Osallistuin eilen länsihelsinkiläisille vihreille lupaamallani tavalla SM-karaoken esikarsintaan ravintola Kuparikulmassa Lassilassa ja selvitin yllättäin tieni sekä Iskelmä-karaoken SM, että FinnBaltic-karaoken semifinaaleihin. Mistään Balticeista en edes tiennyt ottaessani osaa kilpailuun.
Kävin aamulla surffaamassa netissä etsimässä lisätietoja kummastakin ja näyttäisi ihan siltä, että tää Lähteen akan tyttö on nyt joutunut taas ihan johonkin sellaiseen, mistä hän ei etukäteen osaa ymmärtää tuon taivaallista! Ei siis kuitenkaan mitään uutta!
Eilisessä Poliisi-tv lähetyksessä oli jälleen kiva pätkä työstämme Katuluotsissa. Pätkä oli mielestäni hyvin koottu ja yleiset faktat nousivat esille. Samassa lähetyksessä käsiteltiin myös suomalaisten perhetragedioiden taustoja ja naisten tekemiä henkirikoksia. Kumpikin myös laajalti yhteiskunnallisia ajatusia herättäviä aiheita.
Sain postista tänään paketin Raahen kaupungilta, jonne olen menossa työhaastatteluun 15.11. Olen hakenut sieltä siis nuorisotoimenjohtajan virkaa ja nyt tehtävänäni olisi tutustua paitsi strategiapapereihin, myös budjettikirjoihin ja talousarvioon. Nähtäväksi jää kuinka hyvin tämä tyttö pärjää vaativaa tehtävää hakiessa. Hienoa on jo se, että kelpuuttivat minut haastatteluun. Ainakin haastattelukutsu hivelee minun kunnianhimoani, vaikken tehtävää saisikaan.
Ensi viikko pitäisi jaksaa vielä työn raskahan äärellä ja sitten odottaisi aivan toisen suuntaiset haasteet,kun pääsen kuntoremonttiin Imatran kylpylään ajaksi 9.-14.11. On mahtavaa päästä Etelä-Karjalaan ja samalla keskittyä viikko vain itseeni ja omaan fyysiseen kuntooni. On mys ihanaa nähdä isää, setää ja rakkaita ystäviäni.
Huomenna ajelen Porvooseen Marin kanssa Katin 30-vuotiskahville. Sekin tuntuu ihan kivalta vaihtelulta. On mahtavaa kun vaalien jälkeen muistaa että ihmisellä on toden totta myös muutakin elämää, kuin ainainen vaalikampanjointi ja vihreä politiikka.
Mukavaa viikonloppua kaikille! Jos omistat auton, vaihdahan nastat alle, sillä viikonlopuksi on luvattu jo yöpakkasia! Jopa tänne etelään!
Hanna-Kaisa
lokakuu 31, 2008
Vaalit voitettiin ja elämä oli hyvin. Olen iloinen että sain niin paljon ääniä (292) täysin nobodyna ja ihan uutena hesalaisena uudessa kotikaupungissani, vaikka en edes erityisemmin koe itseäni helsinkiläiseksi. Istuinhan vielä viime vuonna Joutsenon kaupungin valtuustossa. Joutseno lakkaa tämän vuoden lopussa. Se on jo sinänsä ollut identiteettikriisin paikka.
Tänään avasin Hesarin iloisena ja ajattelin lukaista miltä maailma näyttää, kun vaalipuheita ei enää puitaisi, vaan muuut uutiset pääsisivät vallalle. Siinä se komeili ensimmäisellä sivulla, rakas kotivankilani ja risen suunnitelmat mahdollisesti lakkauttaa Konnunsuon vankila. Vaikka olenkin uumoillut tätä pidemmän aikaa koska perusparannusohjelma on viivästynyt ja koko rise on ollut selvitystilsssa, niin silti olen haluunut sulkea ajatuksen takaraivooni, koska olen yrittänyt ajatella asiaa niin, että Itä-Suomen alueella tarvitaan Mikkelin lisäksi myös toinen suljettu laitos. Nyt pahat aavistukseni ovat todella nouseet pintaan. Olen hyvin surullinen.
Konnunsuo on hieno kylä, jolla on omat hienot piirteensä: http://www2.lappeenranta.fi/lehtitietokanta/artikkeli.php?id=2500
Se on paitsi kulttuurihistoriallinen kokonaisuus, se on myös minun KOTINI ja omaa identiteettiäni koetellaan tässä kohtaa aika tavalla. Mikäli vankila lakkautetaan kuolee koko kylä. Sen jälkeen minä en todellakaan ole enää MISTÄÄN kotoisin. Se horjuttaa todella vakavasti omaa identiteettiäni. En mahda sille mitään.Itkettää. Kuin joku läheinen olisi sairastunut syöpään, enkä olisi varma selviääkö se siitä.
Kuntaliitoskysymyksestä olen selvinnyt sillä, etten oikein ikinä ole kokenut olevani joutsenolainen, koska olen konnunsuolainen. Mikäli konnunsuota ei enää ole, olen irtolainen. Ihminen vailla kotia. Ihminen vailla identiteettiä. Se tuntuu pelottavalta!
Hanna-Kaisa
lokakuu 29, 2008
Eipä kauan fiilistelty vaalien jälkeisissä tunnelmissa, kun todellisuus yhteiskunnassamme vallitsevasta pahoinvoinnista jälleen syöksyi silmillemme.
Aamun Hesari uutisoi, että tuloerot ovat Helsingissä pääkaupunkiseudun suurimmat. Tämä ei ole mikään yllätys ja uskon että tämä eriarvoistuminen sen kun jatkuu Kokoomuksen ensin voittaessa eduskuntavaalit ja nyt vielä nämä kuntavaalitkin. Vasemmisto on syystäkin huolissaan. Tähän kun lisätään vielä Perussuomalaisten kannatuksen hurja nousu, se kertoo mielestäni osaltaaan myös yleisestä tyytymättömyydestä valtapolitiikkaamme vastaan ympäri maan.
Ehdin vasta äsken vilkaista tämän päivän Iltalehden. Etusivulla komeili kammottava uutinen kahdesta perhesurmasta samalle päivälle. Täällä Helsingissä äiti ja isä olivat tehneet yhdessä itsemurhan ja Porvoossa oli ollut sama tilanne poliisiperheessä. Ei aikaakaan, kun uutisoitiin Oulun kammottavaa perhesurmaa, jossa isä tappoi vaimonsa, lapsensa ja itsensä. Näissä tuoreissa perhesurmissa säästettiin lapset ja 5 lasta jäi täten orvoiksi.
Maailma on muuttunut kamalaksi, kylmäksi, kovaksi, myötätunnottomaksi kilpailuareenaksi. Heikot tieltä väisytköön, on nykyajan motto. Minua ahdistaa, enkä haluaisi elää osana tätä maailmaa. Suomalaisesta hyvinvointivaltiosta ei ole hitustakaan enää jäljellä.
En edes ymmärrä miksi meillä enää ihmetellään lasten ja nuorten pahoinvointia, jos maasssamme itse perheet voivat näin pahoin. Jos se yksikkö nimeltä koti, jossa jokaisella tulisi olla hyvä ja turvallinen olla ja elää, on muuttunut pedlottavien asioiden tapahtumapaikaksi.
Kaksi kouluissa tapahtunutta joukkoteurastusta, nyt nämä perhesurmat. Tutkimukset kertovat tuloerojen kasvavan, nuorten kohtaavan väkivaltaa, väkivaltarikosten yleistyneen, rasistisen väkivallan yleistyneen. Mitä vielä? Koska me ymmärrämme että maailma ilman rakkautta ja huolenpitoa on paska paikka ihan jokaiselle? Nyt alkaa näyttää siltä, ettemme ikinä…
Rakastakaa ihmiset tosianne. Rakastakaa lapsianne, itseänne, elämäänne! Yrittäkää nyt jumalauta edes, sillä muutos lähtee jokaissesta!
