Kerjäämisen kieltävän lain valmistelu tulisi pysäyttää jo selvitysvaiheeseen

Kerjäämistä pohtineen työryhmän raportti julkaistiin eilen. Mielestäni raportti on laadittu liikaakin nojaten vain yhteen marginaaliseen ryhmän, eli romanikerjäläisten mukanaan tuomaan ongelmaan.

Minun mielestäni kyse on paitsi kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista, joita Suomi on allekirjoittanut, myös siitä periaatteesta kuinka yhteiskuntamme suhtautuu köyhyyteen.

Systemaattinen pakolaisleirien hajoittamisen tarve, mitä Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen harjoittaa, ei mielestäni millään tavoin ole osoitusta siitä, että Suomessa sitouduttaisiin kansainvälisiin sopimuksiin. Käytän kärkkäästi sanaa pakolaisleiri, sillä heihin kohdistuvaa syrjintää ja köyhyyttähän nämä romanitkin omasta maastaan pakenevat. Mikäli he eivät olisi EU:n kansalaisia, he voisivat hakea maastamme turvapaikkaa.

En ole ihan tarkkaan tutustunut siihen puoleen, miten EU:n lainsäädäntö ja Suomen perustuslaki käyttäytyvät keskenään, mutta oletettavaa on, että Suomen perustuslaki koskee, tai ainakin tulisi koskea kaikkia suomessa olevia EU:n kansalaisia. Romanit ovat EU:n kansalaisia. Mikäli heidän kohdallaan tulisi noudattaa Suomen perustuslakia, tarkoittaisi tämä automaattisesti, että heillä tulisi olla oikeus työhön ja toimeentuloon, mikä ei tällä haavaa toteudu. Eihän se toetudu kaikkien suomessa syntyneiden suomalaistenkaan kohdalla.

Oli sitten romanian kansalaisten suhde Suomen perustuslakiin ja sen suomiin oikeuksiin mikä tahansa, niin kansainväliset sopimukset sitovat myös meitä. Emme me voi yhden kansan ryhmän kohdalla irtisanoutua ihisoikeussopimuksista.

On ylipäätään vaarallista lähteä mietinnössä esitetylle linjalle, minkä perusviestinä maailmalle olisi se, että Suomi kriminalisoi köyhyyden. Siitähän tässä loppujen lopuksi olisi kyse. Kerjääminen ei ole todellinen ongelma. Köyhyys on asia, joka ajaa ihmiset kerjäämään.

Esitys sai suorastaan surkuhupaisia piirteitä myös siltä osin, että organisoidusta kerjämisestä voisi rapsahtaa sakkoja. Sehän on hienoa, jos palataan taas peruskysymyksen äärelle: miksi ihmiset kerjäävät? Sen lisäksi että Suomi ajatteli järjestyslaissa kieltää kerjäämisen, me vieläpä langettaisimme sakkoja niille, jotka kerjäämistä organisoivat. Mietinpä vaan, että millähän nämä ihmiset ne sakkonsa maksaisivat? Kenties kerjäämällä lisää? Pahimmassa tapauksessa ajaisimme tällaisella lainsäädännöllä osan kerjäläisistä prostituution pariin, varastelemaan kaupoista ja ryöstämään ohikulkijoita. Sepäs olisikin tosi ylevä lopputulos?

Entä mitenkä sitten organisoitu kerjääminen eroteltaisiin hyväksyttävistä organisoiduista rahankeruista, kuten kirkolliskolehdin keruu, nälkäpäiväkeruu tai vaalirahan keruu? Vai vosivatko kerjäläiset jatkossa olla niin fiksuja, että hakevat yleistä keräilylupaa välttyäkseen sakoilta? Voi hyvää päivää!

Kerjääminen on kuitenkin oire ja lieveilmiö. Todellinen ongelma on muualla, kuin itse kerjäämisessä. Voisiko sisäasianministeriön työryhmä ystävällisesti vetäytyä vaikkapa Jussi Pajusen johdolla uudelleen pohtimaan niitä kysymyksiä, joilla tartuttaisiin todelliseen ongelmaan ilmiön sijaan?

Voisiko ystävällinen rouva Holmlund lopettaa tämän hulluuden ja sanoa työryhmälle: kiitos esityksestänne, mutta valistettavasti meillä ei olekaan sille mitään käyttöä?

Tästä kaikesta ei tule mieleen kuin yksi vanha kappale, jota vieläkin kannattaa kuunnella, mikäli kerjääminen aiheuttaa inhoa tai pelkoja: ALHAALTA YLÖSPÄIN PYYDETÄÄN

Hanna-Kaisa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: