Archive for the ‘Yksityinen elämä’ Category

Kissan kuolema

Perheessämme vietetään tänään suruaikaa. Toinen rakkaista kissoistamme (Mooses) juoksi tänään omalta kotipihalta suoraan auton alle ja syöksyi kuolemaan. Hänen päänsä murskautui auton eturenkaan alle. Pyöreät nappisilmät ja pörröiset posket olivat poissa. Tilalla oli jotain, josta mieheni sanoi, etten halua edes nähdä.

Mooses kuoli matkalla sairaalaan. Eläinlääkäri totesi, että kissan sydän on pysähtynyt ja jäljellä on vain kammiovärinää.

Mooses ehti asua kanssamme vain vajaan vuoden. Hän muutti meille Luumäeltä yhdessä veljensä Ramseksen kanssa. Kun kävimme hakemassa pojat, Mooses sylki päälle ja iski kynnet tiukasti mieheni käsivarteen. Koko kotimatkan hän makasi liikahtamatta, silmät lautasen kokoisina kissan matkalaatikossa. Hän oli kauhusta kankea.

Kun pojat saapuivat uuteen kotiin, he nukkuivat aluksi yönsä kellarissa, ihan vaan turavllisuus syistä. Koiramme ei oikein diggaillut kissoista ja kissalan poikien tiivistä zorromerkeistä koiran naamaa kohti pystyi päättelemään, etteivät hekään kovinkaan riemuissaan olleet siitä, että uudessa kodissa asui koira.

Mooses ei pelännyt mitään. Hän oli pohjattoman utelijas ja sosiaalinen. Alkusähinöiden jälkeen hänestä paljastui erittäin ihmis- ja eläinrakas pikkuritari, joka oli päättänyt valloittaa kaikkien sydämet. Joskus hän kehräsi pelkästä katseesta.

Koira ei edelleenkään piitannut hänestä, mutta pikkuhiljaa koiran oli pakko sulaa Mooseksen loputtomien lähentely yritysten edessä. Uhkarohkea pieni kissa tunkeutui väkisin koiratarhan aukoista sisälle ja meni tervehtimään koiraa. Hänen sydämensä ei tuntenut lainkaan pelkoa. Hän metsästi lintuja ja jakoi koirallekin osuutensa. Koiralle eivät linnut tosin maistuneet, mutta loputtomien ystävystymisyritysten jälkeen koira ei sittenkään syönyt  Moosesta ja heille muodostui aivan omanlaisensa suhde.

Mooses oli kaikessa mukana. Hän lämmitti saunaa, pinosi puita, hakkasi mattoja ja täytti uima-allasta. Jos hänestä ei paljoa apua ollut, niin ainakin hän oli kaikessa mukana. Eikä hän pelännyt kylän muita kissoja, vaan leijonan tavoin hän puolusti veljeään. Ei hän ollut pahansisuinen, hänen tarvitsi vain olla ja olla pelkäämättä, niin muut kissat oppivat kunnioittamaan häntä.

Hänen lempiharrastuksiaan oli saunan lämmitykseen osallistuminen, saunominen ja koiran kanssa lenkkeily. Hän viipotti aina mukana, kun kävelytimme koiraa. Hän vaani koiraa pensaissa tai lumipenkoissa ja hyppäsi koiran eteen ja haastoi tätä mukaan leikkiin. Hän rakasti koiria siinä määrin, että hän halusi väkisin lenkkeillä myös muiden kylän koirien kanssa. Kun koira ulkoiluttajineen kulki tiellä, hän riensi häntä pystyssä heidän peräänsä.

Hän oli rohkea, peloton ja vailla huolia. Hän eli täyden, intensiivisen mutta lyhyen elämän, joka päättyi tänään. Se päättyi siihen, kun hän tapansa mukaan seisoi väliovella takatassujensa varassa ja raaputti ovea ulosmenon merkiksi. Hän sanoi heleällä äänellä: ”mau”. Hän pääsi ulos ja tapansa mukaan oli aloittamassa päivystyskierrostaan vastapäisen talon pihasta.

Kuten aina, hän hyppäsi tielle kuin tyhjästä. Hän ei aavistanut pahaa, koska hän oli aivan liian peloton ymmärtääkseen pelätä autoja. Hänen filosofiansa mukaan autot väistivät. Hänen maailmassa ei ollut vaaroja tai pelkoja. Tällä kertaa hän syöksyi kuitenkin varmaan kuolemaan.

Tyttäreni sanoi minulle tänään: ”äiti, sie et olis saanu sanoo, et Mooses on niin holtiton, että ennemmin tai myöhemmin se jää auton alle.”

