* Vahvuus, tuleeko se meihin syntymälahjana, vai kasvammeko vahvoiksi elämämme myötä? Onko kaikki kiinni asenteesta, siitä tunnemmeko itsemme vahvoiksi vai heikoiksi?
* Muuttuuko mikään, vai säilyykö ennallaan? Kuka tietää vastauksen, vai tietääkö kukaan?
* Minulla on ihan hyvä elämä. Olen selviytynyt monista vaikeuksista. Olen luonut uran ja saavuttanut asiantuntija-aseman. Olen palanut halusta muuttaa maailmaa ja myös muuttanut sitä. Olen halunnut vaikuttaa yhteiskuntaan ja elinolosuhteisiin ja sitä olen myös tehnyt. Olen tehnyt sen kaiken aina muita varten. Tänään olen 34-vuotias ja kysyn itseltäni: ”koska alat tehdä samoja asioita myös suhteessa itseesi?”
* Elämässä olennaista ei ole se mitä saavutat vaan se että olet onnellinen ainakin tänään luulen niin…
* Minä olen menettänyt niin paljon. Menettänyt monta ihmistä, jotka olisivat olleet valmiita rakastamaan minua. Menettänyt mahdollisuuteni saavuttaa suurperhe. Menettänyt tilan, ajan ja paikan tajuni. Silti tämä on ollut minun polkuni. Minun oppiläksyni jotka on ollut vain pakko oppia. Tänään en sure menetyksiäni. En kanna kaunaa itselleni, enkä kenellekään muulle. Tiedän että ainoa suunta on eteen päin.
* Kun myrskyävä meri käy mustana ja taivaalla möllöttää täysikuu. Minä istun rannalla ja tuijotan merta. Sen voima ja energia tarttuvat minuun. Tunnen eläväni ja tiedän mistä elämässä on pohjimmiltaan kyse.
* Älä sure, sillä aina tulee uusia mahdollisuuksia. Saamme aina sen mitä ansaitsemme. Emme välttämättä sitä mitä tilaamme tai pyydämme. Kukin saa ansionsa mukaan. Kullekin on oma kimpale kultaa jaossa.
* Tällaisina öinä minä pysähdyn miettimään elämääni ja kohtaan sinut uudestaan. Tällaisina öinä minä tiedän että näin pitikin mennä.
* Joskus yöllä, kun näen unta olet kanssani. Kävelemme käsikädessä merenrantaan ja olemme aivan vaiti. Vain ajatuksemme juttelevat keskenään.
* Täydenkuun aikaan minun on aina pakko kirjoittaa runoja. Täysikuu saa oloni luovaksi, toisinaan myös hulluksi. Luovaksi hulluksi.
* Anna minulle sentti tilaa, minä otan metrin. Anna minulle penni rahaa, minä otan markan. Anna minulle halaus, niin minä varastan suudelman. Anna minulle yksi tunti, niin minä käytän vuorokauden.
* Kuinka missään liian kaukana voi kokea olevansa kotonaan?
* Laula lapseni laula, anna itsellesi lupa olla luova. Tanssi, leiki ja riemuitse. Ole juuri se mitä olet. Aivan liian lähellä on aika, jolloin sinäkin tajuat että tämä maailma on rakennettu teeskentelyn varaan.
*Realistinen romantikko vai romanttinen realisti. Kumpi olisi parempi yhtälö?
* Useimmiten kaukana on parempi kuin lähellä ja muistoissa on parempi kuin nykyhetkessä.
* Jos muuri on liian kova, kuka sen murtaa? Jos ajatus on väärä, kuka sen vaihtaa? Jos ihminen ei itse osaa, pitääkö vain olla ja odottaa?
* Jos saisit kolme toivomusta, mitä ne olisivat? Minun olisi 1. rakkaus, 2. oma koti ja 3. aika. Yksikertaisia ja yleisiä toiveita, mutta jostain syytä nyky yhteiskunnassa miltei mahdottomia saavuttaa.
* Sen olen päättänyt, etten halua kuolla yksin!
* Koen kokonaisvaltaista tarvetta muuttaa elämäni. Kunpa saisin kiinni, kuinka sen tekisin.
* Jos juuri nyt kävelisit luokseni ja ottaisit kädestäni, katsoisit silmiin ja pyytäisit lähtemään, minä kääntäisin kasvoni ja jäisin, sillä jokaiselle on aina olemassa vain ”se hetki”. Ellei siihen tartu se voi mennä ikuiksiksi ajoiksi…
* Onko maailmassa mitään sen arvokkaampaa kuin ystävyys? Onko se arvokkaampaa kuin rakkaus? Toisinaan se saattaa sitäkin olla, sillä rakastaan satuttaa aina pahemmin, kuin ystäviään ikinä satuttaisi…
* 6 askelta taaksepäin, noin juuri niin, nyt on hyvä, kunhan vain pysyt siinä, etkä tule lähemmäs, muttet mene myöskään loitommaksi…
* Mistä tietää ettei ole liian rohkea tai liian varovainen?
* Maailmaan mahtuu kokemuksia, yhteen elämään juuri se määrä, mitä itse haluaa kerätä. Minun elämästäni ei ole kokemuksia puuttunut. Nykyisin toki haen niitä hakemalla vähemmän, kuin ennen, tai ainakain tavoittelen kokemuksista positiivisempia, koska miltei kaikki paskat on jo tavoitettu…
* Ihmistä ei lopulta tyydytäkään se, jos se nousee nollasta ja luo itselleen elämän, jollaista kukaan ei hänelle ennustanut. Itse elämä ja sen mielekkyys rakentuu aivan muista asioista. Kiva kun sen joskus oivaltaa!
*Aiemmin osasin aina vain vastata siihen mitä EN ainakaan halua. Nykyisin osaan listata myös sen mitä minä haluan. Minusta on tullut kokonainen. Lakkasin olemasta muru…
Hanna-Kaisa
Pieni kävelevä lakikirja 