Archive for the ‘Runoja, aforismeja ja muuta sälää’ Category

Aforismeja ja mietteitä elokuussa 2012

– Jos olisin taitavampi, minä osaisin. Jos olisin viisaampi, minä tietäisin. Koska olen vain keskinkertainen, minun tulee yrittää ja arvailla.

– Kuinka paljon käytämmekään energiaamme kaikkeen mikä ei millään tavalla tue positiivista kehitystämme. Kuinka paljon pyrimme ratkaisemaan ongelmia ulkoisten olosuhteiden kautta. Kuinka vähän kykenemme ymmärtämään, että suurin osa etsimistämme vastauksista löytyykin lopulta itsestämme.

– Vaikka matkustaisin tuhansien merien taakse, lentäisin toiseen universumiin. Vaikka kääntäisin jokaisen kiven ja kannon. Vaikka huutaisin avaruuteen sysipimeänä yönä ja juoksisin maapallon ympäri, en koskaan pääsisi pakoon yhtä. Itseäni.

– Synnyin runottareksi turhalle joutomaalle. Surullisten ihmisten lapseksi. Laulupuuhun ilman lintuja. Hengettömän mökin hämärään. Surujen ja murheiden runtekemaan kylään. Sieltä minä ammensin evääni. Sain lahjaksi suruisan katseen ja kaihoisan äänen. Mutta valitsin johtotähden taivaalta, jonka kelmeässä valossa uskallan unelmoida. Usein unelmoin mahdottomia. Sellaisia joita ei pitäisi. Asioita joita en ole nähnyt, ihmisistä joita en ole tavannut tai paikoista joihin en ole mennyt. Lahjoista parhain on mielikuvitus. Se lohduttaa ja antaa aiheet olemiselle.

– Jos sanoisin ääneen kaiken mitä ajattelen, tunnen, koen tai haluan olisin rohkea. Koska en ole, tyydyn hymyilemään ihan hiljaa.

– Vuosien kuluttua minä palasin. Menin sinne mistä olin lähtenyt. Avasin kartan ja katsoin kulkemaani matkaa. Matka oli ollut pitkä ja sen varrella olin kohdannut tuhansia vaaroja. Olin selvinnyt niistä kaikista, siitäkin huolimatta että jalkani olivat täynnä kolhuja ja arpia. Olin saanut matkaltani oppeja. Olin saanut viisautta ja rohekutta. Olin kaatunut tuhannen kertaa ja aina nousuut vahvana takaisin jaloilleni. Minua oli nöyryytetty ja minä olin itse nöyryyttänyt itseäni. Olin väsynyt ja kyllästynyt. Mutta pääsin kuitenkin kotiin. Sieluni täytti rauha.

– Mistä tietää onko sitä onnellinen? Siitäkö vain, jos joka aamu kokee ylösnousemuksen riemua, joka ilta käy toiveikkaana nukkumaan? Siitä että kokee olevansa arvokas ja siitä että pitää itsestään? Mistä sitten tietää että puuttuuko minulta jotakin? Siitäkö jos kokee kaipuuta, on levoton, eikä malta pysyä paikallaan? Entäpä jos se kuuluukin kaikki vain elämään? Entä jos niin kuuluukin olla? Voihan sitä silti olla onnellinen.

– Lähde pois, sanon itselleni. Nyt on aika mennä. Otan laukun olkavarrelle, sadetakin toiselle, pistän vaelluskengät jalkaan ja jäädytän katseeni. Hetken, vain pienen hetken kaikki tuntuu pahalta, kunnes jälleen vapaa tuuli puhaltaa hiuksissani ja keuhkoni täyttyvät ilmalla. Silloin seuraan taivaan lintuja ja tiedän minne olen matkalla. Matkani määränpää on aina uusi seikkailu. Elämä itse.

– Minne menit minuus? Minne joskus hävisit? Minkä pylvään juurelle tipahdit? Minkä korttelin eteen sinut vahingossa pudotin? Mitä olet kaikki nämä vuodet tehnyt? Missä olet ollut? Onko elämäsi ollut hyvää ja kaunista? Sellaista kuin minä halusin. Oletko pitänyt itsestäsi huolta, kun minä en ole huolehtinut? Muistatko minua enää? Tunnetko minua? Minä olen minä ja sinä olet minun minuuteni. Voisitko sinä tarvita minua vielä, vaikka kohtelinkin sinua huonosti? Vai oletko kasvanut ulos minusta ja oppinut pärjäämään ilman? Anna minulle anteeksi. Aloitetaan alusta minuus.

– Luulin ymmärtäneeni kaiken. Tietäväni vihdoin mistä elämisessä on kysymys. Samaan aikaan jouduinkin toteamaan, että minä en ole oikeastaan koskaan tiennyt mistään mitään. Se voisi olla nöyryyttävää, mutta se ei ole. Se on hienointa elämässä, mitä minulle on ikinä tapahtunut.

– Valtava määrä erilaisia tunteita minussa. Kuin valtava sateenkaari sieluni sisällä. Mittaamaton määrä opittavaa ja nähtävää. Mielettömän paljon riemuittavaa ja koettavaa. Se on elämä ja elämää minä rakastan!

– Jos elämän piirtää aikajanaksi, löytyy janalta menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Nyt hetki on se aika, jossa kaikki tämä meille tapahtuu. Menneisyys on muovannut meistä meitä ja tulevaisuuteen voimme vaikuttaa nyt hetken valinnoilla.

– Melkein kaiken minä olin oppinut. Olin oppinut menestymään, pärjäämään, lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Olin oppinut käyttäytymään, itkemään, nauramaan ja laulamaan. Olin oppinut huolehtimaan itsestäni ja muista. Olin oppinut analysoimaan ja punnitsemaan. Olin oppinut valitsemaan sanani tarkoin, olemaan kuuliainen, ystävällinen ja olemaan myös ihan hiljaa, jos niin on hyvä. Olin oppinut elämisen perustaidot, mutta yhtä asiaa en ikinä oppinut. En oppinut rakastamaan itseäni enkä sitä kautta ketään muutakaan. Olin puoliksi tyhjä lasi, enkä tiennyt miksi.

– Pysähdy hetkeksi, katso minua. Älä puhu, vaan katso. Sen jälkeen voit mennä, jos vielä haluat.

– Kosminen maailmankaikkeus ympärillämme, me kaikki osanen sitä. Yksinään olemme vain hippuja meressä. Yhdessä luomme kokonaisuuden. Kauniin ja ainutlaatuisen. Me kaikki, jotka olemme ja elämme.

– Vaikka menisin minne ja yrittäisin unohtaa, se ei onnistuisi. Olet tatuointi vasemmassa olkavarressani, ristin merkki otsallani, kivi minun kengässäni, painava rinkka selässäni. Olet aamun ensimmäinen auringon säde ja illan viimeinen. Olet kanssani kaikkialla ja minä en voi paeta.

– Annetaan asioiden olla. Annetaan maailman kuljettaa. Annetaan aikaa muutoksille. Otetaan vastaan se mitä annetaan. Pysähdytään kuuntelemaan elämän virtaa, sen käskyjä ja kohinaa. Ollaan ihan hiljaa ja annetaan ajan kuljettaa. Ei kysytä tietä keneltäkään. Luotetaan.

– Merkillinen paikka tämä elämä. Niin täysi, kaunis ja huumaava. Minun elämäni minua varten, sinun elämäsi sinua varten. Jokaiselle oma polku, oma aika ja elämän tehtävä. Minun yhtä arvokas kuin sinun. Jokaisen tasavertainen.

– Kiitos on vain pieni sana. Kiitollisuus on valtava tunne. Kun muistaa sanoa ääneen pienen sanan, voi jakaa valtavan tunteen.

– Hyödytöntä elämää ei ole. On vain ihmisiä, jotka eivät muista elää.

– Ihmettelen miksi ihmiset yrittävät tehdä joistakin asioista väkisin sellaisia, millaisia ne eivät pysty olemaan. Rakkaus ei esimerkiksi koskaan pysty istumaan mihinkään muottiin. Se ei elä aineellisessa maailmassa. Silti ihmiset haluavat maallistaa myös rakkauden. Tässä piilee aina se vaara, että rakkaus menettää voimansa, jos sen yrittää kahlita. Tällöin ihmisistä tulee tyytymättömiä, eivätkä he pysty ymmärtämään miksi.

– Elämä on sarja yksinkertaisia, toisiinsa vaikuttavia valintoja. Niistä muodostuu ketju, elämä.

– Minä kerron paljon, mutta jätän aina jotain kertomatta. Minun sieluni ovella on lappu, jossa lukee ”yksityisalue, pääsy kielletty”. Näin minä suojelen itseäni.

– Joskus ajattelen, että olisi helpompi elää, jos tietäisi vähemmän. Toisaalta tieto ei lisää vaan tuskaa, vaan antaa meille tuhansia mahdollisuuksia. Mahdollisuudet mahtuvat maailmankaikkeuden ja ihmisen väliin.

– Merkityksellistä ei olekaan se mitä kaikkea saavuttaa, vaan se kuinka paljon kykenee oppimaan siitä, kun jotakin menettää.

– Vaikka kertoisin tuhat sanaa tunnissa, sinä et niitä ymmärtäisi. Olemme ihan liian kaukana toisistamme.

– Minä olen palannut. Katsonut tarkasti käymäni reitin. Tunnistanut ne tuhannet vaarat jotka matkallani kohtasin. Uhmaten niistä jokaista. Sydämessäni on muutamia mustelmia. En minä kuitenkaan itseäni kadottanut. Minä jätin itseni tänne turvaan. Sen olen palannut hakemaan.

