Itäsuomalaiset edustavat omaa rotuaan

Nyt se on todistettu, että me itäsuomalaiset edustamme aivan omaa rotuamme. Tämän päivän Uutis-Vuoksessa oli juttu Sampo pankin teettämästä gallupista, jossa tarkasteltiin suomalaisten haaveita ja varainkäyttöä. Tämän otannan perusteella voimme pitää faktana muun muassa sitä, että itäsuomalaiset haluavat muita maamiehiään enemmän vapaa-ajan asunnon, veneen, uuden auton tai kakkosauton. Itäsuomalaiset puolestaan haluavat muita vähemmän vaihtaa nykyisen asuntonsa uuteen asuntoon tai muuttaa ulkomaille. Mitä tästä sitten voimme pääytellä? Itäsuomalaiset ovat tyytyväisiä omaan asuinpaikkaansa ja ilmeisesti vesistöjen äärellä eläminen lisää innokkuutta hankkia itselleen kesämökin tai vastaavan vapaa-ajanviettopaikan, sekä veneen. Koska joukkoliikennettä ei juurikaan ole, itäsuomalaiset panostavat autoiluun.

Mistäs muusta tunnistaa itäsuomalaisen heimoveljensä? No ainakin siitä, että itäsuomalainen varakas on muun maan varakasta köyhempi. Tästä voimme siis päätellä, että itäsuomessa asuminen ja eläminen on muuta maata halvempaa, mikäli vähemmällä rahalla pystytään pitämään korkeampaa elintasoa yllä. Tämähän ei tietnkään ole mikään huono asia, päin vastoin. Varsinkin kun itäsuomalaiset saavat kaiken halvemmalla kuin muut ja sen lisäksi me saamme  nauttia vesistöistä, puhtaasta luonnosta, vuodenajan vaihteluista ja siitä ettei meitä ole ihan liikaa, ei ainakaan näillä sijoillamme.

Kylhä meijän passaa!

Hanna-Kaisa

Kevätkiireitä

Kevät tuli ja toi tullessaan kevätkiireet. Kevätkiireiksi luokitellaan lumen alta paljastunut nurmikko, joka kaipaa haravan heiluttelua, ikkunat jotka kaipaavat ehdottomasti pesua, koska kevätaurinko paljastaa niiden kaikki likapinnat, talvivaatteet käyvät turhan lämpimiksi, joten ne on huolellisesti pestävä ja pakattava kesäteloilleen uutta talvea odottamaan. Kevätkiire vaatii vaihtamaan kukkiin mullat ja laittamaan yrtit ja muut parvekkeelle sopivat maustekasvikset itämään. Se muistuttaa vaihtamaan autoon kesärenkaat, pesemään auton ja vähintään imuroimaan itsestään talven pölyt. Mieli vaatii vaihtamaan sisutuksessa väriä ja vähintäänkin vaihtamaan kevyemmät verhot asuntoon.

Tämän kevään kiireisiin kuuluu ehdottomasti myös Kaakkois-Suomen Vihreiden EU-vaalikampanja, jonka mediavastuun olen luvannut ottaa. Haluan kantaa korteni kekoon loistavan EU-vaaliehdokas Hanna Holopaisen menestyksestä EU-vaaleissa ja parhaiten se onniistuu tekemällä sitä mitä kokee osaavansa parhaiten. 4-vuotta piiriyhdistyksen tiedottajan tehtävissä antavat tälle mielestäni  hyvän pohjan.

Kevät on myös puoluekokouksen aikaa. Olemme jo valmistelleet oman yhdistyksemme siihen malliin, että puoluekokousedustajat on valittu ja yhdistyksemme aloite toimitettu Vihreälle liitolle esikäsittelyyn. Olen ehtinyt valmistella puolueen oikeuspoliittisen työryhmän kokouksen puoluekokouksen yhteyteen ja siltä osin voin olla asiasta aivan tyytyväinen.

Viikon kuluttua on Vappu. Perinteisesti olemme aina avanneet lasten ja isän kanssa grillikauden Vappuna. Tästä perinteestä aiomme nytkin pitää kiinni. Jesse tulee torstaina ja viipyy sunnuntaihin.

