Horoskooppimerkit epäonnistumisen hetkellä:

Oinas huutaa ja raivoaa ja syyttää kaikkia muita epäonnistumisestaan. Minä en ainakaan ole tehnyt mitään väärin!

Härkä ei edes huomaa epäonnistuneensa, ennen kuin aika moni kanssaihminen on huomauttanut hänelle asiasta. Sittenkin hän vain murahtaa, että pitäkääpä huoli omista asioistanne!

Kaksonen on keksinyt jo ainakin seitsemän hyvää selitystä sille miksi hän epäonnistui ja miten asian voi korjata, ennen kuin jää edes kiinni epäonnistumisesta tapauksesta.Hän on kuitenkin varmistan ut selustansa sillä, että hänen tuttavapiiristään löytyy joku, joka voi korjata tapahtuneen vahingon.

Rapu vetäytyy kuoreensa ja alkaa mököttää. Hän tirauttaa pari kyyneltä, ilman että ulkopuoliset näkevät ja sitten soittaa äidilleen hakeakseen lohdutusta.

Leijona yrittää asettua kaiken yläpuolelle ja huitaista asian mitättömänä pois päiväjärjestyksestä. Ellei se onnistu, hän alkaa dramaattisesti karjua ja pelästyttää arvostelijansa siiinä määrin ettei kukaan uskalla enää arvostella häntä. Tämän jälkeen hän linnoittautuu kotiinsa ja salaa toivoo että ystävät ja tuttavat, kuka tahansa soittaisi hänelle ja kehuisi häntä tapahtuneesta huolimatta.

Neitsyt ei hyväksy epäonnistumistaan, vaan yrittää edelleen korjata ja korjata tapahtunutta erhettä juurruen siihen samaan asiaan moneksi kuukaudeksi. Vaikka hän lopulta tetää epäonnistuneensa, hän ei suostu myöntämään sitä kenellekään. Jos joku huomauttaa hänelle asiasta, neitsyt haukkuu osapuolen pystyyn terävin argumentein.

Vaaka on kauhuissaan ja hän yrittää lempeään sävyyn hymyillä ja pyydellä anteeksi. Hänen selityksensä ovat loputtomia: toisaalta, jos en olisikaan toiminut näin, vaan ottanut tämän ja tämän seikan paremmin huomioon, emme olisi nyt tässä, mutta toisaalta taas…

Skorppiooni väittää että muut ovat väärässä ja erhe johtuu vain siitä, etteivät toiset pysty kilpailemaan hänen kehittyneen tajuntansa kanssa. Mikäli  joku vielä erehtyy huomauttamaan tapahtuneesta, hän luo pistävän katseensa ja järjestää siten, että tapahtunut näyttääkin olevan sen onnettoman syytä, kuka hänelle huomautteli, eikä ainakaan hänen…

Jousimies naurahtaa ja jatkaa puuhiaan entiseen tapaansa. Mitäs pienistä, kun eivät pienetkään meistä?

Kauris hukkuu syyllisyydentunteeseen ja häpeää tulla kotoaan ulos ainakaan kahteen viikkoon. Kotona hän valvoo kaikki yöt ja raippaa itseään itsesyytöksillään loputtomiin, lakkaa syömästä, ulkoilemasta, tai käymästä edes suihkussa…

Vesimies korjaa erheensä vähin äänin ja ystävällisesti vielä varoittaa muitakin ennakkotapauksellaan, etteivät muut tekisi kooskaan samaa virhettä.

Kalat masentuvat, sulkevat ovensa ulkomaailmalta, juovat itsensä säälittävään humalaaan, itkevät ja soittelevat ystävilleen humalapäissään ja itkevät kamalaa kohtaloaan.

Hanna-Kaisa

KIIREAIKAINEN NAINEN!