– Ihmiset ovat typeriä. Yritämme muotittaa kaiken, jopa rakkauden. Rkkaus vaan ei elä aineellisessa todellisudessa. Siksi se niin usein kuolee, koska pyrimme valjastamaan sen osaksi arkeamme. Pakotamme sitä tottelemaan. Muuttamaan universaalin muotonsa palvelemaan itseämme. Silloin se lakkaa olemasta rakkautta.

– Vaikka minä rakastan sinua, sinun ei tarvitse tuntea minua kohtaan samoin. Rakkaus on olotila, jota ei voi lukita yhteen kohteeseen. Se on elämän voima, valo ja kirkkaus. Se on tahto, toivo ja uskomus. Se on suunnattoman suurta hyvää tahtoa toista ihmistä ja hänen elämäänsä kohtaan. Se ei herätä pelkoja, ei ahdistusta, ei surua, ei epäonnea. Ne ovat asioita jotka eivät kuulu rakkauteen. Ne ovat asioita, jotka ihmiset sotkevat siihen. Itse rakkaus on puhdasta energiaa. Voimaa jolla yhteisöt säilyvät ja maailmoja muutetaan. Siinä ei koskaan ole mitään tuhoavaa. Ainoastaan rakentavaa.

– Jos kuusikulmaista yrittää tunkea neliön muotisesta reiästä, siitä ei tule mitään. Jos minä puhun ja sinä et ymmärrä on tilanne ihan samanlainen.

– Kaikella elämässä on aina jokin tarkoitus. Kun tarkoituksen löytää, ei voi enää tuntea tuskaa.

– Sisälläni asuu satukirjan prinsessa, joka uskoo ihmeisiin ja ikuiseen rakkauteen. Aikuinen, joka on ympäröinyt pikku prinsessan osaa kuitenin kertoa, etteivät sadut ole totta.

– Melkein kaikki elämässä on helppoa. Kaikki paitsi eläminen.

– Kuuntele hiljaisuutta. Slloin voit kuulla itsesi.

– Jos kävelisit eteeni, ottaisit kädestäni, etkä edes puhuisi mitään. Minä alkaisin vapista. Jos kävelisit ohi, et kaitsoisi minua, etkä edes tervehtisi, silloin vapisisin myös.

– Elämä on seikkailu, joka pitää uskaltaa kokea. Pitää uskaltaa hypätä tuntemattomaan yhä uudestaan ja uudestaan. Loikata kallion päältä luottaen siihen, että ihmiselle kasvaa siivet. Kun omat siivet ovat kasvaneet, ei mikään voi enää pelottaa.

– Älä koskaan sano minulle, että minun pitäisi olla järkevämpi. Minun ongelmani on se, että en uskalla muuta ollakkaan. Opeta minut sen sijaan olemaan järjetön. Jättämään kaiken turhan arvokkuuden ja huutamaan se ulos itsestäni. Opeta minut lentämään. Opeta olemaan leikkisä ja avoin. Vie minun järkeni, niin etten tarvitse sitä enää.

– Sanoja ei tarvita, kun on eleet ja ajatukset. Ajatuksista ja eleistä muodostuu kokonaisuus. Sanat ovat vain pieni osa sitä. Joskus sanat jopa pahentavat. Eivät aina paranna.

– Älä puhu, vaan suutele minua. Kohta en enää jaksa kuunnella ja silloin minä lähden. Jos lähden en ikinä palaa. Jos suutelet saatan jäädä. Sinä valitset.

– Juuri tänään tartun taivaan tuuleen, hyppään muuttolinnun siivelle ja kiidän kohti pilviä. Juuri tänään on se päivä jolloin en pelkää muutosta. Huomenna on jo toinen päivä. Tänään on tartuttava hetkeen.

– Kuinka paljon kannammekaan mukanamme kaikkea turhaa joka kuluttaa. Jos jokainen pysähtyisi säännöllisin väliajoin tyhjentämään sielunsa turhasta taakasta, olisimme kaikki paljon vapaampia. Olisimme onnellisempia, kevyempiä, hymyilisimme enemmän ja voisimme paremmin. Myös sinä.

– Älä pelkää voimaani, sillä minun voimani on lähtöisin rakkaudesta. Se on puhtainta valoa ja energiaa. Se on halunnut astua sydämeeni ja minä päästin sen sinne sisälle. Se täytti minut päästä sormiin ja varpaisiin asti. Sitä päivää en ole koskaan katunut.

– Vaikka kuinka yrittäisin selittää siitä ei olisi apua. Sinä et ikinä ymmärtäisi. Minulla on oma tapani tuntea mutta myös ilmaista.

– Vaikka olisin kuinka peloissani tahansa, en anna itseni ikinä lamaantua. Vaikka tiedän, että pelko on olemassa, en koskaan anna itseni pelätä. En halua hallita sitä. Annan sen vaan olla ihan rauhassa. Silloin sekin antaa minun olla.

– Haluan niin paljon, mutta sanon niin vähän. Olen näennäisen tyytyväinen. Silti onnellinen.

– Tiedätkö sinä mitä haluan? Haluan löytää virheettömän tunteen, jollaista ei ole olemassakaan.

– Se mikä on järjetöntä, voi jossakin toisissa olosuhteissa näyttäytyä täysin järkevänä. Se mikä on järkevää, voikin olla täysin hullua.

– En tiedä mitä tunnen, mutta tunnen. Tiedän vahvasti, että tunnen.

– Jos välität minusta, katso minua silmiin ja hymyile. Jos olen sinulle merkityksetön, älä katso, äläkä ainakaan hymyile.

– Minä tiedän miten minun tulee toimia. Minä tiedostan minne elämäni on menossa. Minä uskon ihmeisiin. Elämä on ihme.

– Mistä kaikki tämä yhdenäkkinen tuska ja ahdistus? Kaikenhan piti olla hyvin. Minun elämäni perustui kiitollisuudelle. Koenkin ahdistusta ja ikävää. Ei tämä ole totta. Totuus on toisenlainen. Minä ja minun totuuteni.

– Tässä minä olen, tällaisena kuin olen. Kaikkineni virheineni, vikoineni ja puutteineni. Kaikkineni lahjoineni, ilonaiheineni ja valoineni. Minä en voi muunlainen olla. En muun laiseksi muuttua. Ota tai jätä. Sinä tiedät mitä etsit ja mitä kestät. Minä en ole siitä vastuussa.

– Jos osaisin kääntää kakein voitokseni, miten sen tekisin? Jos kaikki olisi juuri niin kuin minä haluaisin, miten kaikki silloin olisi? Ellen osaa vastata kumpaankaan kysymykseen suoraan, veikkaan etten koskaan osaa elää oikein. Onko sitten elämää oikeaa tai väärää? Mehän elämme täällä itsemme näköistä elämää, omien valintojemme pohjalta, vapaaseen tahtoomme nojaten. Entä sitten, jos ei vaan osaa sanoa ääneen mitä haluaa?

– Rakastan sinua tavalla, jota sinun on täysin mahdotonta ymmärtää. Älä välitä, se on haastavaa itsellenikin.

– Kävin kolmen askeleen päässä kuolemasta. Olen siitä kiitollinen. Kolme askelta erotti minut menetyksestä. Kolme askelta tekivät minusta enemmän elävän, mitä koskaan olin ollut.

– Kun tulee se hetki, jolloin tajuaa eläneensä väärin. Kun tulee se hetki, kun tajuaa valinneensa jotakin sellaista, jota ei halunnut. Kun tulee se hetki sen kanssa on vaan elettävä. Joksiaselle tulee joskus juuri niitä hetkiä.

– Minä merkitsin itseni sinulle. Olen siitä vastuussa itse. Sinua ainakin on siitä mahdotonta syyttää.

– Riemullista elämässä on se, että elämänsä voi halutessaan täyttää myös pelkällä riemulla. Usein juuri asenne ratkaisee.

– Jos katoaisin, löytäisitkö minut? Jos lakkaisin olemasta ja haihtuisin ilmaan. Puhaltaisin vain tuulena hiuksissasi, tarttuisin ruhona varpaisiisi. Olisin aamun kirkas auringonsäde. Sydämen muotoinen ajatus. Muistaisitko minut?

– Olisitko totta minulle silloinkin, vaikka koko maailma ympäriltä katoaisi? Pitäisitkö kädestäni kiinni, etkä antaisi minun kadota maailman mukana?

– Olen tehnyt virheitä. Olen tehnyt niitä monta. Olen valinnut väärät sanat, väärät teot ja väärät tavat. Olen joskus jättänyt oikeat sanat sanomatta, hyvät teot tekemättä ja tapani ovat olleet huonoja. Olen joskus sanonut liikaa ja joskus vaiennut. Olen hintani maksanut kaikesta. En ole päässyt helpolla. Olen välillä kovin väsynyt. Haluaisin vain hiljaa nukahtaa. Herätä niin, että sinä olisit siinä.

– Minun maailmani ei ehkä näytä samalta kuin sinun. Minun maailmassani kaikki asiat eivät ole samalla tavalla, eikä näyttäydy samassa valossa. Minun maailmani on kuitenkin minun ja sen pitääkin sopia vain minulle. Sen tulee olla sellainen, missä pääsääntöisesti minun on hyvä olla ja elää.

– Kun tulee se hetki, kun ei enää halua mitään. Kun haluaa luopua kaikesta ja muuttaa omaa kurssiaan. Miksi ihmeessä siitä tehdään niin hankalaa?

– Kun oppisi sen, ettei lupaa tarvitse keneltäkään, ei tunteilleen, ei valinnoilleen, ei olemassa olemisen perusteilleen. Kun oppisi olemaan riippumaton.

