Arkipäivän unelmia

Eilen sain vihdoin kesäkukat ja yrtit asennettua parvekkeelle. Sinne kasattiin nätti hyllykkö, löin tauluja seiniin ja virittelin lyhtyjä luomaan kotoista tunnelmaa. Parvekkeelta aukeaa kauempana kaunis järvimaisema. Koivujen lehdet ovat heleän vihreät. Auringon lasku näkyy parvekkeelleni. Parveke on tavallaan myös patio, koska asumme maan tasalla. Ympärillä on vanha puutaloalue isoine puutarhoineen, grillikatoksineen, huvimajoineen ja pihasaunoineen. Koko sielu lepää tässä ympäristössä.

Tässä ympäristössä alkaa romanttisesti haaveilla omasta pienestä puutalosta puutarhoineen ja pihasaunoineen. Näkee sielunsa silmin kuinka koira saa vaeltaa vapaana pihapiirissä, jonka ympärillä kiertää orapihlaja-aita. Sen on mahdollista lökötellä viinimarjapensaan katveessa aurinkoisella kotipihalla. Pihalla on muutama omenapuu, kasvihuone, komposti ja mansikkamaa. Ryytimaalla kasvaa herneitä, persijlaa, salaattia, sipulia ja pari penkkiriviä perunaa. Kasvimaata vartioi variksenpelätti.

Kahden omenapuun välissä roikkuu riippukeinu. Keskellä pihaa on puulaattojen alustama patio ja sen päällä grilli ja ympärillä kauniit kukkaistutukset. Vähän sivummalla pihassa on tyttäreni oma tramboliini. Savu tupruttaa pihasaunan piipusta. Saunan kuistilla odottaa valmis vasta saunaan tulijoita.  Kuistilla lojuu myös poikien virvelit ja sivummalla olevassa kukkapenkissä töröttää heinähanko, jolla on kaivettu onkimatoja. Puhtaat, valkoiset lakanat hulmuavat tuulen vireessä narulla. Ohikuljija tervehtii aidan yli.

Niinpä niin. Tällaisista pienistä asioista koostuu tämän naisen yksinkertainen unelma. Siinä unelmassa unohtuu omakotitalon todelliset asuinkustannukset, nurmikon leikkuu, polttopuiden hakkuu, talviset lumityöt, jatkuvasti jotain pientä korjaamista vaille olevat paikat, jotka kuitenkin jäävät rempalleen, se että sekä taitoni, että aikani ovat hyvin rajalliset. Päässäni kaikuu isäni varoitus: “Ei naisen kannata yksin mitään taloa ottaa vastuksikseen!”

HETKINEN, tosiaan. Tästä minun unelmastani puuttui kokonaan se mies, joka istuisi grillin äärellä, tai seisoisi aidan vieressä vasara kädessä tai ajaisi nurmikkoa, tai kääntäisi kasvimaata… Huomaan, kuitenkin etten ajattele ihan niin vanhanaikaiseti kuin isäni. Realisti minä kuitenkin olen.

Niin kauan, kun oma elämäni on näin vaihtelevaa, jatkan opintojani, saatan vaihtaa työpaikkaani vaikka neljän päivän varoitusajalla, tai opintolainoja on vielä makamatta, niin taidan pitäytyä talon hankinnalta.

Mitään miestä en sellaiseen projektiin koe tarvitsevani, vaikka se saattaisikin helpottaa talon ylläpidossa, mutta kun niiden kanssa on muuten niin hankalaa elellä, kun ne tuppaavat rajoittamaan kuitenkin aina elämääni, jonka pääarvona on vapaus päättää itse omasta ajastani, niin EI KIITOS!

Luulen ettei sellaista miestä ole olemassakaan, jonka kanssa voisin kokea olevani vapaa ja tasavertainen. Mieluummin olen ilman miestä, kuin onneton siksi että minulla on puoliso. Koska kenenkään toisenkaan puolioita ei sovi lainata silloin, kun niistä olisi jotakin iloa, olen mieluummin itsekseni. Voin toki vitsailla, että olisin onnellisin jonkun miehen toisena naisena, varsinkin jos mies ei ikinä jättäisi vaimoaan, mikä onkin hyvin tyypillistä sellaisissa asetelmissa, joissa miehellä on vaimo ja muita naisia. Sellainen olisi kuitenkin moraalitonta ja vähintäänkin itsekästä rukoilla Jumalalta: “Anna minulle varattu mies!” Silti myönnän joskus ajatelleeni siten ja koska en sitä kiellä, niin ainakin tunnen itseni läpikotaisin. Sitäpaisti sellainenkaan mies ei ehtisi minun taloani pitää kunnossa, eikä minun nurmikkojani ajella, koska sellaiset hommat pitäisi jo hoitaa kotosalla, eli ei sekään olisi hyvä idea unelmieni  yhtälössä.

…mutta jospa sittenkin kurkkaisin www.etuovi.com sivustot….