Tänään se sitten tapahtui, eikä sitä olisi kukaan voinut estää. Mooses ei pelännyt. Mooses oli rohkea, ehkä jopa tyhmän rohkea. Mooses oli aina elämää täynnä, valmiina uusiin seikkailuihin. Sitä hän oli tänäänkin ja toivon mukaan hän ei ehtinyt säikähtää edes viimeisellä tienylityksellä yli ajanutta autoa.

 

Hanna-Kaisa

Advertisement

soiden suojelu mukaan hallitusohjelmaan

Kotipesäni Konnunsuo vaihtaa pian omistajaa. On onni, että Konnunsuon luonnonvaraisista suoalueista se vähänen, mitä enää on jäljellä, on saanut suojelupäätöksen. Vaikka Konnunsuolla tehdäänkin pian suomalaisen vankeinhoidon historiaa siinä, että ensimmäistä kertaa vankeinhoitoa tuotetaan yksityisomisteisissa tiloissa, niin Konnunsuon luonnonvaraiset suoalueet ovat turvattuja. Turvetuotannolla ei ole enää intressiä myllätä maaperää nykyistä enempää. Kaakkois-Suomen ainutlaatuisista soista yhä useampi on kuitenkin vaarassa kuntien, yhteisöiden ja yksityisten henkilöiden myydessä tai vuokratessa niitä turpeentuotantoon. Turpeen uusiutuminen vie tuhansia vuosia. Kun alue on valjastettu turvetuotannolle, jää käytännössä jäljelle vain käyttökelvotonta maata, joka on pilannut myös ympäristönsä, laskujokensa ja alueen eliöstön elintilan. Tästä hyvänä esimerkkinä osittain on myös Pien Saimaan nykyinen katastrofaalinen tilanne. Suot ovat hiilidioksidinielu, joiden merkitys ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa on todella tärkeä. Ne sitovat hiiltä ja auttavat paikallisesti lieventämään kasvihuonepäästöjä. Monimuotoisuuden turvaamista tuetaan mm. METSO hankkeella, joka auttaa metsänomistajia, myös kaupunkeja ja kuntia, turvaamaan upean luonnontilaiset suot ja metsät, saamalla saman markkinahintaisen korvauksen alueista. Kehoitankin nyt alueemme päättäjiä ottamaan hyödyn hankkeesta, jolloin arvokas suojelupäätös ei vaikuta kassavirtoihin negatiivisesti. Siksi onkin erityisen tärkeää kirjata mukaan myös seuraavaan hallitusohjelmaan soiden suojelu ja METSO-ohjelman mukainen rahoitus.

Hanna-Kaisa

Aitoa romantiikkaa TV:n täydeltä

Tänään olen jo iltaan mennessä selviytynyt naapurimaan eilisten prinsessahäiden aiheuttamasta hääkrapulasta. En ole juurikaan aiemmin ollut kovinkaan kiinnostunut siitä, mitä naapurimaan monarkiassa tapahtuu ja häistäkin olin kuullut vain toisella korvalla.

Totta kai halusin nähdä oikeat prinsessahäät televisiosta ja valmistauduin TV-lähetykseen sellaisia odotellen. Olihan edelliset näkemäni prinsessahäät olleet prinsessa Dianan ja prnssi Charlesin häät ollessani pikkutyttö ja niistäkin muistan vain sen kuinka pettyneenä pikkutyttönä mietin, voivatko prinssit oikeasti olla niin rumia kuin Charles? Saduissahan prinssit olivat aina älyttömän komeita otuksia.

Koko Victorian ja Danielin tarina avautui minulle vasta eilen häälähetyksiä katsoessani. Olinhan joskus vajaa 10 vuotta sitten lukenut jotain sensaatio lööppejä siitä, kuinka Ruotsin kruununprinsessa Victoria seurusteli tavallisen ruotsalaisen pojan kanssa. En vain ollut tajunnut, että hän naisi samaisen keskiluokkaisen pojan. Olin kuullut puhuttavan ruotsalaisesta ”rakkauden voiton juhalasta”, jota odotettiin kuin kuuta nousevaa, mutta ajattelin vaan sitä PR-hehkutukseksi. Luulin jostain syystä eiliseen asti, että prinsessa naisi jonkun siniverisen, kuten hoveissa on tapana päättää. Luulin niin, kunnes eilen heidän rakkaustarinansa tempaisi minutkin mukaansa niin, että itkin heidän puolestaan onnesta useammin kuin kerran.

Ei se, että mukana oli kaikki Euroopan kuninkaalliset, eikä se että kyseessä olivat aidot prinsessahäät, vaan se syvä rakkaus, jonka puolesta kaksi nuorta ruotsalaista olivat vuosia taistelleet, joka vihdoin sai avioliiton siunauksen ja monarkian oli taivuttava amorin tahtoon, sai minut itkemään.Rakkaus voitti sittenkin kaikki esteet ihan niin kuin lapsuuden aikuisissa saduissa! Tässä sadussa Tuhkimo olikin tavallinen ruotsalainen, keskiluokkainen poika, joka rakastui prinsessaan.