– Vuosi kausia kannaoin syyllisyyttä asioista, joille kukaan ei olisi voinut mitään. Vuosi kausia kuvittelin olevani Jumala.

– Valitse taivaalta kirkkain tähti. Seuraa sen valoa. Maalaa valoon kaikki kauneimmat unelmasi ja tavoittele niitä. Kun unelmasi ovat toteutuneet, tiedät että mikään ponnistelusi ei ollut turhaa.

– Joskus on vaan pakko pysähtyä ja todeta, että mikään ei voi enää mennä näin.

– Minun sydämeni on lukittu. Sinulla on avain. Olisin hyvin iloinen, jos saisin sen edes lainaki.

– Pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa, synkimmältä tuntuu aina ennen oivallusta. Aamun valo on valoista kirkkainta. Oivalluksen voima on voimista suurin.

– Jos minä osaisin, minä auttaisin sinua tuntemaan. Jos minä pystyisin, minä parantaisin kaikki haavasi. Jos minä toivoisin riittävästi, se ei auttaisi mitään. Ihmisen pitää osata itse toivoa itselleen hyviä asioita.

– Jos olisin vain kuiskaus, voisin kulkea korvasta korvaan ja kuiskia salaisia ajatuksiani, oivalluksiani ja visioitani niin, että ne vaikuttaisivat jokaisen kuulijan omilta. He sanoisivat ne ääneen. Koska olen ihminen, pidän usein suuni supussa, koska minua ei kuitenkaan ymmärretä oikein.

– Tule tänne, ihan viereeni. Kuiskaan sinulle salaisuuden. Sellaisen jota en osaa ääneen sanoa. Asian joka pitää kuiskata. Rakastan sinua.

– Maailmankaikkeus on antanut meille lahjaksi tämän elämän. Kullekin omat haasteet ja omat vahvuudet. Kullekin tavan reagoida, ymmärtää ja toimia. Kaikilta hän kuitenkin haluaa samaa asiaa. Sitä että luotamme häneen ja hänen johdatukseensa. Vasta silloin meille alkaa tapahtua hyviä asioita helposti.

– Jos minulta kysytään mitä olisin tehnyt toisin, en osaisi vastata. Luulatavasti olisin tehnyt kaiken ihan samoin, kuin nytkin tein. Toisella kerralla kaikki ei ehkä tuntuisi niin tappavalta. Silloin osaisi ymmärtää.

– Olen oman elämäni Scarlett O’Hara. Typerä tyttö, joka osaa melkein mitä vaan. Menestyy, on älykäs ja hauska. Silti koko ajan surullinen. Koska kaipauksesta on tullut osa hänen minuuttaan. Eikä hän aktiivisesti aina muista edes ketä hän kaipaa.

– Välillä on ihan sellainen olo, että voisi vaan räjäyttää pommilla koko elämänsä.

– Muista riemuita siitä mitä sinulla on. Älä ikinä erehdy kaipaamaan mitään mitä sinulla ei ole. Vaan mitenkä sitten käy unelmille, tavoitteille ja suunnitelmille?

– Kuinka olisinkaan osannut suojella sinua, kun en osannut tehdä samaa edes itselleni? Ainakin minulla oli hyvä tarkoitus.

– Joskus pitää osata päästää irti. Joskus pitää osata unohtaa. Joskus kun on ihan pakko. Joskus kun ihminen uskaltaa.

– Jos sinä olisit minun, en osaisi elää. Kun et ole, en osaa siltikään.

– Maailmankaikkeuden lapsena olen yhtä etuoikeutettu, juin jokainen meistä. Maailmankaikkeuden lapsena minun pitäisi kai enemmän ymmärtää oma arvoni?

– Eilen oli eilen, nyt on nyt. Huomenna on huominen. Onneksi. Yksi päivä kerrallaan riittää. Niinhän se on tarkoitettu.

Hanna-Kaisa

KUTSU:

Minua ei kiinnosta mitä teet elääksesi. Haluan tietää mitä kaipaat ja uskallatko toivoa sisimpien unelmiesi toteutumista. Minua ei kiinnosta asemasi. Haluan tietää mitä sinä todella olet ja mikä saa sielusi nousemaan lentoon. Minua ei kiinnosta kuinka vanha olet. Haluan tietää otatko riskin naurunalaiseksi tulemisesta rakkauden, unelmiesi ja elämän seikkailun tähden. Minua ei kiinnosta planeettojesi kuviot. Haluan tietää oletko koskettanut oman surusi keskustaa. Ovatko elämän pettymykset avanneet sinut vai oletko kutistanut itsesi suppuun tulevan kivun pelossa. Haluan tietää osaatko olla tuskan kanssa, minun ja omasi, ilman että yrität piilottaa, haihduttaa tai korjata sitä. Haluan tietää osaatko olla ilon kanssa, minun ja omasi ja osaatko tanssia villinä ja antaa ekstaasin täyttää itsesi sormiin ja varpaisiin asti, ilman että varoitat muita olemaan kunnolla ja realistisia tai muistutat ihmisen rajallisuudesta. Minua ei kiinnosta onko tarina, jonka minulle kerrot totta. Haluan tietää voitko tuottaa pettymyksen toiselle ollaksesi totta itsellesi. Pystytkö ottamaan vastaan syytökset ja olla pettämättä omaa sisintäsi. Haluan tietää näetkö kauneutta, vaikka joka päivä ei olisikaan kaunis ja löydätkö elämäsi lähteen rakkauden läsnäolosta. Haluan tietää osaatko elää epäonnistumisen kanssa: minun ja omasi ja silti seisoa järven rannalla ja huutaa täyden kuun hopeiselle hohteelle: KYLLÄ! Minua ei kiinnosta missä asut, tai paljonko rahaa sinulla on. Haluan tietää nousetko aamulla, yön tuskan ja surun jälkeen, uupuneena ja lyötynä luihisi ja ytimiisi asti ja teet sen mitä täytyy lastesi tähden. Minua ei kiinnosta kuka olet tai miten tulit tänne. Haluan tietää seisotko tulen keskellä kanssani pakenematta. Minua ei kiinnosta missä, mitä ja keiden kanssa olet opiskellut. Haluan tietää mikäruokkii sinua siältä, kun kaikki muu ympärillä häviää. Haluan tietää osaatko elää yksin ja pidätkö seurastasi myös elämän tyhjinä hetkinä.

Tuoreita mietelauseita elämästä ja olevasta

* Hymyile edes kerran päivässä, hymyllä voit valaista jonkun toisen päivän, vaikka omasi olisikin ihan paska!

* Ei elämä ole sen kummempaa, kuin matka pimeässä ilman annettua määränpäätä, taskulamppua tai karttaa. Ainoa suunnan näyttäjä oma sisin ja sisältä kumpuava fiilis.

* Maailman ympäri yhdessä yössä. 100 vuotta sitten se oli mahdotonta. Nyt  on internet.

* Mistä luopuisin, jos saisin valita vain yhden epäkohdan? Ehkä siitä, että tavoittelen täydellistä. Ilman sitä muutkin epäkohdat muuttuisivat siedetyiksi.

* Merkityksellisyyden mielekkyys tai mielettömyyden merkityksettömyys. Ihan sama asia voi eri ihmisille merkitä eri asioita.

* Unessa on turvallisinta kohdata itsenä varjopuolia, ehkä juuri siksi rakastan nukkumista niin kovasti.

* Elämää ei ole sidottu aikaan tai paikkaan. Ei ainakaan yhteen kerrokseen kerrallaan. Kerroksia on monia, ulottuvuuksia lukuisia. Arkitaso on vain yksi monista.

* Kuinka vähän vuorokaudessa käytät aivokapasiteetistasi? Kuinka paljon siitä käytät johonkin itsellesi hyödylliseen? Luulet tekeväsi siten, mutta todellisuudessa hyödynnät vain murto-osan.

* Merkityksettömyyden merkillisyys ja merkitseväksi tekemisen tarve. Ne ovat kaksi ihmiselämän realitettia, joiden välissä vietämme elämämme.

* Et kuule minua, vaikka huudan korvasi juuressa. Kuuletko paremmin, jos kuistaan tuskin ääneen. Silloin saatan sanoa jotain, jota muuten vain uskallan ajatella hiljaa pääni sisällä. Niillä sanoilla on yleensä enemmän merkitystä.

* Vanhan soittorasian sisällä balleriina. Hän tanssii vuosikymmenestä toiseen. Tarvitaan vain vetoa, ihminen joka vetää koneiston kerta toisensa jälkeen käyntiin. Ihminen, joka muistaa soittorasian ja sen sisältä löytyvän tanssijan.

* Elämään sisältyy aina vähän taikaa. Ilman taikaa katoaisivat illuusiot ja tällöin elämä muuttuisi tyhjäksi. Elämästä puuttuisi ilo. Sen mielekkyys.

* Perustuslaki takaa jokaiselle suomalaiselle työn, mutta ei onnellisuutta.

* Miksi näin: voidaksesi hyvin, sinun on ensin voitava pahoin, jotta pystyisit tunnistamaan voivasi hyvin. Se on epäistä!

* Yksinäisyyteen ei kukaan kuole. Ei edes silloin, kun tuntuu ihan siltä.

* Mykkiä sanoja, hiljaista ilmaa, lämmin hengitys, kosketuksen voima. Asioita joita emme kuule, emmekä näe, mutta tiedämme niiden kuitenkin olevan.

* Sanat eivät satuta, vaan henkilöt sanojen takana saattavat joskus ottaa sen roolin.

* Miltä tuntuisi olla täysin valmis ihminen. Olisiko elämässä sen jälkeen enää mitään mieltä?