Hanna-Kaisa

Hiilivapaat kunnat

Maanantaina oli paikallislehti Parikkalan- Rautjärven sanomissa iso kannustinjuttu Parikkalan kunnan tavoittelemasta hiilivapaan kunnan tittelistä. Jutussa oli mainittu, että maatalous ja liikenne aiheuttavat Parikkalassa suurimman osan kasvihuonepäästöistä, mikä ei ole mikään ihme, koska Parikkala on paitsi maatalousvaltainen paikkakunta, täällä välimatkat ovat varsin pitkät. Lähimpiin kaupunkeihinkin (Savonlinna ja Imatra) matkaa kertyy noin 60 kilometriä ja vaikka kuntamme alueella palvelut ovat hyvät, niin monet käyvät töissä Savonlinnassa tai Imatralla ja tekevät erikoisostoksensa näissä kahdessa kaupungissa. Kunnan nettisivuilla ollaan kyselty hyviä vinkkejä ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Minusta ihan pienetkin teot ovat niitä, joista meistä jokainen kuntalainen voi aloittaa. Lyhyillä matkoilla kannattaa valita auton sijasta kävely tai polkupyöräily, jätteet on hyvä lajitella ja kunnan puolesta huolehtia siitä, että lajittelupisteitä on riittävästi ja sellaisissa paikoissa, joissa ihmiset muutoinkin käyvät, jotta jätteen siirtämiseen kierrätettäväksi ei kulutettaisi ylimääräisesti ilmastoa. Elektorniset laitteet on hyvä kytkeä kokonaan pois päältä, kun niitä ei käytetä. Rakentamisessa ja remontoinnissa tulee ottaa energiatehokkuus huomioon ja kunnta voisi jollain tavalla tukea energiatehokkaiden asioiden huomioon ottamista, kun rakennetaan tai remontoidaan. Kaavoittamisen tulisi olla tarpeeksi tiivistä.

Kuntalaisia tulee kannustaa luomuviljelyyn ja bioviljelyyn esimerkiksi ruokohelpi ja rypsi ovat tässä hyviä esimerkkejä. Eikä sekään haittaisi, jos kuntaan houkuteltaisi vihrekaulusyrityksiä.

Kouluissa ja päiväkodeissa tulee ottaa ympäristökasvatus opetussuunnitelmiin ja jakaa tietoa ilmastonmuutoksesta. Usein ilmastotietoisuuden lisääntyessä valinnat muuttuvat automaattisesti sen mukaisiksi.

Liikenteen päästöihin on toki vaikeata vaikuttaa, mutta yksi keino voisi olla se, että VR:n kiskobussi Savonlinnaan pysähtyisi myös Särkisalmella. Se antaisi vaihtoehdon oman auton käytölle sekä Savonlinnan, että Parikkalan keskustaajaman suuntaan.

Näillä eväillä mielestäni päästäisi jo kohtuulliseen alkuun hiilivapaan kunnan tavoitteissa. Tsemppiä tähän (kin) haasteeseen. Läähdetään kaikki kuntalaiset innolla mukaan!

Hanna-Kaisa

Analyysi Kokoomuksen turvapaikkapolitiikasta

Kokoomus julkaisi viime viikolla tuoreet turvapaikkapoliittiset linjauksensa. Luin niitä kriittisesti ja haluan antaa oman näkemykseni ko. asioista. Heidän linjaamissaan asioissa on paljon hyvää, mutta minun mielestäni myös joitakin kohtia, joissa resursseja haaskattaisi aivan vääriin kohteisiin.

Kokoomus muun muassa vaatii että velvollisuus ikätestiin tulisi kirjata lakiin. Kuitenkin lääketieteellinen iänmääritys on melkoisen kallis toimenpide, joka ei kuitenkaan palvele alaikäisinä esiintyviä turvapaikanhakijoita tarvittavalla tavalla, koska iänmäärityksen virhemarginaali on +/- 2-vuotta. Tässä kohtaa olisi hyvä kysyä Kokoomukselta, että mitä he ovat ajaneet takaa tällä asialla, jos ikätestit ovat epätarkkoja?

Kokoomus haluaa myös yhdenmukaistaa pohjoismaista lainsäädäntää ja minimoida pohjoismaisia vetovoimatekijöitä. Tässä kohtaa he eivät näe mielestäni ongelman syvintä ydintä, joka kuitenkin löytyy EU:n jäsenmaisen erilaisista käytännöistä tulkita mm. ihmisoikeussopimuksia. Mikäli Pohjoismaat tiukentaisivat omaa linjaansa, todellinen ongelma esim. Italiassa ja Kreikassa jäisi olemassaolevaksi ja näin ollen koko Euroopan tasolla ihmistoikeuksien toteutuminen turvapaikkaprosessissa jäisi hyvin kyseenalaiseks.  Kokoomus ehdottaakin Euroopan yhteisen turvapaikkaviranomaisen perustamista, mikä sinänsä olisi hyvä ja kannatettava asia, jos sen tehtäviin luokiteltaisi muun muassa se, että se rakentaa yhteiseurooppalaisen , tasavertaisuuteen perustuvan turvapaikkajärjestelmän ja valvoo sen käytäntöjen toteutumista kussakin EU-maassa.

Mikäli sen tehtäväksi jää vain tehotaa esim. Euro-dock osuman saaneiden palautusta siihen maahan, mistä ensimmäisenä turvapaikkaa on haettu, ilman että se ottaa vastuuta turvapaikanhakijoiden tasavertaisesta kohtelusta EU:n sisällä, menemme peppu edellä puuhun.

Toisaalta olen kyllä ilopinen siitä, että maassamme on saatu lisää määrärahoja nykyisen järjestelmän sisällä paitsi turvapaikkapuhutteluihin (2 miljoonaa eetua, jolla avataan kaksi Migrin uutta toimipistettä Ouluun ja Imatralle purkamaan maahanmuuttoviranomaisen turvapaikkapuhuttelujonoja), myös poliisille hittien palautukseen, sillä kaikista kestämätön tilanne on silloin, kun turvapaikanhakija odottaa käännytystä takaisin siihen maahan, josta on ensimmäisenä turvapaikkaa hakenut vastaanottokeskuksissa, opiskelee suomenkieltä ja yhteiskuntataitoja, kiintyy ihmisiin ja vasta puolen vuoden tai yhdeksänkin kuukauden kuluttua hänet palautetaan takaisin Kreikkaan tai Italiaan, jossa hänen on pärjättävä ilman toimeentulotukea, kattoa pään päällä, perusterveydenhoitoa ja fyysistä turvaa.