Me tytöt olemme ehkä poikia taipuvaisempia unelmoimaan prinsessastatuksesta, kuin pojat prinssistatuksista, enkä kuvittelekaan että pikkupoikana Daniel kaukana Gävlessä uneksi siitä, että hänestä tulisi isona ihan oikea prinssi. Luulenpa että jääkiekkoilija, poliisi tai palomies olisivat miellyttäneet haaveissa enemmän pikku Danielia, eikä Tuhkimo tai Sammakkoprinssi tainneet olla hänen lempisatujaan.Sammakkoprinssin vertauskuva kuitenkin toimi loistavasti eilisessä Danielin vaimolleen pitämässä vilpittömässä ja romantiikkaa, sekä huumoria tihkuvassa puheessa. Olen puheesta vieläkin ihan pyörryksissä. Prinsessan ensisuudelma ei vielä tehnyt hänestä prinssiä. Siihen tarvittiin monta uskollista vuotta.

Vaikka monarkioita moititaan yleisesti, niin ihailen omalla tavallani naapurimaan monarkiaa, joka on kyennyt sopeutumaan kansakunnan ja kulttuurin muutokseen.Englannin hovista ja prinsessa Dianan ja prinssi Charlesin avioliittotrgedioista ei voida sanoa ihan samaa!

Ruotsalaisen monarkian muutos mahdollisti myös sen, että prinsessa Victoria sai oman sydämenvalittunsa ja prinssinsä, kuten kunnon prinsessan kuuluukin. Se mahdollisti myös sen, että kuntosaliyrittäjästä prinssiksi muuttunut Daniel sai prinsessansa ja Länsi Göötanmaa tuli siinä ylimääräisenä kylkiäisenä.

Eilen häitä seuratessani olin varma siitä, että maailmassa on vielä oikeutta ja aito rakkaus polttaa kaikki maailman tiellään olevat esteet. Ihan niin kuin pikkutyttönä olin ainakin tästä asiasta ihan varma, kun lueskelin aitoja prinsessasatuja illalla ennen nukkumaan käymistä.Ainoa mihin saattoi uskoa oli aito rakkaus!

Tavassa jolla Daniel katsoi Victoriaa ja Victoria katsoi Danielia oli sitä samaa aitoa, kaiken voittavaa ja eheyttävää, puhdasta rakkautta, johon vain pikkutyttö voi uskoa.

Kiitos Ruotsi! Kiitos aito rakkaus!

Hanna-Kaisa

Välillä vähän arjen mietteitä…

Elämäni on ollut sellaista haipakka viime viikot, etten ole ehtinyt päivittää edes blogiani. On pitänyt myllätä kaikki liikenevä vapaa-aika kukkapenkeissä ja kasvilavan kimpussa ja huolehtia siitä että talven jälkeen puutarha saa mahdollisimman hyvän startin kesään.

Ne ajat kun olen ollut Helsingissä, olen tehnyt pitkää päivää töissä. Asiat pitää saada valmiiksi ennen kesäloman alkua ja mahdollista toisiin tehtäviin siirtymistä.

On mielenkiintoista omistaa vakituinen toiminnanjohtajan vakanssi Helsingin kaupungilla tilanteessa, jossa toiminta mitä johdin on lakkautettu työlomani aikana. Olen saanut tuta Helsinkin kaupungin YT-toiminnan ja sen miten tiukassa on se periaate, että ketään ei saa irtisanoa. Työnantaja on yrittänyt etsiä ja räätälöida minulle sekä minua, että työnantajaa eniten hyödyttävää työllisyysratkaisua aika laihoin tuloksian. Minulle on jopa asiaankuuluvalla tavalla tarjottu 6 kk:n erorahaa, jos päätän irtisanoa itseni uudelleen sijoittamisprosessin aikana. Huomenna taas vähän neuvotellaan.

Vähiten hankalaksi tilannetta ei tee se, että olen erityisen tarmokkaasti pyrkinyt turvaamaan entisten Katuluotsin asiakkaiden tulevaisuutta. Olen käynyt erinäisiä keskusteluja tuntemieni sidosryhmien kanssa ja yrittänyt pohtia sopivaa kokonaisratkaisua tilanteen haltuun ottoon. Toisin sanoen Helsingissä olo aikani on ollut hyvin intensiivistä ja kiireistä.

Lisäksi on ollut oma poliittinen yhdistys, jonka olen saatellut tässä kesätauolle. Oikeuspoliittisen työryhmänkin piti pusertaa osatavoitteensa valmiiksi toukokuun loppuun mennessä. Oli puoluekokous, joka valitsi minut puoluevaltuuskunnan varajäseneksi ja nyt on taas tullut yksi uusi foorumi tarkkaan seurattavaksi.

Odotan siis innolla juhannusviikon torstaita ja loman alkua!

Jaksaa, jaksaa…

Silloin voin keskittyä 100%:sesti myös ystävältäni lainaamaani mielenkiintoiseen teokseen: Stumppaa tähän! Allen Carr 😉

Hanna-Kaisa

Kolmas kerta toden sanoo, tai sitten ei…

Viime perjantaina 16.4 pidettiin Kaakkois-Suomen Vihreiden piirihallituksen kokous Lappeenrannassa. Kokous oli henkilökohtaisesti itseni ja edustamani yhdistyksen näkökulmasta tärkeä. Imatran seudun Vihreät ry täydensi Kaakkois-Suomen Vihreät ry:n hallitusta varsinaisella ja varaedustajalla. Mieheni Mikko Kokko valittiin varsinaiseksi hallituksen jäseneksi ja minut valittiin varajäseneksi. Naapurini ja ystäväni Niina Jukkara sai siunauksen erolleen Vihreän liiton valtuuskunnan varajäsenen tehtävistä ja Kaakkois-Suomen Vihreät ry esittää Turussa 22.-23.5 puoluekokoukselle minun nimeämistäni hänen tilalleen loppukaudeksi Vihreän liiton valtuuskunnan varajäseneksi. Ehkä jännittävin ja merkittävin kokouspäätös koski kuitenkin eduskuntavaaliehdokkaiden nimeämistä Kymen vaalipiiriin. Ehdokkaita nimettiin tässä vaiheessa 9 ja yksi nimetyistä olen minä.

Tämä on nyt kolmas kerta, kun olen asettunut ehdokkaaksi Eduskuntavaleissa tässä vaalipiirissä. Vihreää kansanedustajaa ei ole vuosi kausiin ollut Kymestä, mutta naapurusmaakunnat (Pohjois-Karjala ja Etelä-Savo) ovat näyttäneet meille kanustavaa esimerkkiä siitä, että Vihreä kansanedusjuus on täysin mahdollista myös itäisistä vaalipiireistä. Puoluetoimisto uskoo vakaasti siihen, että tällä kertaa meidän vaalipiiristämme saadaan Vihreä kansanedustaja.

Tämä antaa valtavan motivaation myös itselle lähteä tekemään oman osuuteni asian edistämiseksi. Kampanjointi on jo tuttua touhua ja tällä kertaa en ole lähdössä soitellen sotahan. Asenne on kohdillaan. Usko oman kansanedustajan läpi saamiseen on voimakasta.

Pahimmat kilpakumppanimme tässä vaalipiirissä ovat vanhojen tuttujen Kristillisten ja Vasemmiston lisäksi Perussuomalaiset. Mikäli ylipäätään Kymi lisää kansanedustajien määrää, uusi kansanedustaja tulee joko Vihreiden tai Persujen listalta. Kokoomukselta on jäämässä pois vahva nimi Reijo Paajanen. Demareiden kannatus tuskin lisääntyy ja voi olla ettei Keskustakaan saa alueellamme enää lisää kannatusta.

Asetelmat ovat perin juurin jännittävät. Yleisistä vaaliteemoista katsottuna näistä vaaleista on tulossa mitä todennäköisimmin maahanmuuttajavaalit. Tämä varmasti lisää mielenkiintoa Persujen ja Vihreiden mielipiteisiin. Ilmastoasiat ovat edelleen agendalla ja työurien pidentäminen, työelämä- ja eläkepolitiikka puhuttavat ja tämän lisäksi koulutuspolitiikka nousee varmasti esille.

Itse alan pikkuhiljaa kasata omia vaaliteemojani kasaan. Luulen ettei vaalikampanjan aikuisen politiikkani paljoa poikkea niistä teemoista, joiden eteen olen nytkin tehnyt vahvasti poliittista työtä. Syrjäytymisen ehkäisy, tasa-arvopolitiikka, aluepolitiikka ja ympäristöasiat ovat vahvasti mukana omissa vaaliteemoissani. Miksikäs sitä vaalien takia muuttamaan? Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus kun ovat ne arvoit, joiden vuoksi politiikkaa sydänestäni haluan tehdä.

Hanna-Kaisa

Kaakkois-Suomen Vihreiden yhdeksän nimettyä eduskuntavaaliehdokasta ovat:

Katja Andrejev Haminasta
– jatko-opiskelija, BBA, 29 vuotta, kaupunginvaltuutettu
– puh 0445089206, email: katja.andrejev@hotmail.com

Hanna-Kaisa Lähde Imatralta
– yhteiskuntatieteiden ylioppilas, kulttuurituottaja AMK, 35 vuotta, Imatran
seudun Vihreiden puheenjohtaja, Vihreän miesliikkeen varapuheenjohtaja,
oikeuspoliittisen työryhmän sihteeri
– puh 0443009845, email: hannakaisa.lahde@gmail.com

Annika Aalto-Partanen Kotkasta
– meribiologi FM, ympäristöpäällikkö, 32 vuotta, kaupunginvaltuutettu
– puh 0503507909, email: annika.aalto@gmail.com

Leena Griinari Kotkasta
– suomen kielen lehtori, 50 vuotta, Vihreän liiton puoluehallituksen jäsen,
kaupunginvaltuutettu, kuntaliiton valtuuston jäsen
– 0440855112, email: leena.griinari@kotka.fi

Sami Virtanen Kotkasta
– erityisperhetyöntekijä, 37 vuotta, kaupunginvaltuutettu
– gsm 045-671 0 671, email: sami.virtanen@vihreavirtanen.fi

Matti Alatalo Lappeenrannasta
– tieteellisen laskennan professori, 46 vuotta, kaupunginvaltuutettu,
kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen, maakuntavaltuuston jäsen
– gsm 0405127332, email: matti.alatalo@lut.fi

Hanna Holopainen Lappeenrannasta
– tekniikan ylioppilas, 33 vuotta, kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen
jäsen
– gsm 0445713463, email: hanna.holopainen@vihreat.fi

Risto Pietiläinen Lemiltä
– kehityskonsultti, psykoterapeutti, 46 vuotta, kunnanvaltuutettu,
Lappeenrannan seudun vihreiden hallituksen jäsen, Kaakkois-Suomen vihreiden
hallituksen varapuheenjohtaja
–  gsm 0400754274, email: risto.pietilainen@kehitystaito.com

Matti Perälä Kouvolasta
– teologian tohtori, Lapinjärven suomalaisen seurakunnan kirkkoherra, 61
vuotta, assessorin ja lääninrovastin tehtävistä pitkä kokemus
– gsm 0503827522, email: matti.perala@evl.fi

Uutta tietoa rikollisuuden taustatekijöistä

Olin 9.4 Turun yliopistolla kuuntelemassa tutkija Henrik Elonheimon oikeussosiologian ja kriminologian alan väitöstä aiheesta nuorisorikollisuus, taustatekijät ja sovittelu. Tutkimuksessa oli seurattu kolmeatuhatta vuonna 1981 syntynyttä suomalaista poikaa kahdeksanvuotiaasta kutsuntaikäiseksi. Aiemmista tutkimuksista poiketen näyttäisi siltä että nykyisin vain 4% pojista tekee yli 70% kaikista rikoksista ja taustatekijät kasaantuvat voimakkaasti yhä pienemmälle joukolle. (aiemmin tulos oli noin 6% pojista tekee 60% rikoksista) Lisäksi tutkimus tuotti uutta tietoa siitä, että aiemmista tutkimustuloksista poiketen nuorisorikollisuus (poikien) on runsaampaa nimenomaan pienissä kaupungeissa ja maaseudulla, kuin kasvukeskuksissa. Kaiken kaikkiaan tämä kaikki tukee kuitenkin käsitystä siitä, että nuorten kohdalla polarisaatiokehitys on kiihtynyt, joka eittämättä johtaa myös siihen että nuorten miesten väliset hyvinvointierot kasvavat entisestään. Tähän tulokseen voi tulla jo sen takia, että muidenkin tutkimusten valossa tiedetään, että niillä nuorilla, joilla menee hyvin, menee entistä paremmin ja niillä joilla menee huonosti, menee entistä huonommin. Väitöksen pohdinnasa otetaan kantaa varhaisen puuttumisen puolesta. Elonheimo toteaa, että useat rikoksille altistavat taustatekijät, joita ovat muun muassa vanhempien alhainen koulutustaso ja heikko sosioekonominen asema, hyperaktiivisuus, psyykkiset ongelmat, antisosiaalinen taipumus ja erilaiset oppimisvaikeudet ovat sellaisia jotka voitaisiin havaita jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tästä syystä toivon, että poliittisessa päätöksenteossa huomioidaan tämän suuntaiset tutkimustulokset ja pohditaan konkreettisia keinoja joilla tilanteeseen voitaisiin puuttua ajoissa. Milestäni on nimenomaan tärkeää, että tulokset huomioidaan täällä kuntatasolla, koska kunnissa tuotetaan konkreettiset hyvinvointia edistävät palvelut.

