Tuorteita runoja:

* Vain kolme askelta erotti minut sinusta. Yksi lause, jonka joskus sanoin ja toinen jonka jätin lausumatta. Se etten vastannut odotukseen, joka sinulla oli. Se että halusin kulkea omaa polkuani, joka minun kosmiseen maailmankarttaani oli kirjoitettu jo syntymäni hetkellä. Sinä et sitä ymmärtänyt. Et tässä elämässä. Onneksi vielä tulee elämä, jonka aikana tämä asia kirkastuu myös sinulle. Silloin sinäkin ymmärrät minua.

* Miksi ihminen on keksinyt itselleen ajan? Miksi meillä on ollut niin voimakas halu ja tarve rajoittaa itseämme ja kulkuamme maan päällä? Tuoko aika meille turvaa, vai pelkästään kuristavaa rajoittuneisuuden tunnetta, joka seuraa meitä kaikkialle? Miksi aika itsessään on jo rajallinen, vaikka ajan pitäisi olla ajaton?

* Sielun sitoutuneisuus on jotakin aivan muuta, kuin mumista tekoripsien, kammatun tukan ja hohtavan valkean hunnun takaa varovasti: “tahdon”.

* Me luomme itsellemme ja elämällemme jatkuvasti ympärillemme merkityksiä. Minun merkitykseni voivat olla aivan erilaisia, kuin sinun merkityksesi. Silti sinun merkityksesi ovat sinulle yhtä aitoja, kuin minun merkitykseni minulle.

* Ei ole olemassa kokonaista totuutta. Totuus muodostuu henkilökohtaisista totuuksista, jossa kukin elämäämme elämme ja itseämme toteutamme. Totuuteen mahtuu niin monta totuutta, kuin totuudessa on osallisia. Totuus on moniulotteinen ja riippuu aina katsojan kannasta.

* Karman laki on asia, jota yksikään meistä ei pääse pakoon. Helpoimmalla meistä pääsee se, joka tämän asian tunnistaa ja alkaa kohdata haasteistaan tietoisesti.

* Muista pitää huolta sisäisestä lapsestasi. Ole sille hyvä ja hellä. Sisäinen lapsi ansaitsee kaiken rakkautesi. Kun osaat rakastaa ja helliä sisäistä lastasi, opit rakastamaan myös niitä lapsia, joita tähän maailmaan omalle vastuullesi teet. Opeta heidätkin mallisi avulla rakastamaan sisäistä lastaan. Anna heidän sisäisen lapsen jäädä lapseksi, äläkä aseta heille liian suuria haasteita kasvun tiellä. Leiki ja laula lastesi kanssa. Niin sisäisen lapsesi, kuin niidenkin jotka tähän maailmaan teit.

* Silloin kun sydämesi on puhdas, avoin ja vastaanottavainen, vain silloin rakkaus voi kävellä ovestasi sisään. Silloin jos olet täyttänyt sydämesi tarpeettomalla vihalla ja katkeruudella rakkauskin juoksee sinua karkuun.

* Minä löysin kaksoisliekkini, vain kadottaakseni hänet jälleen. Löysin myös yhteisen tehtävän, jonka maailma oli meille aikojen alussa antanut. Siitä aion kuitenkin pitää kiinni.

* Kuinka paljon tuottaakaan tuskaa se, että minä näen jotain, mitä sinä et ole vielä valmis näkemään. Kuinka paljon lohtua tuokaan se, että tiedän olevani tässä juuri siksi, että sinäkin oppisit näkemään sen saman.

* Myötätunto toisia kohtaan kehittyy myötätunnosta itseä kohtaan.

* Lujuus on haavoittuvaisuutta. Kovuus puolestaan sitä, että pelkää kaiken aikaa haavoittuvansa.

* Kärsivällisyyden oppiläksy on usein äärimmäisen tuskaisa oppiläksy. Kärsivällisyyden oppiläksy auttaa kuitenkin kaikkialla oman elämän hallintaa ja viihtyvyyttä.

* Silloin kun minun silmäni kohtasivat sinun silmäsi, maailmasta hävisi aika, paikka ja tila. Ympäristö muuttui kosmiseksi kokemukseksi, jollaisen olemassa olosta olin kuullut, mutta en ikinä muistanut kokeneeni. Se oli pala jumalallista ykseyttä, josta joskus olimme saaneet nauttia. Se oli muistutus suunnasta, jota kohti ihmisen tulee jälleen kulkea. Se polutti elämäni uudestaan. Ei kohti sinua, vaan kohti päämäärää, joka oli maallisten asioiden joukossa itseltäni unohtunut. Olin unohtanut itseni ja sen mitä minä pohjimmiltani elämältäni hain. Turvaa, lämpöä, rakkautta ja anteeksiantoa. Olin jopa unohtanut sen, etten voi etsiä niitä muista ihmisistä, vaan ensin minun on löydettävä ne asiat itsestäni.

* Merkittävin hetki ei olekaan hetki, kun on saavuttanut jotain, vaan hetki, kun tajuaa menettäneensä sen, mitä olisi voinut saavuttaa. Se näet avaa silmät näkemään mitä tulee tavoitella. Tavoitteet puolestaan avaavat sydämen elämänhalulle.

* Joskus menneiden ei pidäkään antaa olla. Joskus ne pitää kohdata ja kasvaa sen avulla vieläkin vahvemmaksi ja vapaammaksi yksilöksi.

