Imatran Seudun Vihreät vaativat kuntia kulkemaan kohti elvyttävää ilmastopolitiikkaa

Lauantaina 28.3 vietettiin maailmanlaajuista ilmastopäivää. Tätä toteutettiin muun muassa
sammauttamalla valoja kaupunkien, yritysten ja yksityistalouksien toimesta.
Imatran seudun Vihreät ry:n hallitus katsoo, että tällaisten toimien lisäksi tarvitaan
erityisesti elvyttävää ilmastopolitiikkaa.

Rakennusalan kuumin vaihe on takana. Kuntien ei kannata edesauttaa
työttömyyttä jarruttamalla investointejaan. Tulevaisuuteen katsova kunta
käyttää varoja energiatehokkuutta edistävään korjausrakentamiseen ja hoitaa
asuinalueiden lämmitystarpeen puuhaketta ja ruokohelpeä käyttävillä
biovoimalaitoksilla. Tämä antaa ihmisille kohtuuhintaista energiaa ihmisille
ja työtä maaseudulle, kun entistä vähemmän puuta menee sellukattilaan.
Kansainvälisten energiajärjestöjen arvioiden mukaan jo kahden valtuustokauden
kuluttua öljyn jalostuskapasiteetti saavuttaa sietorajansa. Kuntien ei ole
syytä edesauttaa joukkoliikenteen alasajoa. Vaasan tapaus osoittaa, että
taksoja alentamalla kävijämäärät saadaan nousuun. Palvelut säilytetään
kaavoittamalla asuinalueet joukkoliikennereittien varrelle. Se tekee myös
kaukolämpöverkoston rakentamisen mahdolliseksi.
Uutta kasvua saadaan energiateknologiasta, kuten Lappeenrantaan ja Haminaan
sijoittuneet tuulivoima-alan yritykset osoittavat. Suomeen ollaan
rakentamassa tuulivoimaa vähintään 2 000 MW edestä. Tyhjilleen jääville
tehdaskiinteistöille on mahdollista löytää uudet käyttäjät. Kunnan
rakennusten julkisivua koskevat säännöt eivät saa olla tulppana sille, jos
joku haluaa vähentää omaa energiariippuvuuttaan pystyttämällä katolleen
pientuulivoimalan tai aurinkopaneelin.

Imatran Seudun Vihreät ry:n hallituksen puolesta:

Hanna-Kaisa Lähde pj

Ritva Kärmeniemi
varapj

Lastensuojelun ja nuorten hyvinvoinnin seuraamisen kulmakiviä…

Uusi lastensuojelulaki astui voimaan vuosi sitten. Se toi mukanaan monia hyviä uudistuksia, kuten painopisteen siirron korjaavasta lastensuojelusta ehkäisevään lastensuojeluun, lakisääteisti lasten ja nuorten hyvinvointiin kohdennettavia resursseja ja velvoitti kunnat laatimaan neljävuotiskaudeksi lastensuojelusuunnitelman. Lastensuojelusuunnitelmassa tulee todentaa perheille, lapsille ja nuorille suunnatut tpalvelut ja niiden resurssit.
Viime päivinä on julkisuudessa käsitelty internetin välityksellä todentuneita lapseen kohdistuneita seksuaalirikoksia. Lapset ja nuoret eivät ole suojassa näiltä edes omissa kodeissaan. Vastuuta siirretään näissä tapauksissa lasten ja nuorten vanhemmille. Yhteiskunta ja julkistahot ovat hitaasti siirtyneet tekemään lasten ja nuorten kanssa työtä internetin palvelimille. Helsingissä koordinoidaan valtakunnallista Netari-työtä, joka työskentelee moniammatillisesti Habbo-hotellissa ja IRC-galleriassa. Etsivän nuorisotyön Katuluotsi ja IRC-galleriapoliisi “Fobba” kohdentavat työtään lähinnä Helsingin alueella oleviin nuoriin IRC-galleriassa. Internetissä tehtävä lastensuojelutyö ei ole kirjattuna uuteen lastensuojelulakiin, eikä näin ollen ole lakisääteistä toimintaa kunnissa. Sosiaalityöntekijän koulutuksessa olisi paljon kehitettävää internetyhteisöjen osalta. Toivoisinkin hartaasti, että uuden lastensuojelulain toimivuutta ja sosiaalialan koulutusta tarkastellessa lastensuojelun ulottaminen myös internettiin otettaisi yhdeksi painopisteeksi ja kunnat huomioisivat lastensuojelusuunnitelmien toteuttamisessa internetin olevan nuorille yksi todellinen toimintaympäristö kodin, koulun, harrastusten ja kotikylän tai lähiöostarin lisäksi.