* Me luomme ympärillemme merkityksisä, itsellemme merkityksiä, elämällemme merkityksiä, vaikka kosmisessa kaikkeudessa ne kaikki ovat vain pisaroita valtameressä, jos sitäkään.

* Yö laskeutuu ylle, kuin musta sametti. Yhtä pehemeänä, mutta raskaana. Yhtä peittävänä ja vahvana.

* Olen hiljaa, kun tahtoisin huuttaa. Hymyilen, vaikka tahtoisin potkia ja hajoittaa. Eriydyn, kun haluaisin yhtyä. Mukaudun, vaikka haluaisin riuhtoa itseni irti. Olen tyytyväinen, vaikken koskaan ole onnellinen. Olen, kun en osaa elää.

* Haaveet on keksitty, jotta pystyisimme paremmin kestämään arkipäivää. Unelmat kannattavat, kun todellisuuden taakka on raskas. Valehtelemme itsellemme päivästä toiseen. Valehtelemme toisille, tutuille ja vieraille. Valehtelemme yhä sujuvammin, mitä varttuneemmiksi muutumme. Valehtelun määrä kasvattaa haaveilun määrää. Unelmien määrä valheiden taakkaa. Sitä kutsumme ihmiseloksi.

* Minä melkein kompastuin sinuun, kun en huomannut että olet olemassa. Nyt muistan sinut joka päivä, koska sotkeuduit minun kengännauhoihini. Kompastun sinuun yhä uudestaan ja uudestaan. Pyörit jaloissani, kuin nälkäinen kissa. Kuin Speden spelien vaijeripallo. Välillä potkaisen sinua päähän. Se on silkka vahinko. Aina en muista varoa askeleitani, kun minulla on niin kamalan kiire.

* Ajan pysäyttäminen olisi säälittävin virhe, mitä ihminen voisi itselle tehdä.

* Tänään en oikeastaan pelkää enää mitään. Se on aika ikävää, koska pelko teki elämästä jännittävämmän. Oli jotain mitä odottaa. Se että pahimmat pelkoni voisivat toteutua.

* Tänään minua katsoo peilistä nainen, josta aika tavalla pidän, joka jaksaa olla kärsivällinen, viisas ja voimakas. Joka tietää elämästä ja asioista, joita siihen liittyy. On valinnoissaan tyyni ja oikuton. Harmi vaan, että se nainen on hävittänyt jonnekin sen tytön, josta pidin vielä vähän enemmän. Siitäkin huolimatta, että se oli ujo, hauras ja haavoittuva. Se oli täynnä oikkuja ja tunnetta. Ainakin se oli hauska ja kömpelö, hupsu ja intohimoinen. Sellainen aito ihminen.

* Parvekelasien takaa katsottuna elämä näytti olevan vielä vähän kauempana.

* Turvallisuus on tunne, johon tuudittautuminen on aina vähän turvatonta.

* Uskotko Jumalaan, joku kysyi. Katsoin olkani yli ja vastasin: minä uskon ihmiseen. Uskon ihmisen kykyyn rakastaa ja antaa anteeksi. Ihmisen kykyyn valita ja oppia virheistä. Ihmisen kykyyn keksiä jumaluus.

* Matka on päämäärää tärkeämpi sanotaan, mutta minne matkaamme, ellei ole määränpäätä?

* Tuntematon on aina kiehtonut minua. En vain oikein osaa määritellä sitä mitä on tuntematon.

* Lapsenomaisuus ja levottomuus ovat ikuinen osa minua. Tavallaan ne painuvat kaiken aikaa yhä syvemmälle ja syvemmälle, mutta aion pitää kosketukseni niihin ikuisesti.

* Sanat aina tai ikuisesti pelottavat minua. Vaikka olenkin äärimmäisyyksien ihminen, en silti pidä siitä, että liiotellaan.

* Minulle ei ole olemassa eitä. Olen ikuinen optimisti, joten minulle ei on aina ehkä, joskus tai kenties.Sen tätytyy olla melko rasittavaa.

* Minkä ihmeen takia maailman pitää olla niin tosikko? Huumorintajuinen maailma pääsisi itsekin paljon helpommalla, saati että päästäisi meidätkin.

* Jos elämää on niin kauan kun on toivoa ja toivoa on niin kauan kuin on uskoa, niin luvatkaa minulle yksi asia. Jos joskus menetän uskoni optimismiin ja siihen että asioilla on lopulta taipumus aina järjestyä, olkaa kilttejä ja ampukaa minut. Mieluummin olen kuollut oikeasti, kuin elän kuollutta elämää.

* Meistä jokaisella on joku arvo tai asia, jota emme suostuisi myymään vaikka henkemme menisi. Minun asiani on usko puhtaaseen rakkauteen ja ihmisen kykyyn olla armollinen itselle ja muille.

* Kun sisäisen valon löytää ja sitä oppii kantamaan, on turvattu monilta ulkoa päin tulevilta kolhuilta.

* Tällä tasolla voin kokea ikävää, kipua ja tuskaa, mutta onneksi tiedän että on olemassa muitakin tasoja, jonne voin paeta asioita, joiden en halua antaa satuttaa. On tasoja, joilla kohtaan rakkautta ja huolenpitoa. On tasoja, joilla olen vapaa.

* Ottaisitko kädestä, sanomatta sanaakaan. Hyppäisitkö kanssani, vaikka alla olisi pimeä rotko. Luottaisitko siihen, että kaikki järjestyy?

* Ihminen ei koskaan voi olla määräänsä enempää, mutta vähempiarvoiseksi hän voi liiankin helposti jäädä, ellei rakasta itseään.

* Tuumasta toimeen sanotaan, mutta entä jos joltakin puuttuu itsessään jo tuumakin? Onko hänen osansa olla täysin toimeton?

* Minä melkein sain kiinni sinut, mutta sitten otteeni lipesi ja katosit pimeään. Se oli pelkästään hyvä asia, koska silloin minun oli pakko oppia löytämään tieni pimeästä yksin.

* Mieleni kertaa samoja asioita, kerrasta kertaan, vuodesta vuoteen. Sama levy soi alusta loppuun. Kaiketi sen pitäisi olla jo puhki. Minulla on ärsyttävä tapa kokea kaikki kokonaisvaltaisesti. Ilman armoa. Ilman lepoa.

* Olla henkisesti valmis, on pelottavan painavaa. Olla henkisesti avoin, on jo paljon keveämpää.

* Mykkänä laahustin monta vuotta, kun en osannut ilmaista sitä kaikkea kaunista, mitä sisälläni on. Nyt kun osaan ilmaista, pelkään aina että joku vie sen pois, vaikka minulle onkin opetettu, että jakaminen aina vähintään tuplaa kauneuden.

* Usko ihmeisiin, usko satuihin, usko hyvän voittoon ja maagisiin lupauksiin. Vaikka ne eivät olisikaan totta, niin uskosta niihin saat elämääsi voimaa!

* Älä koskaan rajoita uskoasi vain yhteen rakkauteen, yhteen ihmiseen, unelmaan tai aatokseen. Jaa se niille kaikille tasoille, joilla elämäsi on. Vain siten voit kokea olevasi haavoittumaton.

* On ehkä liian myöhä sanoa tätä kaikkea ääneen. Siksi olenkin viisas ja pidän suuni supussa. Tietoni omassa päässä ja omassa sielussa. Kaikkea ei aina tarvitse puhua sanoilla. Joskus pelkkä ajatuskin riittää selkiyttämään tilanteen.

* Pysy paikallasi, älä hievahda. Joskus yksikin väärä liike voi rikkoa jotain kaunista.

* Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Näin kertoo vanha sanan lasku. Mitä se sitten ihmisestä kertoo, jos rakastaa mustikoita mansikoita enemmän?

* Joskus mietin, että mitä merkitystä millään yleensä on? Pitääkö millään edes olla merkitystä? onko tärkeintä se mitä on nyt, vai se mitä jälkeen päin kenties kerromme kaiken merkinneen ja jättäneen merkitsemättä?

* Myötäsyntyinen häpeä syntyy aina yleensä siitä, kun kohtaamme jotain toisissa, jota emme ole halunneet kuunaan kohdata itsessämme.

* Juice lauloi: rakasta minua nyt, kun kaikki muut on jo menneet. Minusta moinen itsesääli on ihan liikaa. Minusta on parempi sanoa: rakasta minua nyt, kun siihen vielä on tilaisuus.

* Hengähdetäänkö hetki, josko oltaisi ihan vaan. Ei pyydetä toisiltamme mitään, eikä aleta nukkumaan. Ollaan tässä, ihan hiljaa. Otetaan hetki vastaan, eikä odoteta sen kummempaa.

* Vaikka ajaisin vuoksesi tuhat kilometriä, jotta saisin sanoa sinulle sanan: rakas. Se ei silti tarkoita, että tahtoisin yhtään sen enempää.

* Mennään yhdessä, se on hyvä idea. Puhutaan säästä, maailman taloudesta, muista ihmisistä, epäkohdista, kyynisyydestä. Puhutaan parkettimateriaaleista, auton talvirenkaista, lempiruoasta, äidistä ja isistä. Puhutaan helpoista jutusita, joten ei puhuta meistä.

* Maailmassa parasta on se, ettei se taatusti ole valmis. Minussa pahinta on se, etten minäkään ole lainkaan valmis.