TÄSTÄ LÖYTYY HENKAN VÄITÖSKIRJA

Hanna-Kaisa

Työurien pidentämisestä…

Pääministeri vanhanen höyrysi tänään Hesarissa taas työurien pidentämisestä. Nyt kuulemma tulisi saada työuria 4 vuotta pidemmiksi siten, että ensimmäiset 2 vuotta pidennettäisiin opiskelupäästä ja toiset 2 vuotta sitten eläköitymisvaiheesta. Opetusministeriön työryhmä on väläytellyt jo vaihtoehtoa, jossa työuria saataisiin pidennettyä opiskelijoiden tuhannen Euron lukukausimaksuilla, koska sillä saataisiin vauhditettua valmistumista.

Joskus ajattelen että sekä valtakunnan poliitikkojen, että virkamiesten päässä ei liiku yhtään todellisuudentajulla varustettua ajatusta. Mikäli opintotuki olisi vertailukelpoinen muiden sosiaaliturvaan kuuluvien tulonsiirtojen kanssa, opiskelijoiden ei tarvitsisi käydä töissä, mikä kummasti vauhdittaisi valmistumista. Toisaalta minne opiskelijoilla muka olisi kiire valmistua? Työttömyyskortistoonko? Työpaikat ovat kiven alla ja vain tietyillä aloilla on imua ja niilläkin imu on hiipumaan päin taloudellisen taantuman takia.

Mikäli opinnoista pitäisi maksaa vielä tuhannen Euron opiskelumaksu, vain rikkaiden kakarat valmistuisivat ajallaan, kun taas köyhän kansan lapsukaiset joutuisivat viiraamaan valmistumistaan entistä myöhäisemmäksi, kun hanttihommia olisi pakko tehdä entistä enemmän, jotta opintonsa saisi rahoitettua. Tämä olisi omiaan lisäämään yhteiskunnan eriarvoistumista, mikä tuntuu olevan nykyhallituksen tavoite. Vihreiltä toivonkin todella ponnisteluja viimeisten hallitusaikojen saatteessa, että tätä ”kataispolitiikkaa” saataisiin mahdollisimman tehokkaasti jarrutettua. Onhan meillä puolueen hyväksymä linja maksuttomasta koulutuksesta.

Kun nyt siirrän nämä pääministerin ja opetusministeriön suunnitelmat suoraan oman elämäni viitekehykseen, niin huomaan olevani joko tilastopoikkeus, tai epänormaali yksilö. Olenhan 35-vuotias, kolme tutkintoa aiemmin suorittanut, kahden lapsen äiti, joista toinen on itsekin opiskelijastatuksella. Tämän lisäksi minulla on sata tonnia asuntolainaa ja vakituinen työpaikka. Asun yhtäällä,opiskelen toisaalla ja käyn kolmannessa kaupungissa töissä.

Valmistumisaikataulutavoitteeni on omasta mielestäni realistinen. Tavoitteeni on saada maisterin paperit ulos Itä-Suomen yliopistosta vuonna 2017. Mikäli nyt räväytettäisiin tonnin suuruinen opintomaksu lukuvuosittain, minun pitäisi valita jätänkö yliopisto-opinnot kesken, vai otanko lisää velkaa. Todennäköisintä olisi se, että vähintäänkin valmistumiseni viivästyisi. Tulisi taatusti lukuvuosia, jolloin minulla ei yksinkertaisesti olisi mahdollisuutta maksaa lukuvuosimaksua.

Mitä taas työurien pidentämiseen tulee, niin sillä kokemuksella mitä itselläni on työnhausta, niin aika tylyä on työmarkkinoiden kohtelu alle kolmekymppisillä naisilla. Luulen että sama pätee miehiinkin. Työpaikkoihin vaaditaan nykyään niin monenlaista koulutusta, osaamista ja työkokemusta, että alle kolmekymppinen työnhakija ei ole lainkaan uskottava.  Tosin työnantajissa on paljon alueellisia eroja.

Mitenkä niin? – kysyisi joku. Minäpä kerron: ja otan taas esimerkkini lähimpäntä, eli omasta elämästäni ja omasta kokemuksestani, niin eipähän kukaan voi väittää että kyse olisi yksittäistapauksesta tai merkityksettömästä asiasta, joka ei pidä paikkaansa.  Olette varmast tietoisia, että minä olen koulutukseltani yhteiskuntatieteiden yo, kulttuurituottaja amk, päihdehuollontyöntekijä ja nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja. Työkokemukseni on laaja. Olen toiminut hallinnollisissa- ja esimiestehtävissä, vankeinhoidossa ja kriminaalihuollossa, kulttuurisessa- ja kohdennetussa nuorisotyössä, alaikäisten turvapaikanhakijoiden kanssa ja järjestösektorilla toiminnanjohtajana. Olen minä muuten rakentanut Kirkkonummelle nuorisovaltuustomallinkin. Työtodistukseni ovat loistavia ja minulla on lukuisia suosittelijoita. Kun haen Helsingistä mitä tahansa työpaikkaa, pääsen aina vähintään haastatteluun. Kun haen työpaikkoja Etelä-Karjalasta, kukaan ei kutsu minua työpaikkahaastatteluun. Minun osaamistani ei arvosteta tai tarvita Etelä-Karjalassa.Tai sitten se johtuu siitä, että olen julkivihreä poliitikko. Ilmeisesti sekä että.

