Nuoret ja Vihreät ajattelevat puolustuspolitiikasta saman suuntaisesti!

Tämän aamun Hesarissa oli iso juttu ulko- ja turvallisuuspoliittisen nuorten ryhmän näkemyksistä. Nuorten näkemykset eivät paljon poikkea muutaman vuoden takaisesta Vihreän liiton turvallisuuspoliittisesta ohjelmasta: “vähemmän aseita, enemmän turvaa”, jota olin Mikkelissä valtuuskunnan kokouksessa hyväksymässä. Ainoana poikkeuksena on sotilaallinen liittoutuminen, koska oma puolueeni linjasi tuolloin, ettei Suomen tarvitse liittoutua sotilaallisesti, mutta voimme tehdä yhteistyötä EU:n yhteisen puolustuksen kehittämiseksi ja rakentamiseksi. Natokysymystä ei pidetty tuolloin ajankohtaisena. Sinänsä kyllä myös nuorten ryhmä päätyi uutisen mukaan näkökulmaan: “Liittoutua pitää, mutta kenen kanssa, siitä päätetään paremmalla ajalla.”

HS:n artikkelissa ryhmän puheenjohtaja Johan Ekman toteaa asevelvollisuudesta: “Ajatus yleisestä asevelvollisuudesta nojaa ideologiaan, että kaikki koulutetaan. Armeijan tehtävä on kuitenkin puolustaa maata ja toteuttaa kansainvälisiä kriisinhallintaoperaatioita” Lisäksi ryhmä toteaa, että nykyinen järjestelmä on kallis, tuhlaa miestyövuosia, loukkaa yksilön vapautta ja ylläpitää sukupuolten välistä eriarvoisuutta.

Itse olen noista kysymyksistä työryhmän kanssa täysin samaa mieltä. Olen naisjärjestön puheenjohtajana yrittänyt tuoda näitä epätasa-arvokysymyksiä esille. Järjestelmässä on monia sukupuolten tasa-arvoa jopa loukkaavia piirteitä. Ensinnäkin asevelvollisuus koskee vain toista sukupuolta, eli miehiä. Miehillä on velvollisuus, naisilla on mahdollisuus osallistua asepalvelukseen. Naisilla ei ole mahdollisuutta osallistua siviilipalvelukseen, miehillä on, eikä nainen joudu vankeuteen, jos hän kieltäytyy asepalveluksesta, mutta mies joutuu.

Myös oma puolueeni linjasi Mikkelissä että nykyisen kaltaisesta asevelvollisuusjärjestelmästä voitaisi luopua ja ottaa käyttöön muista Pohjoismaista hyviä malleja, joissa vain osa ikäluokasta suorittaa asevelvollisuuden.

Nuorten ryhmä oli ihmeen hiljainen Venäjäkysymyksestä. Artikkelin lopussa oli lyhyt sitaatti:” Kukaan ei nostanut esille Venäjä-argumentointia.” Voi olla, että nuorempi sukupolvi on viisastunut siinä mielessä, että Venäjä-peikko-ajattelusta päästään tulevaisuudessa eroon, mutta ymmärrettävästi itse Itärajalla kasvaneena muistan aina silloin tällöin mittailla maamme Venäjä-suhdetta. Silmääni sattui myös HS:n tapa asetella juttunsa samalle sivulle, jossa käsiteltiin Itärajan rekkaongelmia ja Vaaslimaan tullin 50-vuotissynttäreitä otsikolla: “Itärajan tulli pelkää Suomen muuttuvan syypääksi Vaalimaan tukkoisuuteen.”

Oma puolueeni kirjoitti vuonna 2004 Venäjästä seuraavaa:

“Vanha Venäjän uhka elää vielä voimakkaana. Tämä huolimatta siitä, että esimerkiksi Ruotsi, Tanska ja Norja ovat poistaneet Venäjän uhkakuviensa joukosta. Suomessa vallitsee voimakkaana käsitys, että on varauduttava pahimpaan, vaikka aseellisen hyökkäyksen uhka Venäjältä on hyvin pieni.

Venäjän yhteiskuntajärjestyksen muutos on ollut vaikea ja osittain kaoottinen prosessi. Ongelmat, kuten köyhyyden voimakas lisääntyminen, organisoitunut rikollisuus, sairaudet ja ihmisoikeusrikkomukset Tšetšeniassa, ovat yleisesti tiedossa, kuten demokraattisten standardien vastaiset käytännöt mm. presidentinvaalien yhteydessä. Venäjällä on myös suuri määrä taktisia ydinaseita, joiden turvallisuus on usein asetettu kyseenalaiseksi.

Suomessa vallitse kaksi täysin vastakkaista Venäjän uhkakuvaa. Ensimmäinen liittyy yhteiskunnalliseen sekasortoon ja maan hajoamiseen sekä siitä aiheutuvien mahdollisten aseellisten konfliktien leviämiseen myös lähialueille. Toinen uhka liittyy Venäjän taloudelliseen nousuun. Se antaisi mahdollisuuden lisätä puolustusmenoja ja elvyttää aikaisempia imperialistisia pyrkimyksiä.

Voidaan sanoa, että Venäjän uhkaan suhtaudutaan kahtalaisesti. Joko uhasta yritetään päästä eroon hakeutumalla Natoon, kuten Baltian maat ovat tehneet. Vaihtoehtona on vanhan varovaisuuslinjan jatkaminen, jolloin pyritään kaikin keinoin olemaan ärsyttämättä Venäjää, eikä siten missään nimessä turvauduta Natoon.

Vaihtoehtona on se, että panostetaan voimakkaasti EU:n ja Venäjän yhteistyöhän ja kumppanuuteen. Tällä hetkellä suuri osa Venäjän viennistä kohdistuu EU-maihin, mikä luo konfliktien ehkäisyssä tärkeitä taloudellisia sidoksia. Mitä syvempi EU:n ja Venäjän välinen yhteistyö on ja mitä moninaisimmilla alueilla se toteutuu, sitä epätodennäköisempää on, että EU:n ja Venäjän välille syntyy konflikteja.”

Uhkakuvia tai ei, niin ainakin itse sain työterveydestä eilen jäykkäkouristusrokotteen sekaan kurkkumätärokotteen, jota näillä leveyksillä ei yleensä automaattisesti pistellä, mutta Itärajalla pistetään. Syynä ylimääräisen rokotteen saamiseen oli se, että vietän suuren osan tänään alkaneesta kesälomastani 12 km:n päässä Venäjästä.

Hanna-Kaisa