* Olen tuplannut itseni, ainakin kaksi kertaa puoliksi. Olen täyttänyt tehtäväni naisena. Serkussarjani ainoana. Olen kantanut kohdussani elämää, jonka määränä on olla tulevaisuudessa minua viisaampi. Olen kärsinyt synnytyksen tuskat ja monien syntymättömien lasteni menetyksen tuskat. Minua on tutkittu sisältä ja ulkoa. Olen ollut myös lääketeieteen koekaniini. Minun ruumiini on kestänyt psyykettä paremmin ja joskus se on kääntynyt myös toisin päin.  Olen kokenut olevani läpikotaisin nainen, mutta myös kokenut naiseuden häpeää ja tuskaa. Silti koen olevani ehyt ihminen. En naisena, en äitinä, en tyttärenä, en serkkutyttönä, vaan nimenomaan ihmisenä. Olen ihmisenä kiitollinen kaikesta kokemastani. Kokemastani kauniista ja kokemastani kovasta. Kokemukset siis jatkukoot, olen niihin valmis ja avoin!

* Määränpäänä elämä, ihana ja eheä. Niin moni meistä toivoo. Niin moni meistä ajattelee. Ihania ajatuksia, unelmia hienoja. Vaan turhan monelta jää niiden vuoksi näkemättä se mitä kaiken aikaa eletään. Sen nimi on jo elämä.

*  Repaleinen elämä voi olla ihan yhtä arvokas, kuin tip top suunniteltu kokonaisuus.

* Palataan jälleen hymyyn, siihen mistä aloitimme. Hymy näet on kaikista paras onnellisuuden mittari. Mitä useammin näet jonkun hymyilevän, sen vähemmän sinun tulee olla huolissasi siitä, etteikö hän juuri nyt olisi onnellinen. Ainakin hän ilmentää sitä itseään auringon tavoin.

Hanna-Kaisa

Runoja ja aforismeja pitkästä aikaa…

*”Elämä on kuolemista” lauloi Leskisen Juice aikoinaan. Kuoleminen tarkoittaa aina luopumista, ei sen kummempaa. Sitähän elämä pääpiiretissään on.

* Sellaiset päivät, kun ympärillä on agressiivisia ihmisiä, tartuttavat saman olotilan ihan iian helposti minuunkin. Empaattisuudella on kääntöpuolensa.

* Jotkut ihmiset inhoavat politiikkaa tajuamatta, että politiikka on osa jokaisen ihmisen arkea.

* Jos saisin yhden toiveen, joka varmasti toteutuisi, pyytäisin että oppisin luopumaan sinusta.

* Jos jotkut on ikiajoiksi sidottu yhteen, niin se ei ole kaikissa olosuhteissa reilua. Missä on vapaa tahto?

* Luulin että maailma on reilu paikka. Luulin että ihmiset ovat hyviä. Nykyään tiedän, että niin ei ollut. Saanhan silti uskoa niin, vaikkei se olekaan totta?

* Elämän polku on arvaamaton, mitään ei koskaan voi täysin ennakoida. Se kaiketi tekeekin elämästä mielekkään?

* Ole hiljaa, anna minun olla. Minullakin on oikeus olla tunteideni kanssa.

* Usko itseesi, ole luja, älä koskaan lannistu. Entä sitten jos en vaan halua?

* Miksi tuntemattomaan hyppääminen pelottaa meitä aina yhtä paljon?

* Ole puolellani, ole sitä silloinkin, kun minä itse en tunnista millä puolella olen.

* Sillon kun oma usko horjuu, tarvitaan muiden uskoa.

* Olen kuin mykkä kannel. Kaikki tietää, että sointini on kaunista, mutta kukaan ei kuule sitä ja ihmiset unohtavat.

* Hiljaisuus on ääni jonka kuulen. Kuulen sen vaikka meteliä olisi kuinka paljon tahansa.

* Elämän mielekkyys asuu mielettömiltä tuntuvien asioiden naapurissa.

* Älä pelkää, olen kanssasi. Minä pelkään sinunkin puolestasi.

* Minun sisälläni itkee pieni tyttö. Tyttö joka ei saa ääntään ilmoille. Kuinka voisin auttaa tuota tyttöä? Kuinka kuulla hänen itkunsa aiheen? Aikuisina muutumme niin kylmiksi ja koviksi, että lakkaamme kuulemasta. Lakkaamme tuntemasta.

* Antaisin mitä vain, jos karmamme olisi jo maksettu. Antaisin mitä vain, jos olisin vapaa sinusta.

* Ikävä on niin suuri, etten useinkaan uskalla sitä kohdata. Elämä on epäreilu, kun se pitää minut rakkaista erossa.

* Luopuminen ei ole koskaan luovuttamista.

* Sadekuuro vai lumisokea? Minä olen kumpaakin ja kaiken muun lisäksi vielä tyhmäkin kuin saapas.

* Kipu. Kuinka osaisin elää ilman sinua?

* Äärimmäiset tunteet ovat minun juttuni. Minun on mentävä laidasta laitaan, jotta tuntisin edes jotakin.

* Luulosairaus tekee luulosairaaksi.

* Liian pitkä matka kotiin. Kuka voisi kantaa minut sinne?

* Niin kauan on toivoa, kun on uskoa, niin kauan on uksoa, kun on itsekunnioitusta, niin kauan on itsekunnioitusta, kun kokee että on elämä, niin kauan on elämä, kun on aurinko.

* Keijuna lennän olakapäällesi, siinä istun ja tarkkailen sinua. Sinä et sitä edes tiedä, koska sinä et usko keijuihin.

* Maailma on tullut hulluksi, en minä, vaikka välillä tuntuukin, että minä tulen hulluksi, kun arvopohjaa, jota itse kantaa sydämessään, ei tunnista ympäröivän maailman valinnoissa.

* Käännytetään mummot kuolemaan, päästetään lapsen raiskaajat rippisalaisuuden nojalla pälkähästä, kielletään kerjääminen lailla ja annetaan ihmisten sananvapauden nimissä kiihottaa toisia ihmisiä kokonaisia kansanryhmiä vastaan. Tällainenko on oikeusvaltio?

* Ihmisyyteen kuuluu inhimillisyys, tai ainakin joskus vielä kuului.

* Aikaisemmin en tiennyt olevani idealisti, luulin olevani realisti. Maailmassa jossa nykyään elän, koen itseni idealistiksi, koska yleiset arvot ovat niin paljon koventuneet.

* maailma muuttuu mutta mihin suuntaan? – väärään suuntaan.

* Missä olisi se paikka, jossa sielunsa voisi antaa levätä ja kerätä voimia?

* Jos enkeleiträ on vielä olemassa, missä he ovat nyt, kun ihmiskuntaa pitäisi parantaa? Vai onko nyt niin, että parennettavaa on liian paljon, ettei yksikään enkeli ehdi hoitaa tehtäviään kunnolla?

* Syy on eri asia kuin syyllinen, oire on eri asia kuin todellinen ongelma.

* Mitä ihmettä? Mietin ja katselen maailmaa ympärilläni. Olen hämilläni.

* Olen kanssasi samalla puolella. Olen sitä silloinkin kun vimmatusti väittelen sinua vastaan. Etenkin silloin.

* Yön hiljaisuudessa tunnen oloni vapaaksi. Yön hilajisuudessa en kuule yhtään vaatimusta. Yön hiljaisuudessa olen kaksin maailman kanssa.

Hanna-Kaisa

Kevätmietteitä runojen muodossa:

* Jokaisena vuotena kevät tulee kuitenkin. Luonto herää ja synnyttää uutta. Joka ikinen vuosi, kunnes aurinko kuolee.

*Mitä jää jos ihminen tuhoaa maailman? Siinä tapauksessa jää vain aurinko.

* Puolen kymmentä vuotta kannoin sinua mukanani. Puolen kymmentä vuotta siitä hetkestä, kun sieluni kohtasi sinun sielusi ja tiesin päässeeni kotiin. Puolen kymmentä vuotta tuntui ikuisuudelta. Oli raskasta ja painavaa. Sitten nousin toiselle tasolle. Korkeammalle, lähemmäs taivasta. Sinä jäit sinne alemmas. Sieluni huutaa perääsi, mutta askellukseni on paljon keveämpää nyt.

* Tiedän että kuulet ääneni, vaikka en sano sinulle sanaaakaan. Kuulet lauseeni kevään tuulessa, sanomatomat viestini lintujen suulla, kun kävelet kevät aamuna puiston halki ja kun katsahdat taivaalle minä olen siellä, jokaisessa nousevan auringon säteessä, pilven hattarassa, puiden oksilla. Sinä pysähdyt hetkeksi, kuin tunteaksesi jotakin. Sitten käännät jälleen katseesi maahan ja jatkat matkaasi. Toteat ettei se ollutkaan mitään ja sukellat kaupungin vilinään.

* Tyttö puistossa, ihan silmiesi edessä, näyttää tavalliselta, ei sitä ole. Hänen silmissään on syvä suru, sellainen johon voisi hukkua. Silti hän hymyilee, koska maailmassa on opetettu pärjäämään niin.

* Ole aina oikeassa, vähän enemmän kuin muut. Älä näytä tunteitasi, ole lujimmillasi silloin, kun koko maailma uhkaa häipyä ympäriltäsi. Ota kiintopiste, katso siihen, kun luulet että pyörryt. Pidä pää pystyssä, älä anna katseesi herpaantua. Hengitä syvään, ole uskottava. Myrskyn raivotessa näytä tyyneytesi. Elämä on suunniteltu vain vahvoja varten.

* Antaisin pennin ajatuksestasi, kympin  siitä, että tietäisin kuinka tunnet.

* Olen epävarmimmillani silloin, kun sinä olet lähelläni. Silloin kun olen epävarma, olen tyyni kuin peilikirkas järvi.