Toinen kummasteluni aihe pulpahti esiin tänään myös maakuntalehdessä ja HS:ssä.Olen muutaman vuoden tuskastuneena seurannut valtakunnallisen kouluterveyskyselyn ja muiden koululaiskyselyjen tuloksia. Tuloksissa ei sinänsä ole mitään vikaa, sillä suomalaisten koululaisten päihteiden käyttö, huumausainekokeilut ja tupakointi näyttävät vähentyneen. Tällainenhan on todella hyvä asia. Kyselyissä jää aina kuitenkin se pieni katvemarginaali, sillä näihin kyselyihin eivät osallistu kaikkein syrjäytyneimmät nuoret. Syrjäytyneimmät nuoret eivät käy koulua, joten he eivät myöskään kyselyhetkellä ole vastaamassa koululaiskyselyihin. Polaarisaatiokehityksen tiedetään kiihtyneen. Tämä tuli esille jo vuonna 2007 julkaistussa tutkija Salasuon kirjassa: Atomisoitunut sukupolvi. Siinä todettiin että suurella osalla nuoria menee paremmin kuin koskaan, mutta niillä nuorilla joilla menee huonosti, menee todella huonosti. Minulla olisikin esittää pari kehittämisehdotusta koululaiskyselyjen toteuttamiseen. Koska elämme voimakkaasti tietoyhteiskunnan aikaan, koululaiskykselyt voitaisi siirtää osittain myös IRC-galleriassa tapahuviksi kollektiivisiksi kyselyiksi. Näin kysely tavoittaisi 90% ikäluokasta, sillä tuoreimpien tietojen mukaan noin 90% nuorista käyttää maassamme IRC-galleriaa ja silloin saisimme poimuttua myös mahdollisten koulupudokkaiden tai pinnaajien tuloksia kyselyn vastausmateraaliin. Toinen vaihtoehto olisi julkaista kyselyn rinnalla tilasto kouluittain, kuinka moni kunnan oppivelvollinen todellisuudessa käy peruskoulussa ja mikä on koulupoissaolojen aste. Näin saisimme käsiimme todenmukaisempaa tietoa suomalaiten nuorten hyvinvoinnista ja päihdekäyttäytymisestä ja voisimme mahdollisesti auttaa niitä nuoria, joilla polarisaatiokehitys on kasannut ongelmia ongelmien perään.

Hanna-Kaisa

Miltä näyttää Parikkala?

Olen nyt ollut tasan kolme viikkoa parikkalalainen. Mitä olen oppinut uudesta kotikunnastani?
Parikkala on viehättävä, luonnon kaunis kunta, jossa palvelut ovat säilyneet keskitasoa paremmalla mallilla. Täällä ollaan palvelualttiita ja hyvän tuulisia niin liikkeissä, kuin kunnallispalveluissakin ja joustavuus on toiminnan tuottamisen avainsanana.