Nyt jaksan painaa 3 päivää töitä ja sitten jään 5 päivän vapaalle.

Hanna-Kaisa

Isyyslaki pitää päivittää!

Olen puhunut aikaisemminkin tästä samasta aiheesta, että isyyslakimme kaipaisi kipeästi päivittämistä. Isyyslakiasiat olivat yhtenä osa-alueena jo vuoden 2003 eduskuntavaalikampanjassani ja ainakin silloin, kun puolueemme hyväksyi perhepoliittista ohjelmaa nostin isyysasiaa esille.

Hesarin NYT-liitteessä minua on siteerattu “sovinistinaiseksi”, koska olen aktiivisesti puhunut isien oikeusturvan parantamisesta ja puolustanut myös miehiä lähisuhdeväkivalta kysykmyksissä.

Tänään oli HS:n mielipideplstalla nimettömän isän kirjoitus aiheesta ja se sai asian jälleen pintaan. Isien oikeusturva on edelleen massamme lähes olematon. Isyylaki perustuu yhteiskunnalliseen tilanteeseen jossa lapsen oikeus isään piti turvata ja tämä onkin minusta hyvä lähtökohta, mutta isyyslaissa on paljon epäoikeudenmukaisia asioita, jotka tulisi mielestäni tarkastella uudestaan vastaamaan 2010 luvun tarpeita. Kyse ei ole vain isyyslaista, vaan laki lapsen huollosta ja elatuksesta kaipaisi myös päivittämistä.

Isyyslain ongelmana on ainakin se, että isyyden selvittämisestä päättää aina lapsen äiti, mikäli lapsi syntyy avoliitossa. Avioliitossa isyys puolestan lankeaa automaattisesti äidin aviomiehelle. Äiti voi myös päättää tuleeko avoliitossa syntyneen lapsen isästä lapsen huoltaja, vai ei. Riippumatta huoltajuudesta isä on aina elatusvelvollinen, kun isyys on vahvistettu käräjäoikeudessa.

Näemmä myös isyyden purkaminen on hankalahko prosessi. Siitä nimimerkillä kirjoitti henkilö tämän päivän HS:ssä. Minun harras toiveeni olisi edelleenkin se, että isyyslakia päivitettäisi nykymailman mukaiseksi. En ymmärrä miksi tällaiset asiat ovat edelleen nk. tabuja, joita ei voida avata ja päivittää vastaamaan eri osapuolten oikeusturvan toteutumista.

Hanna-Kaisa

Mediamaksusta noussut järjetön haloo

Viestintäministeriön asettamaan työryhmän esityksestä mediamaksuksi on noussut järjetön haloo. Minä en ollenkaan ymmärrä tätä.

TV-lupamaksu on aikansa elänyt järjestelmä. Tiedän paljon ihmisiä, jotka eivät omista lainkaan televisiota, mutta silti seuraavat uutisia ja muita TV-ohjelmia internetin välityksellä. Esim. Ylen Areena toimii tällaiselle hyvänä väylänä.

Mailma on ajanut perinteisen television katselun ja tätä kautta TV-lupamaksun ohitse. Minusta on aivan kohtuullista, että hankalasti valvottava ja median kuluttajia epäoikeudenmukaisesti kohteleva järjestelmä puretaan ja tilalle rakennetaan todellista tilannetta paremmin mukaileva järjestelmä, jossa mediamaksu peritään kaikilta kotitalouksilta. Veikkaanpa että suurin osa kotitalouksista omistaa tänä päivänä internet yhteyden ja tätä kautta mediaseuranta on yleistynyt internetin välityksellä siitä huolimatta omistaako kotitalous televisiota tai ei.

Yritysten kohdalla mediamaaksu on toki tarkasteltava erikseen. Esityksessähän mediamaksu perittäisi automaattisesti tietyn kokoisilta yrityksiltä. Minusta mediamaksua voidaan periä ainakin sellaisilta yrityksiltä, joissa asiakkailla on mahdollisuus käyttää inernetpalveluita tai katsoa televisiota. Tällaisia ovat ainakin useat ravintolat ja kahvilat. Tosin en ole tarkemmin vielä tutustunut esityksen sisältöön yritysten osalta.