* Yön mustina hetkinä minä olen vapaa. Silloin valvemaailman arvot ja energiat eivät sotke sitä mitä todella olen. Silloin virtaukset ovat tasaisia. Silloin voin koskettaa sinua, vaikka olet kaukana.

* Elämä on loppujen lopuksi hyvin simppeliä. Ihmiset vain haluavat tehdä siitä sarjan monimutkaisia tapahtumia.

*Radio soittaa taustalla: ”On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaan…” minä olen vain tyytyväinen siitä, että olen mahollisimman kaukana Hakaniemestä. Kuulen lintujen laulun voimakkaampana kuin Helsingissä. Näen kevään puhkeavan luonnossa. Elämä tuntuu aidommalta. Olen maalainen ja kotonani vain maalla. ”…vaikka tarjosit vain salmiakkia, minä olin hölmö panin peliin koko elämän…” – No, suurin osa naisista on juuri noin hölmöjä.

* Minä tiedän etteivät ikkunat peseydy, jos minä vain haavelen tässä. Silti on kiva haaveilla, että ne muuttuisivat puhtaiksi ihan itsestään. Haaveilemisessa on se paha puoli, että se siirtää ihmiset sellaiseen harhaan, että kaikki asiat tapahtuisivat itsestään. Ettei oikeastaan mitään tarvitsisi tehdä ihan itse. Se on harhaa, mutta joskus niin kaunista harhaa. Todellisuus vaikuttaa silloin ankealta. Ettäkö itse pitäisi elämäkin elää?

Hanna-Kaisa

Horoskooppimerkit epäonnistumisen hetkellä:

Oinas huutaa ja raivoaa ja syyttää kaikkia muita epäonnistumisestaan. Minä en ainakaan ole tehnyt mitään väärin!

Härkä ei edes huomaa epäonnistuneensa, ennen kuin aika moni kanssaihminen on huomauttanut hänelle asiasta. Sittenkin hän vain murahtaa, että pitäkääpä huoli omista asioistanne!

Kaksonen on keksinyt jo ainakin seitsemän hyvää selitystä sille miksi hän epäonnistui ja miten asian voi korjata, ennen kuin jää edes kiinni epäonnistumisesta tapauksesta.Hän on kuitenkin varmistan ut selustansa sillä, että hänen tuttavapiiristään löytyy joku, joka voi korjata tapahtuneen vahingon.

Rapu vetäytyy kuoreensa ja alkaa mököttää. Hän tirauttaa pari kyyneltä, ilman että ulkopuoliset näkevät ja sitten soittaa äidilleen hakeakseen lohdutusta.

Leijona yrittää asettua kaiken yläpuolelle ja huitaista asian mitättömänä pois päiväjärjestyksestä. Ellei se onnistu, hän alkaa dramaattisesti karjua ja pelästyttää arvostelijansa siiinä määrin ettei kukaan uskalla enää arvostella häntä. Tämän jälkeen hän linnoittautuu kotiinsa ja salaa toivoo että ystävät ja tuttavat, kuka tahansa soittaisi hänelle ja kehuisi häntä tapahtuneesta huolimatta.

Neitsyt ei hyväksy epäonnistumistaan, vaan yrittää edelleen korjata ja korjata tapahtunutta erhettä juurruen siihen samaan asiaan moneksi kuukaudeksi. Vaikka hän lopulta tetää epäonnistuneensa, hän ei suostu myöntämään sitä kenellekään. Jos joku huomauttaa hänelle asiasta, neitsyt haukkuu osapuolen pystyyn terävin argumentein.

Vaaka on kauhuissaan ja hän yrittää lempeään sävyyn hymyillä ja pyydellä anteeksi. Hänen selityksensä ovat loputtomia: toisaalta, jos en olisikaan toiminut näin, vaan ottanut tämän ja tämän seikan paremmin huomioon, emme olisi nyt tässä, mutta toisaalta taas…

Skorppiooni väittää että muut ovat väärässä ja erhe johtuu vain siitä, etteivät toiset pysty kilpailemaan hänen kehittyneen tajuntansa kanssa. Mikäli  joku vielä erehtyy huomauttamaan tapahtuneesta, hän luo pistävän katseensa ja järjestää siten, että tapahtunut näyttääkin olevan sen onnettoman syytä, kuka hänelle huomautteli, eikä ainakaan hänen…

Jousimies naurahtaa ja jatkaa puuhiaan entiseen tapaansa. Mitäs pienistä, kun eivät pienetkään meistä?

Kauris hukkuu syyllisyydentunteeseen ja häpeää tulla kotoaan ulos ainakaan kahteen viikkoon. Kotona hän valvoo kaikki yöt ja raippaa itseään itsesyytöksillään loputtomiin, lakkaa syömästä, ulkoilemasta, tai käymästä edes suihkussa…

Vesimies korjaa erheensä vähin äänin ja ystävällisesti vielä varoittaa muitakin ennakkotapauksellaan, etteivät muut tekisi kooskaan samaa virhettä.

Kalat masentuvat, sulkevat ovensa ulkomaailmalta, juovat itsensä säälittävään humalaaan, itkevät ja soittelevat ystävilleen humalapäissään ja itkevät kamalaa kohtaloaan.

Hanna-Kaisa

Runotyttö ja täysikuu…

* Vahvuus, tuleeko se meihin syntymälahjana, vai kasvammeko vahvoiksi elämämme myötä? Onko kaikki kiinni asenteesta, siitä tunnemmeko itsemme vahvoiksi vai heikoiksi?

* Muuttuuko mikään, vai säilyykö ennallaan? Kuka tietää vastauksen, vai tietääkö kukaan?

* Minulla on ihan hyvä elämä. Olen selviytynyt monista vaikeuksista. Olen luonut uran ja saavuttanut asiantuntija-aseman. Olen palanut halusta muuttaa maailmaa ja myös muuttanut sitä. Olen halunnut vaikuttaa yhteiskuntaan ja elinolosuhteisiin ja sitä olen myös tehnyt. Olen tehnyt sen kaiken aina muita varten. Tänään olen 34-vuotias ja kysyn itseltäni: ”koska alat tehdä samoja asioita myös suhteessa itseesi?”

* Elämässä olennaista ei ole se mitä saavutat vaan se että olet onnellinen ainakin tänään luulen niin…

* Minä olen menettänyt niin paljon. Menettänyt monta ihmistä, jotka olisivat olleet valmiita rakastamaan minua. Menettänyt mahdollisuuteni saavuttaa suurperhe. Menettänyt tilan, ajan ja paikan tajuni. Silti tämä on ollut minun polkuni. Minun oppiläksyni jotka on ollut vain pakko oppia. Tänään en sure menetyksiäni. En kanna kaunaa itselleni, enkä kenellekään muulle. Tiedän että ainoa suunta on eteen päin.

* Kun myrskyävä meri käy mustana ja taivaalla möllöttää täysikuu. Minä istun rannalla ja tuijotan merta. Sen voima ja energia tarttuvat minuun. Tunnen eläväni ja tiedän mistä elämässä on pohjimmiltaan kyse.

* Älä sure, sillä aina tulee uusia mahdollisuuksia. Saamme aina sen mitä ansaitsemme. Emme välttämättä sitä mitä tilaamme tai pyydämme. Kukin saa ansionsa mukaan. Kullekin on oma kimpale kultaa jaossa.

* Tällaisina öinä minä pysähdyn miettimään elämääni ja kohtaan sinut uudestaan. Tällaisina öinä minä tiedän että näin pitikin mennä.

* Joskus yöllä, kun näen unta olet kanssani. Kävelemme käsikädessä merenrantaan ja olemme aivan vaiti. Vain ajatuksemme juttelevat keskenään.

* Täydenkuun aikaan minun on aina pakko kirjoittaa runoja. Täysikuu saa oloni luovaksi, toisinaan myös hulluksi. Luovaksi hulluksi.

* Anna minulle sentti tilaa, minä otan metrin. Anna minulle penni rahaa, minä otan markan. Anna minulle halaus, niin minä varastan suudelman. Anna minulle yksi tunti, niin minä käytän vuorokauden.

* Kuinka missään liian kaukana voi kokea olevansa kotonaan?

* Laula lapseni laula, anna itsellesi lupa olla luova. Tanssi, leiki ja riemuitse. Ole juuri se mitä olet. Aivan liian lähellä on aika, jolloin sinäkin tajuat että tämä maailma on rakennettu teeskentelyn varaan.

*Realistinen romantikko vai romanttinen realisti. Kumpi olisi parempi yhtälö?

* Useimmiten kaukana on parempi kuin lähellä ja muistoissa on parempi kuin nykyhetkessä.

* Jos muuri on liian kova, kuka sen murtaa? Jos ajatus on väärä, kuka sen vaihtaa? Jos ihminen ei itse osaa, pitääkö vain olla ja odottaa?

* Jos saisit kolme toivomusta, mitä ne olisivat? Minun olisi 1. rakkaus, 2. oma koti ja 3. aika. Yksikertaisia ja yleisiä toiveita, mutta jostain syytä nyky yhteiskunnassa miltei mahdottomia saavuttaa.

* Sen olen päättänyt, etten halua kuolla yksin!

* Koen kokonaisvaltaista tarvetta muuttaa elämäni. Kunpa saisin kiinni, kuinka sen tekisin.

* Jos juuri nyt kävelisit luokseni ja ottaisit kädestäni, katsoisit silmiin ja pyytäisit lähtemään, minä kääntäisin kasvoni ja jäisin, sillä jokaiselle on aina olemassa vain ”se hetki”. Ellei siihen tartu se voi mennä ikuiksiksi ajoiksi…

* Onko maailmassa mitään sen arvokkaampaa kuin ystävyys? Onko se arvokkaampaa kuin rakkaus? Toisinaan se saattaa sitäkin olla, sillä rakastaan satuttaa aina pahemmin, kuin ystäviään ikinä satuttaisi…

* 6 askelta taaksepäin, noin juuri niin, nyt on hyvä, kunhan vain pysyt siinä, etkä tule lähemmäs, muttet mene myöskään loitommaksi…

* Mistä tietää ettei ole liian rohkea tai liian varovainen?