Hanna-Kaisa
lokakuu 28, 2008
Vaikka olenkin iloinen niin omasta äänimäärästäni, kuin eritoten Helsingin Vihreiden ja koko maan Vihreiden vaalimenestyksestä näissä kuntavaaleissa, niin elämä jatkuu tavallisella painollaan näin vaalien jälkeenkin ja aikaa ei ole liiemmin jäädä ihmettelemään ja fiilistelemään vaalien hyvää tulosta.
Töissä pitää laatia käyttösuunnitelmaa ja toimintasuunnitelmaa ensi vuodelle. Sama pätee myös Helsingin Vihreiden Naisten toiminnan osalta. Hallitus kokoontuu jo ensi viikolla ja syyskokous pidetään 16.11. Sen lisäksi, että laadin toimintasuunnitelmaa ja esityslistoja, joudun pohtimaan omaa suhdettani tähän yhdistykseen. Haluanko todella jatkaa yhdistyksen puheenjohtajana, kun olen tehnyt sen mitä lupasin, eli kaudellani jäsenmäärämme on viisinkertaistunut ja olemme tuottaneet paljon poliittisia sisältöjä. Aikaa pohtimiselle ei paljon jää.
Edessä on vielä luottamusmiesvaalit työpaikallakin. Olen tähän asti toiminut varaluottamusmiehenä, mutta nyt minulle tarjotellaan luottamusmiehen paikkaa, varsinaista paikkaa henkilöstötoimikunnassa, paikkaa osaston johtokunnassa ja ehdokkuutta liittovaltuustoon. Melkoinen AY-paketti.
Luottamuspaikkaneuvottelut on vielä edessä kuntatasolla. Nähtäväksi jää millaisia paikkoja omalla äänimääräälläni tarjotellaan.
Onneksi pääsen vk. 46 Imtran kylpylään kuntoremonttiin ja saan pienen hengähdystauon tästä kaikesta. Täytyy nimittäin myöntää, että nyt on tämä akka aika väsähtäneen oloinen ja pieni hengähdystauko omasta arjesta on ihan paikallaan. Saan koko viikon keskittyä vain omaan hyvinvointiini. Se on minun kaltaiselleni varmasti ihan tervettä.
Joskus pohdin ihan vakavasti sitä, että minkä ihmeen takia minä oikein pyöritän tällaista palettia osana omaa elämääni. Tulenko joskus saamaan tästä muka jonkun stipendin tai kunniamain innan? Enpä usko! Joinakin hetkinä haluaisin vaan pysähtyä ja rauhoittua. Olla kuten kuka tahansa 34-vuotias perheen äiti ilman ainaista pakkoa parantaa koko maailma. Sitten taas herään kipeään todellisuuteen, etten taida muuta parhaiten osata, kun yrittää pelastaa maailman.
Ehkä joskus kaipaisin rinnalleni puolisoa, jolla olisi valmiuksia muistuttaa minua siitä, että nyt olisi syytä rauhoittua ja keskittyä siihen mitä ympärillä on. Onneksi lapset sentäs pitävät minut arjessa kiinni, enkä liiaksi maalaile taivaanrantoja ja toivoni mukaan osaan myös antaa heille tarvittavan määrän vanhemmuutta, aikaa ja rakkautta.
Myönnettäköön, että vaalisunnuntaina olin ainakin aika huono taloudenpitäjä. Jätin pyykit koneeseen pyörimään ennen vaalivalvojaisia ja tuloslaskentaa ja UNOHDIN ne sitten sinne! Löysin ne koneesta eilen illalla ja arvatkaa vaan tuoksuivatko vaatteet raikkailta? LOL Ei auttanut muu, kun pyöräyttää ne pariin kertaan uudestaan!