Ollessani kaksi kautta Vihreiden valtuuskunnan jäsenenä, oma puolueemme kävi keskustelua TV-lupajärjestelmän muuttamisesta paremmin nykypäivän mediaa vastaavaksi. Tässä työryhmän esityksessä on mukana niitä argumentteja, joita omassa puoluevaltuuskunnassamme tuli esille aiheen poliittisen keeskustelun yhteydessä. Nykyistä järjestelmää pidettiin vanhentuneena, heikosti valvottavana ja epäoikeudenmukaisena ja tilalle esitettiin nimenomaan mediamaksua, joka perittäisi kotitalouksilta.

Toki esitystä tulee vielä hioa ja sen etuja ja haittoja punnita. Mitään järjestelmää ei pidä ottaa käyttöön hätä päisesti. Esitys on kuitenkin minun mielestäni askel kohti nykyaikaista todellisuutta, jossa me median kanssa vuorovaikutuksessa elämme.

Hanna-Kaisa

EU-vaalien aatoksia…

KIITOS T. C!

Nyt meillä vihreillä on vankat asemat kesäkuun EU-vaaleja ajatellen, kun puolueemme puheenjohtaja, suuresti ihailemani Tarja Cronberg naapuri maakunnastamme päätti lähteä ehdolle näissä vaaleissa. Kovia ehdokasnimiämme tällä kierroksella ovat Satu Hassi, Heidi Hautala ja Tarja Cronberg.

Tällä kertaa meillä on myös omassa vaalipiirissämme oma varteenotettava EU-ehdokas Hanna Holopainen Lappeenrannasta, jonka vaalityötä itse henkilökohtaisesti olen sitoutunut tukemaan.  Kokonaisuudessaan ehdokaslistamme on kattava ja mukana on huippunimiä, joten minä luotan että huippunimet saavat ääniä siinä määrin, että tällä kertaa saamme Vihreille pari MEP:iä Brysseliin ja hyvä niin.

Täällä meillä Parikkalassa EU-vaaliteemaan päästään viikon kuluttua lauantaina, kun kansanedustaja Heli Järvinen ja EU-ehdokas Hanna Holopainen saapuvat Parikkalaan vierailulle. Luvassa on ainakin tutustumiskäynti turvapaikanhakijoiden tukiasumisyksikköön, jossa asukkaille järjestetään kyselytunti, jossa kansanedustaja ja EU-ehdokas vastaavat turvapaikanhakijoiden esittämiin kysymyksiin.

Ajankohta on tälle aiheelle mitä parahin, sillä eduskunnassa käsitellään maahanmuuttoasioita parhaillaan melko tiisiiseen tahtiin. Tämän lisäksi on ennustettu, että maahanmuuttoasioista ja turvapaikkapolitiikasta olisi tulossa myös yksi näiden EU-vaalien teema.

Vihreillä on vielä yksi ehdokasnimi julkistamatta. Itseäni henkilökohtaisesti harmittaa se, ettei se enää voi olla Johanna Korhonen, joka tällä haavaa asettui sitoutumattomana Kesustan listoille. Toisaalta Keskustan listoille asettuminen yllättävänä vetona toi Johannalle varmasti paljon enemmän julkisuutta, kuin esimerkiksi se, että olisi asettunut Vihreälle listalle. Jännäksi asian tekee kuitenkin se, että millä tavalla Korhosen ehdokkuus mahdollisesti repii Keskustan omia rivejä, mutta tästä voinen kirjoitella joskus myöhemmin.

Nyt keskityn fiilistelemään omaa loistavaa ehdokaslistaamme, josta voin odotetusti olla hyvin ylpeä.

Hanna-Kaisa

PS.

Vastaus on: KYLLÄ!

- Minä voitin ne viime viikonloppuiset karaokekisat omassa sarjassani Lohikontissa. Valitettavasti en ole ehtinyt lopputuloksia aiemmin tänne blogiini päivittää.

Sopivasti sekoitettuja pääsiäisperinteitä

Viikko sitten oli palmusunnuntai, mutta minun lapseni eivät virponeet silloin ketään. Olin päättänyt rauhoittaa viime viikonlopun kotioloihin, koska olimme matkustaneet muuttomerkeissä kuukauden päivät joka ikinen viikonloppu hakemaan tavaroitamme Helsingistä.