Huh, huh! Ihan tuli huono omatunto, kun tajusin etten ole ehtinyt lainkaan päivittää blogiani vähään aikaan. Se johtuu siitä, että olin viime viikon siellä Imatraalla kuntorempassa, sieltä Hesan kautta Ouluun ja Raaheen työhaastikseen, sunnuntaina kotiin, tänään töihin ja huomenna taas etsivän nuorisotyön valtakunnallisille päiville Kuopioon. Kylläpä on ainaista kiitämistä tämän naisen elämä!

Kuntoremontti oli ihana ja virkistävä tapahtuma minun elämässäni. Pääsi totaalisesti irti arjesta ja työstä, oppi pohtimaan hyvinvointia ihan uudesta näkökulmasta ja nautti erilaisista liikuntamahdollisuuksista, kasvohoitoa ja vyöhyketerapiaa unohtamatta. Rakastuin vesijumppaan ihan toden teolla. Paluu arkeen ja rutiineihin vaan jälleen osoitti sen, että nykyihmisen elämän rytmi ei ole suunniteltu siten, että aikaa itsestä huolehtimiselle laisinkaan jäisi.

Työhaastaattelu Raahessa sujui oikein mukavasti. Haastattelevat ihmiset olivat rennon oloisia ja itselle jäi lämmin ja positiivinen olo. Lautakunta kokoontuu ensi viikolla ja sen jälestä pitäisi sitten kuulla kunniansa.

Huomenna tosiaan taas reeissun päälle Kuopioon. Siellä on kaksipäiväiset valtakunnalliset etsivän nuorisotyön päivät ja jokin puheenvuoro pitäisi sinnekin valmistella. Lotta meni takaisin papan ja mummon tykö Joutsenoon.

Viikon kuluttua viikonloppuna olisi täällä Hesassa Vihreiden valtuuskunnan kokous. Enpä tiedä jaksaako tuota lähteä sitä seuraamaan. Olisihan se tietysti mukavaa, mutta kun ei ole oikuetta pitää isommin puheita ja minun puheenaiheeni, jotka poliittisesti ovat viime viikot pyörineet vain vankeinhoidon sopeuttamisohjelman ympärillä, eivät suurta yleisä kiinnosta oakseen saane, niin taidan sllaisen kanssavihreiden kiusimisen jättää väliin. Täällä muulla rintamalla voinkin sitten ihan vimmatusti tehdä töitä Konnunsuon vankilan säilyttämisen puolesta ja täytyy myöntää, että riski tyttö olenkin sen aiheen ympärillä viime päivät ollut. Tänään julkaistiin selvitys vankien terveydentilasta, joka ei toden totta enteile hyvää avolaitoospaaikkoja ajatellen.

Mutta joo…tällaisia mietteitä tällä kertaa! Mikäli Konnunsuon vankila nyt tämän esityksen pohjalta lakkautetaan, lupaan minä vihdoin kirjoittaa sen kirjan: “Konnunsuon pikku Kaisa”

Hanna-Kaisa

“Meijän äiti meni remonttiin”

Niinpä niin, kirjoitan nyt täältä Imatran kylpylästä jonne saavuin tänään kohentamaan työhyvinvointiani kuntoremonttiin. Tämä päivä on ollut vielä rento, meillä oli alkuinfo, ulkoilulenkki, rentoutuusharjoitus, ruokailu ja sitten uimaan ja saunaan. Huomenna aloitetaan luennoilla, yhdentoista-aikaan on kuntotestit ja sen jälkeen pallojumppaa, ohjattua liikuntaa kuntosalilla ja ulkoilulenkki.

Tulimme eilen Lotan kanssa Etelä-Karjalaan. Ajoimme iltaa myöden papan luo Konnnunsuolle. Tänään käytiin toisella papalla isäinpäivän vietossa, sitten heitin Lotan mummolle ja ajelin Imatralle. Kun olin lähdössä Lotta selitti mummolle: “Meijän äiti menee Imatralle remonttiin!” Ajatus huvitti itseäni hiukan. Yleensä auto viedään remonttiin, kun se menee rikki. Onneksi sentäs asuntoja remontoidaan myös kohennusmielessä, joten tuskin minäkään ihan romuna olen, kunhan vaan kohennan kuntoani.