Nämä ovat niitä pieniä merkkejä, joista itsen pitää osasta lukea: “RAUHOITA TAHTIASI HYVÄ NAINEN!” Ei siihen kai mitään puolisoa muistuttamaan tarvita? Jokainen kai haluaa olla aina hieman parempi ihminen, tai ainakin pyrkii siihen sisimmässään. Siksi elämä on ainaista priorisointia, tasapainottelua ja pohtimista: mihin minä riitän, mikä on tehtäväni, mikä on oikein ja mikä väärin? Joskus se olisi hyvä, jos olisi joku muukin joka muistuttaisi, mutta oman luonteeni tuntien suuttuisin siitä kuitenkin.
Torstaina ainon kokeilla taas laulunlahjani kantavuutta. Kuparikulmassa on karaoken SM-karsinnat ja lupasin itselleni, että ellen pääse valtuustoon, kokeilen taas onneani karaoken parissa. Maailmanparantaja tarvitsee vastapainoksi aina jotain kevyttä, luovaa ja joskus jopa ihan hömppää. Muuten elämä muuttuu masentavaksi tuulimyllyjä vastaan taisteluksi ja tyytymättömyydeksi, kun maailma muuttuu ihan liian hitaasti. Luovuus, hömppäily ja romantisointi auttavat jaksamaan pahassa maailmassa. Laulaminen ja kirjoittaminen helpottavat maailman tuskaani!
Hanna-Kaisa
lokakuu 28, 2008
Tähän päivään oli mukava herätä. Vihreät tekivät vaalivoiton kautta maan. Me nousimme maamme neljänneksi suurimmaksi puolueeksi.
Täällä Hesassa nousimme kirkkaalle kakkostilalle ohi Demareiden ja se on asia, joka lämmittää sydäntäni. Tavoite oli ihan realistinen ja sen me saavutimme.
Olen myös positiivisesti hämmästynyt omasta äänimäärästääni, kun minulle annettiin uutena helsinkiläisenä kasvona 292 ääntä. Se on enemmän, kun realistisesti uskalsin odottaa. Se tulee varmasti riittämään johonkin tosi mukavaaan lautakuntapaikkaan, jota jään innolla odottamaaan.
Haluan siis nöyrästi kiittää teitä 291 helsinkiläistä, jotka luotitte minnuun, ensikertalaiseen, jolla ei ollut varaa näkyvään mainoskampanjaaan. Te kaikki löysitte minut näiden kerrassaan hyvien ehdokkaiden joukosta. Lupaan jatkossa tehdä parhaaani viedäkseni suuren suuren Vihreän valtuustoryhmän henkilöiden kautta teidänkin ääntänne eteenpäin valtuuston päättämissä asioissa ja siinä omassa lautakunnassani, tulee se sitten olemaan mikä tahansa.
Tästä on hyvä ponnistaa Vihreän vaikuttamisen tielle uudessa kotikaupungissani!
Lopuksi vielä pikainen tilaannekatsaus ympäri maan: Nokialla setäni meni kirkkaasti läpi valtuustoon, Oulussa Vihreät ottivat hyvän voiton. Lappeenranta- Joutseno liitosalueella saatiin kaksi paikkaa lisää, Utsjoella seuraamani ihminen pääsi valtuustoon Saamelaislistalta ja Luumäellä tehtiin historiaa. Sari Skinnari voitti yhden naisen listalla Vasureiden listan! Valtakunnassa on siis kaikki hyviin tänä aamuna!
Hanna-Kaisa
lokakuu 27, 2008
Tässä vaiheessa keskellä myrskyävää vaalisunnuntaita uskallan jo kiittää kaikkia tukijoitani ja niitä jotka ovat mahdollistaanet minulle vaalityön tekemisen.
Erityisen kiitollinen olen vaalipäällikölleni Heidille ja työkamulleni Jaakolle, jotka ovat omalla panoksellaaan levittäneet esitettäni ja vaalivideoitani mahdollisille potentiaalisille äänestäjille. Iso kiitos kuuluu myös taas kerran äidilleni, joka on ollut lasteni kanssa ne hetket, kun olen itse päässyt vaalikentille ilman lapsiani. Kiitos kärsivällisyydestä myös lapsukaisilleni, erityisesti Lotalle, joka on ansiokkaasti ja intoa piukeana ollut jakamassa lapsille Vihreiden ilmapaalloja muutamissa yleisötapaahtumissa.
