*”Elämä on kuolemista” lauloi Leskisen Juice aikoinaan. Kuoleminen tarkoittaa aina luopumista, ei sen kummempaa. Sitähän elämä pääpiiretissään on.
* Sellaiset päivät, kun ympärillä on agressiivisia ihmisiä, tartuttavat saman olotilan ihan iian helposti minuunkin. Empaattisuudella on kääntöpuolensa.
* Jotkut ihmiset inhoavat politiikkaa tajuamatta, että politiikka on osa jokaisen ihmisen arkea.
* Jos saisin yhden toiveen, joka varmasti toteutuisi, pyytäisin että oppisin luopumaan sinusta.
* Jos jotkut on ikiajoiksi sidottu yhteen, niin se ei ole kaikissa olosuhteissa reilua. Missä on vapaa tahto?
* Luulin että maailma on reilu paikka. Luulin että ihmiset ovat hyviä. Nykyään tiedän, että niin ei ollut. Saanhan silti uskoa niin, vaikkei se olekaan totta?
* Elämän polku on arvaamaton, mitään ei koskaan voi täysin ennakoida. Se kaiketi tekeekin elämästä mielekkään?
* Ole hiljaa, anna minun olla. Minullakin on oikeus olla tunteideni kanssa.
* Usko itseesi, ole luja, älä koskaan lannistu. Entä sitten jos en vaan halua?
* Miksi tuntemattomaan hyppääminen pelottaa meitä aina yhtä paljon?
* Ole puolellani, ole sitä silloinkin, kun minä itse en tunnista millä puolella olen.
* Sillon kun oma usko horjuu, tarvitaan muiden uskoa.
* Olen kuin mykkä kannel. Kaikki tietää, että sointini on kaunista, mutta kukaan ei kuule sitä ja ihmiset unohtavat.
* Hiljaisuus on ääni jonka kuulen. Kuulen sen vaikka meteliä olisi kuinka paljon tahansa.
* Elämän mielekkyys asuu mielettömiltä tuntuvien asioiden naapurissa.
* Älä pelkää, olen kanssasi. Minä pelkään sinunkin puolestasi.
* Minun sisälläni itkee pieni tyttö. Tyttö joka ei saa ääntään ilmoille. Kuinka voisin auttaa tuota tyttöä? Kuinka kuulla hänen itkunsa aiheen? Aikuisina muutumme niin kylmiksi ja koviksi, että lakkaamme kuulemasta. Lakkaamme tuntemasta.
* Antaisin mitä vain, jos karmamme olisi jo maksettu. Antaisin mitä vain, jos olisin vapaa sinusta.
* Ikävä on niin suuri, etten useinkaan uskalla sitä kohdata. Elämä on epäreilu, kun se pitää minut rakkaista erossa.
* Luopuminen ei ole koskaan luovuttamista.
* Sadekuuro vai lumisokea? Minä olen kumpaakin ja kaiken muun lisäksi vielä tyhmäkin kuin saapas.
* Kipu. Kuinka osaisin elää ilman sinua?
* Äärimmäiset tunteet ovat minun juttuni. Minun on mentävä laidasta laitaan, jotta tuntisin edes jotakin.
* Luulosairaus tekee luulosairaaksi.
* Liian pitkä matka kotiin. Kuka voisi kantaa minut sinne?
* Niin kauan on toivoa, kun on uskoa, niin kauan on uksoa, kun on itsekunnioitusta, niin kauan on itsekunnioitusta, kun kokee että on elämä, niin kauan on elämä, kun on aurinko.
* Keijuna lennän olakapäällesi, siinä istun ja tarkkailen sinua. Sinä et sitä edes tiedä, koska sinä et usko keijuihin.
* Maailma on tullut hulluksi, en minä, vaikka välillä tuntuukin, että minä tulen hulluksi, kun arvopohjaa, jota itse kantaa sydämessään, ei tunnista ympäröivän maailman valinnoissa.
* Käännytetään mummot kuolemaan, päästetään lapsen raiskaajat rippisalaisuuden nojalla pälkähästä, kielletään kerjääminen lailla ja annetaan ihmisten sananvapauden nimissä kiihottaa toisia ihmisiä kokonaisia kansanryhmiä vastaan. Tällainenko on oikeusvaltio?
* Ihmisyyteen kuuluu inhimillisyys, tai ainakin joskus vielä kuului.
* Aikaisemmin en tiennyt olevani idealisti, luulin olevani realisti. Maailmassa jossa nykyään elän, koen itseni idealistiksi, koska yleiset arvot ovat niin paljon koventuneet.
* maailma muuttuu mutta mihin suuntaan? – väärään suuntaan.
* Missä olisi se paikka, jossa sielunsa voisi antaa levätä ja kerätä voimia?
* Jos enkeleiträ on vielä olemassa, missä he ovat nyt, kun ihmiskuntaa pitäisi parantaa? Vai onko nyt niin, että parennettavaa on liian paljon, ettei yksikään enkeli ehdi hoitaa tehtäviään kunnolla?
* Syy on eri asia kuin syyllinen, oire on eri asia kuin todellinen ongelma.
* Mitä ihmettä? Mietin ja katselen maailmaa ympärilläni. Olen hämilläni.
* Olen kanssasi samalla puolella. Olen sitä silloinkin kun vimmatusti väittelen sinua vastaan. Etenkin silloin.
* Yön hiljaisuudessa tunnen oloni vapaaksi. Yön hilajisuudessa en kuule yhtään vaatimusta. Yön hiljaisuudessa olen kaksin maailman kanssa.
Hanna-Kaisa
Pieni kävelevä lakikirja 