* Maailmaan mahtuu kokemuksia, yhteen elämään juuri se määrä, mitä itse haluaa kerätä. Minun elämästäni ei ole kokemuksia puuttunut. Nykyisin toki haen niitä hakemalla vähemmän, kuin ennen, tai ainakain tavoittelen kokemuksista positiivisempia, koska miltei kaikki paskat on jo tavoitettu…

* Ihmistä ei lopulta tyydytäkään se, jos se nousee nollasta ja luo itselleen elämän, jollaista kukaan ei hänelle ennustanut. Itse elämä ja sen mielekkyys rakentuu aivan muista asioista. Kiva kun sen joskus oivaltaa!

*Aiemmin osasin aina vain vastata siihen mitä EN ainakaan halua. Nykyisin osaan listata myös sen mitä minä haluan. Minusta on tullut kokonainen. Lakkasin olemasta muru…

Hanna-Kaisa

Elävää elämää ja aforismeja

* Takki auki, silmät suurena, avoinna ja ihmettä odottaen. Siinäpä asennetta kerrakseen!

* Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Ainoa asia mihin voit vaikuttaa on nykyisyys. Pidä siis nykyhetkestäsi kiinni.

* Älä luota kehenkään muuhun kuin itseesi. Loppujen lopuksi jokainen ihminen pelastaa ensin itsensä.

* Olen kiitollinen niin paljosta, vaikka harvoin muistan kiittää ääneen mistään.

* En tiennyt mitä etsin, enkä oikeastaan etsinyt mitään. Löysin enemmän kun olin ikinä kuvitellut.

* Elämä on luopumista, mutta luopumisen ei tarvitse välttämättä olla hankalaa.

* Kun uskaltaa ylittää itsensä ja antaa itsestään niin paljon muille, ei välttämättä saa takaisin juuri niitä asioita, joista oli unelmoinut, mutta aina saa takaisin sen mitä varmimmin tarvitsee.

* Pitäisikö minun olla pettynyt? Pitäisikö olla katkera? Pitäisikö tuntea itseni alakuloiseksi ja hylätyksi? Ehkä niin pitäisi, mutta minkäs teen, kun ei tunnu siltä. Lähinnä koen vain kiitollisuutta, hyvää oloa ja syvää rauhaa.

* Minä olen oppinut, ettei ketään toista voi omistaa. Ihmiset ovat toistensa kanssa vapaasta tahdostaan, eikä kukaan lopulta kuulu kenellekään.

* Joskus minua raivostuttaa se kuinka harvoin osaan raivostua mistään

* Kuunnella sydäntään, tutkia tunteitaan, tavoitella onnea, nähdä mikä minulle olisi parasta. Ei kai sellaista kukaan voi ulkopuolelta tulla neuvomaan?

* Onnea on olemassa niin montaa eri tasoa. On onnea kun saa vakituisen työpaikan, on onnea kun löytää maasta kauniin korun, on onnea kun on katto päänsä päällä ja kaksi tervettä lasta. Onnea on myös löytää vierelleen sielunkumppani ja jakaa elämänsä jonkun toisen ihmisen kanssa. Onnea voi myös olla elämäen ilman sitä.

* Merkityksellisiä on pienet hetket, tunnelmat ja ajatukset. Niistä muodostuu kokonaisuus.

* Millaisi motiiveja ihmisillä yleensäkään on? Kullakin omansa, mutta kaikki niistä ovat itselle yhtä aitoja.

* Hupsu minä. Olen uskaltanut niin paljon, enkä vieläkään tiedä mihin se johtaa. Odotan vain jännityksellä kivoja asioita tapahtuvaksi.

* Tänään olisin valmis rakastumaan. Vielä puoli vuotta sitten en olisi uskonut että olisin tätä mieltä. Tänään minut saisi hakea ja vielä kauas pois. Voisin myydä kaiken, luopua kaikesta ja rakentaa jotakin kokonaan uutta. Saman toistamiseenkin aina joskus kyllästyy.

* Minun elämäni ja se mitä kaikkea olenkaan saavuttanut. Minusta tuli äiti kolmelle lapselle, joista kaksi tein itse. Minä loin poliittisen uran ja vaikutin asioihin joita kohtaan tunsin sydän pohjassani asti halua vaikuttaa. Minä lauloin levylle, maalasin tauluja ja kirjoitin runoja. Minä kävin kouluja ja valmistuin. Minusta tuli esimies ja pääsin asiantuntijaksi nuorisotyön kentälle. Minä annoin asiantuntijalausuntoja medialle omaan työhöni liittyen. Minusta tuli pidetty ja arvostettu. Mitä se kaikki minulle maskoi? Ainakin se maksoi sen, että vanhenen yksin.

* Kun tästä päivästä menee muutama viikko eteenpäin, saattaa olla että ajatukseni ja mietteeni ovat ihan toisenlaisia ja elämäni on enemmänkin sekaisin. Miksi siis murehtia etukäteen? Nythän on nyt.

* Onneksi minun lasini on puoleksi tyhjä, eikä puoleksi täysi ja onneksi minun ruokalautaselleni jää ruokaa syömättä vain koska annos oli liian suuri, eikä siksi että ruoka olisi ollut erityisen pahaa.

* Miltä tuntuu olla toiseksi paras? Sitä oppiläksyä olen käynyt koko tämän vuoden läpi. Olen ollut toiseksi paras työpaikan hakija useammin kuin kerran. Olen ollut toiseksi paras omalle aviomiehellni. Pikkuhiljaa tähän alkaa tottua. Luulen että tämä tekee ylpeydelleni pelkästään hyvää.

* Ystävyys on arvokas asia elämässä. Vielä arvokkaampi on oma perhe. Ihmiset jotka rakastavat ja arvostavat juuri sellaisena kun on. Myös vikoineen ja heikkouksineen. Ihmiset joiden edessä uskaltaa vaikka raivota tai itkeä, jos siltä tuntuu. Jokainen ihminen tarvitsee sellaisen perheen.

* Mielettömiä mietteitä, paljon sanottavaa, niin vähän aikaa. Siihen kuluu elämä. Kiireinen maailma.

* Silloin tällöin kaipaan enemmän rauhaa, enemmän aikaa kuunnella itseäni ja tunteitani. Aikaa läheisille, aikaa läheisyydelle. Jonakin päivänä hyppään ulos tästä oravan pyörästä. Silloin kun olen siihen ihan valmis. En katso taakseni, enkä kadu. Nyt on vielä jaksettava. Nyt kun olen vielä nuori.

* Minä kaipaan kotiin. En vain ole löytänyt kotiani vielä.

* Melkein joka päivä toivon ihmettä. Ihmettä joka saattaisi minut pois täältä. Ihmettä joka toisi elämälleni merkityksen. Merkitykset muuttavat muotoaan ja koskaan en tunnu olevan mistään varma. Olen kuitenkin varma siitä, että silloin kun oikea ihme osuu kohdalleni, silloin olen asiata aivan varma.

* Mitä minä toisessa ihmisessä etsin? Mitä etsin miehessä? Etsinkö ylipäätään mitään erityistä? Eikö minullekin riittäisi se, että on joku joka oikeesti välittää ja jolle minä ja elämäni olisimme arvokkaita?

* Olen aina elänyt sellaista ”manjaan-elämää”. Aloitin sen jo lapsena. Ajattelin että sitten kun minä olen iso, teen sitä tai tätä. Jatkoin sitä nuorena ja ajattelin että sitten kun olen aikuinen teen sitä tai tätä. Nyt olen 34-vuotias. Pysähtynyt tarkastelemaan tähän astista elämääni ja sen sisältämiä saavutuksia. Haluaisin vihdoin lopettaa ”manjaana-elämän” ja aloittaa oikean.

* Luon merkityksiä merkityksettömille asioille ja en näe asioiden merkitystä, joilla on oikeasti merkitystä.

* Kyllä elämä kantaa, sehän on sen perustehtävä!

Hanna-Kaisa

Runoja 2008

* Joskus teen aivan käsittämättömiä asioita, syistä joita en osaa itsekään itselleni, saati sitten toisille selittää. Joskus vain kuuntelen vaistojani ja uppoan niin syvälle sisäisiin viesteihini, etten itsekään enää tiedä mikä on totta ja mikä on tarua.

* Ahdistus ja pelko, tunnetiloja jotka nousevat minusta. Yritänkö minä itse nujertaa itseni?

* Kesän viimeinen päivä, täynnä toivoa, valoa ja odotusta. Odotusta siitä, että sinä näkisit lävitseni ja uskaltaisin olla se mitä oikeasti olen.

* Jos huomista ei tulisi pääsisinkö maaliin. Pääsisinkö takaisin turvalliseen kotiin, jonka olemassa olon aistin, mutten ole eläissäni löytänyt. Löytäisinkö sen sinusta, vai pitäsikö etsiä itsestä. Oppisinko elämään ilman.

* Merkittäviä kokemuksia, tuumin, kun katselin elämäni virtuaalista leikekirjaa ja tajusin tehneeni vakavan virheen.

* Pelkoa ei ole olemassa, ei olemassa kauhua, eikä kammoa. Olemassa on vain niitä jotka sellaista aiheuttavat ja niitä jotka ottavat vastaan.