Kiitos myös alaisilleni ja työnantajalleni joustavasta suhtautumisesta siihen, että olen ollut kuntavaaaliehdokkaana. Kiitos ystävilleni ja sukulaisilleni , jotka ovat tukeneet ja kaannustaneet.
Tänään siis kaikki voitava on tehty. Enää ei voi kuin toivoa, että viimehetken äänestäjät eivät myrskyä, tuulta ja sadetta pelkää, vaan lähtevät säästä huolimatta suorittamaan äänioikeuden suomaa mahdollisuutta vaikuttaa oman kaupunkimme asioihin.
Löin eilen kahden city-vihreän Vesan kanssa kossupullovedot sadasta äänestä. Mikäli saan yli sata ääntä olen kaksi kossupulloa köyhempi. Mikäli jään alle sadan, tarjoankin sitten kunnon snapsit kaikille tukijoukoilleni, koska olen kaksi kossupulloa rikkaampi.
Leikki sikseen ja takaisin asiaan…
Itse suhtaudun ensikertalaisena helsinkiläisenä ehdokkaana tilanteeseeni hyvin nöyrästi. En osaa odottaa mitään. Vaikka olenkin kokenut poliitikko ja minulla on Etelä-karjalassa ollut selkeä oma asema vihreänä poliittisena vaikuttajaana, niin tällä Helsingissä olen ihan uusi kasvo politiikassa. Siitäkin huolimatta että olen saanut luottamusta siinä määrin, että luotsaan Helsingin Vihreät naiset ry:tä ja olen päässyt käräjäoikeuden lautamieheksi hyvin lyhyessä ajassa uushelsinkiläisenä Vihreänä vaikuttajana. Helsingissä on pajon hyviä Vihreitä ehdokkaaita. Meistä on vaikea valita. Totesin tämän katsoessani tarkkaan Hesarissa ollutta yhteismainostamme. Meitä on lähes joka lähtöön! Siksi suhtautumiseni omaan vaalitulokseen on nöyrän varovainen. Otan kiitollisena vastaan jokaisen äänen joka minulle annetaan. Vihreiden vaalivoittoon uskon kuitenkin kokonaisuudessaan. Me ollaan HYVIÄ!
Tänä iltana minulla on paljon jännättävää. Jännään oman vaalitulokseni lisäksi kokonaistilannettamme Helsingissä. Nousemmeko todella toiseksi suurimmaksi? Sen lisäksi seuraan mielenkiinnolla kuinka Vihreiden käy kuntaliitosvaaleissa Joutsenossa ja Lappeenraannassa. Seuraan tätini menestystä Oulussa, setäni menestystä Nokialla ja saamelislistan menestystä Utsjoella. Myös Rovaniemen ja Inarin Vihreiden tilanne kiinnostaa ja totta hitossa seuraan vaalipäällikön ominaisuudessa myös yksinäisen vihreän ja rohkean naisen taistoa Luumäellä. Jännä ilta siis tulossa!
Ennen tulospalvelujen avautumista aion viettää ihan tavallista sunnuntaipäivää jälkikasvuni kaanssa. Koska ulkona sataaa ja myrskyää, katselemme yhdessä kokoperheen elokuvaa, teemme makaroonilaatikkoa ja taidamme vähän myös askarrella…
Kiitollisena:
Hanna-Kaisa,
joka antoi eilisellä baarikierroksella kaksi nimmaria vaaiesitteeseen!
HASSUA!
PS. Nöyrin anteeksipyyntöni siitä, että ehdokassivumme ovat tällä hetkellä “kaatunvassa tilassa.” Hienoa siinä on tietenkin se, että mitä ilmeisimmin käviätulva on suunnaton!