No, katsotaan nyt tämän viikon aikana onko tässä kyse kohennusremontista, vai olenko sittenkin ihan romuna. Veikkaan kuitenkin, että huomisen ensimmäisen urheilupäivän jälkeen koen itseni aika rikkinäiseksi ja kipeäksi. Onneksi illalla pääsee taas saunaan ja porealtaaseen.

Hanna-Kaisa

No jopas oli uutinen

Luin tänään Talous sanomista uutisen jonka mukaan kulttuuriministeriön valtiosihteeri Johaansson oli eronnut lähenneltyään naisia humalapäissään ministeriön juhlissa. Johansson on seikkaillut aiemmin myös min un blogissani, mutta aivan toisenlaisisa merkeissä. Silloin kritisoin hänen käsitykisään etsivästä nuorisotyöstä.

Itse ihmettelen mikä suomalaisia keski-ikäisiä miehiä oikein vaivaaa? Elävätkö he seksinpuutteessa kotonaan, jäävätkö ilman naisen kosetusta ja kun saavat pikkuisen enemmän ilmaista (tai vähemmän ilmaita) viinaa päähänsä, he alkavaat käyttäytyä kuin mitkäkin possut? Kummaa porukkaa!

Nostan kuitenkin hattua Johanssonille siitä, että hänen virkamiesasemansa pakotti hänet eroamaan tehtävistään sikailunsa vuoksi. Ei tässä näet niin kauaa ole aikaa, kun julkisuudessa puitiin kansanedustajien kähmimisiä ja tytöttelyjä ja muistini mukaan yksikään poliittinen päättäjä ei eronnut ahdistelunsa vuoksi. Virkamiehet lienevät suoraselkäisempiä, kuin poliittisin vaalein vaalitut edustajamme?

Toivotan kuitenkin kaikkea hyvää  Johanssonille tämän eronsa jälkeen. Ellei meidän nuorisotyön toimialalla tarvitsisi olla niin tarkkoja työntekijöidemme taustoista, voisin tarjota Johanssonille työkokeilumahdollisuutta etsivän nuorisotyön Katuluotsissa. Ihan vaan vaastaisuuden varaalle, jos hän joskus vielä joutuisi antamaan julkisia lausuntoja etsivästä nuorisotyöstä, niin hänellä ainankin olisi vahvempi käsitys siitä, mistä hän on puhumasa.

Vitsit vitseinä, sillä asia on äärimmäisen vakava ja mielestäni olemme menossa kokoajan parempaaan suuntaaan sekä siinä, että tämän tyyppinen naisten (ja miksei miestenkin) häirintä johtaa toimenpiteisiin ja siinä että ihmisillä on entistä matalampi kynnys ilmoittaa kohtaamistaaan epäoikeudenmukaisuuksista tai epäasiallisuuksista. Kynnyksen ilmoittaa ja puuttua tulee ollaa maahdollisimman matala. Tarvitsemme ehdottomasti enemmän avoimuutta jaa läpinäkyvyyttä tähän yhteiskuntaan!

Hanna-Kaisa

Mietteitäni vankipaikkojen vähentämisestä ja Konnunsuon lakkauttamisesta

 
HS uutisoi 1.11 Risen erilaisista vaihtoehdoista vankipaikkojen vähentämiseksi ja esitti eri laitoksia lakkautettavaksi. Yksi lakkautettava kohde oli Konnunsuon vankila.Tilanne Etelä-Karjalassa on perin huolestuttava työlisyysnäkökulmien valosta. Tämä asia mitä ilmeisimmin etenee siten, että Rise antaa oman esityksensä oikeusministeriölle marraskuun aikana ja Tuija Brax vienee asian hallituksen käsiteltäväksi jo ennen joulua. Tämä lienee osa valtion tuottavuusohjelmaa.