Olen sitä mieltä, että meidän Vihreidenkin kannattaisi alkaa vaatia EU:n yhteistä turvapaikkaviranomaista, mutta niin ehdoin, että sen yhtenä keskeisenä tehtävänä on valvoa ihmisoikeuksien toteutumista koko EU:n tasolla. Minusta olisi hyvä perustaa omallekin puolueelle jokin työryhmä näiden kysymyksien pohtimista varten, vaikka meillä onkion melkoisen tuore maahanmuutto-ohjelma. Tällä hetkellä nämä kysymykset ovat kuitenkin akuutteja, eikä maahanmuuttopoliittisesta ohjelmastamme löydy vastauksia nyt akuutteina oleviin kysymyksiin.

Hanna-Kaisa

Kohti Jyväskylää!

Lähden tänään ajamaan puoluekokoukseen Jyväskylään. Toimin ensimmäistä kertaa puoluekokouksen ääntenlaksijana. Luvassa on puolueen puheenjohtajiston vaihdos ja kokouksessa valitaan uusi puoluevaltuuskunta ja puoluehallitus. Julkisuudesta olette varmasti huomanneet, että puolueeni puheenjohtajaksi nousee todennäköisesti kansanedustaja Anni Sinnemäki, koska vastaehdokkaita ei ole ilmaantunut. Asiaa on myös kritisoitu, koska Annin on pelätty ohjaavan Vihreää puoluetta entistä enemmän Helsinki tai ainakin kaupunkikeskeiseksi puolueeksi. On totta, että Anni Sinnemäki on helsinkiläinen. Aina en kuitenkaan ymmärrä mitä pahaa siinä on, jos ihminen on syntyjään helsinkiläinen? Syntyperäinen helsinkiläisyys ei kuitenkaan minun mielestäni poikkea maakuntaidentiteeteistä millään tavalla. Annilla on vahva kotipaikkaleima, kuten kenellä tahansa muullakin. Se on aivan verrattavissa omaan eteläkarjalaisuuteeni, josta olen hyvin ylpeä ja kannan sen leiman pää pystyssä ja iloisena siitä, että minulle minun kotipaikkani on hyvin tärkeä. Siksi en aina tajuakaan sitä, että onko muka synti syntyä helsinkiläiseksi? Nouseeko se ajatus sitten kateudesta vai mistä, uskon silti syvästi siihen, että Annillakin on oikeus olla ylpeä kotipaikastaan ja vahvoista juuristaan ja siteistään omaan synnyinkaupunkiinsa. Eihän Anni sitä valinnut, että hän sattui syntymään maamme pääkaupunkiin. Itseasiassa juuri sen syvän ja voimakkaan kotipaikkaidentiteettinsä vuoksi uskon, että Anni osaa arvostaa ja ymmärtää erilaisia ihmisiä ympäri maan, jotka yhtälailla kokevat kotiseuturakkautta ja pitävät omiensa puolia. Minusta se ei loppujen lopuksi olekaan mikään huono asetelma puolueen johtamiseen, kun katselen asiaa maaseudun ihmisen ja maakuntaidentiteettini läpi.

Ihminen pystyy leimaantumaan myös muualle, kuin kotiseudulleen. Minulle nimenomaan Jyväskylä on paikka, jossa olen kokenut kotoisaa oloa ja tunnen hienoista lukkarin rakkautta Keski-Suomea kohtaan. Minun rakkauteni Jyväskylään syntyy henkilökohtaisista kokemuksista. Olenhan viettänyt monta hienoa lapsuuteni kesää Jyväskylän Halssilassa silloin nuoen ja humaanin tätini ja hänen rauhanliikettä luotsaavien opiskelukavereidensa keskellä. Elämä heidän kanssaan oli niin erilaista, kuin kotona, että muistoissani se muodostuu yhdeksi jännittävimmistä ajoista omassa elämässäni. Jyväskylässä ei piitattu nipottavista säännöistä. Me lapset olimme saman arvoisia nuorten aikuisten kanssa ja saimme puuhastella siinä missä aikuisetkin. Jyväskylään sitoutuukin lapsuuteni muistot vapaudesta ja jännittävistä tapahtumista kuten esimerkiksi aamuyöhön asti jatkuvista yhteislauluista grillin äärellä kitarasäestyksellä, ruohonjuurikaupoissa ja kirpputoreilla pyörimisestä, osallistumisesta rauhanmarsseihin ja erilaisiin kulttuuritapahtumiin kuten kesäteattereihin ja puistorokkeihin. Jyväskylässä olen kääynyt elämäni ensimmäisessä Dingon konsetissakin!

Aikuisiän Jyväskyläni aukeaa minulle henkilökohtaisten valintojen ja saavutuksien tyyssijana. Olen kymmenen vuotta sitten liittynyt puolueeseen nimenomaan jyväskyläläisenä, olen elämäni ensimmäisen kerran toiminut virallisesesti nuoriso-ohjaajana Jyvääskylän kaupungin kulttuuritoimella. Olen myös ensimmäisen kerran irroittautunut omaan elämääni Jyväskylässä, sillä vahaisaikuisuuttani Helsingissä ei voida vielä tällaiseksi ajaksi laskea.