Ongelmaa yritetään kaikin keinoin korjata puoluetoimistolta käsin. Toisin sanoen sivut aukeavat hitaasti ja välillä eivät ollenkaan. Toisinaan ne taas avautuvat hetkessä…
Kärsivällisyys on valttia tässä teknologian kulta-ajassa…
HKL
lokakuu 26, 2008
Näiden kuntavaalien viimeinen vaalivuorokausi on käsillä. Humisiltana klo 20:00 vaalitilojen ovet sulkeutuvat ja ne äänet joita näissä kuntavaaleissa annetaan on sitten annettu.
Gallupit ovat enteilleet äänestysaktiivisuuden hienoista nousua. Tämähän on tietysti hyvä asia. Huomiseksi luvattu syysmyrsky saattaa kyllä sotkea enneustetta jollakin tavalla.
Nyt olisikin syytä varsinkin kaikkien nukkuvien äänestäjien kiskoa itsensä hereille. Pohdin toissaöistä asunnottomien tempausta, jossa asunnottomille annettiin mahdollisuus yöpyä ainakin Vihreiden ja Vasureiden vaalimökeissä. Samaan aikaan kokoomuslaiset, demarit ja keskustalaiset ajoivat asunnottomat pois vaalimökeiltään. Asiasta kirjoiteltiin muutaamissa lehdisssä.
Minusta näiden asunnottomien tulisi ehdottomasti käyttää äänioikeuttaan, mutta pohtiaan jäin sitä, että kuinkamonella heistä on olemassa henkilöllisyyspapereita tai mihin osoitteeseen ilmoitus äänioikeudesta on mennyt? Käykö sisvistyneessä yhteiskunnassamme niin, että syrjäytyneet ja monet marginaaliryhmät jättävät äänensä käyttämättä ehkä juuri siksi, koska tällaiset perusedellytykset äänioikeuden käyttämiselle eivät ole kunnossa?
Länsi-Helsingin Vihreät ehdokkaatkin kähtevät illalla herättelemään nukkuvia lähiökapakoihin. “Lähevi goes kapakka” kiertue alkaa klo 19:00 Pohjois-Haagasta ja päättyy jossain vaiheesssa Töölööseen ja siellä Janoinen lohi nimiseen ravintolaan. Kierroksen aikana kierrellään eri puolilla Länsi-Helsinkiä ja nimenomaan kuppiloita. Itsekin yritän päästä irtautumaaan joukkoon muutamaksi tunniksi, jos saan lastenhoidolliset toimenpiteet kuntoon.
Pian voikin kaivaa taas vanhan kunnon Ne Luumäkien levyn kaapista ja alkaa soittaa monien vaalien alla tutuksi käynyttä: “kakskyt, kakskyt, kakskyt neljä tuntia aikaaa, mä haluuun rauhoittua. Hei mitä mä teen, hei mihin mä meen, mä haluun rauhoittua. Ei toimi enää sormet, ei tooimi varpaatkaaan… jne.”
Mukavaa vaalien aattoa kaikille toivottelee!
Hanna-Kaisa
PS. Olen kuullut, että eilinen jakso Maikkarilla oli IHQ.
* Tiedän että olen tasainen luonne. Aina äkäinin!
lokakuu 25, 2008
Vihreät julkaisivat eilen vaalirahoituksensa. Samalla tavalla tekivät piirijärjestöt, paikallisyhdistykset ja me yksittäiset ehdokkaat. Minunkin vaalisivuillani on komeillut jo toista viikkoa oma vaalibudjettini. Nyt aajattelin vielä julkaista sen blogissanikin.