Maamme hallituksella on myös toinen linja johon hallitus on sitoutunut, nimittäin aluepoliittinen linja. Nähtäväksi siis jää esim. Konnunsuon vankilan kohdalla kumpi painaa enemmän aluepolitiikka vai tuottavuusohjelma.
Laskelmat vankipaikkojen vähenemisestä ovat olemassa olevaa faktaa. Silti itse suhtaudun  niihinkin varovaisen kriittisesti, koska maamme talous antaa samanlaisia viitteitä lamasta, kuin 90-luvun alussa. Yheiskunnallinen eriarvoisuus lisääntyy jatkuvasti. Oma näkemykseni on se, että uhkaavilla rakennetyöttömyysalueilla valtiolla on myös keskeisenä tehtävänä tukea työllisyyttä. Riikosseuraamusvirastolla ei tällaista vastuuta ole, mutta hallituksella on tällainen vastuu yhteisesti.
Maamme ei ole koskaan ollut näin vauras kuin tänä päivänä. Meillä on uudehko vankeuslaki, joka palautti aluevankila-ajattelun maahamme. Vankeuslain tavoitteena on tukea vankien yhteiskuntaan sopeutumista. Vaikka hallituksen tavoitteena on vankipaikkojen vähentäminen, koevapauden lisääminen ja avovankeinhoito, niin kaikissa tapaauksissa se ei ole  mahdollista. Tällä hetkellä vakilat vastaanottavat moniongelmaisia, syrjäytyneitä ja huumeriippuvaisia ihmisiä istumaan tuomioitaan. Heidän paikkansa olisi jossain ihan muualla kuin vankeinhoidossa. Ratkaisu tähän ei ole pelkkä vankipaikkojen vähentäminen, vaan ehkäisevän työn uudelleen organisointi ja samalla hoitopaikkojen tuntuva lisääminen. Miikäli vankipaikkoja tuntuvasti vähennetään ilman että nämä muut rakenteet ja perus asiat ovat kunnossa on lopputulemana vain entistä enemmän heitteillä olevia ihmsiä ja yhteiskunnallista turvattomuutta. Samalla tavalla, kuin 1990-luvun alussa, kun psykiatrinen sairaanhoitojärjestelmä purettiin, iski lama, ei ollutkaan puitteita rakentaa kunnollista avohoitojärjestelmää. Itse katson että muutosta ei voida aloittaa vankipaikkojen vähentämisellä, tai silloin menemme perse edellä puuhun, vaan vankipaikkoja ei pidä vähentää, ennenkuin kriminaalihuolto, päihdehoito, huumehoito, mielenterveyshoito ja ehkäisevä työ eri muodoissaan on organisoitu sille tasolle, jonka ansioista hoitoa tarvitsevat ihmiset saavat tarvitsemaansa hoitoa ennen vankilaan ajautumista.
Konnunsuon vankilan lakkauttaminen olisi  kuolema koko Konnunsuon kylälle Etelä-Karjalassa, jonka kunnallistekniikka, sähkön saanti ja asuinrakennukset ovat kiinteästä kytköksissä vankilaan. Konnunsuo on myös suojelukohde, joten vankilan lakkauttaminen aikaansaisi sumun keskellä aavalla suolla seisovan aution vankilakylän, jota kukaan ei saisi purkaa.

Minulle poliittinen on henkilökohtaista ja ellei olisi muuttuisi politiikkani epäinhimilliseksi. Siksi uskallan tunnustaa, että Konnunsuon vankilan kohtalo saattaa olla minulle se viho viimeinen poliittinen kynnyskysymys, jokaa tulee ratkaaisemaan oman jatkoni poliittisen harrastukseni parissa.
 

Hanna-Kaisa