Aitoa romantiikkaa TV:n täydeltä

Tänään olen jo iltaan mennessä selviytynyt naapurimaan eilisten prinsessahäiden aiheuttamasta hääkrapulasta. En ole juurikaan aiemmin ollut kovinkaan kiinnostunut siitä, mitä naapurimaan monarkiassa tapahtuu ja häistäkin olin kuullut vain toisella korvalla.

Totta kai halusin nähdä oikeat prinsessahäät televisiosta ja valmistauduin TV-lähetykseen sellaisia odotellen. Olihan edelliset näkemäni prinsessahäät olleet prinsessa Dianan ja prnssi Charlesin häät ollessani pikkutyttö ja niistäkin muistan vain sen kuinka pettyneenä pikkutyttönä mietin, voivatko prinssit oikeasti olla niin rumia kuin Charles? Saduissahan prinssit olivat aina älyttömän komeita otuksia.

Koko Victorian ja Danielin tarina avautui minulle vasta eilen häälähetyksiä katsoessani. Olinhan joskus vajaa 10 vuotta sitten lukenut jotain sensaatio lööppejä siitä, kuinka Ruotsin kruununprinsessa Victoria seurusteli tavallisen ruotsalaisen pojan kanssa. En vain ollut tajunnut, että hän naisi samaisen keskiluokkaisen pojan. Olin kuullut puhuttavan ruotsalaisesta ”rakkauden voiton juhalasta”, jota odotettiin kuin kuuta nousevaa, mutta ajattelin vaan sitä PR-hehkutukseksi. Luulin jostain syystä eiliseen asti, että prinsessa naisi jonkun siniverisen, kuten hoveissa on tapana päättää. Luulin niin, kunnes eilen heidän rakkaustarinansa tempaisi minutkin mukaansa niin, että itkin heidän puolestaan onnesta useammin kuin kerran.

Ei se, että mukana oli kaikki Euroopan kuninkaalliset, eikä se että kyseessä olivat aidot prinsessahäät, vaan se syvä rakkaus, jonka puolesta kaksi nuorta ruotsalaista olivat vuosia taistelleet, joka vihdoin sai avioliiton siunauksen ja monarkian oli taivuttava amorin tahtoon, sai minut itkemään.Rakkaus voitti sittenkin kaikki esteet ihan niin kuin lapsuuden aikuisissa saduissa! Tässä sadussa Tuhkimo olikin tavallinen ruotsalainen, keskiluokkainen poika, joka rakastui prinsessaan.

Me tytöt olemme ehkä poikia taipuvaisempia unelmoimaan prinsessastatuksesta, kuin pojat prinssistatuksista, enkä kuvittelekaan että pikkupoikana Daniel kaukana Gävlessä uneksi siitä, että hänestä tulisi isona ihan oikea prinssi. Luulenpa että jääkiekkoilija, poliisi tai palomies olisivat miellyttäneet haaveissa enemmän pikku Danielia, eikä Tuhkimo tai Sammakkoprinssi tainneet olla hänen lempisatujaan.Sammakkoprinssin vertauskuva kuitenkin toimi loistavasti eilisessä Danielin vaimolleen pitämässä vilpittömässä ja romantiikkaa, sekä huumoria tihkuvassa puheessa. Olen puheesta vieläkin ihan pyörryksissä. Prinsessan ensisuudelma ei vielä tehnyt hänestä prinssiä. Siihen tarvittiin monta uskollista vuotta.

Vaikka monarkioita moititaan yleisesti, niin ihailen omalla tavallani naapurimaan monarkiaa, joka on kyennyt sopeutumaan kansakunnan ja kulttuurin muutokseen.Englannin hovista ja prinsessa Dianan ja prinssi Charlesin avioliittotrgedioista ei voida sanoa ihan samaa!

Ruotsalaisen monarkian muutos mahdollisti myös sen, että prinsessa Victoria sai oman sydämenvalittunsa ja prinssinsä, kuten kunnon prinsessan kuuluukin. Se mahdollisti myös sen, että kuntosaliyrittäjästä prinssiksi muuttunut Daniel sai prinsessansa ja Länsi Göötanmaa tuli siinä ylimääräisenä kylkiäisenä.

Eilen häitä seuratessani olin varma siitä, että maailmassa on vielä oikeutta ja aito rakkaus polttaa kaikki maailman tiellään olevat esteet. Ihan niin kuin pikkutyttönä olin ainakin tästä asiasta ihan varma, kun lueskelin aitoja prinsessasatuja illalla ennen nukkumaan käymistä.Ainoa mihin saattoi uskoa oli aito rakkaus!

Tavassa jolla Daniel katsoi Victoriaa ja Victoria katsoi Danielia oli sitä samaa aitoa, kaiken voittavaa ja eheyttävää, puhdasta rakkautta, johon vain pikkutyttö voi uskoa.

Kiitos Ruotsi! Kiitos aito rakkaus!

Hanna-Kaisa