Jyväskylään liittyy myös ikäviäkin muistoja. Siellä sain tietää kromosomipoikkeamastani ja siellä vietin elämäni yksinäisimmät ja synkimmät hetket, kun suhteeni silloiseen avomieheeni päättyi eroon.

Jyväskylä on nivonut yhteen elämäni tärkeitä ihmisiä. Poikani aloitti koulunsa siellä. Minä valmistuin nuoriso-ohjaajaksi. Jyväskylä on sivunnut myös minun ja elämäni suurimman rakkauden yhteisiä hetkiä, vaikka kumpikaan meistä ei enää asunut siellä. Me päätimme että joskus asumme. Nyt sekin tuntuu utuiselta ja kaukaiselta.

Tänään minä matkustan jälleen Jyväskylään. Matkustan sinne puoluekokousvieraaksi. Tapaan tänään vanhoja ystäviäni siellä. Tapaan puoluekokousviikonlopun aikana paljon vihreitä ystäviäni siellä. Kohtaan siellä myös setäni ja tätini. Koen hienona sen, että kohtaan tätini juuri Jyväskylässä. Edellisestä kohtaamisestamme siellä on jo tovi aikaa. Majoitun hänen kanssaan Cumulus-hotelliin. Samassa hotellissa kohtasin 9-vuotiaana hänen kanssaan Dingon. Tänään en kohtaa Dingoa, vaan kohtaan hänen rinnallaan Viheän puolueen. Puolueen, jota hän oli lapsuuteni aikana Jyväskylässä puuhaamassa kasaan. Elämä on aika hienoja ketjuaja täynnä!

Hanna-Kaisa

Vatanen (kok.) kieltää ilmastonmuutoksen!

MTV3:

“Kokoomuksen Ari Vatanen kyseenalaistaa ilmastonmuutoksen 14.05.2009 17:00

MTV3 – Salla Vuorikoski

Eurovaaliehdokas *Ari Vatanen* (kok.) tyrmää MTV:n netin Vaaliväittelyssä ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun. Vastauksessaan vihreiden ehdokkaalle *Hanna Holopaiselle* Vatanen kutsuu vihreitä “ilmastohysteerikoiksi”.

- Yksi neljäsosa maailman vastasyntyneistä jää rokottamatta. Maan ystävät murehtivat sen sijaan lämpötilaa ja kuvittelevat voivansa museoida ilmaston, Vatanen kirjoittaa. Vatasen mukaan lämpötilat ovat muuttuneet historiassa jatkuvasti, mutta hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC ei puhu asiasta.

- Se vesittäisi heidän tietokonemalleihin perustuvan “ilmastotieteen”, Vatanen räväyttää. Vihreiden Holopainen puolestaan vaatii EU:lta tiukempia otteita taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Hän sanoo kannattavansa Euroopan Maan ystävien ajamaa EU:n laajuista ilmastolakia, joka velvoittaisi jäsenmaat leikkaamaan päästöjään vuosittain viidellä prosenttiyksiköllä. – Ne todennäköisesti riittäisivät pysäyttämään ilmaston lämpenemisen alle kahteen asteeseen, Holopainen arvioi.”

Ho hoijaa, nyt taisi Ari Vatasen pisteet laskea aika rajusti. Suurin osa Euroopan ihmisistä tunnistaa nykyisin ilmastonmuutoksen olemassaolon ja pitää tutkimuksien mukaan sitä yhtenä suurimpana uhkana ihmiskunnalle. Kirjoituksessaan Vatanen kertoo että neljäsosa maailman lapsista on vielä rokottamatta, mutta ei tajua, että ilmastonmuutoksen kynsissä ei enää pelkät rokotukset auta, jos köyhistä maista loppuvat elinedellytykset tyystin ilmaston lämmetessä.

Ilmastonmuutos saattaa tulevaisuudessa todellakin olla iso ongelma nimenomaan Euroopalle. Jo tällä haavaa Eurooppa kärsii maailman epävakaan tilanteen aiheuttamasta turvapaikanhakijoiden tulvasta. Mikäli ilmastonmuutosta ei saada hidastettua, tuo se tullessaan lisää kodittomia ihmisiä, kun luonnonkatastrofit pakottavat ihmiset siirtymään pois elinkelvottomilta alueilta. Tästä näkökulmasta Vatanen on mielestäni vastuuton antaessaan edellä mainittuja lausuntoja.

Ehkä sitten kyse on vain Vatasen hahmotushäiriöstä. Ilmastonmuutoksen seurauksia ei kyetä näkemään laajassa mittakaavassa, eikä sen vaikutusta osata arvioida humanitäärisestä näkökulmasta. Vatanen yrittää toki olla humaani ja minusta hänen huolensa rokottamattomista lapsista onkin aivan aiheellinen. En vain ymmärrä kuinka ilmastonmuutos ja rokottamattomat lapset ylipäätään voidaan vastakkain asetella, koska ilmastonmuutos ja rokottamatta jättäminen ovat molemmat humanitäärisiä ongelmia.  Kumpikin voi vaikuttaa kokonaisten kansakuntien tuhoutumiseen.

Onneksi Vatasta nuoremi sukupolvi ymmärtää asian laajemmassa mittakaavassa ja muuttaa maailman kestävän kehityksen mukaiseksi paikaksi, jossa ilmastonmuutosta edes yritetään hillitä. Toivon hartasti ettei tämä ole jo liian myöhäistä. En haluaisi olla todistamassa sitä, että minua vanhemmat sukupolvet tuhosivat meiltä maailma, koska eivät uskoneet ilmastonmuutoksen mahdollisiin seurauksiin.  Ehdoton edellytys kuitenkin sille, että  EU pysyy edes nyt asetetuissa ilmastotavoitteissa on pitää Vatasen kaltaiset mepit  loitolla päätöksenteosta!

