Elämisen makuinen elämä

Olen nyt kuukauden asunut työpaikallani Parikkalan alaikäisten turvapaikanhakijoiden asumisyksikössä Särkisalmella. Eilen sain kasattua sängyn ja televisiokeskuksen uuteen asuntooni Parikkalan keskustaan ja siivosin meidän tulevan saunan. Asunnossa on vielä tämän viikon ajan remontti kesken, mutta saan alkaa pikkuhiljaa hiissaamaan sinne omaisuuttani. Suunnitelmissani on asettua viikonlopun aikana sinne asumaan ja jättää työpaikkamajoitus pysyvästi historiaan. Ensi viikon maanantaina minusta tulee parikkalalainen. Tyttäreni aloittaa uudessa paikallisessa päiväkodissa esikoulunsa kuukauden katkon jälkeen.
Asuntomme on vielä vaatimaton. Minulla on siellä sänky, kahvinkeitin, televisio, DVD-soitin, leluja Lotalle ja vaatteita vaatekaapeissa. Olen pakannut sen verran astioita, joilla seuraavat 3 viikkoa tulemme Lotan ja Usma-koiran kanssa toimeen, kunnes saamme virallisen muuttokuormamme Helsingistä. Tässä yhteydessä saan myös poikani paikkakunnalle.
Fiilistelin eilen uudessa kodissani sitä, että ensi viikosta lähtien pääsen vapaa-ajallani totaalisen irti työasioista. Arki muuttuu tavalliseksi. Aamulla lähdetään päiväkotiin, sieltä töihin ja työpäivän päätteeksi pääsemme KOTIIN. Elämästä tulee elämisen makuista. Ei enää ylitöitä ja työasiat saa jättää työpailalle. Pystymme pikkuhiljaa rakentamaan oman näköistä arkeamme Parikkalassa.
Olen onnellinen siitä, että minulla on kerrostalon alakerrassa 3h + k + sauna ja jokaisesta ikkunasta järvinäköala. Palkka pysyy Helsingin tasolla ja asumiskustannukset tippuvat liki 400€. Luulen että tulemme loistavasti toimeen.

Hanna-Kaisa

Työ ja politiikka

Tutkiskelin sivuja, joilta tänään oli tultu minun blogiini ja sattulalta löysin HOMMA- nimiset sivut, jossa käydään julkista keskustelua maahanmuutosta eilisen YLE-uutispätkän tiimoilta.

Nimimerkki “Kristíina” kirjoitti seuraavaa:

“Tässä juuri täällä Parikkalan alaikäisten alaikäisten turvapaikanhakijoiden asumisyksikössä vastaavana ohjaajana työskentelevän Hanna-Kaisa Summasen (Konnunsuon vankeinhoitajan tytär) blogi.

http://hksummanen.wordpress.com/2009/02/07/turvapaikanhakijat-ja-konnunsuo/

Hänen bloginsa antaa vähän kuvaa näiden vihreiden maahanmuuttajia haalivien maailmaasyleilevästä idealismista. Ensin hän itkee vuolaasti ja maailma romahtaa, kun Konnunsuon vankilaa ollaan lopettamassa ja seuraavassa hetkesä on jo ideoimassa kuinka Lappeenrannan vastaanottokeskus voisi laajentaa toimintaansa myös Konnunsuolle. Tai itse sellit ei tietenkään tulisi turvapaikanhakijoden asuttamisen, sillä vankilarakennukset herättävät varmasti asukkaissa pelkoja ja traumoja pakenemistaan kokemuksista kotimaassa mutta esimerkiksi Konnunsuon baarin takana sijaitseva Läykän asuinalueella olisi oivallisia paritaloasuntoja maahanmuuttajaperheiden asuttamiseen ja pari muutakin kerrostalua voitaisiin valjastaa maahanmuuttajien asuttamiseen.

Hanna-kaisa kehuu myös vuolaasti kuinka “Jo Parikkalasta nähtiin millaisen työllisyysinvestoinnin Parikkala itselleen sai, kun päätti avata alaikäisten turvapaikanhakijoiden asumisyksikön.”

Itseäni jäi huvittamaan kirjoituksessa se, että aina kun otan puheeksi maahanmuuttokysymykset tai vankeinhoidon, minun poliittinen taustani ja vihreyteni sotketaan näihin asioihin. Ikäänkuin vihreydellä tai maahanmuutto-, tai kriminaalityöllä olisi jokin näkymätön yhteys keskenään. Työ on kuitenkin ihmiselle työtä. Mikäli on suuntautunut humanitääriselle alalle, tai sosiaalialalle, ei ihmisen ole välttämätönä olla VIHREÄ. Sillähän ei ole suoranaisesti vihreyden kanssa tuon taivaallista tekemistä.

Tottahan toki meillä Vihreillä on olemassa oma poliittinen linja maahanmuuttaja kysymyksissä. Erityiseti työperäinen maahanmuutto on ollut puolueeni lempilapsia. Se ei silti tarkoita sitä, että ihmiset sotkisivat työtä ja politiikkaa keskenään. Niin tukiasumisyksikössä, kuin vankeinhoidossa tai vaikkapa Katuluotsin etsivässä nuorisotyössä toteutetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä työnsä toteuttamisessa, eikä mitään poliittisia ihanteita.

No, ehkä Vihreät ja maahanmuuttomyönteisyys vaan mielletään yleisessä keskustelussa toisiinsa sidotuiksi asioiksi yhtä vahvasti kuin Perussuomalaiset ja maahanmuuttovastaisuuskin. Minkäs me mielikuville mahdamme.

Konnunsuosta vielä sen verran, että esittelin perjantaina sisäasianministeriön ylitarkastaja Veikko Pyykköselle Konnunsuolta otettua ilmakuvaa sillä silmällä, josko Senaattikiinteistöjen käsiin jäävälle 109:n rakennuksen ja 37000 neliön kohteelle voisi löytyä hyötykäyttöä sisäasianministeriössä, kun se jää oikeusministeriöltä ylijäämäksi ja valtion Senaattikiinteistöjen kulueräksi. Hän oli kiinnostunut kohteesta. Työllistävä vaikutuskin olisi melkoinen, jos vankilan myötä maakunnasta häviää vajaat 150 työpaikkaa, niin osa työpaikatta jäävästä henkilökunnasta voisi hyvin työllistyä vastaanottokeskuksessa. Parempi sekin, kuin menettää noin iso erä työpaikkoja, tai jättää veronmaksajien kontolle koko Konnunsuon suojelukohde. Jos tällainen ajattelu on VIHREÄÄ, niin siinä tapauksessa olen läpikotaisin vain VIHREÄ. Ennen tätä luulin sen olevan vain järkevää.

Hanna-Kaisa (LÄHDE, EI SUMMANEN)

Ympäristökeskus ja leväseuranta

Luin tänään lehdestä tyrmistyttävän uutisen koskien Lappeenrannan ympäristökeskusta. Se aiotaan lakkauttaa. Nykyinen sinivihreä hallitus siis aikoo toden totta rangaista Etelä-Karjalaa oikein olan takaa. Ensin rajavartiostojen hiljainen yhdistäminen ja lakkauttaminen, poliisipiiriuudistus, Konnunsuon vankilan niskalaukaus ja nyt lakkautetaan vielä ympäristökeskuskin. KIITOS!

Ympäristökeskuksen lakkauttaminen ei hävitä maakunnasta sentäs kuin 7 työpaikkaa, mikä on sinänsä aivan kohtuullista. Toinen ympäristöministeriötä koskeva uutinen sen sijaan kosketti meitä eteläkarjalaisia todella rankalla kädellä. Juuri kun ympäristökeskus ja luonnonsuojelujärjestöt ovat käynnistäneet Pien-Saimaan suojelukampanjan ja maakunnan media on pullistellut uutisia sinilevään hukkuvista vesialueistamme, ympäristöministeriö luopuu leväseurannasta säästösyistä. HOHHOIJAA!

Vaikka olenkin itse Vihreä ja Vihreät ovat mukana istuvassa hallituksessa, niin tällä haavaa en kyllä voi olla kovinkaan tyytyväinen vallitsevaan hallitustyöskentelyyn. Sen verran eriskummallisia päätöksiä maakunnista käsin katsottuna nykyinen hallituksemme tekee.