Eilen oli pitkäperjantai, jolloin vanhojen perinteiden mukaan kyläily oli täysin kiellettyä. Siitäkin huolimatta olin uskaltautunut kutsua ystäväni Niinan lapsineen meille syömään. Valmistimme Lotan kanssa uunilohta, kasviksia, keitinperunoita, salaattia ja paistettuja kanttarelleja. Pääsiäisperinteistä muistuttivat vain keitetyt kananmunan puolikkaat, jotka koristelimme mätitahnalla ja tillillä ja tietysti jälkiruoaksi tarjoilimme mämmiä kerman keralla, vaikka lapset eivät siihen koskeneetkaan.

Tänään starttaan karavaanini täälätä Parikkalasta liikkeelle ja suuntaamme ensin kohti Lappeenrantaa, sieltä Taipalsaarelle, sieltä Joutsenon ravattilaan ja päädymme lopulta Konnunsuolle. Teemme sujuvasti virpomakierroksemme vasta tänään. Viemme Jessen tapaamaan äitiään sairaalaan, käymme tätini luona, jonne äitini kaikkien sisarustensa kanssa perinteisesti kokoontuu näin pääsiäislauantaina syömään särää ja sitten meille on pupupaistia tarjolla Ravattilassa, jossa Lähteen suku vaihtelevalla kokoonpanolla pääsiäispyhien aikana kokoontuu. Klo 18:00 menemme isäni kanssa Yle-radion haastatteluun. Yle valmistaa radiosarjaa Konnunsuon historiasta. Olen todella ylpeä että sain isäni houkuteltua mukaan tähän projektiin, sillä näin saamme jälkipolville talletettua osan isäni historaa legendaarisen vanhempi vartija E. Lähteen muodossa, jonka legenda kuolee pikku hiljaa Konnunsuon vankilan myötä. Minä ja lapset jäämme Konnunsuolle yöksi.

Huomenna jatkamma virpomisseikkailuamme Joutsenon keskustaajamaan Sepepapalle ja sieltä Imatralle minun mummoni luo. Meillä on määrä olla ajoissa takaisin Parikkalassa, koska klo 20:00 osallistun Lohikontissa karaokekilpailujen finaaliin .

Hanna-Kaisa

Aina vaan sitä saatanan samaa KONNUNSUOTA…

Rehti-sedun mainingeissa hiimailin serkkupoikani Jussi Lähteen blogissa ja lueskelin hänen kannanottojaan läpi. Löysin hänen blogistaan loistokkaan sarkastisen kirjoituksen Konnunsuon vankilan lakkauttamispäätöksen ajoilta. Tämä sai taas oman ajatukseni lentämään koskien Konnunsuon tulevaisuutta.

Ottamatta nyt enää kantaa vankilan lakkauttamispäätöksen oikeellisuuteen, olen hyväksynyt sen tosi asian, ettei vankeinhoito enää jatku Konnunsuolla koskaan. Olen myös hyväksymässä sen, ettei Joutsenon vastaanottokeskusta tulla koskaan siirtämään Tiuruniemestä Konnunsuolle. Siksi olenkin alkanut pohtia aivan uudenlaisia ideoita Konnunsuon tulevaksi toiminnaksi.

Kuten lukijat hyvin tietävät, olen yhdeltä koulutukseltani kulttuurituottaja. En ole päivääkään saanut leipääni tuottajan homista, mutta salakavalasti huomaan omaavani pikkiriikkisen tuottajan sielun ja sydämen. Olen näet ideoinut Konnunsuolle maamme seuraavaa elokuvakylää.Tiedän ettei mr Pölösellä ole enää varaa ostaa toista kylää itselleen, joten ostajaksi tarvittaisi kulttuurialan yritys.

Konnunsuolla olisi hienot puitteet kuvata, luoda ja tuottaa taidetta sen erilaisissa muodoissaan. Miljöö soveltuisi niin elokuvien, musiikkivideoiden, mainosten sekä historiallisten dokkareiden viitekehyksiin. Konnunsuolla elää pala huoltoyhteiskunnan jäännettä mutta myös aitoa suomalaista kulttuurihistoriaa. Myös ympäröivä luonto loisi hienot puitteet kuvaamiselle. Parasta Konnunsuossa on elokuvan tekoon soveltuvat sääolosuhteet, koska Konnunsuolla sataa ani harvoin.