* Olen antanut sinulle kaiken anteeksi, koska oivalsin, etten ikinä voi odottaa sinun antavan minulle mitään anteeksi, ellen itse ota ensimmäistä askelta

* Joinakin öinä minä irtaannun ruumiistani ja lennän katsomaan kuinka sinä nukut. Joskus näytät levottomalta, joskus aivan levolliselta. Nukut sinun paikallasi siellä, sen ihmisen vierellä kenet valitsit opettamaan sinulle asioita elämästä ja ihmisistä. Asioita rakkaudesta, anteeksiannosta ja itsestäsi. Yleensä näytät tyytyväiseltä, joskus jopa onnelliselta. Joinakin öinä kuitenkin myös sinä irtaudut ruumiistasi ja lennät kanssani seuraavaan ulottuvuuteen. Haluat selittää minulle miksi toimit kuten toimit. Pyydän ettet selittäisi. Sinä pidät minua sylissä ja lohdutat. Katsot minua silmiin ja pidät minua molemmista käsistä kiinni. Kumpikaan ei haluaisi palata. Kuitenkin aina tulee uusi aamu ja kummankin on palattava sinne, missä maallinen elämä sijaitsee.

* Tiesitkö, että olet ehkä viehättävin ihminen jonka olen koskaan kohdannut? Enkä tarkoita sitä mitä maalliset silmäni sinussa näkevät, vaan sitä kaikkea kauneutta, jota sinun sielusi säteilee ympäröivään maailmaan. Mikäli kaikki ihmiset näkisivät saman sinussa, mitä minä sinusta näen, sinua rakastettaisi kaikkialla.

* Joskus on kivaa olla pikkuisen naiivi ja uskoa uskomattomiin asioihin. Vaikkei niitä oikeasti olisi olemassakaan, niin niiden ajatteleminen tekee elämästä paljon mukavampaa ja värikkäämpää.

* Kuka voi vetää rajan totuuden ja valheellisuuden välille, jos jokaisen totuus kuitenkin näyttää aivan erilaiselta?

* Sielunsa voi myrkyttää negatiivisilla ajatuksilla ja tunteilla. Sen voi hukuttaa vihaan, kaunaan ja katkeruuteen. Mutta kuka oikeasti haluaa elää sellaisen taakan kanssa? En minä ainakaan!

* Jos näkisit, että olen kaatunut maahan polvet verillä, auttaisitko sinä minut ylös? Ojentaisitko minulle kätesi ja putsaisit vuotavan haavan? Puhaltaisitko ja ottaisitko syliin? Vai jatkaisitko matkaasi ikään kuin et olisi huomannutkaan minua?

* Näinä öinä, kun istun yksin ja katselen taivasta, saatan nähdä pilkahduksen sinun hymystäsi. Näinä öinä kun olen yksin, en pelkää pimeää, en hiljaisuutta, sillä tunnen sinun läsnäolosi, vaikket edes ole osa minun elämääni. Yöt ovat eri asia.

* Silloin kun minä kohtasin sinut, koko maailmankaikkeus vietti juhliaan. Enkelit tanssivat ja lauloivat. Maljoista virtasi rakkauden viini. Aurinko hyväili taivaanrantaa lämpimillä säteillään. Silloin kun minä päästin otteeni irti kädestäsi taivas hiljeni ja taivaaseen laskeutui ikuinen yö.

* Pysyn tässä. Olen aivan varma siitä, että olen oikealla tiellä. Sinä voit huutaa tai raivota, voit olla minulle ilkeä tai välinpitämätön. En anna sinun johtaa itseäni harhaan, sillä minä tiedän mitä minun on määrä tehdä.

* Sisäinen lapseni kohtasi kaksoisveljensä. Niin saattaa käydä kerran elämässä. Saattaa myös olla ettei niin käy koskaan. Veli ja sisar leikkivät keskenään hetken. Ne saivat toisistaan voimaa ja toivoa. Tiet erkanivat, mutta se mitä leikistä syntyi jäi ikuisesti elämään kummankin elämään. Antamaan voimaa, näyttämään suuntaa, pitämään huolta ja muistuttamaan, että maailmassa on aina ripaus kauneutta mukana.

* Kohtaloon uskominen olisi jotenkin kivuttoman helppoa. Oman elämänsä vastuun voisi samalla siirtää itsestä ulos. Silti tässä kaikessa hulluudessa on jotakin kohtalon omaista. Ainakin se muistuttaa käsikirjoitettua saippuasarjaa. Kun kertaan tapahtumia muutaman vuoden takaa tähän päivään, löydän lukuisia kohtia, joita ei tapahdu kuin kirjoissa tai elokuvissa. Ei ainakaan oikeassa elämässä, jota ihmiset elävät. Joskus muovaamamme todellisuus muistuttaa saippuasarjaa. Joskus sen juonen käänteet ovat sellaisia, joissa häviävän pienellä todennäköisyydellä varustetut asiat tapahtuvat tai ihmiset joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä toistensa kanssa kohtaavat. Se ei ehkä johdu kohtalosta, vaan siitä, että käsikirjoittajia on niin monta. Kukin tuo juoneen omat käänteensä. Vaikka tämä elämä onkin minun, en silti elä yksin. Minun elämäni sekoittuu lukuisiin muihin elämiin, joista jokaisesta kukin eläjä on itse vastuussa. Joskus elämät sotkeutuvat toden teolla keskenään. Siitä seuraa  odotettuja, mutta myös odottamattomia kohtaamisia.  Luulen että tässä kaikessa on pohjimmiltaan ollut kyse siitä.  Toinen vaihtoehto on se, että  kohtalo ohjaa ja me toteutamme.

Hyvää kesää!

Hanna-Kaisa