Tässä pari juttua koskien Pien-Saimaan sinileväkysymystä:

SINILEVÄÄ LÄHES KOKO PIEN-SAIMAALLA

PIEN-SAIMAATA ODOTTAA VUOSIA KESTÄVÄ PELASTUSOPERAATIO

SAIMAAN SINILEVÄSEURANTA LOPPUU SÄÄSTÖSYITÄ

YMPÄRISTÖKESKUS AIOTAAN LAKKAUTTAA LAPPEENRANNASSA

Etelä-Karjala siirtyy Vihreiden naisten aikaan!

Ensi perjantaina 20.2.2009 klo 18:00 perustetaan Lappeenrannassa jälleen uusi Vihreä naisyhdistys. Perustajakokoukseen saapuu valtakunnallisen naisjärjestön puheenjohtaja Maria Halonen. Kokous pidetään sähköpostitiedotteen mukaana Lucky Monkeys -ravintolassa Valtakadulla.
On mahtavaa saada Etelä-Karjalaan oma naisyhdistys. Valitettavasti en itse todennäköisin syin ehdi mukaan perustajakokoukseen, koska lapseni tulevat tuona perjantaina tänne Parikkalaan. Torstai-iltana on Imatralla Imatran seudun Vihreät ry:n ensimmäinen kuukausikokous, jonne menen paikalle ja muistutan sikäläisiä Vihreitä vielä perjantaisesta parustajakokouksesta.
Olin taannoin mukana kun Kaakkois-Suomen Vihreät ry:tä perustettiin Kotkassa joulukuussa 2006. Tuolloin toimin yhdistyksen varapuheenjohtajana. Sittemmin luotsasin Helsingin Vihreät naiset ry:tä viime vuoden ajan.
En ole koskaan kokenut olevani mikään naistoiminnan prototyyppi, vaikka maassamme onkin vielä monia sukupuolia eriarvoistavia asioita, kuten nyt esimerkiksi palkkakysymykset, äitiysvapaan työnantajakustannukset, pätkätyöläisyys ja yksinhuoltajien juridinen tai taloudellinene asema, joista suurin osa on edelleenkin äitejä. Taannoin oli myös maakuntalehti Etelä-Saimaassa juttua väkivaltaisten naisten vaikeuksista saada apua ongelmiinsa. Tasa-arvoasioissa on siis vielä paljon tehtävää.
En ole vielä päättänyt kuinka aktiivisesti olen lähdössä mukaan perustettavaan naisjärjestöön, mutta ainakin odotan innolla sen perustamista, jotta saan oman jäsenmaksuni maksettua paikalliseen yhdistykseen.
Kaikki asiasta kiinnostuneet naiset tietysti toivotan tervemenneeksi uuden yhdistyksen perustajakokoukseen perjantaina!

Hanna-Kaisa

Oman elämäni Scarlett O’Hara

Katsoin tänään ensimmäisen kerran elämässäni alusta loppuun klassikoksi muodostuneen Tuulen viemää elokuvan. Kokemus oli itselleni melko järisyttävä, olenhan eläytymiseen taipuvainen yksilö. Kyseinen elokuva sai minut yhtä lailla nauramaan ääneen monissa kohdissa, mutta elokuvan viimeiset 45 minuuttia kuluivat tasaista kyynelmerta vuodattaessani. Ei vähäisin syy tähän ollut lainkaan se, että osasin löytää noinkin erilaiseen ympäristöön sijoittuvasta elokuvasta itselleni hyvinkin läheisiä asioita ja päähenkilön Scarlett O’Haran tavoista kohdata maailmaa jotakin hyvin läheistä.
Minun “Tarani” on tietenkin Konnunsuo ja minun ja Scarletin elämää yhdistää paistsi se, että olemme kumpikin tavallamme oman isämme ykköstyttöjä, myös saman tapainen taistelu sitä todellisuutta vastaan, ettei elämässä voikaan saada kaikkea mitä haluaa, vaikka keinoja sellaisen tavoitteluun saattaisikin löytyä. Myös Scarletin tavassa unohtaa olemassa oleva ja takertua johonkin menneeseen tai tulevaan oli pelottavan paljon itselleni tuttua.

