* Joskus teen aivan käsittämättömiä asioita, syistä joita en osaa itsekään itselleni, saati sitten toisille selittää. Joskus vain kuuntelen vaistojani ja uppoan niin syvälle sisäisiin viesteihini, etten itsekään enää tiedä mikä on totta ja mikä on tarua.
* Ahdistus ja pelko, tunnetiloja jotka nousevat minusta. Yritänkö minä itse nujertaa itseni?
* Kesän viimeinen päivä, täynnä toivoa, valoa ja odotusta. Odotusta siitä, että sinä näkisit lävitseni ja uskaltaisin olla se mitä oikeasti olen.
* Jos huomista ei tulisi pääsisinkö maaliin. Pääsisinkö takaisin turvalliseen kotiin, jonka olemassa olon aistin, mutten ole eläissäni löytänyt. Löytäisinkö sen sinusta, vai pitäsikö etsiä itsestä. Oppisinko elämään ilman.
* Merkittäviä kokemuksia, tuumin, kun katselin elämäni virtuaalista leikekirjaa ja tajusin tehneeni vakavan virheen.
* Pelkoa ei ole olemassa, ei olemassa kauhua, eikä kammoa. Olemassa on vain niitä jotka sellaista aiheuttavat ja niitä jotka ottavat vastaan.
* Liikutit tunteitani vain hieman. Hieman voi joissain olosuhteissa olla liian paljon.
* Myrskyävälle merelle minä yöllä huudan, huudan kaikki kauhuni julki. Huudan sen mitä olen kokenut ja sen mitä jäi kokematta. Huudan pelkoni, ahdistukseni ja ravoni, jotta päivällä olisin taas tasainen.
* Jos ottaa riskin ja on valmis menettämään kaiken, saa aina paljon enemmän takaisin.
* Minä en pelkää, vaikka sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa. Minä en itke, vaikka alahuuleni värähtelee. Minä en kaadu, vaikka jalkani horjuvat kivisellä tiellä. Minä en ikinä anna periksi, en silloinkaan vaikka se olisi varsin viisasta.
* Maailmassa jossa lähes kaikki on kaupan, toisen tunteita ei kuitenkaan voi ostaa.
* Minua ei pelota, koska luotan siihen, että minun polkuni on tämä.
Hanna-Kaisa
Pieni kävelevä lakikirja 