Pelkkä äidinvaisto matkaoppaana maailmalla…

Olen tänään siirtämässä pesueeni Suomen Turkuun ja sieltä suuntaamme aamulautalla kohti Tukholmaa. Ex-anoppini on asunut Ruotsissa jo jokusen vuoden ja aina on ollut puhetta, että pitäisi mennä käymään. Aina se on myös puheen tasolle jäänyt. Tänä kesänä puheet muuttuvat teoiksi.

Olen varannut menomatkamme Ruotsiin päin jo monta viikkoa sitten. Tätini ja hänen miehensä ovat parasta aikaa automatkalla Ruotsissa ja Tanskassa. Heillä oli ongelmia saada paluulauttaa, koska eivät olleet varanneet sitä etukäteen. Tästä viisastuneena tilasin eilen meille paluulautan, sillä meidän on EHDOTTOMASTI oltava takaisin Helsingissä viimeistään 18.7 klo 17:00, kun Maidenin keikkaportit avautuvat. Turkuun tulevat autopaikat olivat aivan täynnä. Vihdoin sain varattua meille Tukholmasta Helsinkiin autopaketin 16.7 ja maksoin siitä 298€. Sika hinta!

Myöhemmin, kun ex-anoppini pääsi töistä, hän löysi Viking klubin jäsenhintaan saman autopaketin 120€. Liityin hätäpäissäni klubin jäseneksi ja varasin saman matkan uudestaan. Soitin perään Viiking Linelle ja pyysin perumaan ensimmäisen tilaukseni, jonka olin jo maksanut. Uusi laivamatka hyvitettiin jo maksetusta matkasta, saimme siitä hinnasta meille vielä seisovan pöydän ja meriaamiaiset ja nyt minua odottaa vielä Tukholman terminaalissa 84€:n lahjakortti, jonka voimme laivamatkan aikana käyttää. Onpahan kerrankin paluumatkalla rahaa ostoksia varten!

Katselin eilen netistä Tukholman karttaa. Melkoisen mielenkiintoisen haasteen eteen olen itseni laittanut, jotta osaan kulkea satamasta E4 tielle kohti pohjoista. Anoppi on laittanut minulle sähköpostiini ajo-ohjeita, joita noudattamalla minun pitäisi päästä perille. Itseasiassa tässä vaiheessa minulle on vielä melkoisen epäselvää minne olemme matkalla. Jonnekin Falunin suuntaan pitäisi pyrkiä. Gävle on ihan lähellä ja paikkakunta muistaakseni Forsbacka. Pitää varmaan laivalta hankkia Ruotsin tiekartta?

Itseasiassa koen haasteelliseksi jo senkin, että auto pitää ajaa oikeaoppisesti sisälle laivaan. Uskon kuitenkin tällä haavaa harvinaisen paljon enemmän itseeni, kuin yleensä ja siksi uskallankin aika kevein mielin lähteä kohti lasten ja minun kesäseikkailua mummon luo Ruotsiin. Liiallinen etukäteisstressaaminen kuitenkin vain pilaisi tunnelman.

Kohta herätän nukkuvat unikeot, komennan ne aamupalapöytään ja autoon. Meidän perhe starttaa ensimmäiselle automatkalle ulkomaille pelkän äidinvaiston saattelemana. Tällä tarkoitan sitä, etten ole koskaan ajanut metriäkään itse autoa ulkomailla, koska aina aikaisemmin on ollut mies mukana ja minä olen toiminut vain navigaattorina pelkääjän paikalla. Mielenkiintoiseksi seikkailumme tekee myös se, että huomenna kun lauttailemme Ruotsin puolelle on 10.7, joka on minun ja Pekon hääpäivä. Ensimmäinen hääpäiväni viralliselta statukseltani eronneena ja karanneena. Koska me emme ikinä ehtineet Pekon kanssa häämatkalle, olkoon tämä matkani lasten kanssa korvike sille. Ilman minun ja Pekon liittoa, minun perheeni ei omaisi tätä kokoonpanoa. Onhan minulla kaksi omaa lasta ja yksi “naimakaupan päällinen”.

Kaikella on siis tarkoituksensa!

Palaamisiin viikon kuluttua!

Hanna-Kaisa