Scarlett O’Hara oli monien rakastama mutta yhtälailla inhoama ihminen. Hänessä oli voimaa ja päättäväisyyttä, mutta hän oli silti yksinäinen koko elämänsä ajan. Mikään mitä hän saavutti ei merkinnyt hänelle mitään, ennekuin sitten, kun hän menetti saavuttamansa. Sellaisia ihmisiä elää 2000-luvulla ehkä enemmän kuin aikalaistensa joukossa. Hän uskoi ikuiseen rakkauteen ja kieltäytyi näkemästä todellisuutta. Hän vaikutti itsenäiseltä, mutta eli elämänsä vain yhden kortin varassa. Hänen korttinsa oli unelma, joka ei koskaan päässyt toteutumaan.

Katsoessani kyseistä elokuvaa, minun oli pakko kääntyä myös omaan sisimpääni ja pohtia omaa elämääni. Luulen että se on tämän kaltaisten elokuvien yksi tarkoitus monista. Vaikka Tuulen Viemää kerrotaankin olevan yksi maailman hienoimmista rakkaustarinoista, se on myös riipaiseva ja opettavainen tarina meille katsojille siitä, miten itseään ei pitäisi unohtaa tai antaa itse itsensä huijata itseään. Se on tarina ihmisenä kasvamisesta, tai siitä, kun jotkut eivät koskaan kykene kasvamaan. Se on inhimillinen tarina, jollaisia ihmiset kohtaavat omassa elämässään vielä 2000-luvullakin. Jokin ihmisissä ja ihmisyydessä ei ikinä muutu.

Hanna-Kaisa

Turvapaikanhakijat ja Konnunsuo

Viime aikoina on paljon kirjoitettu maakuntalehti Etelä-Saimaassa Konnunsuon tulevasta kohtalosta. Isäni ennustukset vastaanottokeskuksen siirtymisestä Konnunsuolle kävivät siinä mielessä toteen, että Lappeenrannan kaupunginjohtaja Seppo Miettinen ehdotti asiaa maakuntalehdessä taannoin. Viime torstaina oli vastaanottokeskuksen tuoreen johtajan Jari Kähkösen vuoro vastata Miettisen ehdotukseen. Hän ei pitänyt ehdotusta hyvänä, mutta ei myöskään törmännyt sitä. Nyt kun olen itse ruhtinaalliset pari viikkoa työskennellyt maahanmuuttoalalla, tuntuu aika hassulta ottaa kantaa tähän samaan aiheeseen. En tekisi tätä, ellei Konnunsuon tuleva kohtalo olisi itselleni prioriteettien ykköslistalla ja huoleni Konnunsuon kokonaisuudesta ja rakennusten säilymisestä on erittäin oikeutettu.

Pohdittuani asiaa turvapaikanhakijoiden määrää vasten, en pitäisi lainkaan mahdottomana ajatusta siirtää osa Tiuruniemen vastaanottokeskuksen toiminnoista tulevaisuudessa Konnunsuolle. On itsestään selvää, että sellikäytössä olevat vankilarakennukset eivät tähän toimintaan soveltuisi, mutta esimerkiksi Konnunsuon baarin takana sijaitseva Läykän asuinalueella olisi oivallisia paritaloasuntoja maahanmuuttajaperheiden asuttamiseen, joista Tiuruniemen vastaanottokeskuksessa on pulaa. Tuntuu hullulta kirjoittaa asiasta täten, sillä olenhan itse oman perheeni kanssa asunut Läykässä turkoosinvihreässä paritalossa vielä vuonna 2005 ja koko asuinalue on isoisäni isän Mikko Lähteen rakennuttama. Siitäkin huolimatta koen, että Läykässä olisi hyvät ja toimivat asunnot perheiden turvapaikkaprosessin ajaksi ja vankilan hallintorakennuksessa tarvittavat ja toimivat tilat henkilökunnan käyttöön. Läykässä sijaitseva Majala rakennus, leikkikenttä ja jalkapallokenttä antaisvat hyvät puitteet harrastustoiminnalle ja vankila-alueen työtoiminnasta jatkossa poistuvat tilat olisivat tarvittavassa kunnossa vastaavan työ- ja harrastustoiminnan järjestämiseksi turvapaikanhakijoilla. Lisäksi maassamme on pulaa alaikäisten turvapaikanhakijoiden ryhmäkodeista ja asumisyksiköistä, jollaisessa itsekin Parikkalassa työskentelen, jollaisia voisi melko vaivatta perustaa kahteen kerrostaloon: Kuukkaan ja Kotilaan. Joutsenolla on myös hyvät perinteet valmentavan opetuksen järjestämisestä Korvenkylän koululla, joten tällaista toimintaa voitaisi toteuttaa myös Ravattilan koululla ja koulunkin tulevaisuus olisi turvattu vuosiksi eteen päin.