Hanna-Kaisa

VIHREÄ TEOLLINEN VALLANKUMOUS ALKAA TÄNÄÄN!

Europarlamentaarikko Satu Hassi ja EU-ehdokas Hanna Holopainen puhuvat tänään Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla klo. 18-20. Kaikille avoimen tilaisuuden aiheena on vihreä, teollinen vallankumous.

Kyseinen aihe sattuu kuin nappi villatakkiin juuri Lappeenrantaan. Paperiteollisuuden ulosmarssi maastamme on alkanut jo näyttävästi alkanut. Samaan aikaan haasteeksi on noussu globaali talouskriisi. Me vihreät olemme etukäteen nähneet tulevan metsäteollisuuden tilanteen ja siksi vaatineet Suomea kehittämään teknologista osaamistaan uusiutuvan energian suuntaan. Leukojemme aukominen on ollut aika lailla  turhaa, sillä suurinta valtaa poliittisissa päätöksissä on pitänyt nimenomaan metsäteollisuus.

Perinteinen teollisuus, kuten paperiteollisuus, on toki tärkeää, myös jatkossa, mutta kaikille lienee jo selvää, että edes perinteinen teollisuus ei selviä huomisen maailmassa vanhoin konstein. Erityisen tärkeää uusiutuvaan energiateknologiaan satsaaminen on Etelä-Karjalan kaltaisissa maakunnissa, joissa itsepintaisesti on luotettu metsäteollisuuden ja perinteisen suurteollisuuden kantokykyyn. Metsäteollisuus on vähentänyt työpaikkojaan tasiaiseen tahtiin ja talouskriisi on vain nopeuttanut tätä prosessia.

Metsäteollisuuden rakennemuutoksesta kärsivällä alueella viherkaulustyöpaikat ovat erittäin tarpeellisia. Uusien työpaikkojen luomisessa voidaan hyödyntää sitä energia- ja ympäristöteknologiaosaamista, jota Lappeenrannan teknilliseltä yliopistolta löytyy. Alan tutkimukseen ja tuotekehitykseen tarvitaan lisärahoitusta. Alueelle tarvitaan ympäristö- ja energiateknologiaosaamisen verkosto. Tästä syystä yliopisto onkin mitä mainioin ympäristö tämän päivän keskustelutilaisuudelle.

Uusimmat uutiset maailmalta kertovat, että lama on hidastanut myös uuden energiatekniikan junan vauhtia. Hidastuminen on kuitenkin vain hetkellistä, koska ilmastohaaste ja energian saatavuuden haaste eivät katoa minnekään. – Suomelle hidastuminen tarjoaa tilaisuuden hypätä viimein mukaan, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Taantuma antaa meille toisen mahdollisuuden, jonka hidastelemalla ja liikaa metsäteollisuutta kuuntelemalla melkein jo hukkasimme. Meillä on osaamista ja tietotaitoa toteuttaa vihreä teollinen vallankumous. Sen aika on nyt!

Hanna-Kaisa

Äitiys ei voi olla itseisarvo, se on kuitenin vain onnekasta sattumaa

Näin äitienpäivänä lienee syytä muistuttaa, ettei äitiys ole mikään itseisarvo. Ei siitäkään huolimatta, että useammat ihmiset suunnittelevat perheenlisäyksensä hyvin tarkkaan, sukulaiset usein toivovat tai vaativat lapsenlapsia, pikkujalkoja tai suvun jatkajia ja lapsien hankkimista pidetään itsestään selvänä elämänvaiheena ihmisten elämässä.

Olin itse juuri 18-vuotta täyttänyt, kun aloin odottaa esikoistani. Klassinen juttu, pari ehkäisypilleriä unohtui, kondoomi oli kyllä, mutta kädessä ja poikaystävän kanssa olimme tuolloin jo eronneet. Kaikki läheiset, sukulaiset ja tuttavat yrittivät selittää minulle, kuinka elämän rakentaminen olisi paljon helpompaa ilman lasta, ettei nuorta elämää sovi kahlita vaunuihin, kun on vielä koulut käymättä ja paljon kokematta. Pidin oman pääni, koska koin voimakkaasti, että lapsen myötä minulla olisi jotain sellaista omaa, jota kukaan ei voisi ottaa minulta pois.

Raskausaika meni pääpiirteissään moitteettomasti. Neuvolassa terveydenhoitaja kertoi realistisesti, että vaaleanpunaiset vauvaunelmat on syytä karistaa heti pois, sillä vauvan kanssa eläminen ja lapsen kasvattaminen ovat raakaa duunia, jossa hyvät hermot ja kyky pärjätä ainaisen väsymyksen kanssa ovat kaiken A ja O.

Menin synnytyssairaalaan urheana. Ajattelin ettei kukaan ole synnytykseen Suomessa vuosikausiin kuollut, joten synnytys on ihan luonnollinen asia. Kieltäydyin puudutuksista, halusin luomusynnytyksen. Synnytyksen pitkityttyä jo seuraavan vuorokauden tuntilukemiin aloin olla epätoivoinen. Olin avautunut kahdeksaan senttiin, elin hirvittävien työntöpolttojen kanssa, vauva oli tulossa kasvot ylöspäin, enkä saanut työntää, koska niskat olisivat saattaneet mennä poikki. Nukahdin jokaisen supistuksen välillä ja heräsin vain kipuun. Muistan ajatelleeni että nyt minä luovutan, en jaksa enää.