Konnunsuolle mahtuisi myös muun laista kulttuurielämää. Juhlalato ja ympäröivä lampi antaisi hyvän kasvualustan ulkoilma-musiikki-tapahtumille ja miksei jopa suuremmillekin festareille. Kesäteatterin voisi helposti kunnostaa vastaamaan kesäteatteritoiminnan tai bändien tarpeita.

Tiloja löytyisi myös taidemaalareille, kuvan veistäjille, kiven hiojille, korusepille ja muille käden taitajille. Miksei myös bändeille ja studioille.

Ehdotukseni onkin, että koko Etelä-Karjalan taide ja kulttuuriväki kokoaisi kaikki voimansa yhteen ja pohtisi energioidensa keskittämistä Konnunsuolle. Pistäkää pystyyn vaikka osuuskunta ja vuokratkaa koko kylä Senaatilta, ellette saa sitä ostettua. Veikkaanpa että näin toimittaessa Konnunsuon kulttuurikylästä tulisi myös Etelä-Karjalan suurin nähtävyys joka peittoaisi Imatran kosken ja Lappeenrannan hiekkalinnat mennen tullen.

Hanna-Kaisa

Rehti Sedusta vielä…

Hyvät blogini lukijat, vetoan teihin vielä uudestaan, jotta nettiadressi saisi lisää allekirjoittaneita. Kun kävin äsken adressin sivuilla katsastamassa tilannetta, allekirjoittaneita oli jo yli 800. Saamani tiedon mukaan Sedun johtoryhmä kokoontuu ensi tiistaina käsittelemään venäläisopiskelijoiden asemaa ja mitä runsaampi väkimäärä on allekirjoittanut adressin, sen paremmalta tilanne tuolloin näyttää.

On äärettömän tärkeää, että paikalliset toimijatahot ovat ottaneet venäläisopiskelijat “huoltoonsa” pääsiäispyhien ajaksi. Paikalliset toimijatahot tarjoavat heille ruokaa ja muuta apua jotta nuoret eivät jäisi heitteille. Tällainen toiminta on sydämellistä.

Pohdin tuossa, että millaiseksi maailmamme onkaan nykyisin mennyt. Ihmisellä ei ole paljoa arvoa, kun päätöksiä tehdään. Taloudellisia säästöjä puristetaan epäinhimillisin seurauksin. Jopa hengenpitimiksi tehtyjä sopimuksia irtisanotaan ajattelematta lopputulemaa. Tämä koskee laajaa kirjoa yhteikunnassamme alkaen tällaisista yksittäisistä tapauksista, laajenee palvelujen leikkauksiin, jatkuen lomautuksiin ja irtisanomisiin. “Tuotannolliset ja taloudelliset syyt” ovat muodostuneet hyväksytyksi perusteeksi mille tahansa epäinhimilliselle päätökselle.

Pohdin myös sitä, että välittyykö tässä toiminnassa piilotettu suomettumisilmiö, joka aina näin taloudellisen taantuman aikaan nostaa sala kavalasti päästään ajatuksissamme ja tavoissamme toimia? Olisiko tilanne toinen, jos kyseessä olisi suomalaisopiskelijat? Onko kynnys tällaiseen toimintaan matalampi, kun kyseessä ovat venäläiset opiskelijat?

Samaa aihetta joudun pohtimaan suhteessa omaan työhöni alaikäsiten turvapaikanhakijoiden kanssa. Viimeksi tänään joku hyväkäs kirjoitti maakuntalehti Etelä-Saimaassa valtiolle koituvista kustannuksista avokätisessä pakolaispolitiikassamme. Hän nosti esille majoituskulut, viranomaiskulut, matkustuskulut, ruokakulut, terveydenhoitomenot ja työntekijöiden palkan. Kukaan ei koskaan kyseenalaista kuluja joita koituu esimerkiksi huosaanotoista ja kodin ulkopuolelle asumaan sijoittamisesta, vaikka tällaisen toiminnan kulut ovat moninkertaiset turvapaikanhakijoista koituviin kuluihin verrattuna. Kukaan ei myöskään koskaan kyseenalaista kuluja joita koituu vankeinhoidosta, päin vastoin, yleinen asenne näyttää olevan se, että ihmiset vaativat yhä kovenevia rangaistuksia rikollisuuden harjoittajille.

