Pari painavaa sanaa asevelvollisuudesta, suomalaisuudesta ja miehisyydestä…

Olen seuraillut muutaman päivän Etelä-Saimaan Estareista sitä kirjoittelua,
mitä armeijasta on käyty. Monissa kirjoituksissa paistaa kirjoittajan oma
katkeruus sitä aikaa kohtaan, kun armeijassa jopa piti simputtaa alokkaita.
Kirjoitetaan nykyisestä ”pullamössösukupolvesta”, johon ei saa kajota tai
siitä, kuinka ”armeija ennen teki pojasta miehen.”
Aloin pohtia hieman syvällisemmin suomalaista mentaliteettia ja päädyin
siihen lopputulemaan, etei ole ihme, että suomaisissa kodeissa kohdataan
niin paljon väkivaltaa. Ei ole ihme, että suomalaiset pojat ja miehet
sairastuvat alkoholismiin, kuolevat alkoholisyihin, tekevät itsemurhia tai
muuten vaan syrjäytyvät yhteiskunnasta naisia helpommin. Jos isien asenteet
vielä 2010-luvulla ovat noin kylmiä ja kovia, niin näitä asioita en
ihmettele. Luulisi olevan ihan itsestään selvää, että oikeusvaltiossa, jossa
kunnioitetaan ihmisoikeuksia, nuorten miesten simputusta ei hyväksytä. Isien
tulisi olla samaa mieltä, ettei minun poikaani saa kohdella väärin, koska
poikani on minulle rakas. Sen ei pitäisi olla mitään ”kukkahattutätien” tai
”viherepärealistien” hömpötystä. Sen pitäisi olla itsestään selvää kaikille
ihmisille, jotka kunnioittavat toisia ihmisiä ja ihmisyyttä.
Suomalaisuudessa on jotain perin juurin pimeää, pelottavaa ja
epäinhimillistä. Kun kirjoitamme tuohon sävyyn nuorten miesten alistamisesta
armeijassa, hyväksymme samalla koulukiusaamisen ja muun epäreilun kohtelun.
Liekö kansakuntamme sodat syynä siihen, että nämä piireteet kulminoituvat
erityisesti suomalaiseen miehisyyteen?
Luin surumielisenä myös kansanedustaja Markku Pakkasen kritiikkiä Vihreiden
tekemää maanpuolustuslinjaa vastaan. Pakkasen kirjoituksessa elätetään
edelleen kansakunnallemme ominaista ja mielestäni tuhoisaa ”ryssäpelkoa”.
Samalla väitetään että se mikä toimii Ruotsissa ei voisi toimia Suomessa.
Haluaisin uskoa, ettemme me suomalaiset ole niin paljon juntimpia enää kuin
ruotsalaiset, ettemme kykenisi puolustamaan maatamme tosi paikan tullen,
ilman ettei se perustu pakkoon. Sitä paitsi miksi meidän pitäisi ylläpitää
kallista, raskasta ja tehotonta armeijajärjestelmää vain osoittaaksemme
kunnioitusta sodan käyneitä sukupolvia ja suuria ikäluokkia kohtaan? Minusta nekin rahat voisi ohjata suoraan niiden vähäisten sotiemme veteraanien tukemiseen.

Sodan uhkalla on mielestäni vaarallista elättää kansakunnan
pelkoja. Sodan käyneiden jälkeläisten kohdalla se vielä toimii, mutta muiden
sukupolvien olisi syytä antaa jo parantua traumasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: