteilyn mahdollisten terveysriskien arviointi, mutta edelleen juuri minä kaipaisin lisätutkimusta lasten ja nuorten yleistyvien käytöshäisriöiden (ADHD yms.)  ja kännykkäsäteilyn mahdollisista yhteyksistä. Asialle on aika vaikea saada mitään tahoa lämpiämään.  Geenitutkimuksen puolelta kiinnostaa myös yleistyvät lapsettomuusongelmat ja niiden mahdollinen suhde tähänkin ympäristötekijään, sillä ymmärrykseni mukaan selitystä on etsitty ruokavaliosta, ilman saasteista, stressistä, alkoholista, tupakasta jne.

Se mikä puolestaan minun mielestäni koskettaa itseäni poliittisena päättäjänä hyvin paljon, on kansalaisten kuuleminen heitä ja lähiympäristöä koskevassa päätöksenteossa.
Varsinkin haja-asutusalueiden tilanne lankaverkkoja pois keriessä kaventaa
asukkaisen valinnanoikeutta valita millaisia palveluita käytetään. Pitää
myös muistaa, että muutamissa maakunnissa kunnat ja kuntayhtymät ovat
satsanneet paljon omaa rahaa kattavan adsl-verkon rakentamiseen, jolloin
luulisi että kunnilla ja kuntalaisilla on olemassa myös jonkunnäköinen
subjektiivinen oikeus olemassaoleviin lankapalveluihin.

Tänään kansanedustaja Heidi Hautala jätti kirjallisen kysymyksen, josta seuraa tiedote tuossa alla. Itse jään suurella mielnkiinnolla odottamaan ministerin vastausta hänen esittämiinsä kysymyksiin. Toiveeni ovat korkealla sen suhteen, että tämän tyyppinen tutkimus turvattaisi ja vihdoin viimein saataisi varmuus tähän epävarmuuden tilaan, jossa nyt elämme. Onko kännykkäsäteily vaarallista vai eikö se ole?

Oikein mukavaa juhannusta kaikille. Minä suuntaan Etelä-Karjalaan, mikäli pääsen sinne asti, kun ensin Helsingin päässä kohtaan matelevia rekkoja, jotka protestoivat polttoaineen hinnan nousua ja Luumäellä matkaa hidastaa traktorimarssi rekkarallin lopettamisen puolesta. Taidan siis ajella kotikonnuille vasta huomenna.

Hanna-Kaisa

TIEDOTE 19.6.

Heidi Hautala:
LANGATTOMAN VIESTINNÄN MAHDOLLISET TERVEYSRISKIT OTETTAVA VAKAVASTI

Kansanedustaja Heidi Hautala (vihr.) vaatii tänään jättämässään
kirjallisessa kysymyksessään hallitusta ottamaan vakavasti uusimmat
tutkimustulokset langattoman viestinnän mahdollisista terveysriskeistä.

- Englannissa ja Ranskassa matkapuhelinten tukiasemia on poistettu muun
muassa koulujen läheisyydestä, ja Israelissa asuintaloihin ei enää saa
asentaa tukiasemia. Taiwanissa terveysriskien vuoksi on poistettu jo puolet
maan matkapuhelintukiasemista. Suomessa langattoman viestinnän tukiasemat
koulujen ja päiväkotien katoilla sen sijaan lisääntyvät jatkuvasti, Hautala
huomauttaa.

- Suomessa tukiasemien rakentamisesta päättäminen ei kuulu ympäristölain
piiriin, eikä niiden rakentamisesta neuvotella edes asukasyhdistysten
kanssa. Suomessa olisi otettava mallia Saksasta ja Englannista, joissa
tukiasemien sijainnista pidetään rekisteriä.

