Vahvempaa aluepolitiikkaa etsimässä.

Luin tämän päivän HS:stä, että Kaakkois-Suomessa harjoitetaan luvatonta kiinteistönvälitystä venäläisille. Tämä ei sinänsä ollut itselleni mikään uutinen. Olen muutoinkin seuraillut huvituksen ja kauhun sekaisin tuntein rakkaan kotimaakuntani asemaa tässä maakuntien kirjossa. Vaikka valtiovalta ajattelee suurella sydämellä ja suvaitsevaisesti, että maakunnilla on oma autonomiansa, johon pääkallon paikalta ei haluta tietoisesti kajota, niin minusta aluepolitiikassa tulisi nykyistä paremmin ottaa maakuntien erityisasema ja tarpeet huomioon. Kaakkois-Suomi ei ole valinnut itsenäisesti sitä asemaa, että EU:n ulkoraja lukuisine rajanylityspaikkoineen sijaitsee juuri siellä. Tämä puolestaan tuo mukanaan sellaisia haasteita, joihin paikallispolitiikalla tai maakuntapolitiikalla ei voida kokonaisvaltaisesti vaikuttaa.

EU:n ulkoraja Venäjälle tuo tullessaan paitsi luvatonta kiinteistönvälitystä ja rekkarallin, myös bensa-, tupakka- ja viinarallin. Nämä ovat kaikki ilmiöitä, joihin paikallisella tasolla ei voida vaikuttaa. Kaakkoinen kolkka on tavallaan myös riippuvainen Venäjästä tavalla, joka vaikuttaa venäläiseltä ruletilta. Viina- ja tupakkaralli aiheuttaa alkoholisairauksia ja muita terveysriskejä. Myös itsemurha-, väkivalta- ja rikollisuustilastot ovat Kaakkoisissa maakunnissa korkealla. Työllisyysaste on alhainen ja haittojen kustannuksiin ei tahdo löytyä omarahoitusosuutta. Tarvitaan lisää venäläisiä turisteja tuomaan rahaa maakuntaan. Koko elinkeinoelämä on tavallaan vääristynyttä, koska sitä rakennetaan pääsääntöisesti vain venäläisturismin varaan, eikä ensisijaisesti alueella asuvien ihmisten tarpeiden varaan. Itäisestä sijainnistaan huolimatta Kaakkopis-Suomessa vallitsee “villin lännen meininki.”

Nyt kun Joensuussa juhlitaan Suomen Keskustan puoluekokousta maakuntalaulujen raikuessa, niin minäkin herkistyin vaatimaan maakunta-asioita. Itse perään kuuluttaisin voimakkaasti valtion ohjausta ja voimavaroja tukevaa maakuntapolitiikkaa. Kussakin maakunnassa on omat voimavaratekijät, mutta myös omat hankalat kohtansa. Näihin tulee tutustua ja luoda maakunnallisia kehittämisohjelmia. Perään kuulutan tätä myös meiltä Vihreiltä. Nyt olisi korkea aika tutustua kunkin maakunnan erityiskysymyksiin ja istua pohtimaan millaisin keinoin maakuntia todenteolla tuetaan. Minulla ei ole venäläisiä mitään vastaan, asuuhan oma äitipuoleni Viipurissa ja on siis venäläinen nainen. Silti en haluaisi rakkaasta kotimaakunnastani yksinomaan Venäläisreservaattia, koska maahanmuuttajien osuus nousee kaiken aikaa, kun valtaväestöä valuu tänne muualle Suomeen. Ainakin näihin peruskysymyksiin tulisi kiinnittää jonkin näköinen huomio ja ennakoida tulevaa kehitystä.

Kuulemieni huhujen mukaan juhannustorstaina paikalliset ainakin pyrkivät kiinnittämään koko maan huomion rekkajonoihin. Kaakossa on suunniteltu traktorimarsseja tukkimaan liikennettä. Tämä lienee hyvä jokaisen täällä Pääkaupunkiseudullakin asuvan mökkiläisen tiedostaa, että mikäli suuntaat juhannustorstaina kohti Puumalaa tahi Savonlinnan seutua, niin ajele vaikka Mikkelin kautta, mikäli mielit päästä perille. Minusta on henkilökohtaisesti surullista, jos valtiovaltamme katseen saa kääntymään Kaakonkulman ongelmiin vain estämällä viattomien Pääkaupunkiseudun mökkiläisten juhannusmatkan teko, mutta luulen että sillä keinoin saadaan katseet kääntymään. Kun ei kerta hyvällä, niin sitten pahalla!

mittumaaria odotellen:

Hanna-Kaisa