* Liikutit tunteitani vain hieman. Hieman voi joissain olosuhteissa olla liian paljon.

* Myrskyävälle merelle minä yöllä huudan, huudan kaikki kauhuni julki. Huudan sen mitä olen kokenut ja sen mitä jäi kokematta. Huudan pelkoni, ahdistukseni ja ravoni, jotta päivällä olisin taas tasainen.

* Jos ottaa riskin ja on valmis menettämään kaiken, saa aina paljon enemmän takaisin.

* Minä en pelkää, vaikka sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa. Minä en itke, vaikka alahuuleni värähtelee. Minä en kaadu, vaikka jalkani horjuvat kivisellä tiellä. Minä en ikinä anna periksi, en silloinkaan vaikka se olisi varsin viisasta.

* Maailmassa jossa lähes kaikki on kaupan, toisen tunteita ei kuitenkaan voi ostaa.

* Minua ei pelota, koska luotan siihen, että minun polkuni on tämä.

Hanna-Kaisa

Uusia horoskooppeja:

Lomahoroskooppi:

Oinas

Rakastaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten hänen ihanne lomaansa saattaa kuulua syvämerisukellus, mustien rinteiden syöksylasku tai autourheilukilpailut. Varmaa on ainakin se, että lomaa ei suunnitella kuukausi kaupalla, vaan oinas haluaa toteuttaa lomansakin tutulla tyylillään, eli fiilispohjalta.

Härkä

Viettää tänäkin vuonna lomansa maaseudun rauhassa, joko kesämökillä tai sukulaisten maatilalla. Hän vaeltaa luonnossa, ihastelee kukkaniittyjä ja auringonlaskua järven pintaa vasten, lueskelee aikakausilehtiä tai maalaa taulun näkemästään kauneudesta. Mikäli rahaa on, härkä saattaa pistäytyä Kaustisten kansanmusiikkijuhlilla tai Punkaharjun Retretissä ihailemassa taidetta.

Kaksonen

Viettää kaupunkilomaa Milanossa tai New Yourkissa. Hän ei koskaan lomaile yksin, vaan on innostanut kirjavan tuttavapiirinsä mukaan lomalleen. Hän vie ystävänsä kaupungin parhaisiin menomestoihin ja shoppailemaan. Annetaan Visan vinkua loman kunniaksi!

Rapu

Lähtee perheensä kanssa kesämökille järven rannalle, eikä näytä naamaansa laisinkaan kaupungissa, ennen kuin loma on visusti lopussa. Hän kutsuu ystäviä ja sukulaisia mökille lomailemaan, leipoo mansikkakakkuja ja raparperipiirakkaa lomalaisten iloksi.

Leijona

Viettää lomaansa loistopurrellaan, jossa hän kestitsee viime vuoden antoisampia liikekumppaneitaan. Hän kuljettaa purtensa Savonlinnan Oopperajuhlille tai Porin Jazziin, josta hän on varannut aitiopaikat.

Neitsyt

Pysyy lomallakin mahdollisimman lähellä työpaikkaansa, sillä eihän sitä koskaan tiedä, jos siellä sattuu jokin katastrofi. Sitä paitsi sijainen ei kuitenkaan osaa hoitaa kaikkia hänen töitään. Neitsyt on vuokrannut itselleen pienen siirtolapuutarhapaikan, jossa hän viljelee vihanneksia ja kauniita kesäkukkia. Hän on varannut itselleen kasan kaunokirjallisuutta luettavakseen, koska kirjastot rajoittavat inhottavasti aukioloaikojaan nimenomaan heinäkuussa.

Vaaka

Viettää kulttuuriloman Roomassa, Pariisissa tai Ateenassa. Hän kiertää kaikki taidenäyttelyt läpi, piipahtelee pienissä taideshopeissa ja istuskelee kahviloissa ja hymyilee ohikulkijoille. Hän haluaa kokea paikallisen kulttuurin tunnelman.

Skorpiooni

Viilettää pitkin Hampurin katuja ja poikkeaa muutamaan strippiluolaan. Toinen vaihtoehto on se, että hän haluaa koetella omaa kestävyyttään ja kiipeää Himalajalle. Tästä hän ei tietenkään ole kertonut etukäteen kenellekään.

Jousimies

Menee Valamon luostariin ja osallistuu hiljaisuusriitteihin. Hän käy myös omatoimilomalla Intiassa vaeltamassa vuorisoja ja pikkukyliä. Matkan aikana hän tapaa paljon uusia ihmisiä ja tekee vapaaehtoistyötä niin paljon kuin ikinä ehtii. Lisäksi hän käy tapaamassa yhtä vanhaa tuttavaansa Egyptissä, johon edellisellä reissullaan tutustui.

Kauris

Pakkaa lapset, makuupussit ja kylmälaukun asuntoautoon ja kiertelee Suomen leirintäalueita, huvipuistopaikkakuntia ja kalamarkkinoita. Kauris haluaa irrottautua työstressistä ja parhaiten se onnistuu tien päällä maalaismaisemia katsellessa.

Vesimies

On tilannut lomansa kunniaksi itselleen avaruuslennon.

Kalat

Siirtyy kulmakuppilasta metsän keskelle ja lammen rannalle kesämajaansa. Hän säveltää kesän aikana ahkerasti uusia romanttisia kappaleita ja toivoo, että unelmien prinssi tai prinsessa karauttaisi valkealla ratsullaan hakemaan hänet metsän siimeksestä… Ellei prinssiä tai prinsessaa näy eikä kuulu, hän rakastuu metsässä huhuilevaan huuhkajaan, sillä ilman kesäromanssia yksikään kala ei pidä elämäänsä elämisen arvoisena…

Horoskooppimerkit ja peseytyminen

Oinas ottaa nopean kylmän suihkun, kuivattaa tukkansa, heittää kuteet niskaan ja säntää uusiin seikkailuihin…

Härkä nauttii rauhallisesta saunomisesta ulkosaunassa. Silloin tällöin hän käyttää saunaturvetta, jotta maan mineraalit imeytyvät hänen kehoonsa. Hän istuu saunomisen välillä mielellään terassilla ja ihailee linnunlaulua, samalla kun uittaa jakojaan yrttikylvyssä. Elävä takkatuli lämmittää ihanasti saunan päälle.

Kaksonen menee aerobickiin ja sen jälkeen kimppasaunaan uimahallille. Hänestä on kertakaikkiaan ajan tuhlausta lämmittää itselleen omaa saunaa. paitsi silloin, kun hän kutsuu ystäviä viettämään saunailtaa.

Rapu lämmittää mielellään vuosisadan suvun hallinnassa ollutta savusaunaa yhdessä sukulaisten ja perheen kanssa. Saunominen on osa suvun yhteistä traditiota. Rapu haluaa opettaa samat traditiot myös omalle jälkikasvulleen.

Leijona lilluu poreammeessaan tunti kausia. Hän on virittänyt klassista musiikkia ja kynttilöitä koristamaan kylpyhuonettaan. Hän lorauttaa kylpyveden sekaan Chanell 5:sta, jotta elämä tuntuisi vieläkin ylellisemmältä. Joskus hän avaa kylpyhuoneen ikkunan, jotta naapureillekaan ei jäisi epäselväksi että leijonalla on poreamme.

Neitsyt ei käytä yleisiä saunoja, koska niissä aina joku heittää liian kovat löylyt ja muutenkin hän kammoksuu yleisiä suihkutiloja niiden bakteeriarvojen takia. Neitsyt käykin kotonaan suihkussa aamuin ja illoin. Siinä välissä hän desinfioi kylpyhuoneensa ainakin kerran.

Vaaka ottaa lämpimän vaahtokylvyn kunnon tassuammeessa, jonka hän on hankkinut antikvariaatista. Se on kultatassuinen ja persikan sävyinen, kuten kylpyhuoneen kaakelit ja verhoilutkin ovat.

Skorpiooni peseytyy milloin missäkin. Joskus huoltoaseman vessassa, baarin takahuoneessa, joskus hän ruoskii itseään saunavihdalla tulikuumassa saunassa ja joskus taas hyppää suoraan järveen jäiden sekaan.

Jousimies rakastaa höyrysaunoja, koska ne tuovat mieleen hänen lukuisat kaukomaan matkansa ja omituiset ystävänsä, joita hän on matkojensa varrella tavannut.

Kauris lämmittää vanhan kunnon pönttöuunin ja saunoo hartaasti lempeissä löylyissä yrittäen unohtaa työstressin ja ensiviikoksi suunnittelemansa kylpyhuoneen laajennuksen.

Vesimies on ajastanut sähkösaunan lämpiämään heti kun vapautuu astronomiseuran vuosikokouksesta, jossa hän on ollut esittelemässä uusinta keksintöään, jonka avulla voidaan mitata avaruusmatkojen pituuksia planeetalta toiselle. Vesimiehen sähkösaunassa välkkyy sinisiä ja valkoisia loisteputkia, joita hän viritteli sähköistääkseen tunnelmaa viime uuden vuoden aattona.  Saunan jälkeen vesimies ui  villasukat jalassa puhallettavassa uima-altaassa, joka kököttää keskellä olohuonetta. Villasukat ovat varotoimenpide, koska saunan jälkeen vesimiehen varpaita palelee normaalia enemmän.

Kalat lämmittää puuhellalla vettä kylpypaljuaan varten. Hän on ostanut luontaistuote kaupasta mielialaan sopivia kylpykuulia ja parasta aikaa hän katsoo tarot korteista ja teen lehdistä millaisia energioita hän tänään tarvitsisi itselleen, jotta osaa valita oikean tuoksuisen kylpykuulan paljunsa pohjalle.

Hanna-Kaisa