En itse näe tässä mitään muuta eroa kuin sen, että silloin kun kyseessä on ulkomaalaiset, asenteemme ovat ylipäätään kovempia ja jollakin tavalla vammautuneita. Me emme näe tarvetta puuttua omiin tekoihimme, vaikka minusta me tuhlaamme ihan liikaa rahaa ja ihmiskohtaloita hoitamalla lapsiamme huonosti, juomalla viinaa, tappamalla ja pahoinpitelemällä toinen toisiamme humalassa ja olemalla kusipäisen itsekeskeinen kansa.

Miksi ulkomaalainen on vähempiarvoinen ihminen kuin me itse? Miksi me pidimme sota aikaan itsestään selvänä, että naapurimaamme Ruotsi auttoi meitä vastaanottamalla lapsiamme turvaan? Miksi pidimme itsestään selvänä sitä, että virolaiset vapaaehtoiset taistelivat rinnallamme?

No, Venäjä ei ole EU-maa ja tässä kohtaa EU-maiden väliset sopimukset eivät päde. Ehkä Sedussakin on ollut helppoa mennä vanhaan lankaan: “Eihän ne ole kuin ryssiä, mitä niillä on väliä?” Ei ihme että Suomea pidetään yleisesti aika suvaitsemattomana ja rasistisena maana, jos julkisyhteisöjen toiminta näyttäytyy maailmalle tällaisin kasvoin?

Tässä kohtaa värillä, rodulla, uskonnolla jne. ei kuitenkaan ole väliä. Sedun toiminta on ollut ajattelematonta ja epäinhimillistä. Sellainen vaatii yleistaisstoa vääryyttä vastaan. Taistelua vääryyttä vastaan ei onneksi vielä ole lopetettu. Päin vastoin, nyt on vasta saatu kansaa liikkeelle. Mitä useampi ihminen allekirjoittaa adressin ja osoittaa tällä tavoin muille, etteivät voi hyväksyä tällaista epäoikeudenmukaisuutta sen vahvemmin saamme edes rippeitä arvoyhteiskunnastamme takaisin.

Hanna-Kaisa

Lapualta kansanliike

Sain eilen illalla serkkupojaltani Jussi Lähteeltä eteenpäin välitettävän textiviestin. Kyse oli kansanliikkeen käynnistämisestä Lapualla opiskelevien venäläisnuorten puolesta. Textarissa pyydettiin välittämään vietiä eteen päin omille sidosryhmille. Siinä oli nettisivulinkki: http://www.rehtisedu.org/ jossa pyydettiin allekirjoittamaan adressi.

Välitin välittömästi viestin eteenpäin sellaislle ystäville, joilla tiedän olevan mahdollista kiinnostusta asian puolesta. Sen lisäksi välitin viestiä kaikille Vihreille sähköpostilistoille, joilla itse olen mukana.

Aihe oli päätynyt (ehkäpä serkkuni valtavien mediaverkostojen kautta) Maikkarin uutisiin ja tänään kansanliikkeestä uutisoi aamun Hesari. Nettimaailman aikaan kampanjoiden pystyyn pistäminen tapahtuu nopeasti, kun on oikeat väylät, verkostot ja osaamista. Olen ylpeä siitä, että serkkupoikani tarttui tähän vääryyteen ja antoi oman ammattitaitonsa venäläisnuorten epäoikeudenmukaisen kohtelun katkaisemisen käyttöön. Syynä oli henkilökohtainen raivo epäoikeudenmukaista kohtelua vastaan, kertoi Hesari. Tämä “henkilökohtainen raivo epäoikeudenmukaisuutta vastaan” on itsellenikin hyvin tuttu. Kulkee kai Lähteiden geeniperimässä?