Lopulta vauvan sydänäänet alkoivat heiketä, samalla myös omani. Isä käskettiin ulos synnytyssalista, lääkäri kutsuttiin paikalle. Kuulin vain puhuttavan skalpeista, sitten tunsin kun leikattaain yhteen suuntaan, sitten toiseen suuntaan ja lopulta vauva vedettiin imukupilla ulos. Kuulin poikani ensimmäisen akuankkarääkäisyn ja nukahdin siihen paikkaan.

Kotiin päästyäemme huomasin, että terveydenhoitaja oli ollut oikeassa. Vauva heräsi joka yö huutamaan. Hän huusi illalla pari kolme tuntia, kunnes nukahti ja heräsi aamuyöllä kolmen maissa vain karjuakseen aamu seitsemään. Vauvalla oli koliikki ja isä oli kaiket yöt töissä. Oikeastaan en muista ensimmäiisestä äitiysvuodestani  juuri mitäään. Olin kävelevä zombie. Ajattelin etten enää ikinä aio tehdä lapsia, ei ollut minun juttuni.

Ajan myötä kuitenkin aloin muutta mieltäni. Noin 25-vuotiaana sain ensimmäisen kunnollisen vauvakuumeeni. Ajattelimme silloisen avomieheni kanssa, että jos vauva tulee se on sitten niin. Aloin odottaa vauvaa ja sain keskenmenon. Aloin odottaa toista ja sain keskenmenon ja kolmatta ja neljättä ja… Kävimme verikokeissa joissa todettiin, että minulla on kromosomipoikkeama balansoituna. Mahdollisuuteni ylipäätään saada terveitä lapsia olivat 50%- 50%.  Tämä aiheutti itselleni terapia-apua vaatineen pitkällisen identiteettikriisin. Oli todella vaikeaa hyväksyä olevansa ihminen, joka ei ehkä saisikaan enempää lapsia. Ainoa lohtuni oli se, että olin jo tehnyt yhden lapsen ihmisten varoitteluista huolimatta ja olin ylpeä siitä, että olin pitänyt oman pääni nuorena. Myöhemmin myös suhteemme kariutui minun kriiseilyyni.

Opin pikkuhiljaa elämään sen tosiasian kanssa, ettei äitiys voisi omassa elämässäni olla koskaan itseisarvo. Opin iloitsemaan siitä, että olin kuitenkin saanut tähän maailmaan tehtyä yhden terveen pojan ja päätin keskittyä muihin asioihin. Aloin harrastaa teatteria ja politiikkaa ja päätin purkaa turhaumani maailman muuttamiseen luovuudella ja poliittisin keinoin. Hankin varmuudenvuoksi itselleni hormoonikierukan, vaikka en edes ajatellut että haluaisin jakaa elämäni kenenkään miehen kanssa. Koin parisuhteet melkoisen turhiksi, koska aiempi funktioni ydinperheestä oli karissut maailman tuuliin. Ajattelin että minun tehtäväni on elää kahdestaan poikani kanssa ja rakentaa meille näköisemme elämä.

Sitten minut kohtasi kummallinen onnen kantamoinen. Päädyin samaan sänkyyn vanhan koulukaverini kanssa erään karaokeillan päätteeksi. Kaikki oli kiinni vain liian pitkästä nakkikioskijonosta ja siitä, että hänen kotoaan löytyi riisä ja kanakastiketta. Halpa hinta elämän ihmeestä?

Jälkeenpäin tajusin odottavani vauvaa. Sain asiasta varmuuden neuvolalääkäriltä, joka kertoi kierukkani lähteneen pois paikoiltaan. Kävin uskollisesti istukkakokeissa ja sain tietää odottavani täysin tervettä tyttövauvaa. Elämäni oli kohdannut onnekas sattuma. Olin kokonaan hyljännyt ajatukseni saattaa maailmaan enempää lapsia ja sitten minut palkittiin pienellä tytöllä. Myöhemmin menin tyttäreni isän kanssa naimisiin, hänen aiemmasta elämästään lähtöisen oleva poikansa muutti meille ja sain kaupanpäälisisksi vielä toisenkin pojan. Nyttemmin olemme jo eronneet, mutta lapsilukuni on säilynyt vakiona.

Ellei tarinallani ole mitään muuta opetusta, niin olkoon se vaikka sitten siinä, ettei mitään asioita elämässä pidä suunnitella liian tarkasti tai pitää itsestään selvinä. Elämällä saattaa olla meille jokaiselle omat yllätyksensä tarjolla. Joskus yllätykset ovat negatiivisia ja saavat meidät synkkyyden partaalle, mutta joskus elämä antaa takaisin kaikki menetykset yllättävässä muodossa, jos elämälle antaa siihen tilan.

Tänä äitienpäivänä olen tyytyväinen elämääni. Kaikista varoitteluista huolimatta sain rakennettua itselleni hyvän elämän siitäkin huolimatta, että minusta tuli äiti jo 19-vuotiaana. Tämä on tavallaan minun 35-vuotisen elämäni 17:sta äitienpäivä, sillä ensimmäistäni vietin nuoruuden innolla vauva massussa.

