* Takki auki, silmät suurena, avoinna ja ihmettä odottaen. Siinäpä asennetta kerrakseen!
* Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Ainoa asia mihin voit vaikuttaa on nykyisyys. Pidä siis nykyhetkestäsi kiinni.
* Älä luota kehenkään muuhun kuin itseesi. Loppujen lopuksi jokainen ihminen pelastaa ensin itsensä.
* Olen kiitollinen niin paljosta, vaikka harvoin muistan kiittää ääneen mistään.
* En tiennyt mitä etsin, enkä oikeastaan etsinyt mitään. Löysin enemmän kun olin ikinä kuvitellut.
* Elämä on luopumista, mutta luopumisen ei tarvitse välttämättä olla hankalaa.
* Kun uskaltaa ylittää itsensä ja antaa itsestään niin paljon muille, ei välttämättä saa takaisin juuri niitä asioita, joista oli unelmoinut, mutta aina saa takaisin sen mitä varmimmin tarvitsee.
* Pitäisikö minun olla pettynyt? Pitäisikö olla katkera? Pitäisikö tuntea itseni alakuloiseksi ja hylätyksi? Ehkä niin pitäisi, mutta minkäs teen, kun ei tunnu siltä. Lähinnä koen vain kiitollisuutta, hyvää oloa ja syvää rauhaa.
* Minä olen oppinut, ettei ketään toista voi omistaa. Ihmiset ovat toistensa kanssa vapaasta tahdostaan, eikä kukaan lopulta kuulu kenellekään.
* Joskus minua raivostuttaa se kuinka harvoin osaan raivostua mistään
* Kuunnella sydäntään, tutkia tunteitaan, tavoitella onnea, nähdä mikä minulle olisi parasta. Ei kai sellaista kukaan voi ulkopuolelta tulla neuvomaan?
* Onnea on olemassa niin montaa eri tasoa. On onnea kun saa vakituisen työpaikan, on onnea kun löytää maasta kauniin korun, on onnea kun on katto päänsä päällä ja kaksi tervettä lasta. Onnea on myös löytää vierelleen sielunkumppani ja jakaa elämänsä jonkun toisen ihmisen kanssa. Onnea voi myös olla elämäen ilman sitä.
* Merkityksellisiä on pienet hetket, tunnelmat ja ajatukset. Niistä muodostuu kokonaisuus.
* Millaisi motiiveja ihmisillä yleensäkään on? Kullakin omansa, mutta kaikki niistä ovat itselle yhtä aitoja.
* Hupsu minä. Olen uskaltanut niin paljon, enkä vieläkään tiedä mihin se johtaa. Odotan vain jännityksellä kivoja asioita tapahtuvaksi.
* Tänään olisin valmis rakastumaan. Vielä puoli vuotta sitten en olisi uskonut että olisin tätä mieltä. Tänään minut saisi hakea ja vielä kauas pois. Voisin myydä kaiken, luopua kaikesta ja rakentaa jotakin kokonaan uutta. Saman toistamiseenkin aina joskus kyllästyy.
* Minun elämäni ja se mitä kaikkea olenkaan saavuttanut. Minusta tuli äiti kolmelle lapselle, joista kaksi tein itse. Minä loin poliittisen uran ja vaikutin asioihin joita kohtaan tunsin sydän pohjassani asti halua vaikuttaa. Minä lauloin levylle, maalasin tauluja ja kirjoitin runoja. Minä kävin kouluja ja valmistuin. Minusta tuli esimies ja pääsin asiantuntijaksi nuorisotyön kentälle. Minä annoin asiantuntijalausuntoja medialle omaan työhöni liittyen. Minusta tuli pidetty ja arvostettu. Mitä se kaikki minulle maskoi? Ainakin se maksoi sen, että vanhenen yksin.
* Kun tästä päivästä menee muutama viikko eteenpäin, saattaa olla että ajatukseni ja mietteeni ovat ihan toisenlaisia ja elämäni on enemmänkin sekaisin. Miksi siis murehtia etukäteen? Nythän on nyt.
* Onneksi minun lasini on puoleksi tyhjä, eikä puoleksi täysi ja onneksi minun ruokalautaselleni jää ruokaa syömättä vain koska annos oli liian suuri, eikä siksi että ruoka olisi ollut erityisen pahaa.
* Miltä tuntuu olla toiseksi paras? Sitä oppiläksyä olen käynyt koko tämän vuoden läpi. Olen ollut toiseksi paras työpaikan hakija useammin kuin kerran. Olen ollut toiseksi paras omalle aviomiehellni. Pikkuhiljaa tähän alkaa tottua. Luulen että tämä tekee ylpeydelleni pelkästään hyvää.
* Ystävyys on arvokas asia elämässä. Vielä arvokkaampi on oma perhe. Ihmiset jotka rakastavat ja arvostavat juuri sellaisena kun on. Myös vikoineen ja heikkouksineen. Ihmiset joiden edessä uskaltaa vaikka raivota tai itkeä, jos siltä tuntuu. Jokainen ihminen tarvitsee sellaisen perheen.
* Mielettömiä mietteitä, paljon sanottavaa, niin vähän aikaa. Siihen kuluu elämä. Kiireinen maailma.
* Silloin tällöin kaipaan enemmän rauhaa, enemmän aikaa kuunnella itseäni ja tunteitani. Aikaa läheisille, aikaa läheisyydelle. Jonakin päivänä hyppään ulos tästä oravan pyörästä. Silloin kun olen siihen ihan valmis. En katso taakseni, enkä kadu. Nyt on vielä jaksettava. Nyt kun olen vielä nuori.
* Minä kaipaan kotiin. En vain ole löytänyt kotiani vielä.
* Melkein joka päivä toivon ihmettä. Ihmettä joka saattaisi minut pois täältä. Ihmettä joka toisi elämälleni merkityksen. Merkitykset muuttavat muotoaan ja koskaan en tunnu olevan mistään varma. Olen kuitenkin varma siitä, että silloin kun oikea ihme osuu kohdalleni, silloin olen asiata aivan varma.
* Mitä minä toisessa ihmisessä etsin? Mitä etsin miehessä? Etsinkö ylipäätään mitään erityistä? Eikö minullekin riittäisi se, että on joku joka oikeesti välittää ja jolle minä ja elämäni olisimme arvokkaita?
* Olen aina elänyt sellaista ”manjaan-elämää”. Aloitin sen jo lapsena. Ajattelin että sitten kun minä olen iso, teen sitä tai tätä. Jatkoin sitä nuorena ja ajattelin että sitten kun olen aikuinen teen sitä tai tätä. Nyt olen 34-vuotias. Pysähtynyt tarkastelemaan tähän astista elämääni ja sen sisältämiä saavutuksia. Haluaisin vihdoin lopettaa ”manjaana-elämän” ja aloittaa oikean.
* Luon merkityksiä merkityksettömille asioille ja en näe asioiden merkitystä, joilla on oikeasti merkitystä.
* Kyllä elämä kantaa, sehän on sen perustehtävä!
Hanna-Kaisa
Pieni kävelevä lakikirja 