Äsken Ylen vaalitentissä käytiin kädenvääntä vaalirahoituksesta. Keskustaa syytettiin kohun synnyttäjäksi, toinen syntipukkiasemaan joutunut oli Kokoomus ja Demarit yrittivät pestä kätensä. Parhaan kommentin antoi oma puoluesihteerimme Panu Laturi, joka kertoi kaikkien Vihreiden julkaisseen vaalirahoituksensa jo ennen vaaleja ja toivoi muiden puolueen tekevän saman. Kokoomuksen puoluesihteeri vakuutti että Kokoo mus tulee Vihreiden tavoin julkaisemaan oman budjettinsa, joka koostuu vain puoluetuesta ja jäsenmaksuista. Hän ei ilmeisesti ymmärtänyt, että meillä vaalirahoitus on avaattu jokatasolla: puolueen, piirien, paikaallisyhdistysten ja yksittäisten ehdokkaiden tasolla. Panun kansa samaa toivoisin minäkin, että kaikki puolueet ottaisivat meistä esimerkkiä ja ottaisivat suoran avoimuuden toimintaperiaaatteekseen.
Alla tiedot minun vaalirahoituksestani:
Olen ottanut näitä vaaleja varten kulutusluottoa 4000€, josta vaalityöhön olen käyttänyt seuraavat summat:
2100 € vaalivideot ja esitteet
120 € ehdokasmaksu Helsingin Vihreälle piirijärjestölle
50€ Facebookin vaalimaninos
92€ lehtimainos Munkinseutu-lehteen
320€ esitteet
50€ Lähevin yhteismainos Hesariin
En ole ainakaan toistaiseksi saanut rahallista vaaliavustusta, mutta talkootyötä olen käyttänyt. Kiitos tästä panoksesta pienelle, mutta sitkeälle tukijoukkiolleni!
Lisäksi Lähevi ry ja Helsingin Vihreät Naiset ry
ovat tukeneet kaikkien jäsenehdokkaidensa kampanjaa rahoittamalla mainosksia ja tapahtumia, joissa olemme olleet mukana. Näitä tarkemmat tiedot löytyvät: http://www.lahevi.net ja http://vihreatnaiset.fi/helsinki sivuilta.
Valtakunnallinen Vihreät Naiset ry rahoitti Vihreiden naisten ehdokkaille yhteismainoksen Hesariin.
Vihreiden yhteiset vaalivalvojaiset ovat sunnuntaina Tavastialla. Minä taidan pitää vaalivalvojaisia täällä meillä kotona Munkkivuoren Talinrannassa lasten, internetin ja suoran tv-lähetyksen kanssa. Mikäli kiinnostaa, seuraani saa liittyä!
Vaalisunnuntaita odottaen!
Hanna-Kaisa
lokakuu 23, 2008
Minulta on paljon vaalikentillä kyselty omia vaalitemojani ja tässä teille vielä muistutukseksi omat vaaliteemani:
HANNA-KAISAN VAALITEEMAT KITEYTETTYNÄ:
“TASA-ARVO ON OIKEUDENMUKAISUUTTA”
- Tasa-arvo kuuluu kaikille, ei vain sukupuolten välille:
* Kaupungin tulee arvioida sukupuolivaikutukset kaikessa päätöksenteossaan.
* Kaupungin tulee noudattaa samapalkkaisuuden periaatetta.
* Kaupungin tulee olla esteetön ja huomioida kielivämennistöt.
* Kaupungin tulee olla turvallinen elinympäristö.
* Myös kotien seinien sisällä kuuluu olla turvallista elää.
- Syrjäytymisen ehkäisy on kaikkien asia:
* Resursoimalla neuvolapalveluihin estetään syrjäytymistä.
* Palvelut tulee rakentaa asiaksalähtöisiksi ja välttää turhaa sektorilta toiselle heittelyä.
* Vanhuksia ei saa jättää yksin.
* Edistetään terveyttä vapailla liikuntamahdollisuuksilla.
* Huomioidaan asuinalueiden viihtyvyys ja viheralueet kaavoituksessa.
- Arjen tulee olla sujuvaa:
* Otetaan kaavoituksessa huomioon etäisyydet ja toimivat joukkoliikenneratkaisut.
* Varmistetaan edullinen asuminen rakentamalla myös kaupungin vuokra-asuntoja.
* Kehitetään ilmastoystävällistä raideliikennettä.
*Kehitetään joustavia etätyömahdollisuuksia.