Sitten itse aiheeseen. Venäläisopiskelijat olivat siis tehneet sopimuksen Lapuan ammattioppilaitoksen kanssa opintososiaalisista eduista. Heidät oli värvättätäsmäkoulutukseen alueen yritysten työvoimapulan helpottamiseksi. Kun Lapuan ammattikoulu fuusioitui Seduun, tällaiset sopimukset päätettiin lakkauttaa ja nuoret jäivät ilman erillissopimuksessa allekirjoitettuja etuuksia. Näin ollen osa opiskelijoista joutuu keskeyttämään opintonsa ja palaamaan takaisin lähtömaahan. Tällainen sopimuksien purkaminen ei voi olla mahdollista. Liekö se edes laillista?

Asiasta tekee monimutkaisemman se, että kyseessä on kansainvälinen toiminta. Sedu kuvittelee, että venäläisopiskelijoiden oikeutta ei tarvitse turvata, koska sopimuksenheidän kanssaan on allekirjoittanut oppilaitos, joka juridisesti lakkasi fuusiossa olemasta. Sopimukset ovat silti voimassa nuorten valmistumiseen asti. Asiassa on kansainvälisen selvityksen tarpeen ainekset olemassa.

Vetoankin nyt omassa blogissani kaikkiin lukijoihin, jotta kävisitte allekirjoittamassa ko. nettiadressin tai osallistuisitte kansanliikkeeseen välittämällä samaa vietiä eteen päin. Kyllähän tässä maailmassa on pakko löytyä oikeudenmukaisuutta. Se on ihan periaatekysymys!

Hanna-Kaisa

Rattijuopon elämänkaari

Luin aamun lehdestä rikoskomisario Ari Järvisen Turun yliopistolle tekemän opparin lopputulemista. Otsikkona oli: rattijuoppo uusii saman rikoksen. Nimenomaan rattijuopolla alttius jäädä uudelleen kiinni samasta teosta nousee yli puoleen. Hän oli selvittänyt rattijuopumusta ja alttiutta muihin rikoksiin vuonna 1988-2007.

Teoille ominaista oli, että alle 1,2 promillen humalassa ajavat uusivat saman rikoksen, törkeä rattijuoppo uusii usein saman rikoksen ja huumekuskit toimivat samoin. Tässä nk. porttiteoria ei siis päde. Ei törkeät rattijuopot kantavat suurinta riskiä seksuaalirikollisuuteen, kun taas törkeät rattijuopot saavat kohonneen vertailuluvun väkivaltarikoksiin syyllistyvien kanssa. Huumaiusainekuskit taas syyllistyvät muita enemmän omaisuusrikoksiin.

Suojaavana tekijänä kaikissa tapauksissa toimii avioliitto ja avoliitolla ei katsota olevan samaa merkitystä. Hän toi esille että törkeissä rattijuopumuksissa näkyy jo selvästi syrjäytyminen ja siihen liittyvä alentunut kyky hallita elämäänsä. Aiempien tutkimuksien mukaan tiedetään päihdeongelmaan liittyvän alentunut tai usein pohjalle vajonnut itsekunnioitus. Hän korostaakin yhteiskuntapoliittisesti päihdeongelmaisen oikeutta elää hyvä elämä.

Jäin miettimään ylipäätään keinoja ko. ongelmien ratkaisemiseksi. Kaikkia miehiä kun ei voida syrjäytymisvaaran riskit minimoidakseen pakottaa olemaan naimisissa!

Pohdin myös päihdeongelman yleistä syntyä, sillä siihen vaikuttaa paitsi yksilön kokemus oallisuudestaan yhteiskunnassa, myös mallioppiminen ja geeniperimä. Siitäkin huolimatta riskit pitäisi pystyä minimoimaan jo lapsena. Tähän päästään tosiaankin vastuuntuntevan sosiaalipolitiikan ja yhteisöllisyyden vahvistamisen keinoin.

Entäpä sitten riski uusia sama rikos uudestaaan? Porttiteoran ajatus on iskostunut aika tavalla osaksi ajatteluamme ja haluamme näin ollen ehkäistä ennalta ja minimoida riskejä, mutta jos rattijuoppoudessa ei kuljetakaan “tavisrattijuoppoudesta” kohti törkeää, vaan rikos pysyy uusiessaan suuremmassa määrin samana.