Olen hankkinut itselleni kolme ammattia ja pystynyt toetuttamaan haaveitani juuri itselleni sopivalla tavalla. Olen saanut vaikuttaa yhteiskunallisiin asioihin valtuutettuna puoluevaltuuskunnan jäsenenä, kriminaalipoliittisen työryhmän sihteerinä ja eduskuntavaaliehdokkaana, eikä lapset ole koskaan olleet esteenä poliittisille tavoitteilleni. Olen näytellyt kesäteatterissa, tehnyt yhden levyn, voittanut laulukilpailuja ja ollut mukana tosi-tvsarjassa. Olen pystynyt toteuttamaan ammatillista kunnianhimoani ja saanut työskennellä mielnkiintoisissa ja haastavissa työpaikoissa. Kaikkialla mitä olen ikinä halunnutkin kokeilla. Joidenkin silmissä elämäni valinnat ovat olleet moraalittomia tai vähintään kummallisia, mutta heille on helppoa antaa oma tietämättömyytensä anteeksi. Itse en koe että olisin jäänyt mistään paitsi, päin vastoin.

Luulen että luopuminen auttoi minua saamaan juuri niitä asioita, joista olin valmis luoumaan. Minulla on kolme ihanaa lasta, joista kaksi olen itse tehnyt ja yhden sain sattuman tuomana. Uskon että nöyryys elämän voimien edessä on auttanut minua toteuttamaan itseäni ja unelmiani. Minun äitiyteni on onnekasta sattumaa. Siksi muistuttaisin kaikkia kanssaisariani ja heidän läheisiään siitä, ettei äitiys  voi ikinä olla itseisarvo.

Hyvää ja aurinkoista äitienpäivää kaikille muillekin äideille!

Imastonmuutos ei saa jäädä taantuman jalkoihin!

Parhaillaan käydään EU-vaaleja. Koko Eurooppaa koetteleva taantuma ja sen haltuunotto on nousemassa yleiseurooppalaiseti tärkeäksi vaaliteemaksi. Tämä onkin asia, joka yhdistää kaikkia Euroopan maita tasapuolisesti.

Ilmastonmuutos ja sen torjuminen meinaa jäädä taantuman jalkoihin. Toisaalta en olisi asiasta superhuolissani, sillä taantuman aikana ylipäätään ilmaston tila kohenee kuin itsestään, sillä talouskasvu taittuu ja ihmiset kuluttavat vähemmän luonnonvaroja ja energiaa.

Tästäkin huolimatta ilmastonmuutoksen torjunta on edelleen yksi tärkeimmistä haasteistamme. Eurooppa on viimeisen viiden vuoden aikana kulkenut tässä kysymyksessä hyvään suuntaan ja tämä suunta olisi syytä pitää kirkaana mielessämme myös taantuman aikana. Vain pysymällä kansainvälisten ilmastoponnistelujen johdossa unioni voi saada myös vapaamatkustajavaltiot kantamaan oman vastuunsa. Myös globaali ilmasto-oikeudenmukaisuus vaatii, että EU johtaa työtä kestävien tuotanto- ja kulutustapojen kehittämiseksi.

Eurooppa voi edelleen näyttää esimerkkiä muulle maailmalle siinä, kuinka se vastaa ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin. Lähtökohdat ovat nyt hyvät, sillä U.S.A:n uusi johto Obaman viitoittamana on ottanut aivan toisenlaisen lähetymistavan ilmastokysymyksissä. Aiemmin maapallon suurimapna uhkana pidettiin sitä, jos Kiina ja U.S.A eivät sitoudu ilmastonmuutoksen torjunnassa samoihin toimenpiteiin kuin Euroopassa ja nyt tämä uhka on ainakin U.S.A:n osalta väistymässä. Eurooppa ja U.S.A voivat yhdessä näyttää tietä Kiinalle asian vakavuudessa. Ilmastonmuutoksen torjunta kaipaa globaalisti vastuullisia toimia joka puolella maapalloa.

Jotta ilmastokysymykset eivät jäisi taantuman jalkoihin Euroopassa, kaipaa Europarlamentti mahdollisimman paljon Vihreitä jäseniä ympäri Euroopan. Me täällä Suomessa voimme kantaa kortemme kekoon äänestämässä omia loistavia ehdokkaitamme. Minun ehdokkaani on lappeenrantalainen Hanna Holopainen, jolle eilen varnmistui ehdokasnumeroksi 229. Vihreiden listalla on muitakin loistavia ilmasto-osaajia kuten esimerkiksi kansanedustaja Heidi Hautala, työministeri ja puolueemme väistyvä puheenjohtaja Tarja Cronberg, sekä Europarlamentaarikko Satu Hassi, joka on nyt jo tehnyt pitkän linjan hyvää työtä Euroopan ilmastokysymyksissä. Meillä on vain yksi Tellus-planeetta, jonka hyvinvoinnista ei pidä tinkiä. Mikäli maailman tulevaisuus on sinulle tärkeä asia, tee kesäkuussa yksi hyvä työ sen eteen ja äänestä sinäkin Vihreä meppi Europarlamenttiin!

Hanna-Kaisa

EU:n turvapaikkapolitiikka tulisi yhtenäistää

Vaikka yleensä välttelenkin työperäisiä poliittisia kannanottoja, jotta saisin pitää tällä kertaa työn ja harrastukseni erillään, niin tämän päiväinen HS:n artikkeli koskien omaa työpaikkaani sai minut avautumaan.

Kannanottoni sivuaa myös tässä ajassa käytäviä Eu-vaaleja, joiden olemassa olo ei paljoa mediassa näy.

Jutussa poliisi kertoi yksikkömme asukkaista 1/3 olevan täysi-ikäisiä ja 1/3 olevan nk. Eurodock-Hittejä, eli henkilöitä jotka ovat ennen Suomeen tuloa hakeneet jo turvapaikkaa jostain muusta Euroopan maasta.