Tarkempaa tietoa vaaliteemoistani saat tutustumalla vaalivideoihini.
HANNA-KAISAN VAALIVIDEOT löytyvät tämän linkin takaa.
Ja muuta mielenkiintoista löydätte VAALISIVUJENI kautta.
Ellet äänestänyt ennakkoon, muista vaalisunnuntai 26.10.2008!
T: Hanna-Kaisa, nro. 182!
lokakuu 22, 2008
Muutaman päivän takaista blogikirjoitustani ja siihen saamaani kommenttia nimimerkiltä Pekka :”Toivon silti, että jaksat satsata hieman enemmän blogisi oikolukuun:-) Ole kiltti ja tarkista tekstisi paremmin. Ehkä sillä tavalla ropisee lisää ääniä uurnaan? Vai onko osa brandiasi hieman ärsyttävien kirjoitusvirheiden jättäminen tekstiin? Ihan kaikkea ei kuitenkaan tahtoisi suvaita.”´lukiesani tuli mieleeni taaas kerran oma lukihäiriöni.
Lukihäiriö voi joskus olla kiusallinen vaiva, varsinkin jos virallisiin asiakirjoihin töissä lipsahataa sanan maahanmuuttaja tilalle mahaanmuuttaja, tai oppisopimus vääntyy muotoon oppimus, tai syrjäytymisvaarassa muuttuu muotoon syrjäytymisvasara. Töissä on siis todella syytä käyttää oikolukuohjelmaa, vaikkakin olemme saaneet monta kertaa hyvät naurut lukihäiriöni ansiosta. Onhan työpaikkamme Katuluotsikin usein esiintynyt muodoissa Katuluosti tai jopa Kaluluotsi.
Kirjoittaessani virallista poliittista tekstiä on usein myös ihan hyvä syy pitää yllä oikolukuohjelmaa. Tein sitä samaa myös aluksi kirjoittaessani blogini. Sittemmin ajattelin että hitot näistä, jos minulla kerta on lukihäiriö, niin miksi sitä häpeämään. Se on ominaisuuteni, samalla tavalla kun vaikka laulunlahja tai siniharmaat silmät, joten se kuuluu osaksi minua. En ole koskaaan ajatellut, että lukihäiriö voisi häiritä blogini lukijoita, jos se ei häiritse enää itseänikään. Toisaalta ymmärrän kyllä että se voi ärsyttää, kuten vaaikka toisen ihmisen änkytys voi tuntua jonkun mielestä ärsyttävältä, kun yrittä ottaa selvää toisen puheista.
Elämä lukihäiriön kansssa toimii kuitenkin aikalailla samalla tavalla kuin muillakin ihmisillä, jotka elävät sitä ilman. Se tuottaa paitsi hassuja kirjoitusvirheitä teksteihini, niin se tekee myös minusta keskivertohitaamman lukijan. Ääneen lukeminen on todellakin hidasta. Myös vieraiden kielten opiskelu tuottaa vaikeuksia. Saatan myös lukea ihan päin honkia ja ymmärtää lukemani väärin, kunnes olen lukenut ja tavannut saman tekstin useampaaan otteeseen, varsinkin jos lauseet ovat pitkiä ja teksti on vaikealukuista. Tällöin hahmottaminen on melko hidasta.
Lukihäiriö ei kuitenkaan vähennä kenenkään älyä, kuten vielä omaaan peruskouluaikaani ajateltiin. Nykyisin vaiva onneksi tunnetaan ja ymmärretään. Sen kanssa opetetaan myös selviämään. Tällaita duunia tekee mm. HERO, erilaiset oppijat ry.
Itse ajattelen nykyään että kun tämän ominaisuuden itsessään on hyväksynyt siihen osaa suhtautua huumorilla, varsinkin kun yleensä kuvittelee kirjoittaneensa ihan oikein ja tarvitaan joku ulkopuolinen kertomaan että olenkin kirjoittanut ihan hasssuja sanoja!
Hanna-Kaisa
lokakuu 21, 2008