Luulen että näihin alle 1,2 promillen tapauksiin voitaisi vaikuttaa ihan vaan pähdetyön keinoin, mikäli Suomessa alettaisi ylipäätään puhumisen sijaan tehdä todellisuudessa päihde (ja yhdyskunta) työtä, mutta törkeiden rattijuoppjen uusimisriskiin voitaisi ilmeisesti vaikuttaa nimenomaan vankeinhoidossa ottamalla enenevässä määrin intensiiviohjelmia käyttöön?

Tuota ihmettelin, että miksi ei törkeillä rattijuopoilla riski syyllistyä myös seksuaalirikoksiin on kohonnut, kun taas muuta ymmärsin täysin, että törkeät rattijuopot varmasti syyllistyvät myös väkivaltarikoksiin, koska ylipäätään päihtymys ja vahva päihtymystila korreloi väkivaltarikosten kanssa ja huumausaineiden käyttö ja omaisuusrikokset ovat myös yleinen yhdistelmä. Voiko sitten olla niin, että ei törkeisiin rattijuoppouksiin ja seksuaalirikollisiin pätee samalla tavalla impulsiivisuus tms.?

Mutta joo, tää oppari oli vain pieni pala laajempaa Suomen Akatemian rahoittamaa projektia, joka kartoittaa laajasti rattijuopon elämänkaarta.

Hanna-Kaisa,

joka kaivoi vanhat tutut Raptorin sanat esiin ja pohti niitä ylläolevaa vasten ja totesi: “joissain riimittelyissään Raptori taisi olla tämän ongelman ytimessä?”

“Oi,rattijuoppo,
Kerro mulle,
Mit tehd sinun kaltaisellesi mulkulle,
Joka vaimoni tappaa ja lapseni (Raiskaa!) ihan tosta noin vaan vaihtamalla (Kaistaa!)
Jos otat,
Et aja,
Ja toisin(Pin!),
Eiks teeveekin sit jo sanonut (Ei!)
Mut mik vittu siin on,
Kun se ei mene jakeluun?
Kuka sulle lisi luun (Kurkkuun!)?
Jos satut itsesi knniss tappamaan,
Ajamaan autolla jrveen happamaan,
Niin l jtk htile,
Me emme (Sure!)
Ku s oot niin siis,
Ja jrvi (Kuras!)
Tuskin sua kukaan muukaan suremaan j,
Koska mies ajaa,
Vaikka tynn on (P!)
Eik se nyt jo pikkuhiljaa (Valkene!),
Ett jos otat viinaa niin taksilla (Mene!)
Kerto:
(Kuusiviisineljkaksiyksinolla,
Rattijuopolla on hyv olla
Hn luulee ajavansa kuin Keke Rosbergi,
Mutta tunnelma on eri,
Kun on alla veri veri!)
Jos koira tappaa lapsen,
Se lopetetaan,
Mutta rattijuoppo joutuu vain vankilaan
“Onko tm oikein?”,
Min kysyn (Vaan!),
Kai hiukan koiraakin puolustaa (Saa!)
Paljon yhteisthn on juopolla ja koiralla,
Molemmillahan on nelj jalkaa alla,
Molempia lyhtypylvt kiinnostavat ja yht hyvin autoa (Ajavat!)
(Kerto)
Sken mentiin (Kovaa!),
Ja meno oli (Luja!),
Nyt motissa ollaan ja ees’ on umpikuja,
Poliisit takana valoja vilkuttaa ja juoppo karkaa karkuun,
Kohti (Skuttaa!)
Mittari nytt yli kolmen pilkku (Viiden!),
Ja mies on kuin Lauri (Kivel hiiden!)
Ja kerrankin poliisi pivystv on meidn kaikkien hyv ystv!
(Kerto)
Tiedn kyll ratkaisun,
Mutta kalliin
Ngetn kaikki rattijuopot kisahalliin,
Annetaan kaikille gasoa ja (Viinaa!),
Sek stereoihin (Sabriinaa!)
Pistetn kaikki ovet tiukasti (Lukkoon!),
Ikkunatkin tuhritaan tarkasti (Tukkoon!),
Sadan vuoden pst tarkastetaan (Tulos!),
Ja kaikki rattijuopot kvelevt (Ulos!)
“Sitkeit ovat,perkeleet.” “