Lappeenrannan kaupungilta tämä tosin vaatisi investointeja. Lappeenrannan kaupungin tulisi turvata turvapaikanhakijoille joukkoliikenne yhteydet Lappeenrantaan ja Joutsenon keskustaajamaan. Myös työntekijöiden kulkuyhteydet tulisi turvata. Asiassa jäisi harkittavaksi myös sekin vaihtoehto, että Lappeenrannan kaupunki vuokraisi Senaattikiinteistöiltä tarvittavat tilat kunnallisten maahanmuuttopalveluiden kehittämistä varten, vaikka Tiuruniemen VOK onkin valtiollinen laitos. Näin vuoropuhelu kunnan kanssa sujuisi merkittävissä määrin paljon nykyistä paremmin.Vaikka toimnta olisikin kaupungin itsensä ylläpitämää, niin joka tapauksessa se toimisi kaupungille täyden korvauksen periaatteella valtiolta päin.
Tässä nyt yksi ehdotus Konnunsuon jatkokehittämiseen. En tiedä onko se hyvä, mutta ainakin se on tyhjää parempi. Keksikää joku jotain muuta, ellei tämä idea miellytä. Vankeinhoitohistoria Konnunsuolla on nyt kuitenkin sulkemassa kansiaan. Ikävä kyllä.

Itse sellitalojen luulen olevan pois suoljettu vaihtoehto turvapaikanhakijoiden asuttamisessa, sillä vankilarakennukset herättävät varmasti asukkaissa pelkoja ja traumoja pakenemistaan kokemuksista kotimaassa. Onneksi Konnunsuolla on kaikkiaan se 109 erilaista rakennusta ja yhteensä yli 37 000 neliömetriä asutuspinta-alaa, joita voitaisi ottaa käyttöön soveltuvin osin. Suunnittelemallani tavoin vuokra-asuntokäyttöön jäisivät vielä Pappila, Päivölä, Vuorela, Jurvan mäki ja Hirsisaaren rivitalo. Näin Konnunsuosta ei muodostuisi vain erillistä turvapaikanhakijoille suunnattua “siirtokuntaa”.

Elleivät muut puolueryhmät innostu asiata, tarjoan asiaa Lappeenrannan Vihreiden avaukseksi. Onhan maahanmuuttovirasto hajasijoitettu osittain juuri Lappeenrantaan, joten paineet turvapaikanhakijoiden asuttamiseen tässä maakunnassa ovat erityisen suuret. Jo Parikkalasta nähtiin millaisen työllisyysinvestoinnin Parikkala itselleen sai, kun päätti avata alaikäisten turvapaikanhakijoiden asumisyksikön. Nyt Lappeenrannalla olisi ennen näkemättömän hyvä mahdollisuus laajentaa toimintaa Tiurun lisäksi myös Konnunsuolle. Vihreitä arvoja korostaen se olisi samalla paitsi ympäristöteko, myös kulttuuriteko ja eritoten humanitäärista toimintaa. Eiritoten haluan siirtää Konnunsuon kehittämisen, ympäristöarvojen ja kulttuurihistoran vaalimisen sekä työllisyys- ja elinkeinokehittämisen Joutsenon Vihreät ry:n perintönä tuoreelle Lappeenrannan Vihreiden valtuustoryhmälle. Pitäkää tekin Konnunsuota kuin kukkaa kämmenellä, kuten mekin Joutsenon Vihreissä teimme 24 olemassaolomme vuotta.

Hanna-Kaisa