Erityisen vaikutuksen itseeni on tehnyt maaseutu- ja luontomatkailun sekä kulttuurin ja perinteen ympärillä pyörivä pienyrittäjyys, jonka perään huutelin paljon Joutsenossa vaikuttaessani. Pohdin tässä syytä sille, miksi Parikkalan alueella pienyrittäjyys on niin vahvaa ja selailtuani muutaman viikon mm. paikallislehti Parikkala-Rautjärven sanomia, silmääni on sattunut jo parikin TE-keskuksen ja työvoimatoimiston yhteistä kurssi-ilmoitusta pienyrittäjyydestä kiinnostuneille, joten alueella taitaa olla myös aika kannustava ilmapiiri tämän tyyppiselle toiminnalle, mutta luulen myös että tältä alueelta puuttuu passivoivana tekijänä suurteollisuus. Ymmärrykseni mukaan myös TE-keskuksen kautta koordinoitava Kärki-leader toimii kannustavasti ja sitä kautta yhdistykset ja yhteisöt ovat voineet hakea rahoitusta erilaisten hankkeidensa toteuttamiseen.

Tänään olin iloinen lukiessani paikallislehteä, koska havaitsin, että Parikkala on mukana maamme hiilivapaat kunnat hankkeessa, jossa on yhteensä 5 kuntaa maamme alueella. Hallintosihteeri kannusti lehtijutussa kuintalaisia ja yrityksiä mukaan kansaiväliseen energiansäästöpäivään sammuttamalla valot kahdeksi tunniksi 28.3.

Pohdin myös omaa asemaani ja Vihreyttä Parikkalan tapaisessa kunnassa, jossa ympäristö- ja ilmastoasiat on hoidettu moitteettomasti ihan ilman meitä Vihreitäkin. Tälle taustaa antaa varmasti alueen voimakas luonnonsuojeluyhdistys, joka on vaikuttanut lintuvesien supjeluun, rantarakentamiseen ja kulttuurimaisemakysymyksiin tällä alueella voimakkaasti. Pohdin myös näin tasa-arvon päivänä Vihreitä tasa-arvotavoitteita, joille ei voi myöskään antaa moitteensijaa uudessa kotikunnassani, jossa näihinkin kysymyksiin on poliittisessa päätöksenteossa ja virkamiestyöskentelyssä kiinnitetty ilahduttavan paljon huomiota. Mitä siis tekisin Vihreänä parikkalalisena?

Luulen että suurin tehtäväni voisi olla se, että näytän ihmisille esimerkkiä siitä, etteivät Vihreät ole vain kaupunkikeskeisiä idealisteja tai hörhöjä. Vihreys on ihan normaalia. Olla Vihreä ja vaikuttaa poliittisesti, ei ole sen ihmeellisempää kuin olla kepulainen ja vaikuttaa poliittisesti. Poliittinen vaikuttaminen on kaikissa puolueissa samanlaista, mutta arvoissa vain on eri vivahteita. Kaikille suuntauksille löytyy tilansa ja paikkansa.

Vaikka olenkin pääosin tyytyväinen uuteen kotikuntaani, niin onneksi meillä on vielä haasteita, joihin Vihreänä haluaisin vaikuttaa. Yksi niistä on Simpelejärven tila ja levätilanne. Toinen on kunnalliasdemokratian toetutumisen läpinäkyvyyden kriittinen tarkastelu. Vaikka asiat onkin hoidettu hyvin, niin aina voidaan katsoa, mitä voitaisi tehdä toisin. Hyvänä tuoreena esimerkkinä tästä lienee sekä sosiaali- ja terveyspiirin valmistelu, että seudullisen kansanopiston valmistelu, jossa kuntalain suoma tiedonsaantioikeus valmisteilla olevista asioista ja vaikuttamismahdollisuudet vaikuttaa itseään koskeviin asioihin valmisteluvaiheessa tulisi huomioida erityisen tarkkaavaisesti.