Heidi Hautala pitää käänteentekevänä suurta kansainvälistä huomiota saanutta
tutkimusta, joka on tehty Suomen säteilyturvakeskuksessa. Helmikuussa 2008
valmistunut tutkimus matkapuhelimen säteilyn vaikutuksesta ihmisen ihoon
vahvistaa solukokeista saadut tulokset: elävä kudos reagoi matkapuhelimen
säteilyyn. Tutkimus on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen, sillä
matkapuhelimen säteilyn vaikutusta tutkittiin ensimmäistä kertaa ihmisillä.
Kansainvälistä huomiota saaneen tutkimuksen jatkorahoitus on vaakalaudalla.

- Matkapuhelimien säteily voi siis aiheuttaa muutoksia soluissa muun muassa
geenien toiminnassa, proteiinien aktiivisuudessa ja solun sisäisten
kemiallisten viestien välityksessä. Näiden muutosten syntymekanismia ei
tunneta. Tiedetään vain, että ilmiö aiheutuu jostakin muusta syystä kuin
kudosten liiallisesta lämpenemisestä. Hallituksen pitää ehdottomasti
varmistaa rahoitus jatkotutkimuksille sen selvittämiseksi, ovatko nyt ensi
kertaa todetut vaikutukset terveydelle haitallisia vai eivät, Hautala
vaatii.

Lankapuhelinverkkoja on alettu Suomessa ajaa alas, jolloin puhelin- ja
tietoliikennepalvelut ovat jäämässä etenkin harvaan asutuilla alueilla
ainoastaan langattoman teknologian varaan, toteaa Heidi Hautala
hallitukselle jättämässään kirjallisessa kysymyksessä.

- Julkisyhteisöjen lisäksi myös yritysten sosiaalinen vastuu edellyttää,
että tukiasemien sijainneista ja lankapuhelinverkon alasajosta päätettäessä
otetaan varovaisuusperiaatetta noudattaen huomioon kansainväliset
tutkimustulokset ja -suositukset, Heidi Hautala sanoo.

 

Sakkovangit pysyvästi historiaan!

Tänään on tehty suuri Vihreä kriminaalipoliittinen läpimurto minun henkilökohtaisen elämäni näkökulmasta, vaikka suuresti arvostamani Heidi Hautala eilisessä puheessaan painottikin, ettei kyse ole mistään kriminaalipoliittisesta läpimurrosta. Minulle se silti on juuri sitä.

Niin kauan, kun minä olen valtapolitiikasta ollut kiinnostunut, minun mielenkiintoni on keskittynyt kriminaali- ja vankeinhoitopolitiikkaan, muun sosiaalipolitiikan ohessa. Muistan kun v. 2003 olin juuri valittuna Vihreän liiton valtuuskuntaan ja istuin työhuoneessani kesäohjaajana Konnunsuon vankilan kellarikerroksessa. Samana päivänä vankilalla olivat vierailulla Päivi Räsänen ja muu Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä ja he juhlivat juuri julkaistuja kristillisten vankeinhoitolinjauksia. Itse näin heistä vain jalat, kun he kipittivät vankilan sisäpihan poikki. Siltä istumalta avasin sähköpostini ja kysyin Vihreän liiton valtuuskunnan keskustelulistalla, että onko vihreillä vankeinhoitolinjauksia. Sain vastaukseksi tylyn ei:n ja päätin että siihen asiaan tulee saada muutos. Ennen kuin minä lakkaan olemasta valtuuskunnan jäsen, haluan saada edes pari silmää tekevää Vihreää poliitikkoa kiinnostumaan vankien ja vankeinhoitajien asioista.

Aikaa kului ja löysin ajatukselleni tukijoita valtuuskunnan joukosta. Ajatukselle löytyi myös vastustajia, mutta en ikinä antanut periksi. Lopulta olin mukana luomassa Vihreän liiton ensimmäistä kriminaalipoliittista linjapaperia. Tässä paperissa linjattiin seuraavalla tavalla:

Sakon muuntorangaistuksesta on luovuttava

Sakkovankien päivittäinen lukumäärä on vaihdellut viimeisen kymmenen vuoden aikana sadan ja kahdensadan välillä. Ehdottoman vankeusrangaistuksen käyttämistä sakon muuntorangaistuksena on pidetty mm. rikosoikeudellisen suhteellisuusperiaatteen vastaisena, koska sakkotuomioon johtanut rikos on aikanaan arvioitu sen verran lieväksi, että siitä on tuomittu vankeusrangaistusta huomattavasti lievempi rangaistus.

Sakon muuntorangaistukseen tuomitut ovat usein päihdeongelmaisia, asunnottomia ja varattomia henkilöitä. Heillä ei ole rahaa maksaa sakkoja, joten vankeusrangaistuksen uhalla ei ole vaikutusta sakonmaksuun. Muuntamisesta aiheutuvat kustannukset ovat suuremmat kuin maksamatta jääneet sakot. Ruotsissa muuntorangaistuksia ei juurikaan määrätä.

Oikeusministeriön asettamat selvitysmiehet ehdottivat jo vuonna 2003, että maksamatta olevaa sakkoa ei muunnettaisi vankeudeksi niissä tapauksissa, joissa sakotettu on ulosotossa todettu tosiasiallisesti varattomaksi, tai muutoin voidaan todentaa henkilön varattomuus, eikä yleinen etu erityisesti vaadi muuntamista. Alle 18-vuotisena tehdyistä rikoksista saatuja sakkoja ei pitäisi muuttaa vankeudeksi lainkaan. Selvitysmiesten ehdotus tulee saattaa voimaan.

Yksi kokonainen kappale käsitteli sakkovankeudesta luopumista. Tämä oli myös yksi vaaliteemani viime eduskuntavaaleissa.

Myöhemmin puolueemme pääsi hallitukseen ja sai oikeusministerin salkun. Tätä salkkua kantaessaan Tuija Brax on osoittanut ennen näkemätöntä selkärankaa tiettyjen Vihreille tärkeiden kriminaalipoliittisten linjauksien takana. Tämä sakonmuunnosta luopuminen on niistä yksi.

Näillä perustein minun on helppoa kokea, että olisin ollut tänään muuttamassa pysyvästi maailmaa parempaan suuntaan. Vaikka en istunut äänestyksessä, enkä toiminut aktiivisesti lakimuutoksen saamiseksi eilen, enkä tänään, niin silti koen itseni osalliseksi ja olen hyvin, hyvin ylpeä omasta puolueestani jälleen kerran. Uskon, että tahdonvoimalla on myös merkitystä. Fiilis on sanoin kuvaamaton. Koen ainakin auttaneeni maailman muuttamisessa.

Hanna-Kaisa

Kaipaan perusteluja arvon hallituskumppanit!

Luin tänään Hesarista ”kapinasta” johon Keskusta ja Kokoomus olivat nousseet Tuija Braxin esittämää sakonmuuntorangaistuksesta luopumista vastaan. Nyt kyllä kehoittaisin vastustajia tutustumaan paitsi vankeinhoitolakiin, niin myös vilkaisemaan perustuslakiamme uudemman kerran.

Minä en ole mikään lainoppinut. Olen vain täällä erityisnuortisotyön ja sosiaalityön välimaastossa marginaaliryhmissä työskentelevä tavallinen Vihreän liiton oikeuspoliittisen työryhmän sihteeri. Minun henkilökohtainen oikeustajuni ei vieläkään pysty hyväksymään sitä, että vankeus, joka on säädetty yhteiskunnan ankarimmaksi puuttumiseksi yksilön vapauteen ,voidaan langettaa vähäisemmästä rikkomuksesta, josta muutoin voitaisi tuomita vain sakkoihin, mikäli ihminen on varaton. Varattomuus ei voi olla peruste tällaiselle menettelylle. Varattomuus ei tee tehdystä rikoksesta vakavampaa. Kyse ei ole vain vankeinhoidon resursseista, vaan yhtä lailla yksilön oikeuksien kunnioittamisesta.

