Hälsningar fron Forsbacka i Gävle!

Sitä ollaan kotona jälleen todella onnistuneen Ruotsin reissun jälkeen. Kökötän pyykkivuoren keskellä ja katselen, kun se pikkuhiljaa hupenee eteisen ja kylpyhuoneen lattialta.

Gävlen Forsbacka yllätti minut positiivisesti. Se on siis vuosisadan taitteessa metalliteollisuuden ruukkialueen ympärille rakentunut idyllinen pikkukylä joen ja järven risteyskohdassa. Aikanaan kylässä on asunut jopa parisen tuhatta suomalaista, nyttemmin jokusen sataa. Alueella on museoitu vanha tehdasalue asutuksineen, terästehtaan ja alueen museo, kahvila, vanha voimalaitos ja mielenkiintoinen metsäpalsta, jonne tanskalainen patruuna istutti aikoinaan keskieurooppalaisia puita ja pensaita.

Lasten lomaan kuului laivamatkailun lisäksi uimarantailua, Furuvikin (= Ruotsin suurin huvi- ja eläinpuisto) reissu ja tutustuminen Viikinkikylään. Pojat hengasivat paikallisen nuorison kanssa skeittipaikalla ja kävivät katsomassa kalastusta. Lotta viihtyi kotipihan keinuilla ja hiekkalaatikolla. Mummoa oli myös mukava nähdä.

Itselle positiivisin yllätys oli Ruotsin liikenteen sujuvuus ja ajamisen helppous. Tiestö oli hyväkuntoinen ja reitistö merkitty turistiystävällisellä tavalla. Olen myös ylpeä kymmenkesäisestä Fordistani, joka palveli meitä taas nämäkin kilometrit uskollisesti. Havaintojeni mukaan Ruotsissa on monet kulutushyödykkeet edullisempia, kuin meillä Suomessa. Mm. Bensa, ruoka, maito, pesuaineet, huvipuistorannekkeet ja yleisövessat vaikuttivat edullisilta. Gävlen korkeudella luonto näytti pääsääntöisesti samalta kuin meillä täällä Suomessa, joten ei ole ihme, että sillä alueella maamiehemme ovat olleet aika yleisiä asukkaita.

Itselleni matkassa parhaat kohteet olivat Forsbackan vanha ruukkialue, jonka ympäri kävin hölkkäämässä pääsääntöisesti joka toinen päivä. Veden läheisyys rauhoitti ihanasti mieltä, eikä aurinkoisesta säästä huolimatta tullut kuuma. Huomasin, että vaikka täällä Helsingissä olemmekin meren äärellä, niin minä kaipaan järviä. Järvet ovat piirtyneet osaksi minun sielunmaisemaani ja ne rauhoittavat minun sisäistä levottomuuttani. Muut matkan kohokohdat itselleni olivat Viikinkikylä, varsinkin sen korupuoti. Harmikseni siellä ei voinut tehdä ostoksia pankkikortilla, mutta sain kuitenkin hankittua itselleni kauniin pronssisormuksen, josta ex-anoppini maksoi puolet. Kohokohtiin voi laskea myös pois ajomatkalla pikavisiittimme Uppsalassa. Olenhan lapsena ollut kova Pekka Töpöhäntä kirjojen suurkuluttaja ja Uppsala toimii niiden kirjojen tapahtumapaikkana. Seuraavalla reissulla varaankin enemmän aikaa Uppsalan vierailulle ja käymme lasten kanssa etsimässä kaikki kirjoista tutut kadut ja kujat.

Nyt on onneksi vielä 2,5-viikkoa lomaa jäljellä. Koiramme Usma saapui tänään omalta hoitopaikkareissultaan kotiin. Lasse käy huomenna Iron Maidenin konsertissa täällä Helsingissä. Viemme Jessen sunnuntaiaamuna Sammattiin. Sen jälkeen starttaammekin jälleen kohti Etelä-Karjalaa. Siellä odottavat huushollini kaikki matot pesiäänsä, jotta ovat sitten puhtaana, kun meillä juhlitaan elokuun lopussa rippijuhlia. Minä ja Lasse palaamme 26.7 takaisin kaupunkiin. Sitten pitää käydä vielä Naantalissa. Lotta jää vielä viikoksi mummon luo lomailemaan Joutsenoon. Kyllä kesä ja loma ovat sitten ihanaa aikaa!

Hanna-Kaisa