Hanna-Kaisa

Konnunsuon suoalueiden suojelu ja Vapo oy

Nyt kun katselen maailmaa tuoreen Imatran Seudun Vihreät ry:n puheenjohtajan silmin, luulen ettei maailmani ole paljoakaan muuttuinut. Huolenaiheeni, jotka koskettavat koko maakuntaamme ovat minulle edelleenkin samat. Luin aamuisen lehden yhtä kriittisesti kuin jokainen aikaisempikin aamu ja minulle ei tullut yllätyksenä se, ettei Vapo oy purematta niele ympäristöministeriön esitystä suojella Konnunsuon suoalueita. Itseasiassa kirjoitin tulevan historian kulun Vihreiden oikeuspoliittiselle listalle jo silloin, kun Konnunsuon vankilan lakkauttamisuhasta tuli ulos ensimmäiset uutiset. Osasin kertoa, että Vapo oy kärkkyisi Konnunsuolla Senaatti-kiinteistöille käsiin jääviä maita, mikäli vankila päätettäisi lakkauttaa ja niinhän tässä on käynyt.

Tänään maakuntalehti Etelä-Saimaa uutisoi ennustetusti siitä, että Vapo on huolissaan Konnunsuon suojelupäätöksen etenemisestä. Etelä-Karjalan luonnonsuojeluyhdistys on hakenut ympäristöministeriöltä suojelupäätöstä Konnunsuon suoalueille ja ympäristöministeriö on kerännyt lausuntoja luonnonsuojeluyhdistyksen suojeluesitykseen, jonka mukaan Hyvättilänsuosta, Höytiön suosta ja Mantereensaaren suosta, sekä muutamista kosteikoista tulisi tehdä suohjelualue.

- Niille tiedoksi, joille aihe on vieras, niin Konnunsuolla sijaitsee mm. Etelä-Karjalan laajimmat muuttolintujen levähdyspaikat ja tämän lisäksi alue on osa LUMO (luonnon monimuotoisuus) -aluetta.

Vapo omistaa varsinaisella Konnunsuolla runsaat 500 hehtaaria, joista runsas 300 hehtaaria on turvetuotannossa. Se on ostanut Höytiönsuon alueen Konnunsuon vankilan ja Leppälän välistä ja on aikonut laajentaa sinne turvetuotantoaan. Tällä alueella sijaitsee suo- kosteikko, suolampi ja Leppälä on arvokasta pohjavesialuetta. Yhtiö on omassa lausunnosasaan huolissaan suojelupäätöksen vaikutuksista nimenomaan Höytiönsuohon ja vaatii siinä tapauksessa jos suojeluhanke toteutuu maistaan täyden energiasisällön mukaista korvausta ja korvausta toiminnan rajoittamisesta.

Jutussa mainitaan että Vapo oy on käynyt keskusteluja Senaatti-kiinteistöjen kanssa laajemmasta maanostosta Konnunsuon alueella, kunhan Senaatin omistamat maa-alueet vapautuvat Rikosseuraamusvirastolta.

Muut lausunnon antajat ovat olleet suojelupäätökselle myönteisiä. Lausuntoa on haettu mm. Lappeenrannan kaupungilta, museovirastolta, Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselta ja Metsähallitukselta. Maakuntaliitto tekee oman lausuntonsa ensi viikolla, mutta maakuntaliiton suunnittelujohtaja Arto Hänninen pitää Konnunsuota Parikkalan lintujärvien ohella maakunnan merkittävimpänä ja otollisimpana kohteena luonnonsuojeluun ja luontomatkailun kehittämiseen. Omia lausuntoja odotellaan vielä sekä Senaattikiinteistöiltä, että oikeusministeriöltä. Olen tänään omalta osaltani yrittänyt pitää oikeusministeriön ajan hernmolla siitä, kuinka arvokkaasta suo- ja kosteikkoalueesta on kysymys. Luulen että samaan henkeen ajattelevia ihmisiä löytyy useampiakin Etelä-Karjalan alueelta. Konnunsuon lintukosteikot ovat yhtä arvokkaita alueita kuin uuden kotikuntani Parikkalan alueella sijaitsevat lintuvedet ja soisin, että koko maakuntamme yhtenä rintamana puolustaisi edes niitä, vaikka itse vankilaa emme saaneetkaan säilytettyä.

Hanna-Kaisa