Erityisesti Perussuomalaiset ovat yrittäneet haastaa meitä Vihreitä liian löyhästä maahanmuuttopolitiikasta. Vihreitä on joissain yhteyksissä pidetty jopa syypäinä siihen, että maahamme on tullut viime vuoden ja tämän vuoden aikana niin runsaasti turvapaikanhakijoita. Väite on sinänsä jo naurettava, jos ajatellaan sitä, että Vihreän puolueen juuret ovat yhtä voimakkaasti kuin ympäristöliikkeessä, myös rauhanliikkeessä ja siksi onkin sopimatonta syyttää Vihreitä maailmalla liehuvista sodista, joiden seurauksena turvapaikanhakijoiden määrä kaikkialla maailmassa on lisääntynyt roimasti.

Luulen että asian ratkaiseminen Suomen näkökulmasta olisi hyvin yksinkertaista. Siihen päästäisi vaatimalla EU:n sisälle yhtenäistä turvapaikka ja maahanmuuttopolitiikkaa. Koska sellaista ei ole ja kukin jäsen maa saa aika itsenäisesti päättää omasta turvapaikkapolitiikastaan, vaihtelevat kunkin jäsenmaan kansalliset menettelytavat toisistaan aika rajusti. Otetaanpa nyt esimerkiksi vaikkapa Italia, joka oli mainittuna myös HS:n artikkelissa. Kun turvapaikanhakija saapuu maahan ja hakee turvapaikkaa, hänet rekisteröisään turvapaikanhakujärjestelmään ja sen jälkeen hän saakin pärjätä melko omillaan. Osa turvapaikanhakijoista asuu jopa kaduilla. Jos tällaiselle on vaihtoehtona se, että Pohjoismaat tarjoavat turvapaikanhakijoille ihmisarvoa kunnioittavat ja inhimilliset olosuhteet, minimaalisen perusturvan niin fyysiseti, kuin taloudellisestikin, niin en yhtään ihmettele miksi monista etelä Euroopan maista jatketaan matkaa tänne pohjolaan. Huomauttaisin tähän väliin voelä siitäkin, että kyseessä ovat ihmiset jotka eivät useinkaan ole vapaasta tahdostaan jättäneet kotimaataan, vaan ovat lähteneet hakemaansyystä tai toisesta turvaa oman kotimaansa ulkopuolelta.

Sitä vastoin, että EU:n sisällä tuhlataan viranomaisten aikaa ja reursseja tekemällä päällekkäisiä asioita samojen turvapaikanhakijoiden kohdalla ehdottaisin että nekin resurssit käytettäisi siihen, että koko EU:n tasolla otettaisi yhtenäinen turavapaikkapolitiikka ja sen viranomaiskäytännöt käyttöön. Näin säästettäisi hukkaan valuvia resursseja saman työn tekemiseltä eri maiden viranomaisten kesken, ihmisten siirtelemiseltä Euroopan sisällä maasta toiseen ja mitä parsta, tullessaan mihin tahansa Euroopan Unionin jäsenmaahan, turvapaikanhakija saisi saman kohtelun kussakin maassa. Näin säästettäisi myös itse turvapaikanhakijaa ja mitä parasta, tuettaisi kotoutumista parhaalla mahdollisella tavalla, sillä kyllä se eläköityminen uhkaa koko EU:n tasolla ja kussakin maassa tarvitaan ainakin lisää työvoimaa, jos ei nyt niin ulkomaalaismyönteisiä kaikkialla Euroopassa ollakaan…. (terävä lukija huomasi kyllä sarkasmin…)

Hanna-Kaisa

Yksinhuoltajan arkea vol 11# (ainakin)

Tänään on taas niitä päiviä, kun olen olevinani vapaapäivällä, mutta teen kuitenkin kakkostyötäni internetin äärellä, katson yhtäaikaa tyttäreni kanssa Barbie elokuvaa, pesen pyykkiä, siivoan ja sisustan patiota kevät kuntoon ja pakkaan viimeisiä talvivaatteita varastoon. Sen lisäksi käyn aina silloin tällöin toistuvaa dialogia ex-mieheni kanssa siitä, mitä isän velvollisuuksiin kuuluu ja kumman velvollisuus on huolehtia isän velvollisuuksien toteutumisesta äidin vai isän. *Huokaisee*

- Jonnen joutavaa vääntämistä, johon ihmiset aina kuitenkin silloin tällöin ajautuvat.

Viikonloppuna on tulossa tyttären 7-vuotissynttärit. Niitä nousee salakavalasti äitimäistä stressiä, vaikka tiedänkin että kaikki menee hyvin, eikä kukaan astu ovestani siään vaatimaan yhtään mitään sen kummempaa ylläpitoa.

Päiväkotiin pitää selvittää tällä viikolla viimeistään kesälomien ajankohdat(itseasiassa olen jo myöhässä!)  ja sitä on seurannut hillitön kyselytunti ympäri sukulaisia, oliko jollakin tilauksessa minkäkinlaisia kesäsuunnitelmia tyttäreni varalle. Samalla pitää pohtia omia lomasuunnitelmia ja sitä, koska Jesse tulee luoksemme ja mitä aiomme kesäloman aikana ylipäätään tehdä.

Äitienpäivät sentäs menevät yleensä tyttären syntymäpäivien kanssa samassa paketissa.

Ei taida auttaa muuta kun nostaa itsensä tietokoneen äärestä ja alkaa huhkia hommia pois alta. Toisaalta tiedän kyllä tähän ikään mennessä senkin, ettivät ne työt tekemällä lopu, mutta paljon vähemmän kertyy stressiä siitä, jos edes joitakin asioita saa suoritettua pois alta…

Hanna-kaisa