Edellä mainittu on seikka, joka tekee minun elämäni, mutta myös lasteni ja koko perheemme elämästä hieman haastavaa, koska minun on äitinä käytävä reissuhommissa, mutta onneksi tämä ei ollut tämän kertaisen blogimerkintäni aihe, joten jätän sen tuonnemmaksi. Aiheenani ei ollut turvapaikkaprosessista tuttu perheen yhdistäminen, vaan puhdas todellisuuskuvaus siitä, miksi hallituksen tavoitteet ja varsinkaan keinot työurien pidentämiseksi eivät ole relevantteja tai loppuun asti ajateltuja.

Hanna-Kaisa

Konnunsuon suojelualueet ovat nyt TOTTA!

Täällä Etelä-Karjalassa media on seurannut mielenkiinnolla paitsi
vankilatoiminnan asteittaista alasajoa Konnunsuolla, sitä kuinka
Lappeenrannan kaupunki ja Rikosseuraamusvirasto ovat yhteistuumin ottaneet työllistämisvastuun ilman työpaikkaa jäävien eri alojen ammattilaisten jatkotyöllistymisestä, kuinka maatalouskoneita on huutokaupattu ja miten maatalous ja lehmätila vähittäin ajetaan alas.

Tämän lisäksi tällä on seurattu kokonaisalueiden myyntiprojektia ja siinä sivussa vireillä olevaa suoalueiden suojeluun tähtäävää toimintaa.
Suoalueiden suojelussa on nyt saavutettu työvoitto, kun ympätristöministeriö
on ilmoittanut kolme merkittävintä luonnontilassaan olevaa suolauetta
suojeltaviksi ja esittänyt niiden siirtoa suoraan Metsähallitukselle ja
vetämistä pois myynnistä.

Maakuntalehti Etelä-Saimaassa
Senaattikiinteistöjen Konnunsuon myynnistä vastaava henkilö esitti
pettymyksensä ko. linjauksesta, koska hänen mukaansa suojelu voi vaikuttaa
kohteen myyntiin, kun aiemmin myynnissä ollut 1000 hehtaarin maa-alue
kutistuu puolella ja samalla monien ostaja ehdokkaiden matkailuun liittyvät
liikeideat kariutuvat kasaan.

Toisaalta Lappi on hyvä esimerki siitä, kuinka
Metsähallitus ja matkailu voivat elää käsi kädessä, eli suojelu ja
Metsähallituksen omistukseen siirtyminen eivät sinänsä poista mahdollisuutta esim. luontomatkailuun.
Pääasia on kuitenkin se, että suojelupäätös jättää ikiajoiksi (tai ainakin
toistaiseksi) Vapon nuolemaan näppejään ja varmistaa sen, ettei alueen
asukkaiden suurin pelko siitä, että Vapo (ja muut kumppanit) alkaisivat
myllätä turvetta maakuntamme merkittävimmillä ja suurimmilla suoalueilla ja mahdollisesti vankila-alueen asuinalueiden takapihoilla tule toteutumaan.
Tässä kohtaa koen sekä henkilökohtaisesti, että vanhana Joutsenon Vihreät
ry:n aktiivina, että luonnonsuojelupiirin symppaajana, että me olemme
saaneet nyt työvoiton, jota olemme vuosikausia hakeneet. Aiemminhan
vankeinhoitolaitos oli omistajatahona hakenut suoalueille rauhoituspäätöksen ja sellaisen saanut, minkä oli tietysti määrä raueta, kun vuokrasopimus nyk. risen kanssa päättyy vuoden 2011 lopussa.

Pelkona oli, että Vapo (jolla on jo turvetuotantoa Konnunsuolla) hyökkää saman tien väliin. Nyt se ei ole mahdollista, kun kiitos Ympäristöministeriön.

Hanna-Kaisa

YÖN RUHTINAS… suosittelen lämpimästi!

Olin eilen katsomassa Imatran Kulttuurikeskuksella Yön Ruhtinas operettia, kun sillä oli kenraalinäytös. Yön Ruhtinas saa tänään ensi-iltansa ja jatkuu Imatran Teatterin valikoimassa kolme kuukautta. Suosittelen lämpimästi näytöstä kaikille musiikista, dramatiikasta ja komedisista elementeistä pitäville henkilöille. Teos oli kertakaikkisen vaikuttava ja ammattitaidolla toteutettu kokonaisuus.