Monella sakkonsa maksamatta jättäneellä on moniongelmainen tausta. Sen lisäksi, että he ovat varattomia, heillä on usein päihde-, mielenterveys- ja/tai muita elämän hallintaan liittyviä ongelmia, joita myöskään vankeinhoidossa ei voida hoitaa tai kuntouttaa. Useimmiten vankeus vain syventää syrjäytymistä, tai ainakin hankaloittaa yksilön pääsyä takaisin yhteiskuntaan. Keskusta ja Kokoomus tuntuvat ajattelevan, että pois silmistä, pois mielestä.

Minusta oikesuministeri Braxin esitys on täysin linjassaan niin vankeinhoitolain, kuin perustuslainkin kanssa. Asiaa on pohdittu kauan ja hartaasti myös puolueemme kriminaalipoliittisessa työryhmässä, jossa itsekin olin mukana. Näin ollen se on myös Vihreän kriminaalipoliittisen linjan mukainen. Nyt kaipaisinkin teiltä esityksen vastustajat hieman pitävämpiä perusteluja sille, miksei teidän oikeudentajunne hyväksy Braxin tekemää esitystä ja kuinka te voitte perustella esityksen olevan esim. ”järjetön” , ”huono”, ”hölmö” tai ”surkea”? Minun mielestäni nykyinen käytäntö on kaikkea tuota edellä mainittua, jolla Tuijan esitystä parjasitte ja täysin edellä esittämieni perusteiden vuoksi.

Tuohtunut:

Hanna-Kaisa

Vahvempaa aluepolitiikkaa etsimässä.

Luin tämän päivän HS:stä, että Kaakkois-Suomessa harjoitetaan luvatonta kiinteistönvälitystä venäläisille. Tämä ei sinänsä ollut itselleni mikään uutinen. Olen muutoinkin seuraillut huvituksen ja kauhun sekaisin tuntein rakkaan kotimaakuntani asemaa tässä maakuntien kirjossa. Vaikka valtiovalta ajattelee suurella sydämellä ja suvaitsevaisesti, että maakunnilla on oma autonomiansa, johon pääkallon paikalta ei haluta tietoisesti kajota, niin minusta aluepolitiikassa tulisi nykyistä paremmin ottaa maakuntien erityisasema ja tarpeet huomioon. Kaakkois-Suomi ei ole valinnut itsenäisesti sitä asemaa, että EU:n ulkoraja lukuisine rajanylityspaikkoineen sijaitsee juuri siellä. Tämä puolestaan tuo mukanaan sellaisia haasteita, joihin paikallispolitiikalla tai maakuntapolitiikalla ei voida kokonaisvaltaisesti vaikuttaa.

EU:n ulkoraja Venäjälle tuo tullessaan paitsi luvatonta kiinteistönvälitystä ja rekkarallin, myös bensa-, tupakka- ja viinarallin. Nämä ovat kaikki ilmiöitä, joihin paikallisella tasolla ei voida vaikuttaa. Kaakkoinen kolkka on tavallaan myös riippuvainen Venäjästä tavalla, joka vaikuttaa venäläiseltä ruletilta. Viina- ja tupakkaralli aiheuttaa alkoholisairauksia ja muita terveysriskejä. Myös itsemurha-, väkivalta- ja rikollisuustilastot ovat Kaakkoisissa maakunnissa korkealla. Työllisyysaste on alhainen ja haittojen kustannuksiin ei tahdo löytyä omarahoitusosuutta. Tarvitaan lisää venäläisiä turisteja tuomaan rahaa maakuntaan. Koko elinkeinoelämä on tavallaan vääristynyttä, koska sitä rakennetaan pääsääntöisesti vain venäläisturismin varaan, eikä ensisijaisesti alueella asuvien ihmisten tarpeiden varaan. Itäisestä sijainnistaan huolimatta Kaakkopis-Suomessa vallitsee “villin lännen meininki.”