Ammattitaitoisten laulajien ja näyttelijöiden lisäksi, teoksessa oli todella loistava koreografia, lavasteet ja valo- sekä äänisuunnittelu. Sen tunnelmat vaihtuivat sulavasti äärilaidasta toiseen ja sen tunnelmat olivat mukaansa tempaavia. Kun istuin toisessa penkkirivissä, oli kuin eläisin itse mukana tarinassa.

Nyt meillä kaikilla eteläkarjalaisilla on ainutkertainen tilaisuus kokea korkeatasoinen operetti omassa maakunnassamme. Siksi suosittelen lämpimästi, että mahdollisimman moni innostuisi lähtemään kotioloistaan vähän tuulettumaan teatterimaailman pyörteisiin.

Aion itsekin mennä katsomaan teoksen uudestaan, mutta vasta sitten joskus näytösten loppumetreillä, koska omasta mielestäni teatteri aina vaan paranee loppua kohden.

Hanna-Kaisa

Tasa-arvo- ja kriminaalipolitiikkaa, sekä oppimistehtäviä sairasta lasta hoitaessa..

Paikallislehti Imatralainen oli julkaissut tänään mielestäni hyvin osuvan jutun minusta miesliikkeen varapuheenjohtajana. Juttu perustui viime viikolla antamaani haastatteluun, enkä oikolukenut sitä ennen painoon menoa.

Jutussa kiteytyvät mielestäni hyvällä tavalla monet itselleni poliittisesti jo vuosia pinnalla olleet teemat. Jutussa on käsitelty niin nais-, kuin miesaktiivisuuteni tasa-arvotyöllisiä taustoja, kriminaalipolitiikan kiinnostukseni keskeisimpiä kysymyksikä  ja jo pitkään toivomiani uudistuksia isyyslain sukupuolivaikutusten arvioimisesta sekä perusopetuksen opetussuunnitelman sukupuolivaikutusten arvioinnista.

Kun eilisessä Etelä-Saimaassa vielä oli mielipidekirjoitukseni, jossa toin jälleen kerran esille huoleni Etelä-Karjalan rikollisuus- ja syrjäytymisriskeistä ja vaadin niiden ehkäisemiseksi toimenpiteitä, koen tehneeni tämän viikon aikana näkyvyyttä niille arvoille, joista oma haluni muuttaa maailmaa pohjimmiltaan kupuaa.

Aiheet nivoutuvat hyvin yksiin myös opintojeni tämän vaiheen kanssa. Luenhan pääaineenani yhteiskuntapolitiikkaa ja sivuiaineena rikos- ja prosessioikeutta. Viimeisimmissä koulutehtävissäni minun on pitänyt pohtia ultima rate-periaatteen mukaan oikeutusta seksin oston kriminalisoinnille ja 18-vuoden alkoholilain ikärajalle kieltää alkoholin hallussapito. Ultima rate-periaate perustuu siihen, että kriminalisoinnin tulisi olla viimesijainen keino, kun yhteiskunta on käyttänyt kaikki muut mahdolliset keinot ennaltaehkäistä tapahtumaa, joka viimein säädetään rangaistavaksi. Usein nämä muut keinot ovat nimenomaan sosiaalipoliittisia keinoja. Miksei siis joissakin tapauksissa myös tasa-arvopoliittisia keinoja?

Oman arkielämän näkökulmasta olen ollut iloinen siitä, että minulla on ollut aikaa saattaa opintojani eteen päin. Tämän on mahdollistanut se, että tyttäreni sairastui vesirokoon ja minulla on ollut mahdollisuus olla hänen kanssaan täällä kotona ja valmistella opintotehtäviäni. Tyttären näkökulmasta vesirokko on kurja tauti, joskin parempi aina kun sairastaa sen lapsena. Minun puolestani taas ajankohta on ollut sopivin mahdollinen, kun huomenna on isojen tehtäväkokonaisuuksien viimeinen virallinen jättöpäivä ja ilman tätä preikkiä en olisi ikinä saanut tehtäviäni valmiiksi. Samalla olen saanut olla kotona, sairaan pikkutyttöni kanssa läsnä ja huolehtia hänen hyvinvoinnistaan ja tarpeistaan korkean kuumeen ja kutinan keskellä. Arjentaitoja nämäkin, kun on suuntautunut kaaoksen hallintaan ja  pystyy hoitamaan monia asioita yhtäaikaa hyödyllisesti, loogisesti, hermostumatta ja kunnolla.

Hanna-Kaisa

PS. Vihreä, luonnonmukainen kosimisilmoitus on huomioitu! 😉