Nyt kun Joensuussa juhlitaan Suomen Keskustan puoluekokousta maakuntalaulujen raikuessa, niin minäkin herkistyin vaatimaan maakunta-asioita. Itse perään kuuluttaisin voimakkaasti valtion ohjausta ja voimavaroja tukevaa maakuntapolitiikkaa. Kussakin maakunnassa on omat voimavaratekijät, mutta myös omat hankalat kohtansa. Näihin tulee tutustua ja luoda maakunnallisia kehittämisohjelmia. Perään kuulutan tätä myös meiltä Vihreiltä. Nyt olisi korkea aika tutustua kunkin maakunnan erityiskysymyksiin ja istua pohtimaan millaisin keinoin maakuntia todenteolla tuetaan. Minulla ei ole venäläisiä mitään vastaan, asuuhan oma äitipuoleni Viipurissa ja on siis venäläinen nainen. Silti en haluaisi rakkaasta kotimaakunnastani yksinomaan Venäläisreservaattia, koska maahanmuuttajien osuus nousee kaiken aikaa, kun valtaväestöä valuu tänne muualle Suomeen. Ainakin näihin peruskysymyksiin tulisi kiinnittää jonkin näköinen huomio ja ennakoida tulevaa kehitystä.

Kuulemieni huhujen mukaan juhannustorstaina paikalliset ainakin pyrkivät kiinnittämään koko maan huomion rekkajonoihin. Kaakossa on suunniteltu traktorimarsseja tukkimaan liikennettä. Tämä lienee hyvä jokaisen täällä Pääkaupunkiseudullakin asuvan mökkiläisen tiedostaa, että mikäli suuntaat juhannustorstaina kohti Puumalaa tahi Savonlinnan seutua, niin ajele vaikka Mikkelin kautta, mikäli mielit päästä perille. Minusta on henkilökohtaisesti surullista, jos valtiovaltamme katseen saa kääntymään Kaakonkulman ongelmiin vain estämällä viattomien Pääkaupunkiseudun mökkiläisten juhannusmatkan teko, mutta luulen että sillä keinoin saadaan katseet kääntymään. Kun ei kerta hyvällä, niin sitten pahalla!

mittumaaria odotellen:

Hanna-Kaisa

Perjantai ja 13. päivä!

Kyllä uutisia kuunnellessa ja lehtiä lukiessa huomaa, että tänään on todellakin ollut perjantai ja 13. päivä. Raitiovaunut ovat kolaroineet, kun ratikasta petti jarrut ja Työ- ja elinkeinoministeriössä syttyi tulipalo, eikä päivä ollut vielä ehtinyt iltapäiväänkään. Laajempia uutisia en ole vielä kuullut, mutta niitä kuuntelen puolen tunnin kuluttua.

Omakin päiväni on ollut matalaliitoa. Myöhästyin työhaastattelusta, koska metrot jumittivat. Töissä en saanut sähköpostejani auki ja olin bookannut asioita päällekkäin. Onneksi näitä päiviä ei ole liian usein.

Olen mielenkiinnolla seuraillut hallituskumppaneidemme puoluekokoustunnelmia. Parasta aikaa Keskusta kokoustaa Joensuussa ja Kokoomus Tampereella. Kokoomuksella ei ole luvassa mitään jännittäviä äänestyksiä puoluekokouksessaan, mutta Keskusta sen sijaan äänestää nykyisen puoluejohdon luottamuksesta äänestäessään puoluesihteerivaalissa. Vastakkain on taas kerran vanha Keskusta ja uusi Keskusta. Ei liene mitenkään vaikeata arvata kumman puolella minun toiveeni lepäävät. Onneksi äänestyksiä ei sentään suoriteta tänään, kuuluisana epäonnen päivänä!

Viitettä epäonnesta sai tänään myös koko EU, kun Irlannin kansan äänestyksen tulos paljastui vastustamaan Lissabonin sopimuksen hyväksymistä. Siinä on sitten EU:n iseillä ja äideillä melkoinen tehtävä saada soviteltua sopimusta tulevassa huippukokouksessaan.

Ehkäpä tämäkin kuuluisa epäonnen päivä saadaan pulkkaan enää enempiä katastrofeja paljastumatta. Huomenna on jälleen uusi onnen päivä!

Hanna-Kaisa,

taikauskoisena